Näytetään tekstit, joissa on tunniste KEVÄT09. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KEVÄT09. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Sadan vuoden yksinäisyys

Olin eilen lähes koko päivän uutispimennossa. Vietin maanantain edustustehtävissä Suomen Punaisen Ristin valtuustossa. Päivä oli mainio ja saimme muun muassa aikaan tärkeän kannanoton koskien turvapaikanhakijoiden kuntapaikkojen lisäämistä. Tutustuin itsenäisesti ennen kokouksen alkua Keskuspuistoon ja ihastuin paikkaan heti. Ehkä saan jostain kaavittua ne muuttorahat ja pääsen asumaan jonnekin päin Helsinkiä.

Niin, siihen uutispimentoon. Kuulin kotiin tullessani, että Matti (SIG) Inkinen oli vihdoin löydetty - hukkuneena tosin eli itsemurhan tehneenä. Miehellä todettiin aivokasvain, joka leikattiin. Heti perään tulivat lapsipornosyytökset ensimmäisenä Seiskan taholta. Paine kasvoi varmasti sietämättömäksi ao. olosuhteiden johdosta ja Matti teki omat ratkaisunsa, joka järkyttää kenties eniten hänen vaimoaan. Vuosisadan rakkaustarina päättyi kyyneliin.


sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Makin´ Woopee

Taas kerran kadun sitä, etten lähtenyt lukemaan psykologiaa/sosiaalipsykologiaa. Ympäröimä maailma kun tarjoaa runsaasti tutkimusaiheita. Viime aikoina olen seurannut ihmissuhteita käsitteleviä blogeja - suosikkieni lisäksi, tietenkin. Seurannassa on ollut etenkin liatian sutinoita kahden ihmisen välillä. Hänen tekstinsä ovat olleet kaikki mielenkiintoisia, mutta etenkin viimeistä edellinen postaus markkina-arvosta ja naisvihasta laittoi minut jopa kommentoimaan kyseistä merkintää. Oli tosin vaikea kommentoida järkevästi liatian merkintää, sillä eihän minulla moisista asioista kokemusta ole - ei seksistä, eikä seurustelusta.

Mutta kai minullekin on jonkinlainen kanta muodostunut, ilman tieteellistä näyttöä tosin (eli empiriaa, hehe!). Itse en allekirjoittaisi keskustelussa mainittua teoriaa ihmisen sosiaalisesta markkina-arvosta - onhan kyseessä teoria. Mutta käytännössä tuollainen markkina-arvo on kai olemassa, esimerkiksi lauantaisin baareissa. Naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä, jotka eivät ole tasoltaan (ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan) heidän arvoisia. Homma toimii toki toisinkin päin - tukeva naisihminen jää helposti huomioitta kaikenlaisten missukoiden ympärillä.

Asia ei tosin ole niin yksiselitteinen, sillä ihmisten välinen kemia on ihmeellinen asia. Joitakin miehiä kiinnostaa missimittaiset naiset, kun taas jotkut neitokaiset eivät kovinkaan paljoa kiinnitä huomiota ulkonäöllisiin seikkoihin. Tässä suhteessa markkinateoria ei pidä paikkaansa. Tosin liatian kirjoituksessa painotetaan feministisen näkökulman lisäksi seksin osuutta asiaan. Kuten kommentissani painotin, pitäisi seksuaalisen kanssakäymisen perustua tunteeseen, eikä hetken haluihin. Ehkä olen tässä asiassa auttamattomasti vanhanaikainen - mene ja tiedä.

Musiikkivalintana kaksi, tasavertaisesti naisille ja miehille oma tulkintansa 1950-luvun jazz-musiikista. Tässä laulussa puhutaan..No, päätelkää itse..Tätä olisi kyllä kiva tanssia, hih..





keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Pantteri pilkuissaan

Hiivin hiljaa Pantterin lähelle. Huomasin sen jo kaukaa, mutten perääntynyt - rohkea rokan syö! Siinä se lepäsi, kuin uneen vaipunut kissa. Tyynen rauhallisena, hälinästä välittämättä. Yhtäkkiä se ravisteltiin unestaan hereille ja nostettiin ilmaan. Nostajan hymy oli herkässä. Vaan puuha oli tuttua - onhan tätä tehty aiemminkin. Ja jälleen nostajana pantterin näköinen mies - Namika Lahden kapteeni Teemu Laine. Allekirjoittanut kosketteli Pantteria itsekin. Hiljaa kunnioittavasti silittäen ja varovasti nostaen. "Yllättävän kevyt" - totesin. Voiton huumassa varmastikin kevyempi.

