Uutta lunta..

Tänään on tullut lunta, entisen tilalle. Puolilta päivin alkanut lumisade jatkuu ja jatkuu - todennäköisesti huomiseen iltapäivään saakka. Uusi lumi vanhan surma - eipä taida olla kuin viikonloppuna, jolloin on luvattu plusasteita.

Puoli viiden aikaan aamulla, lähtiessäni seisakkeelle kävelemään, oli -7 astetta pakkasta. Niinpä oli shokki, kun kävin Helsingissä. Lämmintä +2 ja lunta 0 senttiä. No, tänään on sitä tullut sinnekin. Paitsi yhden aikoihin tuli vettä. Sinänsä mukava käväistä Helsingissä, mutta erään ystävän tapaaminen (ja teehetki) nyt jäi - en kehdannut häntä puhelimella vaivata. En tiennyt, nukkuuko hän vai ei. Olisi kai pitänyt soittaa, mutta sille ei nyt mahda mitään (sori vaan). No, sai hän sentään hieman piristystä dvd:n muodossa. Tahallani halua kenenkään mieltä pahoittaa, pois se minusta.

Huomenna Tampereelle opintojen pariin, kahden tunnin luennon takia puoli viiden aikaan pitää herätä. Huomenna alkaa myös puolentoista kuukauden pätkätyöputki. Tänään jo tein muutaman tunnin. Raha ei sinänsä ole pääasia, vaan kokemus, jolla haetaan sitten kesätöitä. Tosin matkarahoja olisi kiva kerätä, jos vaikka joskus lähtisi - johonkin..

Read the rest of this entry »

Here´s looking at you, kid..

Last night I watched Casablanca on YLE Teema. Seen that already once, but it´s classic and kinda romantic too, so had to watch! I really love that movie! Unforgettable set, great actors and the music - really fancy that song "As Time Goes By". And the quotes too. Almost cried at the end of the film, even I knew how it ends. I´ll buy this film on DVD, definitely..It´s funny, what a man can do for a women he loves..

lisa: A franc for your thoughts.
Rick: In America they'd bring only a penny. I guess that's about all they're worth.

[Of Victor Laszlo, who wants to escape from Casablanca]
Captain Renault: No matter how clever he is, he still needs an exit visa... or I should say two?
Rick: Why two?
Captain Renault: He is traveling with a lady.
Rick: He'll take one.
Captain Renault: I think not. I have seen the lady.

Read the rest of this entry »

Erilaisia maailmoja

Tutustuin tänään kolmeen erilaiseen maailmaan. Aamutuimaan matkustin Helsinkiin, tutustumaan akateemiseen maailmaan - siihen puoleen, joka ei ole minulle vielä tuttua. Kävin eräässä viestinnän väitöstilaisuudessa, joka oli sanomattakin juhlava ja vakuuttava miekkoineen sekä tohtorihattuineen. Vaikka puolitoista tuntia kestänyt tilaisuus pohjautui tiukkaan protokollaan mustine vaatteineen, oli se kiinnostava ja ainakin väkeä riitti. Jäin tilaisuuden jälkeen juttelemaan erään väitteijän tuttavan kanssa, oli mukava juttutuokio! Ei tuo väitös olisi mikään mahdoton ajatus, mutta kaukainen se on. Ainakin nyt riittää, kun suvussa on yksi tohtori ja perheessä yksi insinööri.

Väitöstilaisuuden jälkeen tutustuin merimaailmaan, siis kävelin rannalla. Sää oli, kuten arvata saattaa, tuulinen ja melko kolea. Joutsenetkin hytisivät kylmässä ja painoivat päänsä tuulen suojaan. Olihan noita kauniita Suomen kansallislintuja pakko seurata muutama tovi ja tarkenihan siellä, toppatakki päällä ja pipo silmillä.

Kun tulin kotiin, niin kaikki oli lumessa - vihreä ruoho on jäänyt neitseellisen valkean vaipan alle ja puiden latvat hohkavat valkoista. Arvasinhan sen tavallaan, viimeöisen myräkän jälkeen oli odotettavissa sään kylmenemistä. Mutta jotenkin ensilumi tulee täytenä yllätyksenä. Ja aina se on yhtä surullista, pimeän ja kylmän talven tulo kauniin, lämpöisen kesän jälkeen. Mikään kesä ei ole ikuinen..

