Kalenterihallinnan sietämätön vaikeus

Viime kuukausi ja osin tämäkin on ollut täynnä kokouksia, tenttejä ja muita pakollisia menoja. Ja vielä kun päälle laittaa joulukiireet, niin eipä ole ehtinyt paljoa laakereillaan levätä. Ja kun pakollisista menoista on päästy eroon, niin sitä on niin kuitti, että on aivan pakko levätä laakereillaan. Jotenkin sitä ihmisillä on loppuvuodesta hirveä kiire joka paikkaan - ei ihme, että kaupat ovat täynnä hieman levotonta ja ärtyistä porukkaa. Itse olen muutaman lahjapaketin jo ostanut ja sentään saanut joulumerkit hommattua kortteihin. Vielä kun saisi ne kortit kirjoitettua, niin alkaisi jo helpottaa - vaan taitaa jäädä viime tippaan tänäkin vuonna.

Kalenteri on kiva väline laitettaessa ylös pakollisia ja tärkeitä menoja. Mutta sen yhteensovittaminen ystävien ja kavereiden kanssa ei onnistu - ei sitten millään. Aina on jollain jotain menoja silloin, kuin itsellä olisi hieman helpompaa. Elokuvissa käynti hyvässä seurassa voi olla niin kiven takana, että ihan hirvittää. Eilen jouduin siirtämään erästä elokuvakäyntiä varmaan alkuvuoteen, kun minulle ei käynyt tentin takia tänään ja toiselle ei puolestaan käynyt torstaina. Ja toisen ystävän kanssa oli tarkoitus tavata perjantaina, mutta minulle olisi käynyt lauantai - mikä taas on hänen muuttopäivänsä Vantaalta Helsinkiin. Pitäisiköhän sitä viettää loppuvuosi ihan omissa oloissa, kun tapaamisten järjestäminen on nyt niin vaikeata?

Anneli Mattila - Ethän mee. Olisi sopinut edelliseen merkintään paremmin, mutta hyvältähän tuo näyttää/kuulostaa tässäkin.

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.