Namika Lahti siis vietti tiistaina kannattajiensa kera mestaruusjuhlia yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Kauppatorilla oli viileän lämmin tunnelma, kun kahvia ja nisua jonotettiin. Ja pitihän sitä onnitella kapua, valmentajia ja joitakin pelaajia oikein kädestä pitäen. Yllätyin hieman, että osa pelaajista oli meikäläistä lyhyempiä - taisi mennä hieno ura pisteidenpoimijana hukkaan..

Mestaruusjuhlat olivat kodikkaan vaatimattomat - puheita ei niitä pakollisia enempää pidetty ja kaupunginjohtajakin piipahti tuokion verran juttelemassa jenkkivahvistuksien kanssa. Rentoa oli myös jutella muutaman kannattajan kanssa koripallosta ja muusta urheilusta. Oi milloin saamme juhlia jalkapallon tai jääkiekon Suomen mestaruutta? Pöydällä tanssiminen oli lähellä jo Namikan voittaessa mestaruuden, ehkä sitten FC Lahden kauden päättäjäisissä?

Tähän loppuun on aivan pakko soittaa Namika Lahden kannustusbiisi - mikäpä muu kuin Kylänväen YMCA! Kiitos Namika Lahti!



maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Ajolähtö kotiin päin


Kroppa tietää sen, että jotain tuli eilen tehtyä. Puulaakipesäpallojoukkueen ekat treenit Helsingissä sujuivat allekirjoittaneen kohdalla kohtalaisesti. Osuin palloon, juoksin kunnarin ja otin muutamat kopitkin. Toisaalta taas se maila olisi voinut osua palloon useamminkin (tai ne laittomat olisivat voineet olla laillisia) ja muutamat pallot menivät räpsän ohi luvattoman helposti. Mutta oli kiva sunnuntai-alkuilta uusien ihmisten (ja kaunokaisten) seurassa. Harmi vaan, ettei ollut aikaa jäädä oluselle - vaikkei kesällä kiire mihinkään olekaan, niin VR:n aikataulut sanelevat ainakin toistaiseksi Helsinki-visiitit. Siis toistaiseksi.

Pesäpallo jakaa suomalaiset kahteen ryhmään. Toiset seuraavat sitä fanaattisena, toisia se ei taas voi vähempää kiinnostaa. Toiset koulukkaat pelaavat mieluiten futista, toiset pesäpalloa. Itse pidän pesäpallosta, vaikken lajia niin rakastakaan. Antsa opetti ala-asteella lajin alkeet ja kyllä se maila pysyi kädessä parikymmenen vuoden taon jälkeen. Pitäisi vaan ostaa se räpsä..


keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Auttaminen - aika arvokasta

Oheinen teksti julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa Vierailija-palstalla sunnuntaina 3.5.2009 - valmistaen lukijat Suomen Punaisen Ristin viikkoon. Kirjoitin tekstin pyynnöstä ja järjestön aktiivisena vapaaehtoisena, Hämeen piirihallituksen ja SPR:n valtuuston jäsenenä. Viimeksi sain kehuja kyseisestä tekstistä maanantaina, eli viikko tekstin ilmestymisen jälkeen. Kehut tietysti lämmittävät, ei siinä mitään - en vaan osaa ottaa vastaan niitä.

Suomalaiset ovat sitkeätä kansaa. Emme ole nujertuneet vaikeuksien edessä, vaan olemme aina voittaneet vaikeudet. Seitsemänkymmentä vuotta sitten puhuttiin talvisodan hengestä ja sodan jälkeiset sotakorvaukset maksettiin otsa hiessä suomalaisen sisun voimalla. Toisen maailmansodan kaltaista sotaa ei Suomessa ole onneksi uudestaan koettu.


