Kalenterihallinnan sietämätön vaikeus

Viime kuukausi ja osin tämäkin on ollut täynnä kokouksia, tenttejä ja muita pakollisia menoja. Ja vielä kun päälle laittaa joulukiireet, niin eipä ole ehtinyt paljoa laakereillaan levätä. Ja kun pakollisista menoista on päästy eroon, niin sitä on niin kuitti, että on aivan pakko levätä laakereillaan. Jotenkin sitä ihmisillä on loppuvuodesta hirveä kiire joka paikkaan - ei ihme, että kaupat ovat täynnä hieman levotonta ja ärtyistä porukkaa. Itse olen muutaman lahjapaketin jo ostanut ja sentään saanut joulumerkit hommattua kortteihin. Vielä kun saisi ne kortit kirjoitettua, niin alkaisi jo helpottaa - vaan taitaa jäädä viime tippaan tänäkin vuonna.

Kalenteri on kiva väline laitettaessa ylös pakollisia ja tärkeitä menoja. Mutta sen yhteensovittaminen ystävien ja kavereiden kanssa ei onnistu - ei sitten millään. Aina on jollain jotain menoja silloin, kuin itsellä olisi hieman helpompaa. Elokuvissa käynti hyvässä seurassa voi olla niin kiven takana, että ihan hirvittää. Eilen jouduin siirtämään erästä elokuvakäyntiä varmaan alkuvuoteen, kun minulle ei käynyt tentin takia tänään ja toiselle ei puolestaan käynyt torstaina. Ja toisen ystävän kanssa oli tarkoitus tavata perjantaina, mutta minulle olisi käynyt lauantai - mikä taas on hänen muuttopäivänsä Vantaalta Helsinkiin. Pitäisiköhän sitä viettää loppuvuosi ihan omissa oloissa, kun tapaamisten järjestäminen on nyt niin vaikeata?

Anneli Mattila - Ethän mee. Olisi sopinut edelliseen merkintään paremmin, mutta hyvältähän tuo näyttää/kuulostaa tässäkin.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.

Narrin odotus

Olin suunnitellut seuraavan merkintäni liittyvän taannoiseen Brysselin-matkaan. Kuvia ja kertomuksia Belgiasta. Mutta arki on tullut väliin - kokouksia, koulujuttuja ja muita pikkukiireitä. Ensimmäinen viikko matkan jälkeen sujui kivasti, mutta nyt on pientä alavireisyyttä ollut havaittavissa. En tiedä, johtuuko kaamoksesta (eli siitä, ettei maassa eikä edes puussa ole lunta) vai tarttuuko blue muista ihmisistä. Naamakirjaystävien tilaviestit kun ovat olleet sadattelua jatkuvasta sateesta, usvasta ja pimeästä. Minua sää ei ole haitannut, sillä se on asenne- ja pukeutumiskysyms.

En voi silti olla myöntämättä sitä tosiasiaa, että tunsin itseni alkuviikosta oheiseksi repustani roikkuvaksi klovniksi (ostettu Kontti-tavaratalosta) jonglööraten kolmella pallolla yksipyöräisellä ajaen. Narriksi, joka viihdyttää muita ihmisiä muttei itse ole kovinkaan onnellinen (kai). Totta kai autan ystäviäni ja kuuntelen heitä - sekä virtuaalisesti että livenä. Useammat ovat sanoneetkin, että minusta tulisi hyvä pappi tai psykologia. No ei poliisia sentään. Joka tapauksessa haluan, että he ovat onnellisia (ja iloisia perheuutisia onkin esimerkiksi Tampereen suunnalta kuulunut) ja voivat luottaa minuun.

Haluaisin viettää heidän kanssa enemmän aikaa kuin pakolliset heit ja moit tai kahvin verran - juuri viime viikolla näin erästä pitkäaikaista ystävää 10 minuuttia. Parempi sekin kuin ei hetkeäkään - eräitä en ole nähnyt runsaaseen vuoteen. Ongelma on siinä, että heitä on sekä Tampereella että Helsingissä ja itse asun tässä "keskellä". Erilaiset tapahtumat ovat kyllä hieno tapa tavata ystäviä. Tosin en aina pääse niihinkään. Olen missanut sekä tuparit, synttärit ja muuten vaan -bileet sekä huomenna kai ainejärjestön pikkujoulut. Vaikka reissumiehen koti on siellä missä hänen reppunsa, niin ei se helppoa ole etsiä sijaa majataloista.

