Sikapiikillä

Tämä kävi sitten siellä possunuhapiikillä, kun on siitä jo viikon verran uhonnut. Eikä edes jännittänyt tai sattunut. Harmi tosin, etten saanut tikkaria vaivan palkaksi. Mutta nätin hymyn hoitureilta *nostaa heille hattua*. Nähtäväksi jää, mitä sivuoireita ilmaantuu. Kuumetta, väsymystä ja lihaskipua ovat varoitelleet - ja harvinaisempana sivuoireina unettomuutta (tämä olisi pahempi kuin esimerkiksi tuo lihaskipu).

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI2010

Leipää ja sirkushuveja

Viime viikko oli parhain aikoihin, ainakin mitä tulee syömiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa sekä opintoihin. Tiistaina illastin erään yhdistyksen hallituksen kanssa Lahden Rouxissa, jossa tuli kyllä syötyä parhain ateria aikoihin. Alkuruoaksi vihreää salaattia, karamellisoitua päärynää ja Aura gold-juustoa, passionvinegretteä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Pääruokana pippuripihvi (medium) häränsisäfileestä, sinappi- kermakastiketta ja maalaisranskanperunat ja jälkkäriksi mustikka- valkosuklaajäähdyke ja kuusenkerkkäsiirappia. Niin ja punaviiniä, jonka merkkiä ei kuollaksenikaan muista. Jo seuran takia ilta oli onnistunut eikä ruoassakaan ollut valittamista! 

Ei syömiset tuohon loppuneet. Torstaina oli vuorossa pätkätyöpaikan "pikkujoulut" Helkan keittiössä, Helsingissä. Eikä ruoka / seura yhtään hävinnyt tiistain porukalle. Alkuun suomalaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Pääruokana tarjoiltiin jälleen pippuripihviä (medium) härän marmorifileestä, konjakki-pippurikastiketta ja lankkuperunaa (jotka olivat kyllä aika raakoja). Jälkiruoaksi mustikka-leipävanukasta ja vaniljajäätelöä sekä jotain makeaa jälkiruokaviiniä. Olisi vielä päässyt kaunottarien kanssa lauleskelemaan aavan meren tuolle puolen Satumaahan, mutta oli pakko otta raincheck.

Täytyy kyllä todeta, että melko huono omatunto tuli viikon syömingeistä - sekä moraalisesti (muun muassa Haitin tilanteen vuoksi) että ruokavalion kannalta (elimistö kun ei ole a la carteen tottunut). Viikonloppuna olisi ollut tarjolla vielä kolmannet kestit (meikäläinen kun on monessa mukana), mutta aikataulu ja omatunto eivät antaneet mahdollisuutta. Ehkä hyvä niin, onhan ahneus yksi kuolemansynneistä. Toisaalta olen uhrannut vapaa-aikaani ja voimavarojani erilaisiin yhdistyksiin - lounas ja seurusteluhetki silloin tällöin on kai oikeutettu?

Ehdottomasti odotetuin asia oli kuitenkin vero-oikeuden tentin läpäiseminen. Kun olen vuodesta yksi ja kaksi sitä aika ajoin yrittänyt läpäistä, niin joskus se onnistuminen oli pakko tulla. Sain tentistä kiitettävän eli vitosen! En ollut odottanut moista arvosanaa, vaikka tunsin tentistä poistuessani että nyt tärppäsi. Tulikin aika iso vonkale! Seuraavaksi sopimusoikeuden kimppuun, sitten olisikin kanditutkinto suoritettuna.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI10.

Pientä säätöä

Elokuvavuosi 2010 alkoi omalta kohdaltani perinteisellä Hollywood-hömppäkomedialla "Pientä säätöä" (It´s complicated). Nancy Meyersin (muun muassa Holiday) ohjaamassa ja käsikirjoittamassa romanttisessa komediassa (tämä kai on oikea lajityyppi) pääosaa tekevät elokuvaurastaan luopuva Alec Baldwin ja Golden Globe-voittaja Meryl Streep. 

Tarina kertoo eronneesta pariskunnasta, jotka yrittävät eron jälkeen jatkaa elämäänsä kukin tahollaan. Jake (Baldwin) nai nuoren ja kauniin uranaisen, mutta Jane (Streep) hoitaa ravintolan pyörittämistä elellen isossa talossaan yksin. Tietenkin vanha suola alkaa janottaa, ja erityisesti Jake huomaa sen vehreämmän nurmen olevan sittenkin aidan toisella puolella. Jaken ja Janen uudelleenlämmitelty suhde saa alkunsa New Yorkissa, jonne pariskunta on saapunut viettämään Luke-poikansa valmistujaisia. Hämyinen tanssilattia vaihtuu pian loistohotellin lakanoiden väliin. Jake on tyytyväinen saatuaan entisen vaimonsa vietellyksi, mutta Jane potee morkkista - petetystä on yllättäen tullut pettäjä. Oman mausteensa suhdesoppaan tuo arkkitehti Adam (mainiossa vedossa yhä oleva Steve Martin), jonka erossa särkynyt sydän alkaa sykkimään uudelleen kohteenaan tietenkin Jane. Tarina huipentuu Luken valmistujaisbileisiin ja seuraavan aamun tunnelmiin. 