Read the rest of this entry »

Känkkäränkkää

Tänään oli känkkäränkkää heti aamusta, itselläni siis. Johtuu siitä, että heräsin=herätettiin seitsemän aikoihin syvästä unesta. Juuri kun saa nukkua pitkään, tai siis se oletusarvo on, niin jostain syystä joutuu avaamaan silmät. Syysmyräkkä ei edesauttanut känkkiksestä toipumista, ehkä huomenna on jo parempi fiilis. No, tiedä häntä kun joutuu aikaisin herämään. Helsingissä (siis yliopistolla) on viestinnän väittäri kymmeneltä, herätys on varttia vaille kuusi. Tiedä, herääkö lumikinoksiin vai vesilammikkoon..

Äitikin voi paremmin, kiitos muun muassa Fazerin Sinisen. Tulehdusarvot kuulemma kohollaan, toivottavasti lääkitys auttaa. Vuodelepoa jonkin aikaa, se on vaikeata sellaiselle, joka on tottunut touhuamaan. Itsekukin on ihan paniikissa, jos on kipeä eikä pysty esimerkiksi ulkoilemaan. Tiedän, olinhan kuukauden kipeänä menneenä kesänä. Sukulaiset sentään soittelevat ja kysyvät vointia - ihme kyllä. Muuten kyllä heistä ei pahemmin mitään kuulu.

Read the rest of this entry »

Päivä kotiäitinä..

Tänään päivä kului "kotiäitinä". Perheen miehet ottivat äidin tehtävät hänen sairastaessaan keuhkokuumetta. Allekirjoittanut tänään hoiti lähinnä siivouksen. Hommin kuului imurointi, pöydän siivoaminen, astiapesukoneen tyhjentäminen sekä kaupassa käynti (taas puolet tavaroista jäi kauppaan). Aika on kulunut myös "päivystämisessä", aina yksi on oltava kotona, jos äiti tarvitsee jotain. Vuoroin vieraissa ja kyllähän sitä haluaisi ystävienkin vierellä valvoa, silloin kun he ovat sairaita. Valitettavasti siihen ei ole mahdollisuutta.

Tyyntä myrskyn edellä. Tällä lauseella voi kuvata päivän säätä. Poutaa ja tyyntä. Sieltä se syysmyrsky tulee, lännestä tällä kertaa. Sen jälkeen pakastaa ja tulee talvi. Tuuli ei niinkään masenna, vaan se sade. Huominen päivä on menee todennäköisesti jossei kotiäitinä, niin kotiäidin apulaisena. Lauantaina kuuntelemaan viestinnän väittäriä.

Read the rest of this entry »

Tällaisia päiviä..

Tänään oli taas aika masentava päivä. Ensin tulee vettä kuin saavista ja sitten äiti joutui sairaalaan pienen keuhkokuumeen takia. Nyt hän on tosin kotihoidossa, hyvä niin. Paranee paremmin tuttujen ihmisten seurassa. Kai sitä jotain on saatu aikaan, ainakin istuin kirjastossa nenä kiinni kirjassa ja tuli palautettua yksi kirjoitustehtäväkin.

Huomenna pitäisi vähän rentoutua ja käydä Helsingissä, kun on luvattu hyvää säätäkin. En tiedä, vaikka tunti matkaan menisikin. Haluaisi vaan olla sängyssä ja vetää peiton korville. Viikonloppuna lupasi jo talvea, on aikakin - johan sitä talviaikaan siirrytään sunnuntaina. Onneksi pipo ja toppatakki ovat kuuluneet varustuksiin jo hyvän aikaa. Eiköhän tämä tältä kertaa. Sanottavaa olisi kyllä, mutta jotenkin ei tule ulos..

Read the rest of this entry »

Padat muhineet..

Otsikko ei kerro kaikkea - lisäksi se suorastaan valehtelee. Ei liity ruokaan ei, vaan kirjoittamiseen. Tänään olin ahkera ja kirjoitin lähes viisi tuntia putkeen (aamukahdeksasta iltapäivän puolelle). Tuloksena (viestinnän harjoituksina olleet) gradulausunto ja tutkimussuunnitelma. En toki tänään kirjoittanut kaikkea, vaan kyseessä oli lähinnä tekstin hienosäätäminen - johon todella kuluu aikaa.

