torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Posteja prinsessoille

Maanantaina vaivasin Itellaa ja laitoin menemään kolme tervehdystä - yhden kirjeen ja kaksi postikorttia. Postit ovat odottaneet lähettämistään jo turhankin kauan. Oli siis korkea aika muistamiseen.

Eräälle uudelle tuttavuudelle kirje sisälsi kuvalevyn ja kortin. Kuvalevyllä on "muutama" lakkiaiskuva, joita räpsin lehtijuttua varten. Kortti sisälsi "treffiehdotuksen" - siis jos hän on seuraa vaikka joko leffaan tai piknikille. Aina kannattaa yrittää - eikö?

Toinen kortti oli odottanutkin lähettämistään kauan. Onnittelukortti tyttölapsen, siis prinsessan, syntymästä ja kastekin oli tuossa viime sunnuntaina. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan..Onnea vaan pienelle ja pienen ylpeille vanhemmille vielä kerran! :)

Kolmas posti, eli kuvan kortti meni Prinsessalle. Sellainen, no, en tiedäkään millainen kortti - mutta olen hänelle aina toisinaan korttia laittanut, kun ei olla nähty aikoihin. Pyrin aina muistamaan ystäviäni - jossei livenä, niin tuollaisella ihanalla pahvisella läpyskällä.

Postikortin mä muistin lähettää - vai miten se meni? Oih mikä sisaruspari - varsinkin tuo Anne tuossa! ;)




maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

500:s

Lauantaina piti olla hellepäivä, mutta kattia kanssa. Aamusella vielä aurinko helotti pyöräillessäni Lahteen. Mutta iltapäivällä piti turvautua huoltoautoon, kun sadevarustus jäi kotiin (sandaleilla ja shortseilla ei oikein innostanut. Ei päässyt uimaankaan, vaikka toiveita oli. Minigolf ei ole minulle kovin tuttu peli, mutta kyllä tuo maila pysyi kädessä. Tappio tuli molemmilta radoilta, mutta se ei ole mitään uutta ja mielelläni minä kaunottarille häviän - lajissa kuin lajissa. Varmaa on, että minigolfia pelataan vielä tänä kesänä - haaste nimittäin on jo heitetty! Ja muutenkin on suunniteltu kaikkea kivaa jäljellä oleville kesäisille päiville. Mikäli toteutumisaste on enemmän kuin 50 prosenttia, niin olen onnellinen. Monena kesänä on nimittäin käynyt niin, että ne suunnitelmat ovat jääneet paperille - syystä tai toisesta. Suunnitelmat ovat jotain, mitkä eivät oikein ole minua tällä hetkellä. Vasta tiistain jälkeen voi suunnitella loppukesää ja alkusyksyä.

Tänään oli kesän ensimmäinen rajumpi ukonilma - tai oikeammin ukkoskuuro. Kivan virkistävää. Saisi tulla useampana päivänä, ei haittaisi pätkääkään!


torstaina, kesäkuuta 25, 2009

Kuuma Korkeasaari

On kuuma. Vielä kuumempi se on kaupungissa. Eikä se merituuli niin paljoa viilennä, esimerkiksi Helsingissä. Kävimme tänään muutaman kaverin kanssa Korkeasaaressa. Ihan kiva paikka, mutta ei kesähelteillä. Paljon ihmisiä pienellä saarella - voi sitä iloa..Mutta paljon hienoja elukoita oli näkyvillä (mutta ei tiikeriä eiikä jääkarhua, höh!) ja tulihan käytyä edes jossain turistikohteessa tänä kesänä. Ja kuvia tulossa tästäkin tapahtumasta - kuten Naisten kympistä. Jotenkin sitä ei vaan ole inspiraatiota, ainakaan helteellä kuvia läpi. Kävin samaan rahaan (siis samalla reissulla) neuvottelemassa työasioista. Heinäkuun lopulla alkaa kahden ja puolen kuukauden pätkäduuni. Parempi sekin kuin ei mitään. Siihen asti on onneksi "lomaa" - vaikka opiskelijoilla ei sitä saa olla (pakko painaa kirjallisissa töissä vuodet läpeensä).

Ihmissuhteet mietityttävät edelleen. Prinsessan, jonka monet blogin lukijoista tietävät, kanssa ei olla nähty (edelleenkään). Seitsemän kuukauttahan siitä on, kun viimeksi nähtiin - kohta kahdeksan. Sain toissapäivänä tietää, että hänen vaihtonsa Ranskanmaalla kestääkin vuoden. Siis 12kk - 365 päivää. Minä en Ranskaan joka hetki pääse, etenkin kun tuo iso G pitää saada tehtyä. Joten jossei me nyt parin kuukauden sisään nähdä ja puhuta asioita juurta jaksaen halki, niin se on siinä. Elämä on.

Tämä Katie Meluan - It´s all in my head kertoo sen, mitä jätin nyt kertomatta. Siis tässä postauksessa ja miksei muissakin.

Drowsy, drinking,
I keep thinking,
We're not far apart.
Scared of waking,
Lonely, aching,
Just me and my hopeless heart





tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

Hikinen aamu- ja iltapäivä

Häät on siitä kummallinen tapahtuma, että se jää monien mieleen myös niiden jälkeen - ellei ole sitten sattunut sammumaan pöydän alle (mitä näissä häissä ei tapahtunut). Jälkeenpäin olen saanut kuulla tehneeni ainakin yhden virheen - istuin kirkossa nimittäin morsiamen puolelle, vaikka ennen häntä olen oppinut tuntemaan itse sulhasen. Mitäs näistä, Kaanain häistä.

Olen häiden jälkeen pohtinut yhä enemmän sekä muiden että itseni ihmissuhdekuvioita. Muiden ihmissuhteet ovat olleet esillä muun muassa erään suomalaisen keskustelupalstan naisasiat -ketjussa, jossa tällä hetkellä puhutaan kahdesta asiasta: ihmisiin tutustumisesta ja siitä, kuka tarjoaa esimerkiksi kahvit sun muut tapaamisessa ja kenelle. Eräs juuri täysikäinen mieshenkilö haluaa tehdä vaikutuksen erääseen kaunottareen ja tiedusteli ao. ketjussa sopivaa lahjaa (hän oli muun muassa korun tai muun arvoesineen kannalla - tulipa myös puhdas käteinenkin esiin). No, oma neuvoni oli perinteinen kukkakimppu kortilla. Sen jälkeen olisi varmasti hyvä tiedustella mahdollista tapaamista. Koru sun muut tulevat vasta sitten, kun suhteen suunta on selvillä - jos heti aloittaa korulla, niin se suunta on yleensä päin mäntyä, kuten Jukolan veljeksillä aikoinaan.

Toinen keskustelun aihe on ollut tarjoaminen. Kyse on siitä, tarjoaako mies ensitapaamisella (esimerkiksi baarissa tai kahvilassa) vai maksaako kukin omansa. Mielipiteitä ao. asiasta oli monia - toiset tarjoavat herrasmiesmäisesti, toi
set puolestaan maksavat oman osuutensa. Oma mielipiteeni on selvä: ensimmäiset kahvit / siiderit eivät hirveitä maksa, joten ne menevät omaan piikkiin. Sitten jos/kun menemme elokuviin, niin kukin joko maksaa omansa tai vuorotellaan (mikäli tapaamiskertoja on odotettavissa useita). Kolmas puheenaihe koskettaakin sitten seurustelua ja sen aloittamista. Itselläni kun ei ole kokemusta, niin en ole vielä aiheeseen vastannut - enkä käsittele sitä vielä täälläkään (vaikka tekstiä riittäisi siitäkin aiheesta).

Kävin tänään fillaroimassa - mittariin tuli runsaat 50 kilometriä. Piti lähteä hakemaan tuntumaa pyöräilyyn, on hieman jäänyt vähälle noiden tikkien takia. Ihan hikihän tuosta tuli, mutta se lienee tarkoitus. Iltasella käväisin saunomassa ja uimassa (talviturkin pois). Siiderin kanssa saunan lauteilla tuli kyllä mietittyä yhtä sun toista - myös ihmissuhteita tai niiden olemattomuutta. Mutta kivat löylyt ja sai ainakin urheiluhien pois!


sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009

Blogikysely


Olen katsellut ihastuksella muiden blogeja ja todennut, että todella mielenkiintoisia merkintöjä on kirjoitettu. Etenkin ihmissuhteista on kirjoitettu rohkeasti (K-18 merkinnällä tosin). Itseänikin kiinnostaisi hieman uudistaa kirjoitustyyliäni ja muuttaa sitä kenties rohkeampaankin suuntaan. Nyt tämä kirjoittelu tuntuu olevan "mitä tein tänään" - meininkiä - joka kai ei ole päiväkirjankaan tarkoitus.

En tiedä, pitäisikö ihan K-18 -juttuja alkaa takomaan.
Tosiasia kuitenkin on, etten ihan kaikista asioista kerro - siis haaveitani yms. Anonyymiteetin menettämisestä ei liene pelkoa, sillä monet blogini lukijoista (niistä muutamista siis) tunnistavat ao. henkilön - siis tietävät, kuka olen. Ja jos silloin tällöin seksistä kirjoittaa, niin ei se kävijämääriä nosta. Se ei liene tosin tarkoituskaan.

Siis blogikysely on auki - noin kuukauden verran. Mutta jos vastauksia ei rupea tulemaan, niin kaikki halukkaat ovat kai vastailleet. Kaunis kiitos!

PS Jossei tuo blogikysely toimi (kuten nyt), niin laittakaa sähköpostia tai kommentti. Kaikki huomioidaan!


perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Eilen oli kiva päivä - pitkästä aikaa! Käväisin Vantaalla - Jumbossa shoppailemassa (sen webkameran) ja Flamingossa (katsomassa Enkeleitä ja demoneita). Juteltiin ystävän kanssa myös ihmissuhteista ja kaikesta muustakin. Siinähän se päivä vierähti. Hänen kanssaan olisi kyllä viettänyt tovin jos toisenkin. Ehkä sitten ensi viikolla, jolloin on luvassa hellettäkin - rannalle tekisi kyllä mieli, siis makoilemaan ja olemaan. Törmäsin eilen myös erääseen kouluaikaiseen kaunottareen, jota en ollut nähnyt sitten yläasteen. Hän tunnisti allekirjoittaneen heti aurinkolaseistani (eli moikatkaa, kun tulen vastaan).

