Pureksittua parisuhdetta

Tarttumisestani Tony Dunderfeltin Parisuhteen kemiaan on jo hyvän aikaa toista kuukautta. Muistan lukeneeni kirjaa hiekkarannalla kylpiessäni loppukesän auringossa pienen tuulen saattelemana. Perimmäinen syy kirjan lukemiseen oli ehkä se, että halusin tietää parisuhteen kemiasta etukäteen - en ole ollut koskaan kaveruus- ja ystävyyssuhteita "korkeammalla" kenenkään kanssa. Lisäksi aihe on enenmmän kuin kiinnostava, sillä rakastan kaikkea ihmisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen (siis sosiaalipsykologiaan ja yleensäkin psykologiaa) liittyvää. Olen pureksinut kirjaa siis jo tovin ja miettinyt jopa yön hiljaisina tunteina, mitä siitä kirjoittaisin. Se on vaikeata, sillä oma näkemykseni koko aiheesta - kirjasta puhumattakaan on, perin noviisimainen. Se, etten tällä hetkellä ole parisuhteen kemiassa, vaikeuttaa työtä entisestään. Yritetään nyt kuitenkin.

Muutama mainitsemisen arvoinen ovallus kirjasta löytyi jo heti alkusivuilta. Dunderfelt nimittäin jaottelee parisuhteet kolmeen kategoriaan - I, II ja III -vaiheen parisuhteet. I-vaiheen parisuhteessa vallitsee "entisaikojen" työnjako, eli mies on hierarkisesti naisen yläpuolella: mies tuo leivän talouteen ja nainen hoitaa taloutta (eli ruoanlaiton ja lasten hoitamisen). Tätä parisuhdetta Dunderfelt kuvaa perinteiseksi parisuhteeksi, jota esimerkiksi tavataan meidän vanhempien ja isovanhempien parisuhteessa. II-vaiheessa mies ja nainen on keskenään tasa-arvossa eli naiset ovat suhteellisen itsenäisiä (käyvät töissä yms.) ja miehet hoitavat taloutta (eli lapset ja ruoanlaittamisen). Tulevaisuuden III-vaiheen parisuhteissa ollaan entistä itsenäisempiä: kaksi itsenäistä ihmistä valitsee suhteen, mikä tyydyttää juuri heitä (eli suhteen, jossa muun muassa toinen ei voi omistaa toista ja jossa seksuaalisuudessa on entistä voimakkaampi rooli). Dunderfeltin mukaan suhteista tulee entistä määräaikaisempia ja vapaampia.

Parisuhdevaiheiden lisäksi kirjasta erottuvat kaksi termiä, jotka muodostuvat PmS ja P.I.S.S. -lyhenteistä. Erityisesti II-vaiheen parisuhteessa miehet kärsivät Passiivisen miehen Syndroomasta ja naiset Paniikinomaisesta Itsenäisyyden Saavuttamisen Syndroomasta. Lyhyesti ja ytimekkäästi molemmista syndroomista (tieteellinen ja täydellinen selitys löytyy kirjasta): PmS-mies kärsii naisen liiasta itsenäisyydestä (eli nainen alkaa hallita parisuhdetta ja puolisoiden "paikkaa") - hän passivoituu, koska ei löydä omaa paikkaansa naisen viereltä ja omia tehtäviään parisuhteessa. Miehellä ei ole myöskään enää mitään omaa sanottaava, vaan pelastaakseen ihmissuhteensa mies myötäilee naista (ns. Hyvän miehen ongelma). P.I.S.S. -nainen puolestaan hallitsee suhdetta miestä enemmän, josta on seurauksena niin viestinnälliset kuin seksuaaliset ongelmat: nainen ei enää haluakaan passiivista miestään, vaan kaikki toiveet täyttävää villiä rakastajaa (kuten Dunderfelt toteaa: nainen haluaa parisuhteessa aina ja ikuisesti Miehen! Ei poikaa, eikä hissuttelijaa).

