Ready, get set, GO!

Eilen piipahdin Helsingissä ja GoExpossa. Minun piti mennä sinne erään ystäväni kanssa, mutta hän joutui perumaan viime hetkillä. Kyllähän tuolla yksinäänkin viihtyi., mutta harmittihan se. Katselin lähinnä pyöriä, kuntoiluun liittyviä välineitä ja esityksiä (muun muassa tankotanssia, totta kai!) sekä tietysti keräilin erilaisia esitteitä. Niin ja liityin Suomen Latuun. 

Ostin ainoastaan Niken sinisen treenipaidan (15 eurolla kolmenkympin paita) - toki maastopyöräkin olisi tarttunut mukaan, jos olisi tarpeeksi halvalla lähtenyt. Pyöriä tosiaan oli, enemmän kuin kalastusvälineitä.

 

Tarkoituksenani on aloittaa kuntonyrkkeily tänä keväänä ja muutenkin hieman lisätä kuntoilua (salia yms.). Toki pyöräilystä pidetään kiinni ja lenkkeilystä. Pitäisi ostaa kunnon sykemittari, jotta kuntoilusta olisi jotain hyötyäkin. Ystäväni on nimittäin huokutellut minua pääkaupunkiseutu-juoksuun. Toki hölkkäämään tai kävelemään.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI10.

Synttärihumua

Syntymäpäivä oli ja meni. Vanheminen tuntuu joka vuosi yhtä ikävältä, mutta lohduttaudun sillä että naisilla vanheneminen saattaa olla vielä masentavampi kokemus kuin meillä miehillä. Toki meilläkin biologinen kello tikittää, mutta naisilla kahta kauheammin. Eipä käy kateeksi. Mutta oli ihan kiva päivä.

Kävin erään ystäväni kanssa elokuvissa. Vuorossa oli Suljettu saari, joka oli ihan ok Scorsesen elokuvaksi. Mutta aivan liian pitkä. Michelle Williams teki kyllä mukiinmenevän suorituksen. Di Capriossa ei ole kyllä sellaista särmää yhtään - pelkkä kansikuvapoika tässäkin elokuvasssa. Leffan jälkeen menimme yhdelle viinilasilliselle Pullmaniin. Sain häneltä lahjaksi yhden dvd-elokuvan nimeltään "Sisareni puolesta". Kivaa, rakastan elokuvia - lajista riippumatta!

Ostin itselleni myös elokuva-aiheisen lahjan. Elokuvien lisäksi rakastan elokuvamusiikkia. Finnkino myy elokuvateattereissaan elokuvamusiikkiboksia, jossa on peräti kahdeksan levyn verran musiikkia sekä koti- että ulkomaisista elokuvista.

Eräältä toiselta ystävältäni sain lahjaksi piirustuslehtiön ja värikyniä. Inspiraationa lahjaan toimi taannoin julkaisemani piirustus, minkä olin tehnyt kuusivuotiaana. Nyt pääsen jälleen piirtämään aurinkoja ja taloja graduilun lomassa - kun en näköjään ole saanut pitkään aikaa piirtää. Minkä taiteilijan maailma on minussa menettänytkään - not!

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , ELOKUVISSA , TALVI10.

Konsertista ihmissuteen

Viisi elokuvaa kahteen viikkoon on kyllä uusi ennätykseni. Suhteessa siihen, että vielä muutama vuosi takaperin tuskin kävin elokuvateatterin lähellä saati sitten katsonut niitä. No, hyvällä seuralla on merkityksensä ja opintojen helpottumisella (toki gradu on se kaikkein vaativin suoritus). Niin ja sillä, että aloitin vapaaehtoistyö Kino Iiriksessä, missä on tullut vapaaehtoistöiden ohessa katsottua viimeisen kahden viikon aikana kolme elokuvaa: Konsertti, Hääkuvaaja (jonka tosin kävin katsomassa ns. vapaa-ajalla) ja Séraphine. Nämä ovat aiemmin pyörineet Finnkinon Lahden ohjelmistossa, mutta jotenkin olin missanut ne. Hollywood-tuotannosta katsoin Sherlock Holmesin (joka on tavallaan Robert Downey jr:n comeback-elokuva) ja Wolfmanin, joka yritti ainakin olla uskottava kauhuelokuva. 