Tänään oli ystäväpariskunnan häissä - elämäni ensimmäiset juhannushäät. Ihan kiva juhlat, joista jäi hyvä maku suuhun (kiitos lohikeiton ja mansikkakakun). Tästä se juhannus alkoi - en tiedä, mihin se loppuu. Ainakin helteisiin, ensi viikolla! :)



keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Elämä on tentti

Kuluneen viikon olen ollut aika ulalla - tai kokonaan pois radioaalloilta. Luomenpoisto aiheutti katkoksen sekä liikunnassa että saunomisessa - kummastakin pidän kuin hullu puurosta. Sauna nyt ei niinkään, mutta tuo liikkuminen - siellä se maastopyörä pölyttyy pyörävajassa. Onneksi sunnuntaina saa taas suhailla sen minkä ehtii! Olo on ollut aika väsynyt liikunnan puutteen ja antibioottikuurin takia - eikä tuo nukkuminenkaan mitään suurta juhlaa ole ollut. Tämä kaikki näkyy yleisessä suoritustasossa. Unohdin muun muassa ilmoittautua vero-oikeuden ja oikeusteorian tentteihin (jotka olisivat olleet tänään). Tenttien missaamisen lisäksi missasin tänään yhden mielenkiintoisen tapaamisen - kaikki ompeleiden takia. Elämä on muun muassa tenttekä - ja niitä tulee syksyllä. Myös tuo tapaaminen on siirretty molemmille parempaan ajankohtaan, joten no problemo.

Mutta olen saanut sentään jotain hyvääkin aikaiseksi, nimittäin terapoinut ystäviäni. Etäisesti tosin, mutta tärkeintä on, että joku (siis minä) kuuntelee. Ja sitähän minä olen osannut tehdä aina ja mielelläni teen sitä myös jatkossa. Olen suorittanut SPR:n henkisen tuen perus- ja jatkokurssit sekä lukenut psykologiaa, joten jonkinlaista valmiutta löytyy toisen ihmisen auttamiseen ja kohtaamiseen. Harmittelen, etten ole voinut olla läsnä (siis livenä), sillä tuolloin auttaminen on paljon helpompaa - näkee toisen ja tarvittaessa voi koskettaakin. Kosketuksella on aikamoinen vaikutus kriisitilanteessa.

Huomenna pääsen moikkaamaan erästä ystävääni Vantaalle. Tarkoitus on mutustella, jutella ja katsoa "Enkeleitä ja demoneita" Flamingossa (missä en ole aikaisemmin käynytkään). Toivottavasti takana on vähintään yhtä hyvä yö, kuin viime yö (nukuin melkein heti, vaikka olin aiemmin ottanut tunnin päikkärit) - muuten tiedossa oleva kiva torstai voi saada vähemmän kivaksi. Ja ensi viikolla toivottavasti näen uusia tuttavuuksia (esim. ihanan lähihoituri-neitokaisen).

Keskiviikon ratoksi pitkästä aikaa hiphopia (eli bassoradion kuuntelijoille tuttua musiikkia). Itselleni on hieman jäänyt tuo basson kuuntelu, kun Soppis lähti "lomille" - toivottavasti hän palaa sieltä, missä nyt onkin. Avain (vaikka kuvassa on Steen1) featuroi Iso-H:n kanssa: Elämä on tentti. Fock yea!

mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti
mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti




perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Ihmissuhteita ja muuttamisia

Olen lueskellut blogiviidakon syvyyksistä ihmissuhteita käsitteleviä merkintöjä. Osa niistä liittyy seksiin, mutta osa toisenlaisiin kanssakäymisiin. On kai lohduttavaa ollut huomata, ettei ole helppo muillakaan, jossei minulla. Olen jo pitkään miettinyt suhdettani erääseen neitokaiseen. Olemme viimeksi tavanneet fyysisesti yli puoli vuotta sitten ja mesessäkin pari-kolme kertaa. Kyllä meillä muutamia tapaamisvirityksiä on ollut, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta yritykseksi.

Toisaalta tiedän, että hänellä on omat kiirensä harrasteiden ja kesäopintojen parissa mutta toisaalta: miten voi edes yrittää tutustua ihmiseen, jota ei näe ei kuule kuin ns. tarvittaessa (jos hän tarvitsee lainaksi rahaa tai apua opintojen suhteen). Tilannetta ei todellakaan helpota hänen tuleva Ranskan-vaihtokomennus (joo, Nizzassahan me nähdään sitten joka toinen viikonloppu). Mene ja tiedä. Ehkä pitäisi jatkaa odottamista, mutta toisaalta alkaa tämä tarina olemaan päätöksessään. Varsinkin kun tiedän, etten ihan ole hänen ansaitsemaansa tasoaan (kts. markkinateoria). Ja ajan antaminen on ymmärrettävää, mutta rajansa kaikella (eiköhän sitä jo ole annettua) ja nyt pitäisi olla päätöstentekoaika etenkin kun harkitsen muuttoa Helsinkiin ja elämää pääkaupungissamme. Mutta nämä asiat selviävät muualla kuin blogimaailmassa, ainakin toivon niin.

Muutosta puheenollen. Eräs (aivan toinen) ihastuttava ystäväni muuttaa tänä viikonloppuna. Runsaat pari vuotta sitten maisteriksi valmistunut opiskelutoverini teki elämänmuutoksen ja päätti jättää yliopistokaupunkinsa sekä lukuisat ystävänsä taakseen. Suuntaa en tiedä, mutta hänellä on ollut ikävä kotikonnuilleen Kaijjaaniin. Olimme aikaisemmin keskustelleet asiasta noin sivujuonteena. On kuitenkin pakko tunnustaa, että aikamoisena yllätyksenä tuo päätös tuli.

Olin vasta oppinut tuntemaan hänet (vaikka opiskelimme vuosia samaa alaa, niin emme juurikaan törmänneet) ja nyt yhtäkkiä joudun "luopumaan" hänestä - vastahan meillä oli viime syksynä mahtavaa aikaa Helsingissä. Jos kyynel virtaa hänelläkin, niin kaukana se ei ole minultakaan - etenkin kun tiedän neitokaisen itkeneen itseltään silmät päästään jo koko kuluneen viikon. Laitoin hänelle eilen lohduttavan ja kannustavan viestin, joka päättyi allaolevaan runoon. Vaikken siis opinnut tuntemaan häntä toivomallani tavalla - hän todellakin ansaitsee ja tulee saamaan parempaa.
Oi ystäväin sä kultainen,
on katseesi niin herttainen.

En ystävää mä parempaa,
voi koskaan muullon omistaa.

Tuut aina vierelleni,
pyyhit pois kyyneleeni.

Naurat seurassani ain,
silloin meil´ on hauskaa vain.

En koskaan voi sua unhoittaa,
kun meil on aina niin mukavaa..
Kello yhdentoista jälkeen (viime yönä siis) puhelimeen pärähti kiitos kauniista viestistä. Tänään hän ei ehdi vastailemaan, mutta muuton jälkeen ehkä. Mutta tärkeintä, että sanoma meni perille: minun tulee niin ikävä häntä - enkä valitettavasti ole ainoa.

Mietin pitkään merkintään sopivaa videota. Päädyin kuuliaisena vihreänä pj Anni Sinnemäen sanoittamaan Sinä lähdit pois -kappaleeseen. Jos Terhille tuli vilunväristyksiä kohdassa 1:25, niin sitä kai tulee minullekin (eihän täällä Suomessa shortseissa tarkene).




Sisar hento valkoinen

Kuluneella viikolla olen nauttinut oman osani veronmaksajan ja asiakkaan (opiskelijakin maksaa veronsa) roolista perusterveyden- ja hammashuollon saralla. Keskiviikkona minulta nipsastiin luomi ja tilalle tulivat ompeleet sekä antibioottikuuri. Kaiken lisäksi en saa käydä saunassa, uida tai harrastaa hikiliikuntaa puoleentoista viikkoon. Rangaistusta siinäkin, sillä rakastan saunomista ja liikuntaa! Kai se on kestettävä. Lääkäri totesi luomen hyvälaatuiseksi, mutta senhän näkee sitten kolmen viikon kuluttua. Anttibioottikuuri kainaloon ja menoksi!

Torstaina puolestaan oli hampaiden vuoro. Poikkesin suuhygienistilla (joka oli aika kivannäköinen kaunotar, hih), joka moitti hampaiden kotihoidosta. Seuraavaan hoitokertaan mennessä pitäisi siis puhdistaa hammasvälit päivittäin ja pestä ne hampaat kaksi kertaa päivässä. Muuten hampaat näyttivät ihan kunnollisilta purukalustoilta.. Näpsäkkä hygienisti antoi vielä sähköhammasharja-esitteen - jos nyt viimein saisi sen ostettua!


Eilen päättyi Teho-osasto täällä Suomessa(kin). 15 vuotta komeat ja kauniit lääkärit sekä ne ihanat hoiturit olivat vieraanamme. Itse pidin sarjan "vanhoista" tuotantokausista - siis niistä, jossa oli John, Doug, Mark, Susan, Abigail, Neela *ihananinenhuokaus*. Nämä "uudet" jaksot eivät oikein enää iskeneet. Kaunottaria valkoisissa tulee ikävä - etenkin Susania ja Neelaa. Sekä tietysti John Carteria, joka oli suosikkihahmoni koko sarjassa ja johon ehkä olisi voinut samaistua (kukapa ei haluaisi olla komea ja rikas lääkäri).


maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Rotestivaalit

Eiliset EU-vaalit olivat protestivaalit. Sen kertoo sekä vaalien tulos että hylättyjen äänien suuri osuus. Meidän äänestysalueella eräs lappunen syytti EU:a hintojen nostosta. Niin se varmaan on sitä tehnytkin, mutta tuskin EU on ainoa syyllinen korkeisiin hintoihin. Vaalien tulos yllätti sekä negatiivisesti että positiivisesti. Negatiivinen yllätys oli PS:n vaalivoitto. Ei Soini mikään huono poliitikko ole ja varmasti lainkuuliainen ihminen. Mutta puolueen ideologia ei oikein ole minulle kunnolla valjennut. Onhan heillä kunnioitettavia tavoitteita (muun muassa sotaveteraanien aseman parantaminen), mutta maahanmuuttajavastaisuutta en oikein ymmärrä - voisiko joku ko. puolueen kannattaja hieman valaista puolueen ideologiaa? Positiivinen yllätys oli Vihreiden vaalimenestys, joka sai jatkoa EU-vaalien paikkajaossa - yksi paikka lisää ja hienot naiset (H:t eli Hautala&Hassi) komeasti Brysseliin (ja Hassi jatkoajalle).