Globalisoitunut maailma on kuitenkin tuonut uusia haasteita erityisesti henkiselle hyvinvoinnille. 1990-luvun lama ja viime vuonna Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi on hyökyaallon tavoin rantautunut myös Suomeen tuoden lukuisille työpaikoille laman ilmapiirin. Suomalainen sisu on jälleen koetuksella.


Talouskriisi ja sen seuraukset pakottavat meidät miettimään arvojamme ja toimintatapojamme. Äkillinen elämänmuutos, lomautus tai työttömyys, vaikuttaa monen ihmisen elämään ja henkiseen hyvinvointiin. Vapaaehtoistyöllä voidaan kuitenkin toimia taantuman vaikutuksia vastaan. Vapaaehtoistoimintaa tutkinut dosentti Anne Birgitta Pessi toteaa, että vapaaehtoistoiminnassa mukana oleva ihminen edistää ennen kaikkea omaa hyvinvointiaan. Hänen mukaansa toiminta palkitsee ja luo varmuutta omaan elämään, synnyttää uusia ystävyyssuhteita ja ryhmätoimintaa. Samalla vapaaehtoiset auttavat tarpeessa olevaa ja edistävät toisten hyvinvointia.


Suomen Punainen Risti on ollut mukana vapaaehtoistyössä yli 130 vuotta. Järjestön vaikuttavuus perustuu aktiivisten ihmisten vapaaehtoisesti tekemälle työlle. Järjestö on ollut vuosikymmenien aikana synnyttämässä toimintoja, joista on muotoutunut perustuslain takaamia peruspalveluita.
Eräs järjestömme tunnuslauseista on: "Auta meitä auttamaan". Vapaaehtoiset ovat järjestön perustamisesta lähtien auttaneet heikommassa asemassa olevia, auttaen samalla merkittävästi myös itseään. Vapaaehtoinen on oppinut uusia taitoja, ja monelle vapaaehtoistyö on tuonut merkitystä omaan elämään. Vapaaehtoistyön ympärille on syntynyt sosiaalisia verkostoja ja ystävyyssuhteita, jotka ovat antaneet voimaa omaan jaksamiseen - ja samalla on autettu lähimmäisiä.

Lahden seudulla lähimmäisten ja itsensä auttaminen näkyy monessa eri toimintamuodoissa. Esimerkiksi ystävätoiminnan avulla lukuisat syrjäytyneet ovat saaneet järjestön aktiiveista ystävän kävely- ja jutusteluhetkiin. Lisäksi Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jota SPR koordinoi, on tarjonnut monelle mielenkiintoisen harrastuksen lukuisine etsintä- ja viestikursseineen.
Unohtaa ei sovi Kontti-kierrätystavarataloa, joka on työllistänyt monen pitkäaikaistyöttömän tarjoten heille mahdollisuuden koota elämänsä palapelin uudelleen. Kierrätystavaratalo on tuonut myös varoja paikallisen toiminnan kehittämiseen, sillä puolet myyntituotosta käytetään Punaisen Ristin työhön Hämeen piirin alueella.

Vapaaehtoistoiminnan kulmakivenä on ennen kaikkea paikallinen osasto. Ilman aktiivista osastoa ja aktiivisia vapaaehtoisia ei ole aktiivista toimintaa. Monet hyvät ideat järjestön periaatteiden esittelemiseksi ovat kaatuneet vapaaehtoisten puutteeseen - osaston hallituksen jäsenten aika ei ole riittänyt kaikkeen.

Auttamisen ketjun turvaamiseksi tarvitaan uusia vapaaehtoisia, jotka toiminnasta innostuttuaan voivat saada kipinän vaikka uuteen ammattiin. Monet ensiaputoimintaan osallistuneista ovat löytäneet itselleen kimmokkeen opintoihin, joista valmistuu hoitajia tai muita terveydenhuollon ammattilaisia. Uudelleenkouluttaminen ei ole enää elinikäiseen oppimiseen pohjautuvassa yhteiskunnassamme harvojen mahdollisuus, vaan jokaisen oikeus.