Konsertti, Hääkuvaaja ja Séraphine kaikkein vaikuttavimmat. Etenkin Konsertti ja César-palkintoja seitsemän kappaletta kahminut Séraphine koskettivat hyvällä näyttelijäsuorituksillaan ja tarinakerronnallaan. Konsertissa myös elokuvamusiikki otti mukaansa heti alkuminuuteilta lähtien. Saa nähdä, onko elokuvia tiedossa tälläkin viikolla. Kino Iiriksessä olisi Rakkaus elokuvassa -seminaari, jossa luennoi muun muassa televisio- ja elokuvatutkija Veijo Hietala. Kai sitä on ainakin tuo Rakkaudella Maire käytävä katsomassa..

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI10.

Lukutoukka

Kuluva kirjastoviikko sai minut miettimään omaa kirjastokäyttäymistäni. Omaan kahdeksan kirjastokorttia (joista tosin aktiivisessa käytössä on tällä hetkellä "ainoastaan" viisi) ja vietän aikaani lähes 3-4 kertaa viikossa kirjastossa - lähinnä Lahden tiedekirjastolla. Toki opiskelu on siihen tärkein syy - tällä hetkellä "käsittelyssä" on Sopimusoikeuden oppikirja. Kiinnostavaa, eikö? 

Olen huomannut ja muillekin maininnut lainauskäyttäytymisestäni: suurin osa kirjoista on joko opintoihin liittyviä tentti/gradukirjoja tai muita tietokirjoja. Lisäksi kirjat ovat lähes poikkeuksetta myöhässä, vaikka eräpäivämuistutuksia tulee tekstiviestitse tai sähköpostitse. 

Toissaviikolla oli kuitenkin aivan pakko lainata muita kuin opiskelu- tai tietokirjoja. Mukaan tarttui muun muassa Alexander Stubbin "Ei, herra ministeri" ja Rauli Virtasen reportaasikirja menneiltä juttumatkoilta - niin ja dvd, jota en vielä ole ehtinyt katsoa. Lainasin ao. teokset kotikuntani kirjastosta, jossa en ollut vieraillut valehtelematta ainakaan puoleen vuoteen. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut romaanikirjoja (siis kaunokirjallisuutta). En tiedä edes, osaanko niitä enää lukea?! Opin varhain lukemaan, joten sinäsä taito on jo ollut olemassa jo ihan riittävän kauan. Varmaan netti vie suurimman osan "lukuhaluista" - pitäisi varmaan sulkea tuo naamakirja ja ottaa joku mestariteos kauniiseen käteen.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI10.

Tyttöselle

Tyttö, lausu, taika millinen

Rinnoilles mun aina riennättääkin?

Lausu, miksi sinne hartoilen,

Sinne vainen mieli viehättääkin?

Miksi onkin kaunis temppeli,

Jossa luonto pappeutta johtaa.

Riemutoin ja kolkko suuresti,

Silma kun sen ihmeissä en kohtaa?

Mullan kahlehissa, niinkuin mie,

Heiluvana onnen aaltosella,

Maalimainen mulle ootkin sie,

Pensas vaikka voi sun piilotella.

Aikaa ennenkuin sun nähdä sain,

Lemmen löysin, itse lempiväinen;

Pilven tuolla puolen, kodossain,

Mulla oil jo kulta hempiväinen.

Rikkaampi sen rinta oil kuin sun,

Suuteloinen kahta hehkuvampi;

Helma niinkuin taivas laaja, mun

Tok’ ei tuota vastaan ahtahampi.

Oi, kuin mittelenkin ainiaan

Muistoja, kut isänmaasta siintää;

Vapaana min lemmin, vielä vaan

Lemmin, vaikka multa maahan kiintää.

Tyttö, eipä muotos kaunollaan,

Eikä poskes ruusunhohtaavaisna,

Lempi maailmahan suureen vaan

Helmahas mun kietoo orjanlaisna.

Maan ja taivahan sa tarjoilet,

Sinussa vaan voinkin helmaella;

Että kallis oot kuin kumpaiset,

Ällös huoliko siis kummastella!

JL RUNEBERG: Tyttöselle (till en flicka) 

Tainalle terveisiä! :)

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI10.