Olin eilen siis vaalilautakunnassa ties kuinka monetta kertaa. Lipunnostolla valjennut päivä oli verkkainen. Äänestäjiä kuitenkin riitti. Eräs mieleenpainivimmista äänestäjistä oli sotiemme veteraaani, joka on taistellut sekä Kannaksella että Lapin sodassa. Hän totesi äänestäneensä jokaisessa vaalissa päästyään rintamalta, eli vuodesta 1945. Kunnioitettavaa, että häneltä löytyy demokratiaan - miksei olisi, kun hän on joutunut sen eteen taistelemaan kahdessa sodassa. Muutoin äänestysaktiivisuus jäi laihaksi. Eikö EU:ta koeta läheiseksi asiaksi - mene ja tiedä.

Kohta Suomen Cupin viidennen kierroksen otteluun, jossa vitosessa pelaava paikallisseura kohta Veikkausliiga-MyPan. Tiedossa on unohtumaton jalkapalloilta, sen voin luvata!


lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vaalikuumetta pakkasella

Viileähkö lauantai on mennyt vaaleja odotellessa - vaalikuume siis nousee. Aamulla kävimme äänestyalueemme puheenjohtajan kanssa hakemassa vaalimateriaalin ja laitoimme samalla vaalihuoneistoa kuntoon. Tämän jälkeen kävin jakamassa hieman vaaliesitteitä - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ainoa asia, mikä harmittaa, on se, että jouduin perumaan erään mielenkiintoisen tapaamisen. Mutta aikataulut eivät aina mene yksiin..

Ilmojen äärimmäisyys ja se, että päivän ylin lämpötila on ollut ainoastaan +6 ja öisin on ankaraa hallaa laittaa miettimään ilmastopolitiikkaa. Tällainen ilmojen äärimmäisyys on seurausta ihmisten toimista. Tähän on tultava parannus, jotta ilmasto vakautuisi ja voisimme jälkipolvillemme jättää puhtaan maailman. Huomenna ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Tämän takia kehoitan kaikkia käyttämään ääntänne - oli ehdokas sitten vihreä, kokomuslainen tai demari. Vain äänestämällä voit vaikuttaa sinun ja lastenlastesi tulevaisuuten. Menethän huomenna uurnille!


keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

All the way

Tänään ilmestyvässä paikallislehdessä on kaksi lehtijuttuani. Tasoltaan (pl. valokuvat ja otsikot) ne eivät kai päätä huimaa, mutta säilyyhän tuntuma lehtikirjoitteluun. Pitäisi jaksaa kirjoittaa uusi mielipidekirjoituskin, mutta se jäänee kai viikonloppuun. Tässä on ollut kirjoittamista ihan riittävästi (em. lehtijuttujen lisäksi muistiota ja sen sellaista). Lisäksi hyvä mielipideteksti vaatii loistavan näkökulman lisäksi runsaasti viilaamista (tekstihän ei ole koskaan valmis, ei ainakaan itselläni). Sunnuntaiset valokuvatkin odottavat yhä työstämistä. Ehkä sitten loppuviikosta - tai viikonloppuna.

Niin ja vaalimainoksia pitäisi jakaa. Jos teillä on vaikeuksia valita sopiva ehdokas, niin valitkaa vaikka noista kahdesta (Satu ja Aleksi) - vihreästä vaihtoehdosta. Sunnuntaina on siis vaalit. Itse olen ko. päivänä vaalilautakuntahommissa - pikkutakki ja solmiovermeissä siis.

Frank Sinatraa kuunnellessa tulee aina haikea olo. En tiedä, onko se samenttinen ääni vai loistavat sanat. Tai pikemminkin yleinen haikeus, joka allekirjoittaneella on - syystä ja toisesta. Tätä tekisi niin mieli tanssia tai sitten vaan kuunnella viskilasin ääressä. Kun en kumpaakaan oikein harrasta, niin jääköön..

Frank Sinatra - All The Way. Take it away..




sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Naisenergiaa!

Tänään oli eräänlainen kesän lähtölaukaus - joillekin kirjaimellisesti. Uskaltauduin nimittäin Naisten Kymppiin. En todellakaan juoksemaan, mutta kannustamaan erästä pitkäaikaista ystävääni (sekä tietysti muitakin) hyvään suoritukseen. Päivä oli erittäin kuuma - suorastaan lämmin. Tilannetta ei helpottanut se, että olin yksi harvoista miehistä koko Töölön kisahallin kulmilla. Eräässä vaiheessa tuli aika outo olo. Näin tosin julkimoita (muun muassa ulkoministerimme jakamassa mehua ladyille) ja erään opiskelutoverin, joka on jo nyt työelämässä. Hattua täytyy nostaa kaikille naisille, jotka uskaltautuivat hellesäähän juoksemaan - wau!

Ystäväni juoksi upeasti (10 km alle tunnin) ja kävimme juoksun jälkeen kaupassa nappaamassa mukaan siiderit, jotka joimme rauhallisesti nauttien Kaisaniemen puistossa (hyyyyst!). Rusketusta tuli ja painoakin varmaan lähti jonkin verran pois, kun koko päivänä join ainoastaan vettä sekä siis muita nesteitä (tosin kotona söin kiinteätäkin ruokaa).

Kuviakin tuli otettua (yllätys). Niitä tosin saatte nähdä myöhemmin - nyt on muutama kirjallinen työ ja deadline paukkuu huomenna. Tärkeimmät eli blogimerkintä toki ennen niitä. Heh..


perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Kirjoittamiskiireitä

Luvassa on helteisen ilman lisäksi kirjoittamiskiireitä. Tänään kävin haastattelemassa paikallisen jalkapalloseuran valmentajaa tulevan MyPa-koitoksen tiimoilta (Suomen Cupin viides kierros). Lisäksi huomenna on lakkiaisten uutisointi/valokuvaus. Sunnuntaina sitten vapaampaa: Helsingissä ajattelin piipahtaa, ystävääni kannustamassa Naisten 10:ssä. Koskaan ole moisessa tilaisuudessa käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kamerakin "sauhuaa" - tänään kuvausta, huomenna ja sitten sunnuntaina. Ja montakohan kuvaa olen ottanut tällä viikolla - varmaan toista sataa. Näinä tulevana kahtena päivänä vastaa toiset mokomat lisää. Blogiinkin olisi tarjolla muutamia mielenkiintoisia aiheita, mutta ehkä sitten tuonnempana.


tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Sadan vuoden yksinäisyys

Olin eilen lähes koko päivän uutispimennossa. Vietin maanantain edustustehtävissä Suomen Punaisen Ristin valtuustossa. Päivä oli mainio ja saimme muun muassa aikaan tärkeän kannanoton koskien turvapaikanhakijoiden kuntapaikkojen lisäämistä. Tutustuin itsenäisesti ennen kokouksen alkua Keskuspuistoon ja ihastuin paikkaan heti. Ehkä saan jostain kaavittua ne muuttorahat ja pääsen asumaan jonnekin päin Helsinkiä.

Niin, siihen uutispimentoon. Kuulin kotiin tullessani, että Matti (SIG) Inkinen oli vihdoin löydetty - hukkuneena tosin eli itsemurhan tehneenä. Miehellä todettiin aivokasvain, joka leikattiin. Heti perään tulivat lapsipornosyytökset ensimmäisenä Seiskan taholta. Paine kasvoi varmasti sietämättömäksi ao. olosuhteiden johdosta ja Matti teki omat ratkaisunsa, joka järkyttää kenties eniten hänen vaimoaan. Vuosisadan rakkaustarina päättyi kyyneliin.


sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Makin´ Woopee

Taas kerran kadun sitä, etten lähtenyt lukemaan psykologiaa/sosiaalipsykologiaa. Ympäröimä maailma kun tarjoaa runsaasti tutkimusaiheita. Viime aikoina olen seurannut ihmissuhteita käsitteleviä blogeja - suosikkieni lisäksi, tietenkin. Seurannassa on ollut etenkin liatian sutinoita kahden ihmisen välillä. Hänen tekstinsä ovat olleet kaikki mielenkiintoisia, mutta etenkin viimeistä edellinen postaus markkina-arvosta ja naisvihasta laittoi minut jopa kommentoimaan kyseistä merkintää. Oli tosin vaikea kommentoida järkevästi liatian merkintää, sillä eihän minulla moisista asioista kokemusta ole - ei seksistä, eikä seurustelusta.

Mutta kai minullekin on jonkinlainen kanta muodostunut, ilman tieteellistä näyttöä tosin (eli empiriaa, hehe!). Itse en allekirjoittaisi keskustelussa mainittua teoriaa ihmisen sosiaalisesta markkina-arvosta - onhan kyseessä teoria. Mutta käytännössä tuollainen markkina-arvo on kai olemassa, esimerkiksi lauantaisin baareissa. Naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä, jotka eivät ole tasoltaan (ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan) heidän arvoisia. Homma toimii toki toisinkin päin - tukeva naisihminen jää helposti huomioitta kaikenlaisten missukoiden ympärillä.