Auttamistyö, jota me kaikki vapaaehtoiset teemme, on arvokasta - niin meille itsellemme kuin muillekin.


maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Hyvää syntymäpäivää!

Lauantaina koko kunta juhli osin poutasäässä, osin vesisateessa. Oma kotikuntani täytti kunnioitettavat 140-vuotta, vanha maalaiskunta siis. Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja ja uusia naamoja torilla, joka on usein valitettavan tyhjä - mitä kivaa tapahtumaa tuolle mahtuisikaan, jos joku järjestäisi? Niin ja Remu veti kivan shown! En tiennytkään, että mies on tuollainen huulenheittäjä (nimim. juttuja kuultu). Vanhoja autojakin oli moottoripyöristä puhumattakaan. Ja kakku, se oli hyvää!

Blogeilussa (onkohan tämä edes suomea?) on ollut pieni tauko johtuen kaikenlaisista jutuista oikeassa elämässä. Jutut toivottavasti selviävät aikanaan..


sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Hyvää Äitienpäivää!


Aurinkokin kunnioittaa äitienpäivää! Kaikille blogiäideille ihanaa päivää!



tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Kolme kirjettä

Kerroin taannoin kahdesta kirjeestä (VR:ltä ja Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta), jotka ovat odottaneet lukijaansa. Kiireiden vuoksi en ollut niihin ehtinyt paneutua, mutta nyt olen. Ja aika mukavaa postia on tullutkin - nyt yksi kirje kahden edellisen seuraksi.

Ensin ystävämme Valtion Rautateillä, jonka palveluksessa ollut konduktööri kohteli allekirjoittanutta aika kaltoin alkutalvesta. Lyhyesti sanottuna töykeä käytös (muun muassa petos- ja valehteluväite). Mutta onneksi joku tajuaa asiakaspalvelusta jotain. VR:ltä tuli pahoittelukirjeen (jossa kerrottiin keskustelusta konduktöörin kanssa) lisäksi kaksi viiden euron matkaseteliä. Tuleehan tarpeeseen, vaikka pahalle mielelle ei voi hintaa määrittääkään.
Kaksi seuraavaa kirjettä olikin sitten iloisia uutisia opiskelurintamalta. Ensimmäinen kirje kertoi allekirjoittaneen kandidaattitutkielman arvosanan, joka on ihan hyvä (eli se hyvä (3)). Lausunnossa tosin on muutama nelonen (erityisesti dokumentoinissa ja keskustelussa/kritiikissä), mutta loppuarvosanaksi siis kolmonen. En odottanut kovin kummoista arvosanaa, sillä loppua kohden mielenkiintoni asianomaisen tutkielman tekoon laski kuin lämpötila talvella. Niin se on kai jokaisessa kirjallisessa työssä - on vaan lopetettava (ja osattava lopettaa) jossain vaiheessa pisteeseen.

Tuoreempi kirje oikeustieteiden laitokselta koski gradun harjoitusainettani. Harjoitusaine on jo kerran käynyt allekirjoittaneella korjaamista varten. Kieliopillisesti teksti oli ihan ok, mutta periaatteen vuoksi piti muokata ja muokata - ja muokata, kunnes Kielikeskuksen ihminen oli tyytyväinen. No, nyt sitten on sekin hoidettu.

Kiva saada tuollaistakin postia, eikä vaan aina mainoksia/laskuja! Tosin vielä ihanampaa olisi saada käsinkirjoitettu kirje tai niitä postikortteja, joita itsekin matkoiltani tai onnitteluiden merkeissä lähetän..


tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Keväinen viikonloppu

Terveiset Tampereelta! Pari tenttiä taas takana ja monenmonta vielä edessä. Oli kuitenkin vähäisestä valmistautumisesta huolimatta syytä käydä koettamassa onneaan.. Unohtamatta hallatovereita, joita on aina kiva nähdä - erään kaunottaren kanssa kahvittelin ennen tenttiä. Kivoja hetkiä, tuollaiset keskustelutuokiot!