Sikapiikillä

Tämä kävi sitten siellä possunuhapiikillä, kun on siitä jo viikon verran uhonnut. Eikä edes jännittänyt tai sattunut. Harmi tosin, etten saanut tikkaria vaivan palkaksi. Mutta nätin hymyn hoitureilta *nostaa heille hattua*. Nähtäväksi jää, mitä sivuoireita ilmaantuu. Kuumetta, väsymystä ja lihaskipua ovat varoitelleet - ja harvinaisempana sivuoireina unettomuutta (tämä olisi pahempi kuin esimerkiksi tuo lihaskipu).

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI2010

Leipää ja sirkushuveja

Viime viikko oli parhain aikoihin, ainakin mitä tulee syömiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa sekä opintoihin. Tiistaina illastin erään yhdistyksen hallituksen kanssa Lahden Rouxissa, jossa tuli kyllä syötyä parhain ateria aikoihin. Alkuruoaksi vihreää salaattia, karamellisoitua päärynää ja Aura gold-juustoa, passionvinegretteä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Pääruokana pippuripihvi (medium) häränsisäfileestä, sinappi- kermakastiketta ja maalaisranskanperunat ja jälkkäriksi mustikka- valkosuklaajäähdyke ja kuusenkerkkäsiirappia. Niin ja punaviiniä, jonka merkkiä ei kuollaksenikaan muista. Jo seuran takia ilta oli onnistunut eikä ruoassakaan ollut valittamista! 

Ei syömiset tuohon loppuneet. Torstaina oli vuorossa pätkätyöpaikan "pikkujoulut" Helkan keittiössä, Helsingissä. Eikä ruoka / seura yhtään hävinnyt tiistain porukalle. Alkuun suomalaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Pääruokana tarjoiltiin jälleen pippuripihviä (medium) härän marmorifileestä, konjakki-pippurikastiketta ja lankkuperunaa (jotka olivat kyllä aika raakoja). Jälkiruoaksi mustikka-leipävanukasta ja vaniljajäätelöä sekä jotain makeaa jälkiruokaviiniä. Olisi vielä päässyt kaunottarien kanssa lauleskelemaan aavan meren tuolle puolen Satumaahan, mutta oli pakko otta raincheck.

Täytyy kyllä todeta, että melko huono omatunto tuli viikon syömingeistä - sekä moraalisesti (muun muassa Haitin tilanteen vuoksi) että ruokavalion kannalta (elimistö kun ei ole a la carteen tottunut). Viikonloppuna olisi ollut tarjolla vielä kolmannet kestit (meikäläinen kun on monessa mukana), mutta aikataulu ja omatunto eivät antaneet mahdollisuutta. Ehkä hyvä niin, onhan ahneus yksi kuolemansynneistä. Toisaalta olen uhrannut vapaa-aikaani ja voimavarojani erilaisiin yhdistyksiin - lounas ja seurusteluhetki silloin tällöin on kai oikeutettu?

Ehdottomasti odotetuin asia oli kuitenkin vero-oikeuden tentin läpäiseminen. Kun olen vuodesta yksi ja kaksi sitä aika ajoin yrittänyt läpäistä, niin joskus se onnistuminen oli pakko tulla. Sain tentistä kiitettävän eli vitosen! En ollut odottanut moista arvosanaa, vaikka tunsin tentistä poistuessani että nyt tärppäsi. Tulikin aika iso vonkale! Seuraavaksi sopimusoikeuden kimppuun, sitten olisikin kanditutkinto suoritettuna.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI10.

Pientä säätöä

Elokuvavuosi 2010 alkoi omalta kohdaltani perinteisellä Hollywood-hömppäkomedialla "Pientä säätöä" (It´s complicated). Nancy Meyersin (muun muassa Holiday) ohjaamassa ja käsikirjoittamassa romanttisessa komediassa (tämä kai on oikea lajityyppi) pääosaa tekevät elokuvaurastaan luopuva Alec Baldwin ja Golden Globe-voittaja Meryl Streep. 

Tarina kertoo eronneesta pariskunnasta, jotka yrittävät eron jälkeen jatkaa elämäänsä kukin tahollaan. Jake (Baldwin) nai nuoren ja kauniin uranaisen, mutta Jane (Streep) hoitaa ravintolan pyörittämistä elellen isossa talossaan yksin. Tietenkin vanha suola alkaa janottaa, ja erityisesti Jake huomaa sen vehreämmän nurmen olevan sittenkin aidan toisella puolella. Jaken ja Janen uudelleenlämmitelty suhde saa alkunsa New Yorkissa, jonne pariskunta on saapunut viettämään Luke-poikansa valmistujaisia. Hämyinen tanssilattia vaihtuu pian loistohotellin lakanoiden väliin. Jake on tyytyväinen saatuaan entisen vaimonsa vietellyksi, mutta Jane potee morkkista - petetystä on yllättäen tullut pettäjä. Oman mausteensa suhdesoppaan tuo arkkitehti Adam (mainiossa vedossa yhä oleva Steve Martin), jonka erossa särkynyt sydän alkaa sykkimään uudelleen kohteenaan tietenkin Jane. Tarina huipentuu Luken valmistujaisbileisiin ja seuraavan aamun tunnelmiin. 