Ongelma on kai lähinnä siinä, että elämäni on tällä hetkellä odottamista. Odottamista, että saan ensin kandiopinnot päätökseen (ja edes jonkinlaisen tutkinnon), jotta saisin gradun täyteen vauhtiin. Tällä hetkellä sen vauhti ei päätä huimaa. Lisäksi ihmissuhderintamalla ei tapahdu mitään. En tosin tiedä, tulisiko edes tapahtua, sillä on kai parempi keskittyä ensin opintoihin ja sitten muuhun elämään. Tai sitten vaan ikävöin aikaa, jolloin ystävät olivat lähellä (siis lapsuudessa) eivätkä kaukana kuten tällä hetkellä. Yhtä kaikki on oltava kiitollinen terveydestään ja siitä, että saa joka päivä vatsansa täyteen. Tosin Maslowin tarvehierarkia on osoittanut, että elämässä on muutakin kuin ruoka ja päänpäällä oleva katto. Mene ja tiedä.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.

Kuoleman varjo

Kuolemalla ja suru-uutisella on tapana tulla kahdella tavalla: odotetusti tai yllättäen. Aiemmin tällä viikolla Suomi menetti "Havukka-ahon ajattelijansa" eli kirjailija, professori Veikko Huovisen vaikean sairauden murtamana 81-vuotiaana. Outoa - ajattelin pari viikkoa sitten eräässä toisessa yhteydessä, että "vieläköhän Veikko elää"? Hän eristäytyi täysin poikansa itsemurhan jälkeen. Vaikea sairaus mursi hänet sunnuntaina.

Odottamaton oli sentään tiistai-aamuna saamani tieto pidetyn työtoverin äkillisestä menehtymisestä. En ollut uskoa korviani kuullessani suruviestin erään ystäväni kautta. Olin projektitöiden kautta tutustunut tähän erittäin pidettyyn ja kohteliaaseen mieheen, jota en ollut koskaan nähnyt vihaisena. Hän oli myös huumorintajuinen. Tänä kesänä erään poistumisharjoituksen yhteydessä näin hänen tulevan "hälytyksen" ollessa jo hyvän aikaa käynnissä rööki suussa kokoontumispaikalle ilman sen suurempia kiireitä. Viimeisen kerran näin hänet taannoin entisessä Katajanokan vankilassa (jossa juttelimme mukavia) pitämämme kokouksen jälkeen lojaalisti työn ääressä. Toki häntä tulee ikävä, mutta eniten häntä ikävöi pitkäaikaisimmat ja läheisimmät kollegat. Näin se on - kuoleman varjo seuraa elämän valoa. Levätköön molemmat rauhassa.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , SYKSY09.

Valintoja

Eilen oli aika hektinen päivä verenluovutustilaisuuden takia - onneksi aamupäivä oli ns. vapaata ja sai nukkua peräti puoli yhdeksään saakka. Niin, verenluovutustilaisuutta kävin järjestelemässä yhden aikoihin. Piti kantaa tuoleja ja pöytiä, järjestellä kahvipöytää sekä kiinnittää vielä viimeiset ilmoitukset luovutuspaikan läheisyyteen. Olihan meitä onneksi muitakin (peräti kolme minun lisäksi), joten puoli kolmen aikoihin lähdin kotiin pariksi tunniksi. Tilaisuus onneksi lähti rullaamaan omaa uraansa ja miksei olisi, onhan näitä jo järjestelty muutaman kerran. Viiden aikoihin tulin takaisin ja tällä kertaa laitoin essun päälleni. Olihan se aikamoinen näky, mutta hyvän asian vuoksi.