Romanttisten komedioiden ystävänä  täytyy antaa Meyersille tunnustus erityisesti  kahdesta asiasta: vaikean aiheen käsittelemistä komedian keinoin ja näyttelijävalinnasta. Alec ja Meryl sopivat eronneeksi parikunnaksi kuin nakutettu - ikäähän näyttelijöillä on jo sen verran, että tarina on uskottava. Steve Martin tekee oivan sivuroolin eikä tuntemattomatkaan sivuosanesittäjät jää paitsioon (Meyers on sanonut Star!-kanavan haastattelussa, että hän roolittaa elokuvan pääosat jo kirjoitusvaiheessa). Aihe on jopa romanttiselle komedialle vaikea ja eron tuskan kokeneille kipeähkö, mutta parissa tunnissa on naurettu sellaiset naurut ettei paremmasta väliä! Suosittelen kaikille ko.lajityypin ystäville ja leffapäiväksi joko lauantaita tai sunnuntaita - missään nimessä tämä ei ole arkileffa.. Muutamista kliseistään huolimatta ***1/2. Sitähän se elämä välillä on, pientä säätöä..

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI10.

Hyvä ja paha

Eilen oli kieltämättä hyvä päivä. Ei tosin maailman parhaimpia, mutta siedettävä koska sain kaksi halausta - ne kyllä pelastavat päivän! Tapasin Tampereella ennen vero-oikeuden tenttiä opiskelijatovereitani (lue: kaunottaria) maittavan Juvenes-purilaislounaan ja muuten vaan jutustelun merkeissä. Merkillepantavaa oli, että ensimmäistä kertaa muuten muistin esitellä kaksi toisilleen vierasta ihmistä toisilleen (ja se esittely vasta vaikeata onkin, kun ei liiemmin ole joutunut sitä tekemään). Mielestäni esittely kuuluu hyviin tapoihin, vaikka opiskelijoiden keskuudessa sitä ei kai liiemmin harrasteta - paitsi tutor-fuksi-jutuissa. Ei se esittey virallisen kaavan mukaan edes mennyt (Saanko esittellä..ja nuorempi vanhemmalle..), mutta epävirallisia kun ollaan muutenkin niin väliäkö hällä..

Päivän päätteeksi piipahdin toimittajaystävälläni viemässä vihdoin Brysselin tuliaissuklaat ja kuuntelemaan tuoreimmat kuulumiset. Aikomuksenamme oli mennä syömään ja nauttimaan hyvästä viinistä, mutta siitä tulikin kotituokio. Viini (olisin saanut viskiä tai konjakkia, mutta tyydyin viiniin) maistui hyvältä ja tee nautittuna tonnikalaleipien kera antoi voimia kotimatkalle.

 

Blogimerkinnän otsikko liittyy mikrobeihin. Ostin ennen tentin alkamista Juvenekselta muutaman jättimikrobin, joita on ilmestynyt tuotevalikoimaan. Harmikseni punasolut ja ne opiskelijalle tärkeimmät, eli aivosolut olivat päässet loppumaan (onko tuo nyt opiskelijoiden keskuudessa suuri yllätys?!). Mukaan tarttui kuitenkin valkosolu ja siimaeläin (mikähän tuon suomenkielinen termi on) - hyvä ja paha.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI2010

Härkäviikot

Härkäviikot ovat alkaneet, eli pyhät on lusittu ja arki on edessä. Opiskelijalle arki näyttäytyy armottomana raatamisena ja kirjojen sekä muistiinpanojen pläräilynä. Allekirjoittanut ei ole vielä(kään) saanut vero-oikeuden perusteiden tenttiä läpi. Olen jo käynyt opettajan kanssa alustavia keskusteluita siitä, josko tuon tentin voisi korvata jonkintyyppisellä esseellä. Huomenna toki yritän parhaani mukaan saada ao. tentin läpi, jotta voin keskittyä graduun. Myönnän, että omalla valmistautumisella voi paljonkin vaikuttaa tentin arvosanaan. Mutta vero-oikeus on jo aiheena aika luotaantyöntävä, vaikka tärkeä oikeuden osa-alue onkin. Sitä varten on kuitenkin verotoimistot ja tuttavat/kaverit, jotka neuvovat tarvittaessa.

Viime viikolla tuli käytyä hieman nettikaupoissa. Ostettua tuli lähinnä harrastukseen liittyvää tavaraa, kuten geokolikoita ja muuta kätköilytirpehööriä. Ruotsista saakka piti tilata (kun halvalla sain) käsigepsiin (Garmin Colorado) kantolaukku. Eroa Suomen ja Ruotsin hinnoilla oli peräti reilut parikymppiä. Ja kun näköjään kaupantekijöiksi sai vielä parit toffeet, niin suosittelen naapurimaata!

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI2010

Piipahdus Kotkassa

Viime viikolla tuli piipahdettua Kotkassa - todellakin ensimmäistä kertaa. Edes Meripäivillä en ole käynyt. Kävin moikkaamassa erästä Brysselin matkalaista. Ihan kiva kaupunki ja etenkin patsaita tuntuu riittävän enemmän kuin täällä Lahden seudulla. Kävin ensimmäistä kertaa myös kiinalaisessa ravintolassa. Vaikkei onnenkeksejä listalta löytynytkään, niin perin mukava kuva jäi ao.etnisestä ruokakulttuurista. Ja Merikeskus Vellamo - ihana paikka tällaiselle meren ystävälle. Pitänee poikea museossa myös toisen kerran..

Kotkan muutamia sähkökaappeja on maalattu rakennuksiksi. Kelpaisi moinen idea tännekin päin Suomea.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI10.

Kohti uutta vuotta

Joulu alkaa olla lusittu, vaikka virallinen jouluaika ulottuu Loppiaiseen. Herkkuja on syöty ja lepäiltykin on (ei välttämättä tarpeeksi). Sen verran kiltti (välillä liiankin kiltti) olen vuoden mittaan ollut, että lahjuksiakin tuli. Hampaat pestään nyt sähköhammasharjalla ja kesän pesäpallo-otteluita varten on kunnon räpyläkin. Tortuista tai pipareista ei ole jälkeäkään, mutta suklaata on vielä jonkin verran. Siispä nauttikaamme vielä niistä herkuista, joita vielä on.