Romanttisten komedioiden ystävänä  täytyy antaa Meyersille tunnustus erityisesti  kahdesta asiasta: vaikean aiheen käsittelemistä komedian keinoin ja näyttelijävalinnasta. Alec ja Meryl sopivat eronneeksi parikunnaksi kuin nakutettu - ikäähän näyttelijöillä on jo sen verran, että tarina on uskottava. Steve Martin tekee oivan sivuroolin eikä tuntemattomatkaan sivuosanesittäjät jää paitsioon (Meyers on sanonut Star!-kanavan haastattelussa, että hän roolittaa elokuvan pääosat jo kirjoitusvaiheessa). Aihe on jopa romanttiselle komedialle vaikea ja eron tuskan kokeneille kipeähkö, mutta parissa tunnissa on naurettu sellaiset naurut ettei paremmasta väliä! Suosittelen kaikille ko.lajityypin ystäville ja leffapäiväksi joko lauantaita tai sunnuntaita - missään nimessä tämä ei ole arkileffa.. Muutamista kliseistään huolimatta ***1/2. Sitähän se elämä välillä on, pientä säätöä..

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI10.

Hyvä ja paha

Eilen oli kieltämättä hyvä päivä. Ei tosin maailman parhaimpia, mutta siedettävä koska sain kaksi halausta - ne kyllä pelastavat päivän! Tapasin Tampereella ennen vero-oikeuden tenttiä opiskelijatovereitani (lue: kaunottaria) maittavan Juvenes-purilaislounaan ja muuten vaan jutustelun merkeissä. Merkillepantavaa oli, että ensimmäistä kertaa muuten muistin esitellä kaksi toisilleen vierasta ihmistä toisilleen (ja se esittely vasta vaikeata onkin, kun ei liiemmin ole joutunut sitä tekemään). Mielestäni esittely kuuluu hyviin tapoihin, vaikka opiskelijoiden keskuudessa sitä ei kai liiemmin harrasteta - paitsi tutor-fuksi-jutuissa. Ei se esittey virallisen kaavan mukaan edes mennyt (Saanko esittellä..ja nuorempi vanhemmalle..), mutta epävirallisia kun ollaan muutenkin niin väliäkö hällä..

Päivän päätteeksi piipahdin toimittajaystävälläni viemässä vihdoin Brysselin tuliaissuklaat ja kuuntelemaan tuoreimmat kuulumiset. Aikomuksenamme oli mennä syömään ja nauttimaan hyvästä viinistä, mutta siitä tulikin kotituokio. Viini (olisin saanut viskiä tai konjakkia, mutta tyydyin viiniin) maistui hyvältä ja tee nautittuna tonnikalaleipien kera antoi voimia kotimatkalle.

 

Blogimerkinnän otsikko liittyy mikrobeihin. Ostin ennen tentin alkamista Juvenekselta muutaman jättimikrobin, joita on ilmestynyt tuotevalikoimaan. Harmikseni punasolut ja ne opiskelijalle tärkeimmät, eli aivosolut olivat päässet loppumaan (onko tuo nyt opiskelijoiden keskuudessa suuri yllätys?!). Mukaan tarttui kuitenkin valkosolu ja siimaeläin (mikähän tuon suomenkielinen termi on) - hyvä ja paha.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI2010

Härkäviikot

Härkäviikot ovat alkaneet, eli pyhät on lusittu ja arki on edessä. Opiskelijalle arki näyttäytyy armottomana raatamisena ja kirjojen sekä muistiinpanojen pläräilynä. Allekirjoittanut ei ole vielä(kään) saanut vero-oikeuden perusteiden tenttiä läpi. Olen jo käynyt opettajan kanssa alustavia keskusteluita siitä, josko tuon tentin voisi korvata jonkintyyppisellä esseellä. Huomenna toki yritän parhaani mukaan saada ao. tentin läpi, jotta voin keskittyä graduun. Myönnän, että omalla valmistautumisella voi paljonkin vaikuttaa tentin arvosanaan. Mutta vero-oikeus on jo aiheena aika luotaantyöntävä, vaikka tärkeä oikeuden osa-alue onkin. Sitä varten on kuitenkin verotoimistot ja tuttavat/kaverit, jotka neuvovat tarvittaessa.

