Tavisten tositeevee

Olen jo useampana lauantaina katsonut Nelosen kotimaista reality-sarjaa Suomen Robinson. Uusinta tuokin ja voittajan tiedän, mutta mitäs kesällä muutakaan. Sitä paitsi en katsonut sarjaa viime vuonna kunnolla, joten nyt korjataan tuokin "virhe".

Joka tapauksessa sarja kiehtoo minua - kuten kiehtovat muut ns. tosi-televisosarjat (muun muassa Big Brother). Ei tirkistelynä ja ajantappajana, vaan psykologisessa mielessä. Tosi-tv tarjoaa siis todellista elämää selkäänpuukotuksineen ja juonitteluineen. Totta on, että kun eri väestöryhmistä koottu otos (joukko) laitetaan keskenään pieneen tilaan, osoittaa ihminen todellisen luonteensa jossain vaiheessa ja jollain tavalla; kaikki keinot ovat sallittuja voiton tavoittelemisessa, sitähän tuottajat hakevatkin. Ehdottomasti katsomisen arvoinen sarja! Harmi vaan, että amerikkalainen "isäntäsarja" tulee pahaan aikaan (molemmat huushollin televisiot ovat varattuja).

Tänään keskityttiin Robinsonissa muun muassa ikävään ja luottamukseen. Tällä hetkellä minulla on ikävä. Ikävä sellaisten ihmisten luo, joiden seurassa haluaisin olla. Olosuhteiden pakosta ja kaikesta muustakin minusta riippumattomista syistä en voi olla missään muualla kuin kotona - viettämässä samanlaista lauantai-iltaa miljoonatta kertaa. Mutta elämä on julmaa ja asiat pitää ottaa, niinkuin ne tulevat.

Luottamus. Ominaisuus, jota arvostan ihmisessä ehkä kaikkein eniten. Jossei ole luottamusta, niin onko mitään? Minulla taitaa olla tällä hetkellä ainoastaan muutama ihminen, johon luotan 100%:sti. Taitaa johtua siitä, ettei niitä kovin läheisiä ystäviä ympärillä ole. Opiskelutovereita kylläkin, mutta en ole varma, tunnenko heitäkään riittävän hyvin luottaakseni heihin täysin. Aika näyttää - tai sitten ei.