Joulu tai pikemminkin uusivuosi toi hieman muutoksia blogiin ulkoasun ja etenkin sisällön suhteen. Välillä pitää uudista, ettei vallan sammaloidu vanhoihin kaavoihin.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Joulumaassa

Read the rest of this entry »

Posted in JOULU07. , TALVI09.

Lahjavalinnan sietämätön vaikeus

Nyt kun joulukortit on saatu onnellisesti postiin (ja onnellisille vastaanottajilleen), on taas lahjarumban vuoro. Niiden hankita on näköjään taitolaji, niin syntymäpäivä- kuin joululahjojenkin kohdalla - pitäisi kyllä hyväksyttää olympialajiksi. Perheen kesken on yhä tapana jakaa muutama paketti ja lahjojen valinta on vuodesta toiseen vaikea. Tämä siitäkin huolimatta, että itsekullekin varmasti riittää se, että on terve, katto päänsä päällä, lämmin ja hyvä nukkua sekä ruokaa riittävästi.

Jos on vaikeata valita lahjaa läheisille, niin sitä se on myös lähemmille ystäville - siis heille, joiden kanssa on ollut tekemisissä vuoden aikana enemmän tai vähemmän. Harrastukset auttavat lahjavalinnassa eli taitelijatyyppiselle jotain pensseleitä yms. tarviketta. Mutta harrasteet eivät ongelmaa toki kokonaan poista, helpottavat vaan sitä.

Mahdottomia tapauksia ovat kaunottaret - siis valita lahjaa heille. Varsinkaan, kun ei ole heidän kanssaan kuin ystävyys/kaveruussuhteessa (ystävä, kaveri - sillä on merkitystä, palaan tähän jossain toisessa yhteyessä). Väärän kuvan antaminen on niin virhemenettely kuin olla ja voi (nimimerkillä kokemusta omaava) ja pahimmassa tapauksessa suhteen korjaaminen on vaikeata, ellei jopa mahdotonta. En tosin tiedä, vaihtaisinko paikkoja henkilön kanssa, jonka pitää hankkia lahja seurustelukumppanilleen (itselläni kun ei ole koskaan ketään ollut). Toisaalta virtuaalimaailmasta saa apua - esimerkiksi Jatkoajan keskustelupalstalla on perustettu asiaa koskeva ketjukin helpottamaan hankintoja (suosittelen miespuolisille lukijoille myös Naisasiat-ketjua). Mitään kallista ei tietystikään tarvitse ostaa, vai tarvitseeko? Ovatko naiset(kin) sitä mieltä, että ajatus on tärkein eikä toteutus (ja laatu korvaa määrän)? Veikkaan, että moni vastaa visaiseen kysymykseeni "kyllä" vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Skaalaa tietysti on lahjakorteista koruihin - riippuu tietenkin suhteen laadusta eli vakavuusasteesta. Onneksi (tai valitettavasti) tuollaista ongelmaa ei ole.

Jos on vaiketa ostaa lahjoja, niin niiden toivominen on helppoa. Vaikka erilaiset eettiset ja aineettomat lahjat ovatkin se ekologisin vaihtoehto, niin aina sitä jotain käsinkosketeltavaa haluaisi. Tällä hetkellä pesäpalloräpylä tulevaa kautta varten (Go Räpsä-Ässät!), sähköhammasharja (olen laiskistunut perinteiseen harjaamiseen) tai Frendit-boxi sisältäen kaikki kaudet. Aineettomista tietysti motivaatiota tulevaan gradukoitokseen, mutta sen kai jokaisen maisteriehdokkaan täytyy löytää itsestään.

Tällaisista tosin voi ainoastaan unelmoida - vaikka eihän toista ihmistä voi omistaa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI09.

Pesäpalloa pakkasessa

Eilinen oli pitkästä aikaa kiva päivä. Kävin Helsingissä pelailemassa Räspä-Ässien sisukkaiden ja reippaiden ihmisten kanssa pesäpalloa Väinö Tannerin kentällä, Kallion sydämessä. Tunti siinä tuli hutkittua ja muutaman kerran palloon tuli osuttuakin (ja kuuluisa kentän läpi-lyöntikin tuli tehtyä). Pelin jälkeen kuvataideopiskelijoiden joulumyyjäisiin (harmitti, ettei ollut käteistä euroakaan mukana) ja sitten glögille. lämpöisten juomien ja heleiden joululaulujen kimppuun! Kävin vihdoin erään ystäväni uudessa asunnossa - kutsut tulivat sekä tupareihin että synttäreihin, mutta en voinut kumpaankaa venyä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa vanhojenkin parissa. Illan kruunasi (not!) paluumatkalla samassa junassa nähty Reetu eli Frederick - jeah!

Sain viimein kortitkin kirjoitettua. Reilut parikymmentä niitä nyt tuli. Ja tänäkin vuonna, perinteitä velvoittaen kortit lähtevät joulua edeltävänä viikkoa - seimileimalla varustettuna totta kai! Yritin muistaa kaikkia heitä, joiden kanssa olen ollut enempi tai vähempi tekemisissä. Toisaalta kaikkien osoitteita minulla ei ole tiedossa, joten heille sitten sellainen sähköinen kortti. Siten tosin muutama merkki uhkaa jäädä käyttämäti, mutta välikö sillä. Tykkään kirjoittaa kortteja (osin sen takia aloitin postcrossingin) - etenkin, kun kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt sähköpostien ja tekstareiden jalkoihin.