Viime viikolla tuli käytyä hieman nettikaupoissa. Ostettua tuli lähinnä harrastukseen liittyvää tavaraa, kuten geokolikoita ja muuta kätköilytirpehööriä. Ruotsista saakka piti tilata (kun halvalla sain) käsigepsiin (Garmin Colorado) kantolaukku. Eroa Suomen ja Ruotsin hinnoilla oli peräti reilut parikymppiä. Ja kun näköjään kaupantekijöiksi sai vielä parit toffeet, niin suosittelen naapurimaata!

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI2010

Piipahdus Kotkassa

Viime viikolla tuli piipahdettua Kotkassa - todellakin ensimmäistä kertaa. Edes Meripäivillä en ole käynyt. Kävin moikkaamassa erästä Brysselin matkalaista. Ihan kiva kaupunki ja etenkin patsaita tuntuu riittävän enemmän kuin täällä Lahden seudulla. Kävin ensimmäistä kertaa myös kiinalaisessa ravintolassa. Vaikkei onnenkeksejä listalta löytynytkään, niin perin mukava kuva jäi ao.etnisestä ruokakulttuurista. Ja Merikeskus Vellamo - ihana paikka tällaiselle meren ystävälle. Pitänee poikea museossa myös toisen kerran..

Kotkan muutamia sähkökaappeja on maalattu rakennuksiksi. Kelpaisi moinen idea tännekin päin Suomea.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI10.

Kohti uutta vuotta

Joulu alkaa olla lusittu, vaikka virallinen jouluaika ulottuu Loppiaiseen. Herkkuja on syöty ja lepäiltykin on (ei välttämättä tarpeeksi). Sen verran kiltti (välillä liiankin kiltti) olen vuoden mittaan ollut, että lahjuksiakin tuli. Hampaat pestään nyt sähköhammasharjalla ja kesän pesäpallo-otteluita varten on kunnon räpyläkin. Tortuista tai pipareista ei ole jälkeäkään, mutta suklaata on vielä jonkin verran. Siispä nauttikaamme vielä niistä herkuista, joita vielä on.

Joulu tai pikemminkin uusivuosi toi hieman muutoksia blogiin ulkoasun ja etenkin sisällön suhteen. Välillä pitää uudista, ettei vallan sammaloidu vanhoihin kaavoihin.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Joulumaassa

Read the rest of this entry »

Posted in JOULU07. , TALVI09.

Lahjavalinnan sietämätön vaikeus

Nyt kun joulukortit on saatu onnellisesti postiin (ja onnellisille vastaanottajilleen), on taas lahjarumban vuoro. Niiden hankita on näköjään taitolaji, niin syntymäpäivä- kuin joululahjojenkin kohdalla - pitäisi kyllä hyväksyttää olympialajiksi. Perheen kesken on yhä tapana jakaa muutama paketti ja lahjojen valinta on vuodesta toiseen vaikea. Tämä siitäkin huolimatta, että itsekullekin varmasti riittää se, että on terve, katto päänsä päällä, lämmin ja hyvä nukkua sekä ruokaa riittävästi.

Jos on vaikeata valita lahjaa läheisille, niin sitä se on myös lähemmille ystäville - siis heille, joiden kanssa on ollut tekemisissä vuoden aikana enemmän tai vähemmän. Harrastukset auttavat lahjavalinnassa eli taitelijatyyppiselle jotain pensseleitä yms. tarviketta. Mutta harrasteet eivät ongelmaa toki kokonaan poista, helpottavat vaan sitä.