Tapanani on jättää kirjalliset tuotokset "muhimaan" muutamaksi päiväksi tai jopa viikoksi (jossei kyseessä ole viime hetken skuuppi, joka pitää mennä lehteen heti eikä 15 päivä). Teksti kypsyy ja saan hieman etäisyyttä niihin. En tosin ole aina varma, milloin teksti on valmiina toimenpiteitä varten - liekö valmista koskaan? Mutta uskon, että huomenna lähetän nämä ko. tuotokset eteenpäin. Deadline koettaa nimittäin torstaina. Ensi viikolla alkaa uuden tekstin väsääminen, kun tulevan lauantain väitöstilaisuudesta (Helsingin yo) pitää tehdä referaatti. Hyvää harjoitusta tulevaan isoon koitokseen, joka on edessä sitten joskus.

Read the rest of this entry »

100 and counting..

Yli vuosi ja 100 viestiä - ei paha, vaikkei jokaiselle päivälle, tai edes jokaiselle kuukaudelle sanottavaa ole löytynytkään. Tai jos löytyy, niin on pakko miettiä, mitä sanoa. Toisinaan ei ole ehtinyt rustailla riviäkään. Joskus taas tulee sanottua liikaakin, muttei toivottavasti pahasti. Päiväkirjan pitäminen palvelee monella tapaa, ainakin itseäni. Saan ilmaista itseäni, pukea ajatukset edes jonkinlaisiksi sanoiksi. Jostakin aiheista olisi sanottavaa, täytyy käydä lista läpi (eli mitä kaikkea onkaan tullut luvattua). Olen myös miettinyt, jos jakaisi opiskeluun yms. liittyvät aiheet omiin blogeihinsa, mutta se lienee turhaa. Terapeuttistakin tämä kirjoittaminen lienee, omien tuntemusten ja ajatusten läpikäyminen. Mutta ystävää, toista ihmistä, tämä ei korvaa - ei ainakaan pitäisi.

Avainasemassa ovat kuitenkin lukijat, joille suuri kiitos. Kommentteja tosin voisi tulla enemmän, mutta päätarkoitus lienee antaminen. Koen olevani vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, vaikkei tämä mitään kaksisuuntaista viestintää puhtaimmillaan olekaan. Tästä on hyvä jatkaa, hyvin? alkanutta, yhteistä matkaa.

Read the rest of this entry »

Numbered days

Olipahan viikko. Reilut 500 matkustuskilometriä ja seitsemän tuntia joukkoliikennevälineissä. Yöuniakin peräti noin seitsemän tunnin keskiarvolla. Lisäksi runsaat 6000 merkkiä, paperille siis. Eilen piti olla vapaapäivä, mutta (onneksi) tuli pikahälytys verkkotoimittajan töihin - ainakin elokuvarahat tuli tienattua. Sai tehtyä hieman muitakin kirjoitustehtäviä samalla. Tänään Tampereelle Punaisen Ristin Hämeen piirin syyskokoukseen, edustustehtäviin siis. Eihän tuosta tule kuin reilut 260 kilometriä. Sunnuntaina, eli siis huomenna saa onneksi nukkua. Ja toivottavasti pitkään.

Elokuvasta puheenollen kävin keskiviikkona Helsingissä katsomassa, yksin tietysti, kovasti kehutun Volver -Paluu -elokuvan. En osannut odottaa oikeastaan mitään, koska ykkösosaan en ole tutustunut. Elokuva oli kuitenkin mainio ja pienessä salissa elokuvan tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa. Lähes samantasoinen kuin Geishan muistelmat, täytyy sanoa - laatutavaraa. Puolentoista tunnin elokuva hurahti kuin siivillä. Penélope Cruz teki mielestäni lähes parhaan roolisuorituksensa ikinä. Hyvältä näyttämisen lisäksi hän osaa myös laulaa, tjeu! Eikä muut naispääosan esittäjät mitään huonoja olleet, jakoivathan he Cannesin parhaan naispääosan esittäjän palkinnonkin keskenään. Kunnia, jonka Kati Outinenkin on jossain vaiheessa vastaanottanut. The Break-up nyt jäi varmaan katsomatta, kun ko.pätkä poistui Finnkinon ohjelmistosta. Mutta mielenkiintoisia elokuvia on silti tulossa, muun muassa A Good Year ja ehkä Lonely Hearts - unohtamatta

Elokuvan jälkeen kävin Eirassa ja kävelin takaisin keskustaan merenrantaa pitkin. Olisi kyllä mieli tehnyt jäädä sinne - merenrannalle siis, ainakin muutamaksi tunniksi. Ihana (kuvauksellinen) syksyinen ilma - aurinko paistoi ja lämmintäkin riitti - taisi olla peräti +10C lämmintä. Harvinaista syksyksi. Toisin kuin viimeiset pari päivää, jolloin on pitänyt käyttää pipoa ja hieman paksumpaa takkia, ettei vallan jäätyisi. Ensi kuussa tulee jo lunta - jee..