Glögin lomassa kuunneltiin siis joululauluja ja etenkin tämä WHAM! klassikko sai paljon soittoaikaa - peräti kolmesti taisi soida. Ei siinä mitään, ihan kiva tsipale.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Kalenterihallinnan sietämätön vaikeus

Viime kuukausi ja osin tämäkin on ollut täynnä kokouksia, tenttejä ja muita pakollisia menoja. Ja vielä kun päälle laittaa joulukiireet, niin eipä ole ehtinyt paljoa laakereillaan levätä. Ja kun pakollisista menoista on päästy eroon, niin sitä on niin kuitti, että on aivan pakko levätä laakereillaan. Jotenkin sitä ihmisillä on loppuvuodesta hirveä kiire joka paikkaan - ei ihme, että kaupat ovat täynnä hieman levotonta ja ärtyistä porukkaa. Itse olen muutaman lahjapaketin jo ostanut ja sentään saanut joulumerkit hommattua kortteihin. Vielä kun saisi ne kortit kirjoitettua, niin alkaisi jo helpottaa - vaan taitaa jäädä viime tippaan tänäkin vuonna.

Kalenteri on kiva väline laitettaessa ylös pakollisia ja tärkeitä menoja. Mutta sen yhteensovittaminen ystävien ja kavereiden kanssa ei onnistu - ei sitten millään. Aina on jollain jotain menoja silloin, kuin itsellä olisi hieman helpompaa. Elokuvissa käynti hyvässä seurassa voi olla niin kiven takana, että ihan hirvittää. Eilen jouduin siirtämään erästä elokuvakäyntiä varmaan alkuvuoteen, kun minulle ei käynyt tentin takia tänään ja toiselle ei puolestaan käynyt torstaina. Ja toisen ystävän kanssa oli tarkoitus tavata perjantaina, mutta minulle olisi käynyt lauantai - mikä taas on hänen muuttopäivänsä Vantaalta Helsinkiin. Pitäisiköhän sitä viettää loppuvuosi ihan omissa oloissa, kun tapaamisten järjestäminen on nyt niin vaikeata?

Anneli Mattila - Ethän mee. Olisi sopinut edelliseen merkintään paremmin, mutta hyvältähän tuo näyttää/kuulostaa tässäkin.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.

Narrin odotus

Olin suunnitellut seuraavan merkintäni liittyvän taannoiseen Brysselin-matkaan. Kuvia ja kertomuksia Belgiasta. Mutta arki on tullut väliin - kokouksia, koulujuttuja ja muita pikkukiireitä. Ensimmäinen viikko matkan jälkeen sujui kivasti, mutta nyt on pientä alavireisyyttä ollut havaittavissa. En tiedä, johtuuko kaamoksesta (eli siitä, ettei maassa eikä edes puussa ole lunta) vai tarttuuko blue muista ihmisistä. Naamakirjaystävien tilaviestit kun ovat olleet sadattelua jatkuvasta sateesta, usvasta ja pimeästä. Minua sää ei ole haitannut, sillä se on asenne- ja pukeutumiskysyms.

En voi silti olla myöntämättä sitä tosiasiaa, että tunsin itseni alkuviikosta oheiseksi repustani roikkuvaksi klovniksi (ostettu Kontti-tavaratalosta) jonglööraten kolmella pallolla yksipyöräisellä ajaen. Narriksi, joka viihdyttää muita ihmisiä muttei itse ole kovinkaan onnellinen (kai). Totta kai autan ystäviäni ja kuuntelen heitä - sekä virtuaalisesti että livenä. Useammat ovat sanoneetkin, että minusta tulisi hyvä pappi tai psykologia. No ei poliisia sentään. Joka tapauksessa haluan, että he ovat onnellisia (ja iloisia perheuutisia onkin esimerkiksi Tampereen suunnalta kuulunut) ja voivat luottaa minuun.

Haluaisin viettää heidän kanssa enemmän aikaa kuin pakolliset heit ja moit tai kahvin verran - juuri viime viikolla näin erästä pitkäaikaista ystävää 10 minuuttia. Parempi sekin kuin ei hetkeäkään - eräitä en ole nähnyt runsaaseen vuoteen. Ongelma on siinä, että heitä on sekä Tampereella että Helsingissä ja itse asun tässä "keskellä". Erilaiset tapahtumat ovat kyllä hieno tapa tavata ystäviä. Tosin en aina pääse niihinkään. Olen missanut sekä tuparit, synttärit ja muuten vaan -bileet sekä huomenna kai ainejärjestön pikkujoulut. Vaikka reissumiehen koti on siellä missä hänen reppunsa, niin ei se helppoa ole etsiä sijaa majataloista.

Ongelma on kai lähinnä siinä, että elämäni on tällä hetkellä odottamista. Odottamista, että saan ensin kandiopinnot päätökseen (ja edes jonkinlaisen tutkinnon), jotta saisin gradun täyteen vauhtiin. Tällä hetkellä sen vauhti ei päätä huimaa. Lisäksi ihmissuhderintamalla ei tapahdu mitään. En tosin tiedä, tulisiko edes tapahtua, sillä on kai parempi keskittyä ensin opintoihin ja sitten muuhun elämään. Tai sitten vaan ikävöin aikaa, jolloin ystävät olivat lähellä (siis lapsuudessa) eivätkä kaukana kuten tällä hetkellä. Yhtä kaikki on oltava kiitollinen terveydestään ja siitä, että saa joka päivä vatsansa täyteen. Tosin Maslowin tarvehierarkia on osoittanut, että elämässä on muutakin kuin ruoka ja päänpäällä oleva katto. Mene ja tiedä.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.