Asia ei tosin ole niin yksiselitteinen, sillä ihmisten välinen kemia on ihmeellinen asia. Joitakin miehiä kiinnostaa missimittaiset naiset, kun taas jotkut neitokaiset eivät kovinkaan paljoa kiinnitä huomiota ulkonäöllisiin seikkoihin. Tässä suhteessa markkinateoria ei pidä paikkaansa. Tosin liatian kirjoituksessa painotetaan feministisen näkökulman lisäksi seksin osuutta asiaan. Kuten kommentissani painotin, pitäisi seksuaalisen kanssakäymisen perustua tunteeseen, eikä hetken haluihin. Ehkä olen tässä asiassa auttamattomasti vanhanaikainen - mene ja tiedä.

Musiikkivalintana kaksi, tasavertaisesti naisille ja miehille oma tulkintansa 1950-luvun jazz-musiikista. Tässä laulussa puhutaan..No, päätelkää itse..Tätä olisi kyllä kiva tanssia, hih..





keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Pantteri pilkuissaan

Hiivin hiljaa Pantterin lähelle. Huomasin sen jo kaukaa, mutten perääntynyt - rohkea rokan syö! Siinä se lepäsi, kuin uneen vaipunut kissa. Tyynen rauhallisena, hälinästä välittämättä. Yhtäkkiä se ravisteltiin unestaan hereille ja nostettiin ilmaan. Nostajan hymy oli herkässä. Vaan puuha oli tuttua - onhan tätä tehty aiemminkin. Ja jälleen nostajana pantterin näköinen mies - Namika Lahden kapteeni Teemu Laine. Allekirjoittanut kosketteli Pantteria itsekin. Hiljaa kunnioittavasti silittäen ja varovasti nostaen. "Yllättävän kevyt" - totesin. Voiton huumassa varmastikin kevyempi.

Namika Lahti siis vietti tiistaina kannattajiensa kera mestaruusjuhlia yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Kauppatorilla oli viileän lämmin tunnelma, kun kahvia ja nisua jonotettiin. Ja pitihän sitä onnitella kapua, valmentajia ja joitakin pelaajia oikein kädestä pitäen. Yllätyin hieman, että osa pelaajista oli meikäläistä lyhyempiä - taisi mennä hieno ura pisteidenpoimijana hukkaan..

Mestaruusjuhlat olivat kodikkaan vaatimattomat - puheita ei niitä pakollisia enempää pidetty ja kaupunginjohtajakin piipahti tuokion verran juttelemassa jenkkivahvistuksien kanssa. Rentoa oli myös jutella muutaman kannattajan kanssa koripallosta ja muusta urheilusta. Oi milloin saamme juhlia jalkapallon tai jääkiekon Suomen mestaruutta? Pöydällä tanssiminen oli lähellä jo Namikan voittaessa mestaruuden, ehkä sitten FC Lahden kauden päättäjäisissä?

Tähän loppuun on aivan pakko soittaa Namika Lahden kannustusbiisi - mikäpä muu kuin Kylänväen YMCA! Kiitos Namika Lahti!



maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Ajolähtö kotiin päin


Kroppa tietää sen, että jotain tuli eilen tehtyä. Puulaakipesäpallojoukkueen ekat treenit Helsingissä sujuivat allekirjoittaneen kohdalla kohtalaisesti. Osuin palloon, juoksin kunnarin ja otin muutamat kopitkin. Toisaalta taas se maila olisi voinut osua palloon useamminkin (tai ne laittomat olisivat voineet olla laillisia) ja muutamat pallot menivät räpsän ohi luvattoman helposti. Mutta oli kiva sunnuntai-alkuilta uusien ihmisten (ja kaunokaisten) seurassa. Harmi vaan, ettei ollut aikaa jäädä oluselle - vaikkei kesällä kiire mihinkään olekaan, niin VR:n aikataulut sanelevat ainakin toistaiseksi Helsinki-visiitit. Siis toistaiseksi.

Pesäpallo jakaa suomalaiset kahteen ryhmään. Toiset seuraavat sitä fanaattisena, toisia se ei taas voi vähempää kiinnostaa. Toiset koulukkaat pelaavat mieluiten futista, toiset pesäpalloa. Itse pidän pesäpallosta, vaikken lajia niin rakastakaan. Antsa opetti ala-asteella lajin alkeet ja kyllä se maila pysyi kädessä parikymmenen vuoden taon jälkeen. Pitäisi vaan ostaa se räpsä..


keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Auttaminen - aika arvokasta

Oheinen teksti julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa Vierailija-palstalla sunnuntaina 3.5.2009 - valmistaen lukijat Suomen Punaisen Ristin viikkoon. Kirjoitin tekstin pyynnöstä ja järjestön aktiivisena vapaaehtoisena, Hämeen piirihallituksen ja SPR:n valtuuston jäsenenä. Viimeksi sain kehuja kyseisestä tekstistä maanantaina, eli viikko tekstin ilmestymisen jälkeen. Kehut tietysti lämmittävät, ei siinä mitään - en vaan osaa ottaa vastaan niitä.

Suomalaiset ovat sitkeätä kansaa. Emme ole nujertuneet vaikeuksien edessä, vaan olemme aina voittaneet vaikeudet. Seitsemänkymmentä vuotta sitten puhuttiin talvisodan hengestä ja sodan jälkeiset sotakorvaukset maksettiin otsa hiessä suomalaisen sisun voimalla. Toisen maailmansodan kaltaista sotaa ei Suomessa ole onneksi uudestaan koettu.


Globalisoitunut maailma on kuitenkin tuonut uusia haasteita erityisesti henkiselle hyvinvoinnille. 1990-luvun lama ja viime vuonna Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi on hyökyaallon tavoin rantautunut myös Suomeen tuoden lukuisille työpaikoille laman ilmapiirin. Suomalainen sisu on jälleen koetuksella.


Talouskriisi ja sen seuraukset pakottavat meidät miettimään arvojamme ja toimintatapojamme. Äkillinen elämänmuutos, lomautus tai työttömyys, vaikuttaa monen ihmisen elämään ja henkiseen hyvinvointiin. Vapaaehtoistyöllä voidaan kuitenkin toimia taantuman vaikutuksia vastaan. Vapaaehtoistoimintaa tutkinut dosentti Anne Birgitta Pessi toteaa, että vapaaehtoistoiminnassa mukana oleva ihminen edistää ennen kaikkea omaa hyvinvointiaan. Hänen mukaansa toiminta palkitsee ja luo varmuutta omaan elämään, synnyttää uusia ystävyyssuhteita ja ryhmätoimintaa. Samalla vapaaehtoiset auttavat tarpeessa olevaa ja edistävät toisten hyvinvointia.


Suomen Punainen Risti on ollut mukana vapaaehtoistyössä yli 130 vuotta. Järjestön vaikuttavuus perustuu aktiivisten ihmisten vapaaehtoisesti tekemälle työlle. Järjestö on ollut vuosikymmenien aikana synnyttämässä toimintoja, joista on muotoutunut perustuslain takaamia peruspalveluita.
Eräs järjestömme tunnuslauseista on: "Auta meitä auttamaan". Vapaaehtoiset ovat järjestön perustamisesta lähtien auttaneet heikommassa asemassa olevia, auttaen samalla merkittävästi myös itseään. Vapaaehtoinen on oppinut uusia taitoja, ja monelle vapaaehtoistyö on tuonut merkitystä omaan elämään. Vapaaehtoistyön ympärille on syntynyt sosiaalisia verkostoja ja ystävyyssuhteita, jotka ovat antaneet voimaa omaan jaksamiseen - ja samalla on autettu lähimmäisiä.

Lahden seudulla lähimmäisten ja itsensä auttaminen näkyy monessa eri toimintamuodoissa. Esimerkiksi ystävätoiminnan avulla lukuisat syrjäytyneet ovat saaneet järjestön aktiiveista ystävän kävely- ja jutusteluhetkiin. Lisäksi Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jota SPR koordinoi, on tarjonnut monelle mielenkiintoisen harrastuksen lukuisine etsintä- ja viestikursseineen.
Unohtaa ei sovi Kontti-kierrätystavarataloa, joka on työllistänyt monen pitkäaikaistyöttömän tarjoten heille mahdollisuuden koota elämänsä palapelin uudelleen. Kierrätystavaratalo on tuonut myös varoja paikallisen toiminnan kehittämiseen, sillä puolet myyntituotosta käytetään Punaisen Ristin työhön Hämeen piirin alueella.

Vapaaehtoistoiminnan kulmakivenä on ennen kaikkea paikallinen osasto. Ilman aktiivista osastoa ja aktiivisia vapaaehtoisia ei ole aktiivista toimintaa. Monet hyvät ideat järjestön periaatteiden esittelemiseksi ovat kaatuneet vapaaehtoisten puutteeseen - osaston hallituksen jäsenten aika ei ole riittänyt kaikkeen.

Auttamisen ketjun turvaamiseksi tarvitaan uusia vapaaehtoisia, jotka toiminnasta innostuttuaan voivat saada kipinän vaikka uuteen ammattiin. Monet ensiaputoimintaan osallistuneista ovat löytäneet itselleen kimmokkeen opintoihin, joista valmistuu hoitajia tai muita terveydenhuollon ammattilaisia. Uudelleenkouluttaminen ei ole enää elinikäiseen oppimiseen pohjautuvassa yhteiskunnassamme harvojen mahdollisuus, vaan jokaisen oikeus.

Auttamistyö, jota me kaikki vapaaehtoiset teemme, on arvokasta - niin meille itsellemme kuin muillekin.


maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Hyvää syntymäpäivää!

Lauantaina koko kunta juhli osin poutasäässä, osin vesisateessa. Oma kotikuntani täytti kunnioitettavat 140-vuotta, vanha maalaiskunta siis. Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja ja uusia naamoja torilla, joka on usein valitettavan tyhjä - mitä kivaa tapahtumaa tuolle mahtuisikaan, jos joku järjestäisi? Niin ja Remu veti kivan shown! En tiennytkään, että mies on tuollainen huulenheittäjä (nimim. juttuja kuultu). Vanhoja autojakin oli moottoripyöristä puhumattakaan. Ja kakku, se oli hyvää!