Tänään olisi taas puuhaa yllinkyllin. Vaikka essee on pulkassa, täytyy suunnitella ensi viikon opintoja. Gradun tutkimussuunnitema vaatii päivitystä ja itse graduakin olisi kiva kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Laitan tänään myös muutaman työhakemuksen menemään - eräässä vapaaehtoisjärjestössä olisi muutama todella mielenkiintoinen työtilaisuus tarjolla ja katuisin, mikäli en hakisi kyseisiä paikkoja.

Piipahdan tänään myös pikaisesti kaverini syntymäpäivällä (siis kakkukesteillä), pari tuntia mennee siinäkin. Helsingissä olisi erään hyvän ystäväni tuparitkin, johon oikeasti olisin halunnut mennä. Ensi maanantaina on kuitenkin tärkein tentti tähän asti eli kandin kypsäri, johon pitää valmistautuakin. Pitänee varmaan kysellä Mansesta yösijaakin - muuten herään maanantai-aamuna puoli viideltä. Harmittaa oikeasti, kun kaikki kiva ja ei-kiva ajoittuu samoille päiville. Sellaisia ajankohtia, jolloin ei tapahdu mitään (siis ei ole mitään menoja), on vuodessa ihan tarpeeksi. No, valintoja on tehtävä ja nukkuakin olisi kiva ainakin viikonloppuna tarpeeksi.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , OPISKELU , TALVI09.

Ihan ok päivä

Tänään oli ihan ok päivä. Ulkoilin ja valmistelin esseen kirjoittamista - enää yksi kirja uupuu ja sitten voin aloittaa lukemista/kirjoittamisen. Tein jo ensimmäisen version esseen pääotsikoista, kuten tapanani on ollut. Herkuttelin myös Classicin korvapuustijäätelöllä, nami nami..

Ensi yönä voin nukkua yöni rauhallisesti. Tietäen ainakin, että eräs ystäväni on kunnossa. En ollut viikkoon kuullut hänestä, enkä ihme - hänellä on muutakin ajateltavaa. Hänen lähisukulaisensa on huonossa kunnossa ja niinpä hän yrittää viettää mahdollisimman paljon aikaa Pohjois-Karjalassa. Niin pitääkin, perhe ja suku ennen kaikkea. Onneksi hän tietää, että olen tukena ja turvana tarvittaessa - kuten toki kaikille ystävilleni kaikkialla.

Varasin tänään leffalipun torstain Superpäiville Tennispalatsiin. Ajattelin vilkaista tuon "Mr Bean lomailee" (vaikken erityisemmin Beanista pidä). Tällä hetkellä olen ainoa, joka kyseiseen näytökseen menee! Hih, oma näytös, wau! Toinen elokuva, mikä pitää nähdä, on Die Hard 4.0. Bruce Willis on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihini.

Viikonloppuna VH1-Classic tarjosi loistavaa kasaripoppia: One Night In Bangkok - Murray Head.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , OPISKELU

Party´s over..

Juhlat juhlittu ja hyvä niin. Ei sillä, ettei sukulaisia olisi ollut mukava nähdä, mutten ole ollut juhlatuulella. Mutta kakku oli hyvää. Päivät ovat kuluneet (pari viikkoa kestävän) pätkätyön ja (ties kuinka monta vuotta vielä kestävän) opiskelun parissa - viestinnän mediakongerverssin essee on aivan Nakkilan kirkon vaiheilla (eli melkein valmis).

Muutama tenttikirja on tullut myös noudettua kirjastosta. Viikonloppu menee myös opiskelussa - perjantai ja lauantai viestinnän parissa. Onneksi tuohon kurssiin liittyvä analyysityö on palautettava vasta kuun lopussa, tässä saa kirjoitella muutenkin..

Kesätyön kohtalo varmistuu parin viikon kuluttua. Sinänsä hyvä juttu, pääsee kartoittamaan tulevaa kesää - joka todennäköisesti menee opiskelun parissa. Tosin menisi se opiskelu työn rinnalla, siinä somasti.

Somasta puheenollen näin etukäteen hyvää Naistenpäivää kaikille kaunokaisille! Toivottavasti teitä muistetaan, kukin tahollanne ja toivottavasti kukin (heh heh!) - ihania olette.
Kiss From A Rose by Seal

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , OPISKELU