Kulunutta viikonloppua, joka tarjosi ainakin keväistä ilmaa, voi muistella hyvillä mielin näin keskellä viikkoakin. Lauantai meni käytän
nössä kokoustaen SPR:n Hämeen piirin vuosikokouksessa. Oli ihana nähdä muutamia hyviä ystäviä pitkästä aikaa ja saada luottamustoimelleen (piirihallituksen jäsen) jatkoa! Kiva oli myös nähdä Lahden ylpeys, Sibeliustalo sisältä käsin - kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli sielläpäin pyöritte!

Sunnuntaina piti lukea vero-oikeuden tenttiin, mutta jotenkin sitä tuli taas lähdettyä ulos aurinkoon! (Iitti ja Jaala - Wellamo 2009 tour). Ja rangaistus koitti heti seuraavana
aamuna - jalat olivat tetsailusta ihan tuuskana! Sitä se tietokoneen ääressä istuminen on teettänyt, heh!

Sää on suosinut suomalaisia menneenä viikonloppuna ja vielä tänäänkin oli lämmintä. Nyt, kun wappu lähestyy, niin sää epävakaistuu ja viilenee. Niinpä tietenkin! Mutta se ei menoa haittaa - yo-lakki päähän ja torille! En tosin vielä tiedä, minnepäin (eli minne torille), mutta se jää nähtäväksi.. Huomenna sen sijaan Helsinkiin heti aamusta. Oi iloa..


perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Luomisen tuskaa tai sen helppoutta

Olen kirjoittanut lukuisia artikkeleita, lehtijuttuja, reportaaseja sekä kolumneja - mielipidekirjoituksista puhumattakaan. Harvoin olen saanut jutuistani palautetta. Mutta sitä on tullut, ei siinä mitään. Kuntalehteen työharjoitteluni aikana kirjoittamani lahjusjuttu sai ansaitsemaansa huomiota seuraavan illan puoli yhdeksän uutisissa, kun he käsittelivät samaa aihetta. Lisäksi paikallislehteen kirjoittamani juttu paikallisen jalkapalloseuran valmentajasta kerää kehuja näin monen vuoden jälkeen. Ja onhan muutama Spray-lehden juttukin mielestäni aika onnistunut. Tällä viikolla sain kehuja eräästä tulevasta mielipidekirjoituksesta (ESS:n Vierailija-palstalle), jonka aihepiirinä oli vapaaehtoistoiminta ja taantuma nimenomaan Punaisen Ristin näkökulmasta (parin viikon päästä vietetään Punaisen Ristin viikkoa). Saa nähdä, miten teksti otetaan vastaan suuren yleisön silmissä.

Kirjoittaminen mielletään yleensä toimittajan tehtäväksi, mutta sitä tekevät myös muut ammattiryhmät (esimerkiksi sanoittajat, johon palaan myöhemmin blogissani). West Wingiä seuratessani kiinnostukseni on kasvanut ns. puheenkirjoittajien tehtäviin (puheenkirjoittajia käyttävät Suomessa ainakin ministerit ja tasavallan presidentti). Vastoin yleistä käsitystä puheenkirjoittaja no, ei nyt varsinaisesti syötä sanoja kenenkään suuhun, vaan auttaa ilmaisemaan näkökulmia erilaisista asioista yhdessä avustajakunnan kanssa.

Vaikken koe itsenäni kovinkaan verbaalisesti lahjakkaaksi, niin tiimityöskentely ja ajankohtaisten asioiden sekä ilmiöiden seuraaminen onnistuisi. Ja mitä nuorempi, sen parempi (näköjään) - presidentti Barack Obaman virkaanastujaispuheesta oli pääasiallisessa vastuussa 27-vuotias Jon Favreau. Nuorena se on näköjään vitsa väännettävä.


maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Sankareita kaikki

No niin, nyt taas blogin ja arjen parissa. Pari päivää ilman tietokonetta teki terää. Väsymys on jo voitettu kanta. Yllättävän koville otti nuo valvomiset, kuuluu kai ikään. Mutta kivaa oli hallatovereiden kanssa - kuten joka exculla! Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja tovereita sekä tutustua fukseihin, joista ei oikeastaan tiennyt ennen matkaa mitään. Kumma kyllä, he tuntuivat tietävän minusta enemmän kuin minä heistä (kaikki tuntee apinan jne.). Niin se kai aina menee..

