Tutustuin tänään kolmeen erilaiseen maailmaan. Aamutuimaan matkustin Helsinkiin, tutustumaan akateemiseen maailmaan - siihen puoleen, joka ei ole minulle vielä tuttua. Kävin eräässä viestinnän väitöstilaisuudessa, joka oli sanomattakin juhlava ja vakuuttava miekkoineen sekä tohtorihattuineen. Vaikka puolitoista tuntia kestänyt tilaisuus pohjautui tiukkaan protokollaan mustine vaatteineen, oli se kiinnostava ja ainakin väkeä riitti. Jäin tilaisuuden jälkeen juttelemaan erään väitteijän tuttavan kanssa, oli mukava juttutuokio! Ei tuo väitös olisi mikään mahdoton ajatus, mutta kaukainen se on. Ainakin nyt riittää, kun suvussa on yksi tohtori ja perheessä yksi insinööri.
Väitöstilaisuuden jälkeen tutustuin merimaailmaan, siis kävelin rannalla. Sää oli, kuten arvata saattaa, tuulinen ja melko kolea. Joutsenetkin hytisivät kylmässä ja painoivat päänsä tuulen suojaan. Olihan noita kauniita Suomen kansallislintuja pakko seurata muutama tovi ja tarkenihan siellä, toppatakki päällä ja pipo silmillä.
Kun tulin kotiin, niin kaikki oli lumessa - vihreä ruoho on jäänyt neitseellisen valkean vaipan alle ja puiden latvat hohkavat valkoista. Arvasinhan sen tavallaan, viimeöisen myräkän jälkeen oli odotettavissa sään kylmenemistä. Mutta jotenkin ensilumi tulee täytenä yllätyksenä. Ja aina se on yhtä surullista, pimeän ja kylmän talven tulo kauniin, lämpöisen kesän jälkeen. Mikään kesä ei ole ikuinen..
0 kommenttia:
Lähetä kommentti