Niinä aikoina, kun minusta ei kuulu mitään,
olen minä omilla teilläni -
mutta kulkien niin, että polkuni toinen puoli on aina varattu sinulle..

Read the rest of this entry »

Kamerat, valot, käy!

Olen kirjoittanut viime aikoina elokuvista ja siis toki katsonut niitä. Kuusi elokuvaa tänä vuonna tullut käytyä katsomassa lähinnä Tennarissa. Ystävän kanssa tai yksin. Sisäinen filmifriikkiys kai nostaa taas itseään esille, pienen ja hyvin ansaitun tauon jälkeen. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen näin monta elokuvaa käynyt tapittamassa. Kaikki olleet hyviä, ellei suorastaan loistavia. Seuraavina olisi vuorossa ainakin My Super Ex, The Break-Up (jonka voisi katsoa vaikka pelkästään Anistonin takia), Pariisi, rakkaudella ja Volver - paluu. Niin ja The Great Year, vaikka pääosissa hiihtelee Russell Crowe.

Monet eivät kai tiedäkään, että hain lukion jälkeen yliopiston lisäksi taideteolliseen korkeakouluun, elokuvalinjalle. Innostus lähti Kannaksen lukion, ilmaisutaitopainoitteinen kun oli, monista näytelmistä ja elokuvakerhosta. No, mikään NYU:n elokuvalinja se ei ollut, mutta hyödyllinen silti. Harmittaa, kun jäi kesken meidän työryhmän videoelokuva. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Lisäksi hauskaa välillä liiankin.. Taideteollisen pääsykokeissa kävi miten kävi, ehkä minua ei tarkoitettu uutta Lainetta. Ehkä hyvä niin. Täytyy tyytyä katsomaan muiden tuotoksia ja ehkä joskus kirjoittamaan muutama screenplay - yea, right... Rakastamistani genreistä joskus myöhemmin..

Read the rest of this entry »

Vapaa viikonloppu

Ensimmäistä kertaa pariin viikkoon vapaa viikonloppu - siis lauantai ainakin. Ainoa positiivinen asia lienee, että saa nukkua pitkään, eli yhdeksään. Täytyy varmaan tehdä kirjoitustehtäviä, ainakin purkaa viestinnän gradu (antaa siitä lausunto ja tehdä tutkimussuunitelma). Viikon olen jo lukenut gradua - ainakin pari kertaa läpi. Aika painotus tuolla lausunnolla ainakin - 60% arvosanasta. Parin viikon päästä olisi deadline, mutta mielellään sitä ennen tehtävät olisi saatava tehtyä. Tämä syystä, että kohta alkaa JOO-opinnot Helsingissä ja muuta kivaa..

Keskiviikkona pitäisi joko mennä Tampereelle tai Helsinkiin. Tai sitten tiistaina Helsinkiin ja keskiviikkona Tampereelle. Olisi pätkäduunia tiedossa, pitää mennä neuvottelemaan ehdoista. Kyllä meikäläinen ottaa sen duunin, on kai pakko. Parturissakin olisi käytävä, tällä hiuspehkolla ketään kehtaa kavereistakaan kehtaa tavata. Toisaalta eipä oikein kalenterit natsaa muutenkaan, joten miksi vaivautua? That´s all, have a nice weekend!

Read the rest of this entry »

Paholainen pukeutuu Pradaan

Eilen tuli käytyä Finnkinon Superpäivän kunniaksi, tai lähinnä sen takia, katsomassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Ulkomailla kovasti kehuttu, tositapahtumiin ja Lauren Weisbergerin kirjaan perustuva elokuva vakuutti myös minut. Tarinassa Meryl Streep esittää ilmeisesti hänelle vartavasten tehdyssä roolissaan New Yorkissa majaansa pitävän muotilehti Runwayn päätoimittajaa Miranda Priestleya. Jääkuningatarta, jolle alaiset ovat kuin ilmaa: assareita tulee ja menee, eikä heidän nimiään kannata aluksi edes opetella. Pääasia, että toiveet, ne kaikkein kummallisemmatkin toteutuvat.