Piipahdus Brysselissä

Piipahdin tuossa pari-kolme päivää Brysselissä, Euroopan pääkaupungissa vihreiden ihmisten kanssa. Tutustuimme meppien - Sadun ja Heidin johdolla Parlamenttiin. Lisäksi kävelimme ristiin rastiin Belgian pääkaupungin katuja ja tulipa osallistuttua katedraalissa katolilaiseen messuun, joka pidettiin ranskaksi ja flaamiksi. Kiva reissu ja paljon uusia tuttavuuksia sekä kokemuksia. Ja ihana ilma - joka päivä +15 astetta. Mutta lisää matkakokemuksia kuvien kera sitten myöhemmin. Nyt satunnainen matkailija lepäilee hiukan, perin väsyttävä reissu.

Read the rest of this entry »

Posted in MATKALLA , TALVI09.

Piipahdus Tampereella

Tiistaina piipahdin jälleen Tampereella. Kävin tenttimässä vero-oikeuden perusteita ja hoitamassa muutamia asioita. Ja kahvittelin: sekä SPR:n Hämeen piiritoimistolla piirin työntekijöiden ja Tampere-talossa erään toimittajakollegan kanssa. Mutta suurimman ilon tuottivat erään kaunottaret, joita näin pitkästä aikaa - yhtä en ollut nähnyt ainakaan kolmeen kuukauteen ja toista kolmeen vuoteen. Turisin molempien kanssa vähän aikaa ja sovin jatkotapaamiset (siis kahvittelut tai syömingit), jotta kuulumisista saa paremmin kiinni. Kyllähän ystävien tapaaminen saa aikaan hyvää fiilistä, meni esimerkiksi tentti miten päin vaan.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Surun voima

Lauantaina sain pitkästä aikaa kokea surun voiman ihmisen elämässä. Olin mukana saattamassa erästä Kuntaliiton pitkäaikaista (mutta silti niin "nuorta") työntekijää hänen viimeiselle matkalleen. Siunaus- ja kukanlaskentatilaisuus Hietaniemessä oli kylmästä säästä huolimatta harras ja tunnelma välittävän lämmin. Jos poismeno oli raskas meille työtovereille, niin raskaampi se oli hänen läheisilleen. Kyyneleitä ei säästetty siunaustilaisuudessa ja miksi olisi pitänytkään.

Itse en tuntenut vainajaa kuin pätkätyöni merkeissä Kuntamarkkinoiden aikana runsaan seitsemän vuoden ajalta. Hänen kanssaan lähin esimieheni (no, esinaiseni) suunnitteli ja toteutti asioita, jotta Kuntatalo olisi valmis vastaanottamaan markkinavieraat. Kuten esimiehini sanoi muistotilaisuudessa itkuisena muisteli: hän oli oikea käsi ja vasen jalka; vasen käsi ja vasen jalka. Hän ei koskaan sanonut ei ja sovitut asiat pitivät.

Mutta elämä jatkuu. Vaikka yksi tärkeä mies on poissa, niin hänen muutamat minullekin opettamat asiat ovat tiukasti selkäytimessä tulevia koitoksia varten. Muutenkin lauantai oli raskas (lähdin siis Helsinkiin aamukuudelta ja tulin takaisin kolmelta), sillä lupauduin kaikeasta huolimatta tuuraamaan Kino Iiriksessä yhden lipunmyyntivuoron (klo 20 näytökseen). Sunnuntaina en mennyt koko päivänä ulos, vaan katselin televisiota (Morsesta Hill Streel Bluesiin ja Frendeihin) ja lepäilin. Tenttiin olisi kyllä pitänyt lukea, mutta aivojen oli pakko saada olla vaan.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ , TALVI09.

Kummallinen tunne

Eilen ja vielä tänäänkin oli pääkopassa onnistumisen kummallinen tunne - sellainen vapautunut olotila, jota ei ole ollut aikoihin ja joka ei kuitenkaan kestä kauaa. Mutta iloitsen siitä, että a) eräs vaikea tentti meni läpi (ykkösellä, jei!) ja b) alan pakolliset opinnot alkavat olla takanapäin. Viivasin tänään tenttilistasta tuon läpiaherretun tentin - mahtava tunne! Vielä kaksi tenttiä (toivottavasti se olisi siinä), niin voin hakea kandin paperit ja graduakin voisi alkaa tekemään täyspäiväisesti.

Sinänsä työ ei lopu siihen, mutta voisin alkaa hengittää vapaammin - siis muualle kuin paperipussiin. Ensi tiistaina on verotuksen perusteiden tentti. Oli pakko tilata netistä tenttikirja, muuten lukeminen on täysin mahdotonta. Ja sopimusoikeutta tentitään keväällä (joo, vasta - meillä on tällaisia hölmöjä tenttimisrajoituksia). Huomenna on Nenäpäivä - muistakaa pöljäillä hyvän asian puolesta!

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI09.

Pureksittua parisuhdetta

Tarttumisestani Tony Dunderfeltin Parisuhteen kemiaan on jo hyvän aikaa toista kuukautta. Muistan lukeneeni kirjaa hiekkarannalla kylpiessäni loppukesän auringossa pienen tuulen saattelemana. Perimmäinen syy kirjan lukemiseen oli ehkä se, että halusin tietää parisuhteen kemiasta etukäteen - en ole ollut koskaan kaveruus- ja ystävyyssuhteita "korkeammalla" kenenkään kanssa. Lisäksi aihe on enenmmän kuin kiinnostava, sillä rakastan kaikkea ihmisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen (siis sosiaalipsykologiaan ja yleensäkin psykologiaa) liittyvää. Olen pureksinut kirjaa siis jo tovin ja miettinyt jopa yön hiljaisina tunteina, mitä siitä kirjoittaisin. Se on vaikeata, sillä oma näkemykseni koko aiheesta - kirjasta puhumattakaan on, perin noviisimainen. Se, etten tällä hetkellä ole parisuhteen kemiassa, vaikeuttaa työtä entisestään. Yritetään nyt kuitenkin.