Helsingin vierailukohteissa (muun muassa EU:n edustusto) oli rentoa ja laivalla sitä vasta hyvä meininki oli! Varsinkin, kun mukana matkassa oli Mestiksen viime kauden sankarit (vaikka mehän ollaan sankareita kaikki) Poika seuranaan! On varmaan hieno tunne siemaista kouhujuomaa mestaruuspokaalista. Aika jännä nähdä sellaisia ihmisiä livenä, joita on tullut seurattua Urheilukanavalta - no, lätkänpelaajatkin ovat vain ihmisiä. Tanssilattialla oli mahtava meno, kuinkas muuten! Tein muun muassa uuden diskotanssi-ennätyksen (oliko se kahdeksan biisiä yhteen menoon). Ja illan viimeinen hidas fuksikaunottaren kanssa (paljonkohan sitä pituuseroa nyt olikaan, ainakin 20 senttiä) totta kai!

Aamuviiteen saakka siis tuli notkuttua ja kolme tuntia siinä sai "nukuttua" ennen maihinnousua Tallinnaan, joka on muuttunut viime näkemästä aivan totaalisesti! Hienot autot ja luksuslukaalit, ihan länsimeininkiä pikkuhiljaa. Mutta veikkaanpa, ettei kansalaisten tulotaso silti ole kahdessa-kolmessa vuodessa hirveästi noussut. Vanhassa kaupungissa oli yhtä hienoa kuin ennenkin ja tutustuimmepa kahden kaunottaren kanssa Viru-kauppakeskukseen (joka erehdyttävästi alkaa muistuttamaan kotoista Kamppia). Positiivisin asia Tallinnassa on ehkä turistin näkökulmasta ruoan hinta. Söimme ennen satamaan raahautumista paikallisessa Amarillossa. Kunnon kanahampurilainen ranskalaisilla kustansi runsaat kahdeksan euroa - Suomessa vastaava annos taitaa maksaa 13-15 euroa.

Ihan positiiviset fiilikset jäivät koko reissusta, vaikka tuliaisissa olikin kantamista ja perjantai meni ihan yrittäessä pysytellä hereillä (tuntuu, ettei vanha enää jaksa). Musiikiksi tähän loppuun jokaisen nitrodiskolaisen suosikki - Village People ja YMCA. Yritin löytää illan viimeistä hidasta, mutta tuloksetta. Mutta kyllähän tämäkin on kiva biisi, ainakin tanssittava sellainen..


keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Matkalla

Blogi vaikeneen, mutta vain hetkeksi. Ainejärjestöni ministeriö ja tulevat virkamiehet matkaavat ensin Helsinkiin ja sitten Tallinnaan. Sitä kandia voisi hieman juhliakin! Mutta ensin nostetaan malja Hillsboroughin uhrien muistolle - You´ll Never Walk Alone!


tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Haluatko Slummien miljönääriksi?

Oscar-rohmu ja romanttiseksi draamaksi luokiteltu Slummien miljonääri on enemmän kuin kahden tunnin elokuva Intiasta (vaikkakin englanniksi puhuttuna). Se on elokuva sekä veljellisestä että palavasta rakkaudesta - rakkaudesta, jonka edessä vaikeudet on tehty voitettavaksi. Elokuva on myös yhteiskunnallinen opetusohjelma tarkoituksenaan avata maailman silmät slummien (jota on kaikissa kaupungeissa) kurjuudelle. Ohjaaja Peter Boyle (muun muassa Trainspotting) peräänkuuluttaa maailmaa, jossa kaikilla ihmisillä olisi siedettävät asuinolot.

Aloitetaanpa alusta. Olipa kerran kaksi veljestä, Salim ja Jamal, jotka elävät Mumbain slummialueella tavallista pikkupoikien elämää. Veljeksistä Jamal on järkevä ja asioita harkitseva, kun taas Salim villi ja alati vaikeuksiin joutuva. Poliittisen vainon takia veljeksistä tulee orpopoikia, jotka joutuvat eroon äitinsä lisäksi kotikylästään. Poikien etsiessä paikkaansa yhteiskunnassa muskettisoturien joukkoon liittyy Latika (ihastuttava Freida Pinto) , johon Jamal tykästyy silmänräpäyksessä.

