100 and counting..

Yli vuosi ja 100 viestiä - ei paha, vaikkei jokaiselle päivälle, tai edes jokaiselle kuukaudelle sanottavaa ole löytynytkään. Tai jos löytyy, niin on pakko miettiä, mitä sanoa. Toisinaan ei ole ehtinyt rustailla riviäkään. Joskus taas tulee sanottua liikaakin, muttei toivottavasti pahasti. Päiväkirjan pitäminen palvelee monella tapaa, ainakin itseäni. Saan ilmaista itseäni, pukea ajatukset edes jonkinlaisiksi sanoiksi. Jostakin aiheista olisi sanottavaa, täytyy käydä lista läpi (eli mitä kaikkea onkaan tullut luvattua). Olen myös miettinyt, jos jakaisi opiskeluun yms. liittyvät aiheet omiin blogeihinsa, mutta se lienee turhaa. Terapeuttistakin tämä kirjoittaminen lienee, omien tuntemusten ja ajatusten läpikäyminen. Mutta ystävää, toista ihmistä, tämä ei korvaa - ei ainakaan pitäisi.

Avainasemassa ovat kuitenkin lukijat, joille suuri kiitos. Kommentteja tosin voisi tulla enemmän, mutta päätarkoitus lienee antaminen. Koen olevani vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, vaikkei tämä mitään kaksisuuntaista viestintää puhtaimmillaan olekaan. Tästä on hyvä jatkaa, hyvin? alkanutta, yhteistä matkaa.