Muutama mainitsemisen arvoinen ovallus kirjasta löytyi jo heti alkusivuilta. Dunderfelt nimittäin jaottelee parisuhteet kolmeen kategoriaan - I, II ja III -vaiheen parisuhteet. I-vaiheen parisuhteessa vallitsee "entisaikojen" työnjako, eli mies on hierarkisesti naisen yläpuolella: mies tuo leivän talouteen ja nainen hoitaa taloutta (eli ruoanlaiton ja lasten hoitamisen). Tätä parisuhdetta Dunderfelt kuvaa perinteiseksi parisuhteeksi, jota esimerkiksi tavataan meidän vanhempien ja isovanhempien parisuhteessa. II-vaiheessa mies ja nainen on keskenään tasa-arvossa eli naiset ovat suhteellisen itsenäisiä (käyvät töissä yms.) ja miehet hoitavat taloutta (eli lapset ja ruoanlaittamisen). Tulevaisuuden III-vaiheen parisuhteissa ollaan entistä itsenäisempiä: kaksi itsenäistä ihmistä valitsee suhteen, mikä tyydyttää juuri heitä (eli suhteen, jossa muun muassa toinen ei voi omistaa toista ja jossa seksuaalisuudessa on entistä voimakkaampi rooli). Dunderfeltin mukaan suhteista tulee entistä määräaikaisempia ja vapaampia.

Parisuhdevaiheiden lisäksi kirjasta erottuvat kaksi termiä, jotka muodostuvat PmS ja P.I.S.S. -lyhenteistä. Erityisesti II-vaiheen parisuhteessa miehet kärsivät Passiivisen miehen Syndroomasta ja naiset Paniikinomaisesta Itsenäisyyden Saavuttamisen Syndroomasta. Lyhyesti ja ytimekkäästi molemmista syndroomista (tieteellinen ja täydellinen selitys löytyy kirjasta): PmS-mies kärsii naisen liiasta itsenäisyydestä (eli nainen alkaa hallita parisuhdetta ja puolisoiden "paikkaa") - hän passivoituu, koska ei löydä omaa paikkaansa naisen viereltä ja omia tehtäviään parisuhteessa. Miehellä ei ole myöskään enää mitään omaa sanottaava, vaan pelastaakseen ihmissuhteensa mies myötäilee naista (ns. Hyvän miehen ongelma). P.I.S.S. -nainen puolestaan hallitsee suhdetta miestä enemmän, josta on seurauksena niin viestinnälliset kuin seksuaaliset ongelmat: nainen ei enää haluakaan passiivista miestään, vaan kaikki toiveet täyttävää villiä rakastajaa (kuten Dunderfelt toteaa: nainen haluaa parisuhteessa aina ja ikuisesti Miehen! Ei poikaa, eikä hissuttelijaa).

Tätä syndrooma-asiaa on hieman vaikea selittää referoimatta koko kirjaa, sillä tähän liittyy niin monia mielenkiintoisia ja tärkeitä seikkoja toisen huomioonottamisesta lähtien. Mutta yhtä kaikki - tämä osio on kirjan mielenkiintoisinta antia, ehdottomasti! Tunnistin heti hyvän miehen ongelmat itsessäni, vaikken kokemusta omaakaan. Ehkä asialle pitäisi jotain tehdä, hmm..

Oli mielenkiintoista lukea myös parisuhteeseen liittyvä fyysisestä kiintymyksestä eli seksuaalisuudesta. Tähän aiheseen en kuitenkaan uskalla ottaa sen enempää kantaa (ehkä myöhemmin muissa yhteyksissä), sillä ensin pitäisi olla jonkinlaista kokemuspohjaa ennen johtopäätösten tekemistä (siis joko Dunderfeltin teorioiden puolesta tai niitä vastaan). Sinänsä mitään uutta kirja ei tarjoa esimerkiksi seksuaalisen vetovoiman saralta, sillä a) miehet ovat kiinnostuneita silmistä, rinnoista ja takapuolesta ja b) naiset vallasta, älykkyydestä ja fyysisestä voimasta (tähän nojaavat myös lukuisat asiasta tehdyt tutkimukset). Mutta eräästä seikasta on pakko mainita. Dunderfelt nimittäin, liittyen III-vaiheen parisuhteeseen, jakaa seksin lukuisiin eri osa-alueisiin: lasten siittämisen lisäksi seksi on paineen purkamista (panemista), omanarvontunteen vahvistamista (naimista) ja toisen ihmisen syvällistä kohtaamista (rakastelemista). Noin sen tulisikin olla (kai), sillä nyky-yhteiskunnan kiireinen elämänrytmi ja kumppaneiden erilaiset tarpeet (suhteen kipinän ylläpitämisen lisäksi) vaativat myös seksielämältä uudistumista. Ehkä tässä suhteessa nuorempi polvi (siis nuoret aikuiset: 18-25v) on vanhempiaan viisaampi-ainakin mitä median kautta on pystynyt hahmottamaan ihmisten seksuaalikäyttäytymisestä.

Parisuhteen kemia on nimensä mukaisesti sekoitus sekä tutkimustietoa että kirjailijan omia pohdintoja/neuvoja parisuhteesta. Tämä kirjasta tehty "tiivistelmä-mielipide" -blogimerkintä on hajanainen ja epäselvä, myönnetään. Johtunee nyt ainakin aiheen monimutkaisuuden ja herkkyyden lisäksi siitä, ettei allekirjoittaneella itsellään ole empiiristä tutkimustietoa ihmissuhteista ja siihen liittyvistä seikoista (siis omista sellaisistaan). Ehkä tästä kirjasta saa enemmän irti, jos lukija on parisuhteessa ja on itse törmännyt vastaaviin kirjassa esittettyihin ongelmiin. Tällaista vasta-alkajaa varten on kai omat opuksensa (ihmissuhteet for dummies tjsp.). Toisaalta, ihmissuhteista opitaan elämällä ja kriisit kokemalla - ei opuksilla.