Elokuva yllätti positiivisesti. Ohjaus on sujuvaa sekä tarina, kaikesta kliseydestään huolimatta, on mielenkiintoinen (täytynee jossain vaiheessa kahlata tuo kirja läpi). Näyttelijät onnistuvat tehtävissään ja etenkin Streepin jälki on varmaa laatutyötä (luonnerooli, kieltämättä). Hathawaysta kuullaan vielä. Hän veti roolinsa hienosti tähtitoimittajuudesta haaveilevasta, mutta assariksi päätyvästä neitokaisesta. Elokuvan musiikkivalinta oli hyvää, eikä cameorooleissakaan ollut valittamista (muun muassa Heidi Klum ja muut muotimammat vilahtivat valkokankaalla).

Muotimaailma on tällaiselle tavalliselle sukankuluttajalle vielä melko tuntematon (no, Fashion TV:ta tulee joskus seurattua), joten elokuva toimi myös opetuselokuvana: Gabbana, Prada ja Cucci tulivat tutuiksi. Opetuksena voidaan pitää myös sitä, että muotivaatteet ja laihuus eivät tee naisista sen ihmeellisempiä - hänen ei tarvitse pukeutua chic ja olla laiha valloittaaksen miehen sydämen. Genreltään komediaan ja draamaan sijoittuva elokuva toimii myös ihmissuhde-elokuvana - vaikkei elämässä kaikki aina päätykään yhtä onnellisesti. That´s all - ei muuta. Streepin vakiolause lienee juttu kaikille assareille - tai jonkun egoistin alaisille.

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 6

Satunnaisen matkailijan jalat ovat yllättävän hyvässä kunnossa. Ottaen huomioon, että tuli nähtyä Munkkiniemi rantoineen (paikka, jossa täytyy vierailla toistekin), Vermo ja Tali. Oikeat kengät olisivat olleet tosiaan avuksi ja nesteytyspuolikin oli huonossa kantimissa. Aioin ottaa pyörän mukaan, mutta etukumissa ollut reikä pakotti apostolin kyytiin. Vielähän on pyöräilyilmoja jäljellä.

Kävin myös eduskunnan kirjastossa hakemassa materiaalia esseehen ja kirjoittamassa Anna Politkovskajan muistokirjaan nimen ja iskulauseen: Kauan eläköön sananvapaus! Toisaalta voidaan hyvin kysyä, mikä sananvapaus, siis Venäjällä? Täällä Suomessa saa onneksi esimerkiksi bloggailla vapaasti - ilman sensuurin pelkoa.

Harrastin myös hyväntekeväisyyttä - liityin Greenpeacen kuukausilahjoittajaksi. Tuen myös Amnestyä, joten kohta taidan olla mukana kaikilla tärkeillä aloilla ympäristönsuojelusta ihmisoikeuksien suojeluun. Punaisessa Ristissa tulee tehtyä vuositasolla niin monta vapaaehtoistyötuntia, etten kehtaa niitä edes laskea.

Kaduin myös tuokion verran ammatinvalintaani. Siis opiskelualaa. Sosiaalipsykologian opiskelijalla olisi ollut Helsingin Rautatieasemalla neljän ruuhka-aikaan erittäin mielenkiintoista. Kaikki ne eleet, ilmeet, katseet.. Mikä study field!

Tänään olisi tarkoitus lähteä katsomaan Paholainen pukeutuu Pradaan, alone again, naturally.. Viiden euron leffailtaa ei ole syytä heittää hukkaan. Jos asuisin Helsingissä, niin "asuisin" Tennarissa. Mutta palataan tähän..

Read the rest of this entry »

Valintoja ja muistoja

Palaan vielä lauantaihin ja seitsemän tunnin viestinnän sessioon. Opettajamme totesi moneen otteeseen, että tutkimustyö on valintoja. Valinta aiheesta, rajauksesta, tutkimusmenelmästä, lähdekirjallisuudesta..Luettelo on pitkä ja se vähän hirvittääkin. Pelottaa, sillä muutama väärä valinta (näistä onkin jo osa 1 ilmestynyt, siis vääristä valinnoista) on tullut elämän taipaleen varrella tehtyä, en haluaisi tehdä gradun kanssa samoin. Sain tänään graduaiheen hyväksyttyä ja työlleni ohjaajan. Jee.. No, sainhan läpi kesän väsäämästäni esseestä nelosen..