Tätä syndrooma-asiaa on hieman vaikea selittää referoimatta koko kirjaa, sillä tähän liittyy niin monia mielenkiintoisia ja tärkeitä seikkoja toisen huomioonottamisesta lähtien. Mutta yhtä kaikki - tämä osio on kirjan mielenkiintoisinta antia, ehdottomasti! Tunnistin heti hyvän miehen ongelmat itsessäni, vaikken kokemusta omaakaan. Ehkä asialle pitäisi jotain tehdä, hmm..

Oli mielenkiintoista lukea myös parisuhteeseen liittyvä fyysisestä kiintymyksestä eli seksuaalisuudesta. Tähän aiheseen en kuitenkaan uskalla ottaa sen enempää kantaa (ehkä myöhemmin muissa yhteyksissä), sillä ensin pitäisi olla jonkinlaista kokemuspohjaa ennen johtopäätösten tekemistä (siis joko Dunderfeltin teorioiden puolesta tai niitä vastaan). Sinänsä mitään uutta kirja ei tarjoa esimerkiksi seksuaalisen vetovoiman saralta, sillä a) miehet ovat kiinnostuneita silmistä, rinnoista ja takapuolesta ja b) naiset vallasta, älykkyydestä ja fyysisestä voimasta (tähän nojaavat myös lukuisat asiasta tehdyt tutkimukset). Mutta eräästä seikasta on pakko mainita. Dunderfelt nimittäin, liittyen III-vaiheen parisuhteeseen, jakaa seksin lukuisiin eri osa-alueisiin: lasten siittämisen lisäksi seksi on paineen purkamista (panemista), omanarvontunteen vahvistamista (naimista) ja toisen ihmisen syvällistä kohtaamista (rakastelemista). Noin sen tulisikin olla (kai), sillä nyky-yhteiskunnan kiireinen elämänrytmi ja kumppaneiden erilaiset tarpeet (suhteen kipinän ylläpitämisen lisäksi) vaativat myös seksielämältä uudistumista. Ehkä tässä suhteessa nuorempi polvi (siis nuoret aikuiset: 18-25v) on vanhempiaan viisaampi-ainakin mitä median kautta on pystynyt hahmottamaan ihmisten seksuaalikäyttäytymisestä.

Parisuhteen kemia on nimensä mukaisesti sekoitus sekä tutkimustietoa että kirjailijan omia pohdintoja/neuvoja parisuhteesta. Tämä kirjasta tehty "tiivistelmä-mielipide" -blogimerkintä on hajanainen ja epäselvä, myönnetään. Johtunee nyt ainakin aiheen monimutkaisuuden ja herkkyyden lisäksi siitä, ettei allekirjoittaneella itsellään ole empiiristä tutkimustietoa ihmissuhteista ja siihen liittyvistä seikoista (siis omista sellaisistaan). Ehkä tästä kirjasta saa enemmän irti, jos lukija on parisuhteessa ja on itse törmännyt vastaaviin kirjassa esittettyihin ongelmiin. Tällaista vasta-alkajaa varten on kai omat opuksensa (ihmissuhteet for dummies tjsp.). Toisaalta, ihmissuhteista opitaan elämällä ja kriisit kokemalla - ei opuksilla.

PS Tiesittekö muuten, että ennen (tästä on varmaan vuosia) mies vannoi valan käsi omien sukupuolielintensä päällä ja lisäksi jokin sovittu asia varmistettiin "käden lyönnillä"? Itse en tätä tiennyt. Enkä tiedä, olisinko halunnutkaan tietää. Oppia ikä kaikki.

Parisuhteen kemiaa (tai pikemminkin fysiikkaa), eli ohjeita meille miehille. Frendien yksi parhaimmista kohtauksista, ehdottomasti! Tämä on jenkkiversio, jota ei Suomessa näytetty kokonaan.

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.