Blogeilussa (onkohan tämä edes suomea?) on ollut pieni tauko johtuen kaikenlaisista jutuista oikeassa elämässä. Jutut toivottavasti selviävät aikanaan..


sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Hyvää Äitienpäivää!


Aurinkokin kunnioittaa äitienpäivää! Kaikille blogiäideille ihanaa päivää!



tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Kolme kirjettä

Kerroin taannoin kahdesta kirjeestä (VR:ltä ja Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta), jotka ovat odottaneet lukijaansa. Kiireiden vuoksi en ollut niihin ehtinyt paneutua, mutta nyt olen. Ja aika mukavaa postia on tullutkin - nyt yksi kirje kahden edellisen seuraksi.

Ensin ystävämme Valtion Rautateillä, jonka palveluksessa ollut konduktööri kohteli allekirjoittanutta aika kaltoin alkutalvesta. Lyhyesti sanottuna töykeä käytös (muun muassa petos- ja valehteluväite). Mutta onneksi joku tajuaa asiakaspalvelusta jotain. VR:ltä tuli pahoittelukirjeen (jossa kerrottiin keskustelusta konduktöörin kanssa) lisäksi kaksi viiden euron matkaseteliä. Tuleehan tarpeeseen, vaikka pahalle mielelle ei voi hintaa määrittääkään.
Kaksi seuraavaa kirjettä olikin sitten iloisia uutisia opiskelurintamalta. Ensimmäinen kirje kertoi allekirjoittaneen kandidaattitutkielman arvosanan, joka on ihan hyvä (eli se hyvä (3)). Lausunnossa tosin on muutama nelonen (erityisesti dokumentoinissa ja keskustelussa/kritiikissä), mutta loppuarvosanaksi siis kolmonen. En odottanut kovin kummoista arvosanaa, sillä loppua kohden mielenkiintoni asianomaisen tutkielman tekoon laski kuin lämpötila talvella. Niin se on kai jokaisessa kirjallisessa työssä - on vaan lopetettava (ja osattava lopettaa) jossain vaiheessa pisteeseen.

Tuoreempi kirje oikeustieteiden laitokselta koski gradun harjoitusainettani. Harjoitusaine on jo kerran käynyt allekirjoittaneella korjaamista varten. Kieliopillisesti teksti oli ihan ok, mutta periaatteen vuoksi piti muokata ja muokata - ja muokata, kunnes Kielikeskuksen ihminen oli tyytyväinen. No, nyt sitten on sekin hoidettu.

Kiva saada tuollaistakin postia, eikä vaan aina mainoksia/laskuja! Tosin vielä ihanampaa olisi saada käsinkirjoitettu kirje tai niitä postikortteja, joita itsekin matkoiltani tai onnitteluiden merkeissä lähetän..


tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Keväinen viikonloppu

Terveiset Tampereelta! Pari tenttiä taas takana ja monenmonta vielä edessä. Oli kuitenkin vähäisestä valmistautumisesta huolimatta syytä käydä koettamassa onneaan.. Unohtamatta hallatovereita, joita on aina kiva nähdä - erään kaunottaren kanssa kahvittelin ennen tenttiä. Kivoja hetkiä, tuollaiset keskustelutuokiot!

Kulunutta viikonloppua, joka tarjosi ainakin keväistä ilmaa, voi muistella hyvillä mielin näin keskellä viikkoakin. Lauantai meni käytän
nössä kokoustaen SPR:n Hämeen piirin vuosikokouksessa. Oli ihana nähdä muutamia hyviä ystäviä pitkästä aikaa ja saada luottamustoimelleen (piirihallituksen jäsen) jatkoa! Kiva oli myös nähdä Lahden ylpeys, Sibeliustalo sisältä käsin - kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli sielläpäin pyöritte!

Sunnuntaina piti lukea vero-oikeuden tenttiin, mutta jotenkin sitä tuli taas lähdettyä ulos aurinkoon! (Iitti ja Jaala - Wellamo 2009 tour). Ja rangaistus koitti heti seuraavana
aamuna - jalat olivat tetsailusta ihan tuuskana! Sitä se tietokoneen ääressä istuminen on teettänyt, heh!

Sää on suosinut suomalaisia menneenä viikonloppuna ja vielä tänäänkin oli lämmintä. Nyt, kun wappu lähestyy, niin sää epävakaistuu ja viilenee. Niinpä tietenkin! Mutta se ei menoa haittaa - yo-lakki päähän ja torille! En tosin vielä tiedä, minnepäin (eli minne torille), mutta se jää nähtäväksi.. Huomenna sen sijaan Helsinkiin heti aamusta. Oi iloa..


perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Luomisen tuskaa tai sen helppoutta

Olen kirjoittanut lukuisia artikkeleita, lehtijuttuja, reportaaseja sekä kolumneja - mielipidekirjoituksista puhumattakaan. Harvoin olen saanut jutuistani palautetta. Mutta sitä on tullut, ei siinä mitään. Kuntalehteen työharjoitteluni aikana kirjoittamani lahjusjuttu sai ansaitsemaansa huomiota seuraavan illan puoli yhdeksän uutisissa, kun he käsittelivät samaa aihetta. Lisäksi paikallislehteen kirjoittamani juttu paikallisen jalkapalloseuran valmentajasta kerää kehuja näin monen vuoden jälkeen. Ja onhan muutama Spray-lehden juttukin mielestäni aika onnistunut. Tällä viikolla sain kehuja eräästä tulevasta mielipidekirjoituksesta (ESS:n Vierailija-palstalle), jonka aihepiirinä oli vapaaehtoistoiminta ja taantuma nimenomaan Punaisen Ristin näkökulmasta (parin viikon päästä vietetään Punaisen Ristin viikkoa). Saa nähdä, miten teksti otetaan vastaan suuren yleisön silmissä.

Kirjoittaminen mielletään yleensä toimittajan tehtäväksi, mutta sitä tekevät myös muut ammattiryhmät (esimerkiksi sanoittajat, johon palaan myöhemmin blogissani). West Wingiä seuratessani kiinnostukseni on kasvanut ns. puheenkirjoittajien tehtäviin (puheenkirjoittajia käyttävät Suomessa ainakin ministerit ja tasavallan presidentti). Vastoin yleistä käsitystä puheenkirjoittaja no, ei nyt varsinaisesti syötä sanoja kenenkään suuhun, vaan auttaa ilmaisemaan näkökulmia erilaisista asioista yhdessä avustajakunnan kanssa.

Vaikken koe itsenäni kovinkaan verbaalisesti lahjakkaaksi, niin tiimityöskentely ja ajankohtaisten asioiden sekä ilmiöiden seuraaminen onnistuisi. Ja mitä nuorempi, sen parempi (näköjään) - presidentti Barack Obaman virkaanastujaispuheesta oli pääasiallisessa vastuussa 27-vuotias Jon Favreau. Nuorena se on näköjään vitsa väännettävä.


maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Sankareita kaikki

No niin, nyt taas blogin ja arjen parissa. Pari päivää ilman tietokonetta teki terää. Väsymys on jo voitettu kanta. Yllättävän koville otti nuo valvomiset, kuuluu kai ikään. Mutta kivaa oli hallatovereiden kanssa - kuten joka exculla! Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja tovereita sekä tutustua fukseihin, joista ei oikeastaan tiennyt ennen matkaa mitään. Kumma kyllä, he tuntuivat tietävän minusta enemmän kuin minä heistä (kaikki tuntee apinan jne.). Niin se kai aina menee..

Helsingin vierailukohteissa (muun muassa EU:n edustusto) oli rentoa ja laivalla sitä vasta hyvä meininki oli! Varsinkin, kun mukana matkassa oli Mestiksen viime kauden sankarit (vaikka mehän ollaan sankareita kaikki) Poika seuranaan! On varmaan hieno tunne siemaista kouhujuomaa mestaruuspokaalista. Aika jännä nähdä sellaisia ihmisiä livenä, joita on tullut seurattua Urheilukanavalta - no, lätkänpelaajatkin ovat vain ihmisiä. Tanssilattialla oli mahtava meno, kuinkas muuten! Tein muun muassa uuden diskotanssi-ennätyksen (oliko se kahdeksan biisiä yhteen menoon). Ja illan viimeinen hidas fuksikaunottaren kanssa (paljonkohan sitä pituuseroa nyt olikaan, ainakin 20 senttiä) totta kai!

Aamuviiteen saakka siis tuli notkuttua ja kolme tuntia siinä sai "nukuttua" ennen maihinnousua Tallinnaan, joka on muuttunut viime näkemästä aivan totaalisesti! Hienot autot ja luksuslukaalit, ihan länsimeininkiä pikkuhiljaa. Mutta veikkaanpa, ettei kansalaisten tulotaso silti ole kahdessa-kolmessa vuodessa hirveästi noussut. Vanhassa kaupungissa oli yhtä hienoa kuin ennenkin ja tutustuimmepa kahden kaunottaren kanssa Viru-kauppakeskukseen (joka erehdyttävästi alkaa muistuttamaan kotoista Kamppia). Positiivisin asia Tallinnassa on ehkä turistin näkökulmasta ruoan hinta. Söimme ennen satamaan raahautumista paikallisessa Amarillossa. Kunnon kanahampurilainen ranskalaisilla kustansi runsaat kahdeksan euroa - Suomessa vastaava annos taitaa maksaa 13-15 euroa.

Ihan positiiviset fiilikset jäivät koko reissusta, vaikka tuliaisissa olikin kantamista ja perjantai meni ihan yrittäessä pysytellä hereillä (tuntuu, ettei vanha enää jaksa). Musiikiksi tähän loppuun jokaisen nitrodiskolaisen suosikki - Village People ja YMCA. Yritin löytää illan viimeistä hidasta, mutta tuloksetta. Mutta kyllähän tämäkin on kiva biisi, ainakin tanssittava sellainen..


keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Matkalla

Blogi vaikeneen, mutta vain hetkeksi. Ainejärjestöni ministeriö ja tulevat virkamiehet matkaavat ensin Helsinkiin ja sitten Tallinnaan. Sitä kandia voisi hieman juhliakin! Mutta ensin nostetaan malja Hillsboroughin uhrien muistolle - You´ll Never Walk Alone!


tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Haluatko Slummien miljönääriksi?