PS Tiesittekö muuten, että ennen (tästä on varmaan vuosia) mies vannoi valan käsi omien sukupuolielintensä päällä ja lisäksi jokin sovittu asia varmistettiin "käden lyönnillä"? Itse en tätä tiennyt. Enkä tiedä, olisinko halunnutkaan tietää. Oppia ikä kaikki.

Parisuhteen kemiaa (tai pikemminkin fysiikkaa), eli ohjeita meille miehille. Frendien yksi parhaimmista kohtauksista, ehdottomasti! Tämä on jenkkiversio, jota ei Suomessa näytetty kokonaan.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Kinoa ja Cocoa

Muutama merkintä sitten kerroin tuoreesta elokuvaan liittyvästä harrastuksestani. Viime viikonloppuna se sitten alkoi: vapaaehtoistyö Kino Iiriksessä (PHEK:n omistama elokuvateatteri). Hoidin sekä lauantaina että sunnuntaina lipunmyynti-vahtimestarin töitä. Tuplapyhistä johtuen oli vilkasta eli asiakkaita riitti jokaiseen näytökseen. Sinänsä alku oli hermostuttavaa, kun en ole aikaisemmin toiminut lipunmyyjänä edes tivolissa. Mutta eihän siinä tarvitse kuin asiakaspalvelutaitoja sekä yhteen- ja vähennyslaskua. Hyvinhän tuo lopulta kai meni. Oli ilo huomata, että ihmiset haluavat edelleenkin suosia pieniä elokuvateattereita Finnkinon sijaan - ja se on hyvä asia se. Erilaisuutta tarvitaan myös elokuvissa.

Olisin voinut mennä väliajalla katsomaan kolmea eri elokuvaa, mutta valitsin yhden - Jan Kounenin ohjaaman Cannes´n filmifestivaaleilla päätöselokuvana näytetyn Coco Chanelin ja Igor Stravinskyn rakkaustarinan (Coco Chanel & Igor Stravinsky). Elokuva on siis kertomus Cocon ja Igorin välisestä intohimoisestakin suhteesta. Suhteesta, joka toisaalta auttoi Stravinskya luomaan uutta musiikkia - mutta toisaalta taas maksoi säveltäjälle hänen perheensä tämän vaimon saatua tietää Igorin ja Cocon suhteesta heidän (siis Igorin perheen) asuessaan Garches'essa sijaitsevassa Cocon kartanossa. Mitään mullistavaa tai uutta tämä kovin rohkeilla seksikohtauksillakin varustettu elokuva ei ajankuvauksesta ja tositarinasta kahden luovan ihmisen välisestä suhteesta tarjoa. Toisaalta heille, jotka eivät ole romanssista kuulleetkaan, niin tämä toimii myös eräänlaisena historiankirjoituksena. Rakkaustarinan jännite hyppii puolelta toiselle kolmiodraamasta jännitykseen siitä, millaisen vastaanoton Cocon muusaama säveltäjän uusi teos saa - edellinen "Kevätuhri" kun päättyi suureen fiaskoon ensi-illassaan vuonna 1913. Katsoja ei voi tarttua juuri mihinkään.

Elokuvasta tekee katsottavan kaksi asiaa: näyttelijätyö ja musiikki. Anna Mouglalis näyttelee muotineroa ja nro 5:n luojaa perin uskottavasti. Cocon tylyys näkyy juuri ilmeissä ja eleissä - siinä, miten hän toisaalta tuhlasi rahaa muotiluomuksiensa sekä parfyymiensa tuotekehitykseen ja toisaalta riisti työntekijöitään ja rakastajiaan. Säveltäjä-neroa näytellyt, Bond-pahiksenakin tunnettu Mads Mikkelsen, vetää roolinsa uskottavasti ja hienotunteisesti. Tosin heille, joille Mikkelsen on jäänyt mieleen Casino Royale -elokuvasta, voi olla vaikeuksia hahmottaa häntä maailmankuuluna säveltäjänä. Musiikki on toinen asia, jonka takia tätä elokuvaa voi jopa suositella. Heti alkusoitosta lähtien on klassisen musiikin ystäville tarjolla vain parasta, mitä leffalipun hinnalla voi vaatia.

Kokonaisuudessaan elokuva oli katsottava, mutta ei missään vaiheessa ylety esimerkiksi Titanicin veroiseksi rakkaustarinaksi. Nähtäväksi jää, mitä tarjoaa Coco Chanel-sarjan riippumaton jatko-elokuva Coco Avant Chanel, jossa Cocoa näyttelee iki-ihana Audrey Tautou.
*** (josta yksi musiikista ja näyttelijäsuorituksista).

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Tekemättömiä kirjoituksia

Kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia - josta yli kolmannes on pakko käyttää nukkumiseen, on pakko priorisoida. Etenkin jos on pätkätöitä tekevä opiskelija, joka on aktiivisena mukana erilaisissa järjestöissä. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen on jäänyt syntisen vähälle jo keleistäkin johtuen. Vielä vähemmälle on jäänyt sähköinen yhteydenpito ystäviin Muutama keskittymistä vaativa sähköposti odottaa kirjoittajaansa. Toki sitä voisi muutaman rivin ja toisenkin kirjoittaa ihan ex tempore, mutta toisin kuin naamakirjan pari kommenttiriviä silloin tällöin, vaatii nimenomaan henkilökohtainen sähköposti huomattavasti enemmän panostusta. Tosin sähköposteja roikkuu muillakin - eräs kaverini lupasi jo syyskuun alussa laittaa sähköpostia. Onhan hänellä toki ollut muutakin puuhaa, kuten naimisiinmeno.