Paluu nuoruuteen osa 1. Ostin tänään jatsi-pelin, eikä maksanut paljoa. Muistan, kun naapurin poika opetti minut ja veljeni pelaamaan tuota peliä. Siinä kului ilta jos toinenkin. Oli pakko ostaa, tietokoneversiota ei jaksa enää. Niin ja muuten olisi jäänyt ostamatta (kuului sarjaan must to do - jo kesällä). Toivottavasti tuollekin tulee käyttöä.

Ostin samaisesta paikasta myös roosanauhan, tuli siis tehtyä jotain hyvääkin. Kaksi euroa on pieni hinta tärkeän asian tukemisesta. Nauhoja saa muun muassa Suomalaisesta kirjakaupasta (pakko mainostaa).

Toinen nuoruusmuisto liittyy erääseen kappaleeseen. Allaoleva luritus jäi ensimmäistä kertaa soimaan armeijassa. Sotilaskodissa tuo kappale, muiden ohella, oli listahitti (jostain ihmeellisestä syystä). Minulle kappaleeseen ei sinällään liitty mitään muistoja, kaunis biisi ja ilmeisesti kaunis esittäjäkin. Mutta omalla tavallaan ajankohtainen. Jotenkin olen ruvennut pelkäämään, että menetän minulle tärkeän ihmisen. Jotenkin elämä on muuttunut tämän ihmisen myötä siedettäväksi, vaikkei nyt helpoksi. Eihän tämä helppoa ole, varmaan kenellekään.

Huomenna pitää käydä Helsingissä. Jos ottaisi sen pyörän viimein mukaan. Ja kävisi katsomassa jonkin elokuvan.

.sillä ensi kertaa sä saat mut tänään pelkäämään, että menettää mä voisin sut ja kaiken mikä on tärkeää. Sillä ensi kertaa mä itken hiljaa ikävää ruohon väkevää kaiken alleen peittävää niin jäätävää..

Read the rest of this entry »

Uusi viikko, uudet kujeet..

Uusi viikko aluillaan. Loppuviikko oli aika rankka, 700 matkustuskilometriä ja 10 tuntia istumista eri kulkuvälineissä. Eilinen meni lepäillessä ja hieman yritin liikkuakin, vaikka oli hieman märkä keli. Nyt pitäisi taas jaksaa elää akateemisesti, eli lukea tentteihin ja muuta mukavaa. Vaan en tiedä jaksaako. Mutta yritetään. Siitäkin huolimatta, että allekirjoittanut on tehnyt itsestään idiootin ja aiheuttanut pään vaivaa rakkaalle ystävälle. En tiedä, itkeäkö vai nauraa - ehkä tuota ensimmäistä.

Read the rest of this entry »

"Meri rannaton..

..kaipuun vain ymmärtää. Myrsky myllertää, yksin käy vaahtopää.."

Tuli tehtyä pikavisiitti Helsinkiin. Nyt käväisen kotona ja aamulla aikaisin taas pääkaupunkiin. Viestinnän luennot kestävät pitkälle iltapäivään, mitenköhän sitä pysyisi hereillä??

Tänään, ennen juttukokousta, istuskelin meren äärellä. Kaunis syksyinen ilma houkutteli muitakin Uunisaaren lähettyville. Tuli ihan seesteinen olo. Olisihan siellä tilaa meikäläisen veneelle, jos sellaisen joskus saa - tuskin, kun autoakaan ei ole oikeastaan varaa hankkia. Oli ihan kiva päivä. Tapasi tuttuja toimittajia sekä muuta väkeä - myös uusia kasvoja tuli tutuiksi. Joulukuussa olisi ko.lehden opinto- ja suunnittelumatka Geneveen. Saa nähdä, viitsiikö hakea mukaan.

"Niin kuin lapsi suojaton, yksin täällä on, pieni ihminen
saavuit, lähdit sitten pois, niin kuin unta ois aika rakkauden;
tumma tuulinen syksy-yö, rantaan rauhatta aallot lyö
voinko uskoa uudelleen, enää rakkauteen?"
Meri rannaton/A.Mattila

Read the rest of this entry »

On the road again..