Oscar-rohmu ja romanttiseksi draamaksi luokiteltu Slummien miljonääri on enemmän kuin kahden tunnin elokuva Intiasta (vaikkakin englanniksi puhuttuna). Se on elokuva sekä veljellisestä että palavasta rakkaudesta - rakkaudesta, jonka edessä vaikeudet on tehty voitettavaksi. Elokuva on myös yhteiskunnallinen opetusohjelma tarkoituksenaan avata maailman silmät slummien (jota on kaikissa kaupungeissa) kurjuudelle. Ohjaaja Peter Boyle (muun muassa Trainspotting) peräänkuuluttaa maailmaa, jossa kaikilla ihmisillä olisi siedettävät asuinolot.

Aloitetaanpa alusta. Olipa kerran kaksi veljestä, Salim ja Jamal, jotka elävät Mumbain slummialueella tavallista pikkupoikien elämää. Veljeksistä Jamal on järkevä ja asioita harkitseva, kun taas Salim villi ja alati vaikeuksiin joutuva. Poliittisen vainon takia veljeksistä tulee orpopoikia, jotka joutuvat eroon äitinsä lisäksi kotikylästään. Poikien etsiessä paikkaansa yhteiskunnassa muskettisoturien joukkoon liittyy Latika (ihastuttava Freida Pinto) , johon Jamal tykästyy silmänräpäyksessä.

Orpojen tie Intiassa on pitkä ja kivinen, mutta kaikki näyttää pikku hiljaa valoisalta - vai näyttääkö sittenkään? Jamal (Dev Patel) on voittamassa 20 miljoonaa rupiaa "Haluatko miljönääriksi" -visailun paikallisessa versiossa joutuen poliisin hampaisiin huijausepäilyn vuoksi, Salim (Madhur Mittal)työskentelee mafioson palveluksessa ja Latika on naitettu tälle roistolle, jota lopulta kiinnostaa ainoastaan oma hyvinvointinsa.

Boyle kuljettaa tarinaa mestarillisen leikkauksen keinoin. Koko elokuva on kuin kasa lukuja kertomuksessa, joka saa huipennuksensa viimeisen puolen tunnin aikana. Ennalta-arvattava loppukaan ei pilaa elokuvan katsojanautintoa, vaan tarjoaa kahdeksan Oscarin arvoisesti niin maantieteellisiä kuin romanttisiakin elämyksiä. ****


sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Pääsiäistä!

Pääsiäinen on sujunut tähän asti melko rauhallisesti. Eilen tein kymmenisen kilometrin pyörälenkin melko keväisessä kelissä - aurinko paistoi ja osa säteistä tarttui naamaankin. Hieman D-vitamiiniakin siis ulkoillessa. Tänään olisi tarkoitus jatkaa ulkoilua, toivottavasti se aurinko näyttäytyy pian. Muutama sulkaamunakin on tullut syötyä. Mikä ihme niissä Kindereissä viehättää aikuisiakin?

Torstaina kävin katsomassa Slummien miljönäärin Finnkinon Superpäivillä. Elokuvakokemuksesta lisää seuraavassa merkinnässä. Nyt hyvää ja rauhallista Pääsiäistä itsekullekin säädylle!


torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Siedettävät päivät

Muutama edellinen päivä on ollut ihan siedettävä, siis verrattuna aiempiin päiviin. Tiistaina sain tietää, että eräs ystäväni on saanut oman prinsessansa eli tyttövauvan (tämäkin tieto tuli tosin Facebookin kautta, jotain hyötyä siitäkin). Kerrassaan ihana uutinen! Minun piti eilisellä Helsingin piipahduksella käydä ystävääni ja pienokaista tervehtimässä, mutta vierailuajat eivät sopineet omaan aikatauluuni. Enkä ehkä olisi halunnut heitä häiritäkään. Ehtiihän tuota pienokaista ihailla kevään aikana, toivottavasti..

Muutenkin viivyin pääkaupungissamme pienen tovin. Olisin halunnut jäädäkin sinne lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmaan - vaikka piipahtaa terassilla, kun nuo näyttävät olevan auki. En ehkä yksin olisi mennyt, eli toiseen kertaan olisi tuokin jäänyt. Iltasella puhuin erään toisen ystäväni kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen katsastin paikallisjoukkueemme (lajina siis jalkapallo) Suomen Cupin mittelön, joka päättyi 3-1 voittoon. Otin uudella järjestelmäkamerallani "muutamia" kuvia ja näpithän siinä jäätyivät. Mutta kyllä oli sen arvoista, kai..

Posteljooni on tuonut kuluneella viikolla kaksi odottamaani kirjettä. Toinen on VR:ltä sisältäen todennäköisesti vastauksen reklamaatiooni konduktöörin käytöksestä eräällä junamatkalla ja toinen tuli Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta - ilmeisesti se kauan ja hartaasti odotettu kandidaattityön arvosana. Molempiin kirjeisiin syvennyn tarkemmin pyhinä. En näet halua pilata suhteellisen hyvää tuultani (eli toistaa aiempaa virhettäni) ja toisaalta aikakin on ollut kortilla.

Tänään on kiirastorstai ja alkaa oikea pääsiäiseen laskeutuminen. Vaikken mikään uskovainen olekaan, niin jotenkin tämä kärsimysviikko tuo sieluun ja mieleen oman osuutensa. Via Dolorosa (Kärsimysten Tie), kavaltaminen, ehtoollinen ja ristiinnaulitseminen - ylösnousemusta unohtamatta, muistuttavat elämän raadollisuudesta ja siitä, että kärsimys kuuluu jokaisen elämään. Lopulta kuitenkin elämä voittaa ja usko tulevaan on vahva.

Pääsiäisuskomuksista voi lukea täältä - Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilta, josta on poimittu allaoleva loppukaneetti. Vinkkinä tytöille, heh!

Jok ei Mariana makaa,
ei se pääsiäisenä tee pesää,
eikä koko kesänäkää saa ketää.
Sanotaan tytöistä.
Kurikka. Paulaharju 12786. 1920.


maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Vetämätön olo

Olo on ollut pari viikkoa aika väsynyt. Saatuani kandin pakettiin kypsäreineen päivineen ja tentittyäni muutamat pakolliset kurssit, jotain hävisi samalla. Unet ovat ainakin pidentyneet (en ole ainakaan päivittäin heti aamusta pakertanut, vaan toisinaan nukkunut aamukahdeksaan, toisinaan yhdeksään) ja liikuntakin lisääntynyt - viikonloppuna kroppa sai ehkä kohtuutontakin kyytiä fillarinnoin myötä.

Olen alkanut epäillä syömieni vitamiinilisien tehoa. Kohta 300 tablettia MultiVitaPlussaa on mennyt, enkä ole oikeastaan tuntenut niiden tehoavan. No, myönnettäköön, ettei tuo ruokavalio ole riittävän monipuolinen (esimerkiksi hedelmiä popsin pari kertaa viikossa). Ongelma on ehkä kuitenkin henkisellä puolella. Olen tapani mukaan ottanut muiden murheita kannettavakseni (niinhän ystävät tekevät, eikö?) ja omissakin on selvittämistä. Toivottavasti tämä kone nyt lähtee tästä käyntiin ja suurempi kevätväsymys ei iske, muuten ei hyvä heilu


keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Muoditon

En ole koskaan juossut muodin perässä - en ainakaan tunnusta. Vaatteeni ovat pääasiallisesti markettitavaraa ja samoin kenkäni. Ainoastaan pikkutakit olen ostanut Dressmanista ja nekin tarjousrekistä. Myös silmälasit ovat "nimettömien" valmistamia, sillä laatumerkkejä ei ole oikein varaa ostella. Kävin tänään aurinkolasiostoksilla, sillä kevätaurinko käy ilkeästi silmään ja olisi kiva nähdä vuoden parinkin päästä jotain. Intersportista mukaani tarttui ruotsalaisen Prestigen (www.prestige.se) tämän vuoden mallistoa reilulla kolmella kympillä. Tiedä sitten, ovat nämä nyt sitten muotilasit - hinnan puolesta eivät. Olen katsellut parin sadan aurinkolaseja, mutta se olisi jo tyyris investointi tuloihin nähden. Nuo Prestige Stenit ovat kuitenkin laadukkaan oloiset ja sporttiset, aivan kuten käyttäjänsäkin!

Juttelin tänään erään ystäväni kanssa Facebookin chatissä. Hän kiitti lähettämästäni piristyskortista (hän on ollut jonkin aikaa allapäin). Laitoin korttiin ehdotuksen yhteisestä ruoka- tai oluthetkestä - häntä kun en ole nähnyt aikoihin! Yksi pieni mutta siinä oli: kortti tuli päivän myöhässä (luulin, että Itella toimittaa postin päivässä). Eilen olin nimittäin Tampereella ja tentin jälkeen olisi ollut aikaa murkinalle tai oluselle. Sovimme muun päivämäärän ja asia pitää ottaa puheeksi jo enemmin kuin päivää ennen h-hetkeä. Onneksi lauantaille on jo sovittu Helsinkiin tapaaminen erään toisen ystävän kanssa. Tarkoituksena on heitellä koripalloa ja suunnitella tulevaa, toivottavasti liikunnallista kesää.


sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Kesäaika

Toipilaana oleminen ei ole ollut herkkua, koska ulkona on viime päivinä ollut mitä mainioin ilma. Sitä se on toki ensi viikollakin, sillä auringonpaisteen lisäksi luvassa on 5-6 lämpöastetta. Vielä en uskalla laittaa ohuempaa takkia päälle, sillä kohta ollaan uudelleen sängyn pohjalla. Tällä hetkellä väsyttää ja tuo kesäaikaan siirtyminen ei sitä väsymistä poista. No, ensi viikolla on tehtävä taas gradua ja tentittävä kunnallisoikeutta - vaikka sitten kipeänä. Myös muutama tärkeä sähköposti pitää jaksaa kirjoittaa.