Mahdottomia tapauksia ovat kaunottaret - siis valita lahjaa heille. Varsinkaan, kun ei ole heidän kanssaan kuin ystävyys/kaveruussuhteessa (ystävä, kaveri - sillä on merkitystä, palaan tähän jossain toisessa yhteyessä). Väärän kuvan antaminen on niin virhemenettely kuin olla ja voi (nimimerkillä kokemusta omaava) ja pahimmassa tapauksessa suhteen korjaaminen on vaikeata, ellei jopa mahdotonta. En tosin tiedä, vaihtaisinko paikkoja henkilön kanssa, jonka pitää hankkia lahja seurustelukumppanilleen (itselläni kun ei ole koskaan ketään ollut). Toisaalta virtuaalimaailmasta saa apua - esimerkiksi Jatkoajan keskustelupalstalla on perustettu asiaa koskeva ketjukin helpottamaan hankintoja (suosittelen miespuolisille lukijoille myös Naisasiat-ketjua). Mitään kallista ei tietystikään tarvitse ostaa, vai tarvitseeko? Ovatko naiset(kin) sitä mieltä, että ajatus on tärkein eikä toteutus (ja laatu korvaa määrän)? Veikkaan, että moni vastaa visaiseen kysymykseeni "kyllä" vaikkei sitä tarkoittaisikaan. Skaalaa tietysti on lahjakorteista koruihin - riippuu tietenkin suhteen laadusta eli vakavuusasteesta. Onneksi (tai valitettavasti) tuollaista ongelmaa ei ole.

Jos on vaiketa ostaa lahjoja, niin niiden toivominen on helppoa. Vaikka erilaiset eettiset ja aineettomat lahjat ovatkin se ekologisin vaihtoehto, niin aina sitä jotain käsinkosketeltavaa haluaisi. Tällä hetkellä pesäpalloräpylä tulevaa kautta varten (Go Räpsä-Ässät!), sähköhammasharja (olen laiskistunut perinteiseen harjaamiseen) tai Frendit-boxi sisältäen kaikki kaudet. Aineettomista tietysti motivaatiota tulevaan gradukoitokseen, mutta sen kai jokaisen maisteriehdokkaan täytyy löytää itsestään.

Tällaisista tosin voi ainoastaan unelmoida - vaikka eihän toista ihmistä voi omistaa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI09.

Pesäpalloa pakkasessa

Eilinen oli pitkästä aikaa kiva päivä. Kävin Helsingissä pelailemassa Räspä-Ässien sisukkaiden ja reippaiden ihmisten kanssa pesäpalloa Väinö Tannerin kentällä, Kallion sydämessä. Tunti siinä tuli hutkittua ja muutaman kerran palloon tuli osuttuakin (ja kuuluisa kentän läpi-lyöntikin tuli tehtyä). Pelin jälkeen kuvataideopiskelijoiden joulumyyjäisiin (harmitti, ettei ollut käteistä euroakaan mukana) ja sitten glögille. lämpöisten juomien ja heleiden joululaulujen kimppuun! Kävin vihdoin erään ystäväni uudessa asunnossa - kutsut tulivat sekä tupareihin että synttäreihin, mutta en voinut kumpaankaa venyä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa vanhojenkin parissa. Illan kruunasi (not!) paluumatkalla samassa junassa nähty Reetu eli Frederick - jeah!

Sain viimein kortitkin kirjoitettua. Reilut parikymmentä niitä nyt tuli. Ja tänäkin vuonna, perinteitä velvoittaen kortit lähtevät joulua edeltävänä viikkoa - seimileimalla varustettuna totta kai! Yritin muistaa kaikkia heitä, joiden kanssa olen ollut enempi tai vähempi tekemisissä. Toisaalta kaikkien osoitteita minulla ei ole tiedossa, joten heille sitten sellainen sähköinen kortti. Siten tosin muutama merkki uhkaa jäädä käyttämäti, mutta välikö sillä. Tykkään kirjoittaa kortteja (osin sen takia aloitin postcrossingin) - etenkin, kun kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt sähköpostien ja tekstareiden jalkoihin.

Glögin lomassa kuunneltiin siis joululauluja ja etenkin tämä WHAM! klassikko sai paljon soittoaikaa - peräti kolmesti taisi soida. Ei siinä mitään, ihan kiva tsipale.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Kalenterihallinnan sietämätön vaikeus

Viime kuukausi ja osin tämäkin on ollut täynnä kokouksia, tenttejä ja muita pakollisia menoja. Ja vielä kun päälle laittaa joulukiireet, niin eipä ole ehtinyt paljoa laakereillaan levätä. Ja kun pakollisista menoista on päästy eroon, niin sitä on niin kuitti, että on aivan pakko levätä laakereillaan. Jotenkin sitä ihmisillä on loppuvuodesta hirveä kiire joka paikkaan - ei ihme, että kaupat ovat täynnä hieman levotonta ja ärtyistä porukkaa. Itse olen muutaman lahjapaketin jo ostanut ja sentään saanut joulumerkit hommattua kortteihin. Vielä kun saisi ne kortit kirjoitettua, niin alkaisi jo helpottaa - vaan taitaa jäädä viime tippaan tänäkin vuonna.