Myös blogia pitäisi ensi viikosta lähtien taas päivittää hieman säännöllisemmin. Jonoaan odottaa muun muassa kaksi elokuva-arvostelua (jos niitä sillä nimellä voi kutsua). En tosin tiedä, miten usein ne harvat lukijat haluavat blogini päivittyvän. Toki 2-3 kertaa viikossa onnistuu, riippuen tietysti aihevalinnasta: tietyt aiheet kun vaativat oikean hetken ja inspiraation sekä tietynlaisen ajatustyön, eli kypsyttelyn (kuten tuo puumailua-teksti, joka oli harvinaisen pitkä jopa minun tekeleeksi). Haaveenani on ollut tehdä joskus sellainen 24-tyyppinen merkintä, jossa "tapahtumat" ajoittuvat tiettyyn hetkeen päivässä. Tiedä sitten, onko moisella tilausta. Ideana hyvä, saa nyt nähdä..

Read the rest of this entry »

Posted in SYKSY09.

Puumailua

Aika ajoin mainokset herättävät yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä on suotavaa ja mitä taas katsotaan ns. pahalla silmällä. Atrian "Fresh"-tuotesarjan mainos iski jälleen arkaan paikkaan. Mainoksessa vanhempi naishenkilö (puumanaaras) haaveilee itseään nuoremmasta miehestä. Naishenkilö näkeekin itsensä ao. henkilön kanssa muun muassa puistossa ja tietysti makuuhuoneessa. Mainos on herättänyt vastustusta ja siitä onkin valitettu Kuluttajavirastoon että Mainonnan eettiseen neuvostoon. Valittajat pitävät mainosta moraalittomana ja seksistisenä sekä totevat mainoksen syrjivän miehiä (no ei minua ainakaan) - eihän nainen saa "saalistaa" nuorempaa miehestä. Jos kyse olisi ollut nuorta neitokaista saalistavasta vanhemmasta herrasmiehestä, niin mellakkahan siitä olisi syntynyt - nyt ainoastaan pari valitusta. Toisaalta herättihän viime vuotinen DNA:n partiotyttö-mainos samantyyppistä paheksuntaa erityisesti naisten suunnalta.

Joka tapauksessa kahden ihmisen, hetero- tai homoparin, välinen ikäero on yhteiskunnassamme ollut aina tabu. Ikäero on ollut myös saippuaoopperoiden ja keskusteluohjelmien kestoaihe. Viihdemaailmassakin kauhistellaan Madonnan ja hänen "toyboy" miesystävänsä suhdetta, eikä Hugh Hefnerin Playboy-tyttöystävät (toisaalta puputytöt ovat osa tiettyä imagoa ja yritystä) vieläkään saa hyväksyntää aikaiseksi. En tiedä, johtuuko tuo "pahalla silmällä" katsominen ihmisten ahdasmielisyydestä vai asennoitumisesta. Luulisi, että nykymaailmassa on tilaa erilaisuudelle ja erilaisille suhteille. Silti nuoren nais- tai miesystävän omaavaa ihmistä katsotaan "hieman" kieroon.

Näkisin, että miesten kohdalla tilanne on pahempi: nuoren naisystävän omaava leimataan jonkinasteiseksi pervoksi ja kieroonkasvaneeksi yksilöksi, jolla on mahdollisesti ollut vaikeuksia äitisuhteessaan. Tässä suhteessa puumanaisia käsitellään silkkihansikkain - puumanaisia yhteiskunta ei näe yhtä pahoina kuin leijonamiehiä. Toki jos 20-vuotias nuorikko seurustelee 50-vuotiaan miehen kanssa, niin onhan tuo ikäero jo jotain aivan muuta kuin tuossa mainoksessa (olisiko nainen joku hieman yli nelikymppinen ja mies kahdenkymmenen paremmalla puolella (tarkistettu: 27-vuotias)). Jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi nuoremman tai vanhemman ihmisen seurassa, niin mikä me olemme tuomitsemaan - varsinkaan, jos emme ole samanlaista tunnetta, sielunveljeyttä tai -sisaruutta, koskaan kokeneet. Ja jos ns. kypsyydestä horistaan, niin jokainen kypsyy omaan tahtiinsa. Ongelmia saattaa aiheutua (ja varmastikin aiheutuu), mikäli seurustelusta siirrytään parisuhteeseen. Voi myös olla, että vuosien saatossa jompikumpi "vaihtaa tuorempaaan" - aivan kuten ao. mainoksessa. Se on sitten aivan toinen juttu se.

Itse nautin ikäistäni hieman vanhempien naisten seurasta ja tulen heidän kanssan toimeen - miksi, sitä en tiedä kai itsekään. Voisin ajautua kyllä suhteeseen "puumanaisen" kanssa, itse en näe ajatusta naurettavana. Sen sijaan näen naurettavana suhdeajatuksen itseäni 10-15 vuotta nuoremman naisen kanssa. Vaikka tulen lähes kaikenikäisten ihmisten kanssa toimeen, niin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei hieman nuorempien opiskeljaneitokaisten kanssa ole juuri mitään muuta yhteistä kuin opiskelijastatus. Tiedä sitten, tulisiko ollakaan, koska tiettyyn ikään kuuluvat tietyt omat jutut ja se eläminen sekä oleminen alkaa sitten vanhempana - jos alkaa.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , SYKSY09.