Eilen vietettiin Earth Houria, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomio ilmastomuutokseen. Itse osallistuin kyseiseen tapahtumaan kannettavan tietokoneen sammuttamisella kahdeksan jälkeen koko illaksi - seuraavan kerran siis avasin tietokoneen aamulla. Ele oli pieni, mutta kai se jossain tuntui. Olisi vaan ollut hyvä, mikäli Suomessa olisi tuohon kampanjaan lähdetty kunnolla. Taisi tuo lottopotin jännittäminen viedä pohjaa hyvältä asialta. Tänään pitää muistaa tallentaa Amazing Racen Suomen osuus, vaikka tuo on jo vuodelta 2006!


torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Pöpö- ja parisuhdesoppa

Taitaa olla sääntö kuin poikkeus, että aina stressitason laskettua tietylle tasolle pääsevät pöpöt yrittämään vallankaappausta kehossani. Eilen illalla oli pientä lämpöä ja vilunväreitä, joten tämä päivä on vietetty kotona - ikkunasta auringonpaistetta ihaillen. Kandin suorittamisen jälkeen olen ollut aika eksyksissä. Kaikkea pitäisi kyllä tehdä, mutta mitä ja missä järjestyksessä? Graduunkin pitäisi paneutua kunnolla ja rauhassa - ainakin tutkimussuunnitelmaa pitäisi päivittää ja muutenkin katsoa, että kaikki paperit sun muut ovat tallessa.

Sulkapalloseuralaiseni kanssa keskustelin tuolloin maanantaina parisuhteista, joka todellakin on oma maailmansa. Mainitsin jo edellisessä postauksessa, että hänen poikaystävänsä ei sulkapallomatsia oikein sulattanut. Luulisi olevan ihan sama kuka tekee ja mitä kenenkin kanssa, siis tuollaisia viattomia juttuja. Totesimme sulkapallomittelömme "erätauolla" kauhistukseksemme, että ystäväpiirissämme on monia katkenneita tai katkeamaisillaan olevia parisuhteita. On avo- ja avioeroja ja sen seurauksia: lapsia ilman isää tai äitiä - kaksi kotia sekä ainakin yksi särjetty sydän. Sulkapalloseuralaisenikin vanhemmat erosivat tämän ollessa lapsi. Onnellinen ulkokuori ei välttämättä sitä ole koskaan ollutkaan ja esiripun laskettua ainakin me sivustaseuraajat usein mietimme: miten tässä näin pääsi käymään? Miten ikuiseksi Jumalan edessä luvattu rakkaus ei kestänyt ylä- ja alamäissä, vaan metsään mentiin ja pahasti.

Rakkaus ole ikuinen, vaikka itse tahtoisin kovasti uskoa siihen. Joku (voi) löytää toisen ihmisen, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa - joku voi haluta olla vaan yksin ongelmiensa kanssa tai olla mieluiten työnsä kanssa naimisissa. Vaikka omat vanhempani ovat ongelmistaan huolimatta yhdessä jo neljättä vuosikymmentä, niin kaikkien vanhemmille ei ole käynyt yhtä hyvin.

Itselläni ei ole kokemusta minkäänasteisista parisuhteista (milloin muuten parisuhteessa ollaan, kysyn vaan viisaammilta, eli teiltä). Haluaisin kuitenkin ottaa selvää parisuhteen saloista. Wikipedian mukaan "parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta". Onko tuo samaa kuin seurustelu? Wikipedian määritelmä sisältää katso myös -osion: Avioero, avioliitto, avoliitto, rakkaus, rekisteröity parisuhde, seurustelu, ihmissuhde ja osittaisparisuhde. Niinpä niin.

Laitan tähän parisuhdesopan nauttimisen lomaan aiheeseen liittyvää musiikkia. Sturm und Drang musisoi miljoonista öistä (A million nights). Eräs ihminen omisti ko.biisin minulle joulukuisessa mesekeskustelussa. Mutta ei siitä sen enempää.



maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Yhden rintaman sota

Jo yli puolen vuoden ajan olin taistellut kahdella rintamalla - tahkonnut graduseminaaria ja vääntänyt sinne gradulukua. Lisäksi kandi on vienyt aikaa, hermoja, istumalihaksia ja paperia - kirjoista puhumattakaan. Nyt tuo alempi yliopistotutkinto on askeleen lähempänä. Kuukausi sitten palautettu kandidaattitutkielma sai tänään seurakseen kypsyysnäytteen ja 10-sivuisen kandiseminaarin korvaavan esseen. Kahden viikon päästä olisi tulossa kandista lausunto - odotan kakkosta tai kolmosta. Ei sillä niin väliä, kunhan on pois alta. Nyt sitten tenttien ja gradun kimppuun. Kahden rintaman sota muuttui kertalaakista yhden rintaman sodaksi.

Tänään pelasin erään ystäväni kanssa sulkapalloa. Oli ihan tasainen vääntö ja mukavia pallorallejakin. Hiki tuli pintaan ja kiva mieli kaupan tekijöiksi! Ensi viikon palloittelusta en ole varma, sillä pelikaverini poikaystävällä oli kuulemma hieman sanomista jo tästäkin mittelöstä. On se kiva, että joku tuntee minut uhkaksi - suorastaan imartelevaa. Minähän nimittäin olen, kuten minut livenä nähneet ovat todenneet, varsinainen Don Juan ja Brad Pitt samassa persoonassa. *sic!* No, ehkä minä ymmärrän asian silloin kuin itse olen parisuhteessa. Parisuhteeseen nimittäin liittyy paljon sellaista, jota minä en vaan näköjään ymmärrä.



perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Valintoja

Eilen oli aika hektinen päivä verenluovutustilaisuuden takia - onneksi aamupäivä oli ns. vapaata ja sai nukkua peräti puoli yhdeksään saakka. Niin, verenluovutustilaisuutta kävin järjestelemässä yhden aikoihin. Piti kantaa tuoleja ja pöytiä, järjestellä kahvipöytää sekä kiinnittää vielä viimeiset ilmoitukset luovutuspaikan läheisyyteen. Olihan meitä onneksi muitakin (peräti kolme minun lisäksi), joten puoli kolmen aikoihin lähdin kotiin pariksi tunniksi. Tilaisuus onneksi lähti rullaamaan omaa uraansa ja miksei olisi, onhan näitä jo järjestelty muutaman kerran. Viiden aikoihin tulin takaisin ja tällä kertaa laitoin essun päälleni. Olihan se aikamoinen näky, mutta hyvän asian vuoksi.

Tänään olisi taas puuhaa yllinkyllin. Vaikka essee on pulkassa, täytyy suunnitella ensi viikon opintoja. Gradun tutkimussuunnitema vaatii päivitystä ja itse graduakin olisi kiva kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Laitan tänään myös muutaman työhakemuksen menemään - eräässä vapaaehtoisjärjestössä olisi muutama todella mielenkiintoinen työtilaisuus tarjolla ja katuisin, mikäli en hakisi kyseisiä paikkoja.

Piipahdan tänään myös pikaisesti kaverini syntymäpäivällä (siis kakkukesteillä), pari tuntia mennee siinäkin. Helsingissä olisi erään hyvän ystäväni tuparitkin, johon oikeasti olisin halunnut mennä. Ensi maanantaina on kuitenkin tärkein tentti tähän asti eli kandin kypsäri, johon pitää valmistautuakin.
Pitänee varmaan kysellä Mansesta yösijaakin - muuten herään maanantai-aamuna puoli viideltä. Harmittaa oikeasti, kun kaikki kiva ja ei-kiva ajoittuu samoille päiville. Sellaisia ajankohtia, jolloin ei tapahdu mitään (siis ei ole mitään menoja), on vuodessa ihan tarpeeksi. No, valintoja on tehtävä ja nukkuakin olisi kiva ainakin viikonloppuna tarpeeksi.


keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Omien joukossa

Eilen oli Tampereella ihan kiva päivä, pitkästä aikaa. Kotiinpäästyäni väsytti jonkin verran, olinhan jo aamuviideltä herännyt. Tapasin Kuntaliiton kolleegoiden lisäksi ainejärjestön ahkeria ihmisiä erään tilaisuuden aikana, jota itse olin mukana järjestämässä - voi sitä työnmäärää, miten kahden tunnin tilaisuuden järjestämiseen vaaditaan. Vaikka osanottajamäärä ei päätä huimannut, silti oli mukava olla omien joukossa. Tilaisuuden jälkeen kävin tenttimässä sopimusoikeutta, joka toivottavasti menee läpi edes sillä ykkösellä.

Tentistä päästyäni tapasin erään vapaaehtoistoiminnasta tuntemani kaunokaisen. Pidimme sellaisen puolentoista tunnin teetuokion (herrasmiehenä tarjosin toki teen ja teeleivän), jonka aikana juttelimme sekä opiskelu- että muista asioista. Oli iloinen saatuani tietää, että hänestä tulee ns. sosiaalitantta ja hän pääsee kotipuoleen (Turkuun) sijaistamaan kesällä Tyksiin. Sovimme teetuokion päätteeksi maanantaille (heti kypsärini jälkeen) sulkapallomittelön. Hikiliikuntaa on hyväksi harjoittaa viikoittain, välillä siihen ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Mutta ensi maantaina sitten taas sulkkista, jeah!


maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Päätäni särki hiukan..

Viikonlopusta on selvitty hengistä - juuri ja juuri. Lauantaina ollessani kirjastossa istumassa koneen äärellä ja naputtelemassa esseestä, iski aivan hirveä päänsärky ja silmätkin olivat hiukan "hellinä". Nappasin Panadolin, mutta eihän se mitään auttanut - iski vaan ns. lämmön päälle, kuten aina. Oli pakko lopettaa opiskelu ja siirtyä kotiin lepäilemään. Onneksi oli voimia katsoa Liverpoolin mahtava vierasmatsi ManUa vastaan! Aikaiset heräämiset yhdistettynä jatkuvaan näyttöpäätetyöskentelyyn tuon huonon olotilan varmaan aiheuttivat, toivottavasti. Sunnuntai menikin kotosalla pääasiallisesti alppihiihdon ja West Wingin seurassa.