Kalenteri on kiva väline laitettaessa ylös pakollisia ja tärkeitä menoja. Mutta sen yhteensovittaminen ystävien ja kavereiden kanssa ei onnistu - ei sitten millään. Aina on jollain jotain menoja silloin, kuin itsellä olisi hieman helpompaa. Elokuvissa käynti hyvässä seurassa voi olla niin kiven takana, että ihan hirvittää. Eilen jouduin siirtämään erästä elokuvakäyntiä varmaan alkuvuoteen, kun minulle ei käynyt tentin takia tänään ja toiselle ei puolestaan käynyt torstaina. Ja toisen ystävän kanssa oli tarkoitus tavata perjantaina, mutta minulle olisi käynyt lauantai - mikä taas on hänen muuttopäivänsä Vantaalta Helsinkiin. Pitäisiköhän sitä viettää loppuvuosi ihan omissa oloissa, kun tapaamisten järjestäminen on nyt niin vaikeata?

Anneli Mattila - Ethän mee. Olisi sopinut edelliseen merkintään paremmin, mutta hyvältähän tuo näyttää/kuulostaa tässäkin.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.

Narrin odotus

Olin suunnitellut seuraavan merkintäni liittyvän taannoiseen Brysselin-matkaan. Kuvia ja kertomuksia Belgiasta. Mutta arki on tullut väliin - kokouksia, koulujuttuja ja muita pikkukiireitä. Ensimmäinen viikko matkan jälkeen sujui kivasti, mutta nyt on pientä alavireisyyttä ollut havaittavissa. En tiedä, johtuuko kaamoksesta (eli siitä, ettei maassa eikä edes puussa ole lunta) vai tarttuuko blue muista ihmisistä. Naamakirjaystävien tilaviestit kun ovat olleet sadattelua jatkuvasta sateesta, usvasta ja pimeästä. Minua sää ei ole haitannut, sillä se on asenne- ja pukeutumiskysyms.

En voi silti olla myöntämättä sitä tosiasiaa, että tunsin itseni alkuviikosta oheiseksi repustani roikkuvaksi klovniksi (ostettu Kontti-tavaratalosta) jonglööraten kolmella pallolla yksipyöräisellä ajaen. Narriksi, joka viihdyttää muita ihmisiä muttei itse ole kovinkaan onnellinen (kai). Totta kai autan ystäviäni ja kuuntelen heitä - sekä virtuaalisesti että livenä. Useammat ovat sanoneetkin, että minusta tulisi hyvä pappi tai psykologia. No ei poliisia sentään. Joka tapauksessa haluan, että he ovat onnellisia (ja iloisia perheuutisia onkin esimerkiksi Tampereen suunnalta kuulunut) ja voivat luottaa minuun.

Haluaisin viettää heidän kanssa enemmän aikaa kuin pakolliset heit ja moit tai kahvin verran - juuri viime viikolla näin erästä pitkäaikaista ystävää 10 minuuttia. Parempi sekin kuin ei hetkeäkään - eräitä en ole nähnyt runsaaseen vuoteen. Ongelma on siinä, että heitä on sekä Tampereella että Helsingissä ja itse asun tässä "keskellä". Erilaiset tapahtumat ovat kyllä hieno tapa tavata ystäviä. Tosin en aina pääse niihinkään. Olen missanut sekä tuparit, synttärit ja muuten vaan -bileet sekä huomenna kai ainejärjestön pikkujoulut. Vaikka reissumiehen koti on siellä missä hänen reppunsa, niin ei se helppoa ole etsiä sijaa majataloista.