Hengissä ollaan, vaikka eilen väsyttikin. Yöunet jäivät vähiin ja pendelöinti rasittaa aina, vaikka nukuinkin tunnin verran linja-autossa menomatkalla. Tentin jälkeiset tunnelmat olivat aika toiveikkaat, varovaisen toiveikkaat, mutta kuitenkin. Inhottavia kysymyksiä tekevät, mokomat. Nyt alkaa lukeminen kunnallispolitiikan tenttiin, joka on loppukuusta. Saa nähdä, kirjat ovat helpompia kuin filosofiassa ja kai asiakin kiinnostaa enemmän.

Tänään ja lauantaina pitää vierailla taas Helsingissä. Ensin on erään nuorten lehden juttukokous ja lauantaina viestinnän aineopintoja heti aamusta. Tietää taas matkustelua ja vähäisiä yöunia, kun luennot alkavat jo puoli kymmeneltä. Onneksi sunnuntaina saa nukkua.

Hitto, pitäisi näille hiuksille tehdä jotain. Leikkaus toki, mutta olen myös miettinyt jotain raitoja. Täysväräyskin houkuttelee, mutta värin kanssa tulee ongelmia. Turkoosi, musta, punainen? Ei sitä varmaan kehtaisi täyspunaisissa hiuksissa tuolla liikkua..

Read the rest of this entry »

Harmaa päivä, kirkas ilta..

Tänään on ollut aika harmaa päivä. Heti aamutuimaan olo ei ollut mikään kaksinen, mutta oli vaan herättävä ja luettava tenttiin. Kirjasto onkin tullut tutuksi viime päivinä. Toivottavasti tulee tulevinakin. Huomenna on siis se pelätty filosofian tentti - onneksi. Sitä onkin tullut luettua aivan riittävästi. Tänään silmäni osui YLE:n Teemalla kahden suomalaisen filosofin, Esa Saarisen ja Pekka Himasen, välistä keskustelua. Katsoin varmaan pari minuuttia ja suljin television. Huokaus..

Pysähdyin pyörälenkilläni katselemaan syksyistä maisemaa. Toisaalta harmitti, ettei mukaan tullut kameraa. Toisaalta oli vaan hyvä katsella kotimaisemia ja miettiä syntyjä syviä.

Tein tänään ennätyksen. Juttelin erään opiskelijatoverin kanssa puhelimessa 50 minuuttia. Hih, itsekin hämmästyin miten minä voin niin kauan puhelimessa turista?! Oli mukava vaihtaa kuulumisia, kun melkein vuoteen ei olla oltu yhteyksissä. Sovimme ensi viikoksi lounaan. Pakko sitä on livenäkin kuulumiset vaihtaa. Ja nähdä tuttuja kasvoja, joita ei yliopistolla olekaan hirveästi näkynyt. Erittäin hyvä mieli jäi kaverin soitosta - jotain henkilöä sittenkin kiinnostaa allekirjoittaneen kuulumiset. Ja minuakin kiinnosti kovasti, miten ao. henkilön työt ovat sujuneet. Iltaa piristi myös meseily ystävän kanssa. Kommunikointi - sosiaalinen kanssakäyminen kyllä piristää kummasti harmaata arkea.

Palaan eiliseen päiväkirjamerkintään tuonnempana, vaikkei olisi mitään palaamistakaan.

Read the rest of this entry »

...filosofiaa aamunkoittoon..

..tai ainakin melkein, päivittäin pari-kolme tuntia. Torstaina olisi tentti - tai kaksi tenttiä. Yrittänyttä ei laiteta, vaikka tiedän etukäteen kysymysten olevan, no mutkikkaita. Aiemmin olin yrittänyt ko. tenttiä muutama vuosi sitten. Korkea aikakin käydä katsomassa, millaisia kysymyksiä tällä kertaa. Filosofia on siitä jännä tiede, että toisaalta siinä on järkeä, mutta toisaalta asiat menevät ohi hilseen valonopeudella. Katsotaan, mitä tuleman pitää..

Katsoin tänään Prisman dokumentin Käyttäytymisemme saloista eli "BBC:n sarjadokumentin toinen osa selvittää, mitä meille tapahtuu kun sydän särkyy. Ohjelma näyttää myös mitä aivoissamme tapahtuu kun ihastumme, ja mitä hylätyksi tuleminen tekee aivoillemme." Niin henkevältä kuin se tuntuisikin puhua tästä asiasta, niin jätän toiseen kertaan.

Read the rest of this entry »