Huomenna taas Tampereelle, aikaisin aamulla tietysti (onneksi linja-autossa saapi nukkua jonkin aikaa). Luvassa on ensin yksi Kuntaliiton tilaisuus ja sitten sopimusoikeuden tenttiin sekä ehkä kevätkokoustakin. Tentti todennäköisesti uusitaan, sillä en ole ehtinyt lukea kuin sivun sieltä täältä. Toivottavasti eteen tulee sellaisia kysymyksiä, joihin voi vastata pelkällä yleistiedolla. Pääasia, että pääsisin läpi - tässä vaiheessa arvosanat eivät ole niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Ja tulisi edes kevät ja sulaisi nuo lumet..


torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Tupareita ja leikkinukkeja

Sain eilen elämäni ensimmäisen henkilökohtaisen tupaantuliaiskutsun. Otin helsinkiläisystäväni kutsun vastaan ilomielin ja tietysti vastasin myöntävästi. Hänen "vanhassa" asunnossaan kun en ehtinyt vierailla, niin tässä uudessa sitten. Onneksi nuo tuparit ovat vasta viikon päästä, sillä en ole vielä keksinyt mitään lahjaa. Viiniä en arvaa tuoda, sillä sitä kuitenkin tulee "muutama" pullo kuitenkin - suolasta ja leivästä puhumattakaan. Mietin jotain käyttöesinettä. En perinteistä paahdinta sun muuta, mutta jotain kivaa ja nostalgista. Pitänee vierailla Oliverissa ja katsoa, jos jotain hyvää ja halpaa löytyisi..

Kulunut viikko on ollut yllättävän kiireinen. Olen vääntänyt kandiseminaarin korvaavaa esseetä ja yrittänyt lukea edes vähän tiistaiseen sopimusoikeuden tenttiin. Lisäksi olen juossut kahdessa kevätkokouksessa, joista toisessa toimin sihteerinä. Onneksi seuraava on sitten tiistaina (jos jaksan tentin jälkeen mennä). Viestittelin kunnallisoikeuden lehtorille eräästä tentistä, joka olisi ollut samaan aikaan kypsyysnäytteeni kanssa. Totesin, etten todellakaan rupea vääntämään kirjatenttiä ja kypsäriä yhtä aikaa! No, tentti ei siirtynyt, mutta kypsäri kyllä - h-hetki olisi 23.3. (eli kuukausi kandin jättämisen jälkeen).

Kaikkien nukkelelujen äiti ja esikuva Barbie täytti maanantaina pyöreitä - mittariin tuli 50 vuotta. Sen kunniaksi Aquan hieno laulu tälle ikinuorelle leikkirouvalle, jonka toivoisi löytävän sen elämänkumppanin (ovat kuulemma Kenin kanssa eronneet). Kuvan laatu ei ole kaikkein parhaimpia, mutta toisaalta tämä on karaoke-versio - siitä vaan laulamaan!



maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

"Eläköön Pyhä Saksa!!"



Toinen maailmansota ja etenkin Natsi-Saksa on aihe, josta on veistetty lukemattomia elokuvia. On Schindlerin listaa, Veteen piirrettyä viivaa ja onpa Hitleristä itsestäänkin tehty muutama elokuva. Elokuvilla on yhteistä se, että ne perustuvat tositapahtumiin ja ne on tehty siksi, ettei ihmiset koskaan unohtaisi tuota järkyttävää ajanjaksoa ihmiskuntamme historissa.

Tom Cruisen tähdittämä Operaatio Valkyrie ei tee poikkeusta. Tämä tosipohjainen elokuva kertoo kovin erikoisen ja erilaisen tarinan. Pääosissa eivät ole Natsi-Saksan lähes sukupuuttoon hävittämät juutalaiset, eivät keskitysleirillä viruneet punavangit vaan saksalaiset sotilaat - tarkemmin sanottuna Saksan armeijan (Werhmacht) upseeristo eversteistä kenraaleiksi, jotka ovat kyllästyneet sotaan ja haluavat päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Elokuvan päähenkilö, eversti Claus von Stauffenberg (Tom Cruise) haavoittuu vuonna 1944 Afrikan komennuksen aikana ja palaa vammauteena takaisin kotimaahansa. Saksa ei kuitenkaan ole entisensä - liittoutuneet ovat aloittaneet maahyökkäyksen ja Saksan tappio näyttää varmalta. Jo pitkäään sotaan kyllästynyt Von Stauffenberg tuumii yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, että on tullut aika laittaa toiselle maailmansodalle piste. He ovat varmoja siitä, että sota voidaan lopettaa vain yhdellä tavalla - tappamalla ylipäällikkö Hitler.

Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Hankkeen tiellä on Hitlerin esikunnan lisäksi pelkurimaiset upseerit, jotka eivät uskalla tai halua vastustaa ylipäällikköään. Eversti von Stauffenberg onnistui kuitenkin vakuuttaa muutama avainhenkilö siitä, että hanke (niin sanottu Heinäkuun 20. päivän salaliitto) on kannatettava ajatus hurjista riskeistään huolimatta. Von Stauffenbergin onnistuu kuljettaa pommi Hitlerin Sudenpesään ja hetken, kuten jokainen historiaa lukenut tietää, näyttää siltä, että sota on ohitse. Vallankumouksen varalle perustettu reservijoukko asettuu valtaan ja muun muassa SS:ää puhdistetaan "sotarikollisista". Hitlerin salamurhahanke osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi (sattumalla on tässäkin tarinassa osuutensa) ja alkaa takaisinmaksun aika. Hitleriä vastustaneet joutuivat huomaamaan, että riskit olivat sittenkin liian suuria.

Elokuvan näyttelijäkaarti osoittaa Tom Cruisen johdolla, että myös amerikkalaiset osaavat tehdä saksalaishistorista kertovan elokuvan. Tehosteita ei ole paljoa, mutta muutama sotilas kuitenkin on saatu kulkemaan pitkin Berliinin katuja. Elokuvan negatiivisia puolia on kuitenkin sen amerikkalaisuus. Natsit puhuvat puhdasta elokuvan läpeensä englantia (tosin Cruisen kielitaidosta saadaan näyte elokuvan ensiminuuteilla). Olisin mielelläni kuullut, aivan kuten Baader-Meinhof-Komplexissa, saksaa saksalaisista kertovassa elokuvassa. Mutta eihän nuo yhdysvaltaiset elokuvakatsojat jaksa lukea tekstityksiä *huokaus*.

Operaatio Valkyrie on esimerkki siitä, miten sodan ja Saksan upseeriston suorittamat kauheudet ovat jyränneet allensa tarinan ihmisistä, jotka väsyneinä ja tappion jo kaukaa nähneenä halusivat muutosta. Viimeiseksi Hitlerin salamurhahankkeeksi jäänyt operaatio on jäänyt historian hämäriin keskitysleirien ja muiden sodan kauheuksien loistaessa ihmisten mielissä. Kuitenkin historian lehdillä on oma paikkansa henkilöille, jotka yrittivät pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli.

Elokuva on "kunnianosoitus" sekä von Stauffenbergille itselleen että muille saksalaisupseereille, jotka maksoivat salamurhahankeista sekä omalla että perheidensä hengellä - pyhän Saksan puolesta, kuten von Stauffenberg asian ilmaisi. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, voiko kunniaa osoittaa upseereille, jotka olivat vastuussa satojentuhansien ihmisen tappamisesta). Operaatio Valkyrie kuitenkin osoitti, että meissä kaikissa, olimme me kuinka pahoja ja minkä hirmuvallan alla tahansa, on lopulta jotain hyvää, jotain inhimilistä - jotain, joka mahdollisesti pelastaa sadattuhannet viattomat varmalta kuolemalta. Jos elokuvan jättää katsomatta pelkästään Cruisen takia, niin paljon menettää. Jos minä kestän Tompan, niin kyllä sinäkin! ***1/2


perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Sisäisesti sivistynyt

Eilen minut valtasi sivistynyt, melkeinpä akateeminen olotila. Sain aamupäivällä tiedon kandityön ohjaajalta, että työ on hyväksyttävissä (tarkoittaa varmaan, että se menee läpi) ja että voin ilmoittautua kypsyysnäytekokeeseen - joka harmikseni on vasta loppukuusta. Vaikka olin ratketa liitoksistani, tiesin, että vaativin urakka on vielä edessä. Gradu odottaa tekijäänsä, mutta on tässä kaikenlaista muutakin - esseitä, kirjatenttejä ja oikeita töitä (pätkissä tosin, mutta kuitenkin). Jos vaikka viikonloppuna voisi levätäkin, onhan se opiskelijallekin sallittu?

Ihmissuhdepuolella ei mene yhtä hyvin. Ystävyys Prinsessan kanssa on joko väliaikaisesti tai pysyvästi katkolla. Joskus vaan asiat eivät mene siihen suuntaan, kuin itse toivoo. On järkevämpää puhaltaa peli poikki ja vaatia aikalisää. Ihan mitä tahansa kohtelua keneltä tahansa ei tarvitse sietää, vaikka ymmärrystä löytyykin. Seuraava merkintä sitten Operaatio Valkyriesta.


keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009

Jää hyvästi, alikersantti Lehto

Minun piti tässä merkinnässäni kertoa lauantaina näkemästäni Operaatio Valkyrie -elokuvasta, mutta sen sijaan lausun oman kunnioitukseni edesmenneelle Åke Lindmanille. Hänet tituuleerattiin lukuisissa muistopuheissa viimeiseksi todelliseksi vanhan ajan elokuvatähdeksi ja syystä. En usko, että kukaan nykyohjaajista tai edes näyttelijöistä yltäisi koskaan Åken tasolle.

Konnamaisella Åkella oli rujot kasvot, mutta siviilissä lämmin sydän - harmi, ettei minulla ollut koskaan kunniaa tavata häntä. Elokuvat, muun muassa Tuntematon Sotilas ja Myrskyluodon Maija säilyvät ikuisesti ihmisten mielissä. Hänellä on nyt varmaan hyvä olla. Voimia Pirkolle ja tyttärelle.
Ei täällä auta itku. Saatanallinen ralli päälle vaan. Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu.







Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More