Ongelma on kai lähinnä siinä, että elämäni on tällä hetkellä odottamista. Odottamista, että saan ensin kandiopinnot päätökseen (ja edes jonkinlaisen tutkinnon), jotta saisin gradun täyteen vauhtiin. Tällä hetkellä sen vauhti ei päätä huimaa. Lisäksi ihmissuhderintamalla ei tapahdu mitään. En tosin tiedä, tulisiko edes tapahtua, sillä on kai parempi keskittyä ensin opintoihin ja sitten muuhun elämään. Tai sitten vaan ikävöin aikaa, jolloin ystävät olivat lähellä (siis lapsuudessa) eivätkä kaukana kuten tällä hetkellä. Yhtä kaikki on oltava kiitollinen terveydestään ja siitä, että saa joka päivä vatsansa täyteen. Tosin Maslowin tarvehierarkia on osoittanut, että elämässä on muutakin kuin ruoka ja päänpäällä oleva katto. Mene ja tiedä.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , TALVI09.

Piipahdus Brysselissä

Piipahdin tuossa pari-kolme päivää Brysselissä, Euroopan pääkaupungissa vihreiden ihmisten kanssa. Tutustuimme meppien - Sadun ja Heidin johdolla Parlamenttiin. Lisäksi kävelimme ristiin rastiin Belgian pääkaupungin katuja ja tulipa osallistuttua katedraalissa katolilaiseen messuun, joka pidettiin ranskaksi ja flaamiksi. Kiva reissu ja paljon uusia tuttavuuksia sekä kokemuksia. Ja ihana ilma - joka päivä +15 astetta. Mutta lisää matkakokemuksia kuvien kera sitten myöhemmin. Nyt satunnainen matkailija lepäilee hiukan, perin väsyttävä reissu.

Read the rest of this entry »

Posted in MATKALLA , TALVI09.

Piipahdus Tampereella

Tiistaina piipahdin jälleen Tampereella. Kävin tenttimässä vero-oikeuden perusteita ja hoitamassa muutamia asioita. Ja kahvittelin: sekä SPR:n Hämeen piiritoimistolla piirin työntekijöiden ja Tampere-talossa erään toimittajakollegan kanssa. Mutta suurimman ilon tuottivat erään kaunottaret, joita näin pitkästä aikaa - yhtä en ollut nähnyt ainakaan kolmeen kuukauteen ja toista kolmeen vuoteen. Turisin molempien kanssa vähän aikaa ja sovin jatkotapaamiset (siis kahvittelut tai syömingit), jotta kuulumisista saa paremmin kiinni. Kyllähän ystävien tapaaminen saa aikaan hyvää fiilistä, meni esimerkiksi tentti miten päin vaan.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Surun voima

Lauantaina sain pitkästä aikaa kokea surun voiman ihmisen elämässä. Olin mukana saattamassa erästä Kuntaliiton pitkäaikaista (mutta silti niin "nuorta") työntekijää hänen viimeiselle matkalleen. Siunaus- ja kukanlaskentatilaisuus Hietaniemessä oli kylmästä säästä huolimatta harras ja tunnelma välittävän lämmin. Jos poismeno oli raskas meille työtovereille, niin raskaampi se oli hänen läheisilleen. Kyyneleitä ei säästetty siunaustilaisuudessa ja miksi olisi pitänytkään.

Itse en tuntenut vainajaa kuin pätkätyöni merkeissä Kuntamarkkinoiden aikana runsaan seitsemän vuoden ajalta. Hänen kanssaan lähin esimieheni (no, esinaiseni) suunnitteli ja toteutti asioita, jotta Kuntatalo olisi valmis vastaanottamaan markkinavieraat. Kuten esimiehini sanoi muistotilaisuudessa itkuisena muisteli: hän oli oikea käsi ja vasen jalka; vasen käsi ja vasen jalka. Hän ei koskaan sanonut ei ja sovitut asiat pitivät.

Mutta elämä jatkuu. Vaikka yksi tärkeä mies on poissa, niin hänen muutamat minullekin opettamat asiat ovat tiukasti selkäytimessä tulevia koitoksia varten. Muutenkin lauantai oli raskas (lähdin siis Helsinkiin aamukuudelta ja tulin takaisin kolmelta), sillä lupauduin kaikeasta huolimatta tuuraamaan Kino Iiriksessä yhden lipunmyyntivuoron (klo 20 näytökseen). Sunnuntaina en mennyt koko päivänä ulos, vaan katselin televisiota (Morsesta Hill Streel Bluesiin ja Frendeihin) ja lepäilin. Tenttiin olisi kyllä pitänyt lukea, mutta aivojen oli pakko saada olla vaan.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ , TALVI09.