Orpojen tie Intiassa on pitkä ja kivinen, mutta kaikki näyttää pikku hiljaa valoisalta - vai näyttääkö sittenkään? Jamal (Dev Patel) on voittamassa 20 miljoonaa rupiaa "Haluatko miljönääriksi" -visailun paikallisessa versiossa joutuen poliisin hampaisiin huijausepäilyn vuoksi, Salim (Madhur Mittal)työskentelee mafioson palveluksessa ja Latika on naitettu tälle roistolle, jota lopulta kiinnostaa ainoastaan oma hyvinvointinsa.

Boyle kuljettaa tarinaa mestarillisen leikkauksen keinoin. Koko elokuva on kuin kasa lukuja kertomuksessa, joka saa huipennuksensa viimeisen puolen tunnin aikana. Ennalta-arvattava loppukaan ei pilaa elokuvan katsojanautintoa, vaan tarjoaa kahdeksan Oscarin arvoisesti niin maantieteellisiä kuin romanttisiakin elämyksiä. ****


sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Pääsiäistä!

Pääsiäinen on sujunut tähän asti melko rauhallisesti. Eilen tein kymmenisen kilometrin pyörälenkin melko keväisessä kelissä - aurinko paistoi ja osa säteistä tarttui naamaankin. Hieman D-vitamiiniakin siis ulkoillessa. Tänään olisi tarkoitus jatkaa ulkoilua, toivottavasti se aurinko näyttäytyy pian. Muutama sulkaamunakin on tullut syötyä. Mikä ihme niissä Kindereissä viehättää aikuisiakin?

Torstaina kävin katsomassa Slummien miljönäärin Finnkinon Superpäivillä. Elokuvakokemuksesta lisää seuraavassa merkinnässä. Nyt hyvää ja rauhallista Pääsiäistä itsekullekin säädylle!


torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Siedettävät päivät

Muutama edellinen päivä on ollut ihan siedettävä, siis verrattuna aiempiin päiviin. Tiistaina sain tietää, että eräs ystäväni on saanut oman prinsessansa eli tyttövauvan (tämäkin tieto tuli tosin Facebookin kautta, jotain hyötyä siitäkin). Kerrassaan ihana uutinen! Minun piti eilisellä Helsingin piipahduksella käydä ystävääni ja pienokaista tervehtimässä, mutta vierailuajat eivät sopineet omaan aikatauluuni. Enkä ehkä olisi halunnut heitä häiritäkään. Ehtiihän tuota pienokaista ihailla kevään aikana, toivottavasti..

Muutenkin viivyin pääkaupungissamme pienen tovin. Olisin halunnut jäädäkin sinne lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmaan - vaikka piipahtaa terassilla, kun nuo näyttävät olevan auki. En ehkä yksin olisi mennyt, eli toiseen kertaan olisi tuokin jäänyt. Iltasella puhuin erään toisen ystäväni kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen katsastin paikallisjoukkueemme (lajina siis jalkapallo) Suomen Cupin mittelön, joka päättyi 3-1 voittoon. Otin uudella järjestelmäkamerallani "muutamia" kuvia ja näpithän siinä jäätyivät. Mutta kyllä oli sen arvoista, kai..

Posteljooni on tuonut kuluneella viikolla kaksi odottamaani kirjettä. Toinen on VR:ltä sisältäen todennäköisesti vastauksen reklamaatiooni konduktöörin käytöksestä eräällä junamatkalla ja toinen tuli Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta - ilmeisesti se kauan ja hartaasti odotettu kandidaattityön arvosana. Molempiin kirjeisiin syvennyn tarkemmin pyhinä. En näet halua pilata suhteellisen hyvää tuultani (eli toistaa aiempaa virhettäni) ja toisaalta aikakin on ollut kortilla.

Tänään on kiirastorstai ja alkaa oikea pääsiäiseen laskeutuminen. Vaikken mikään uskovainen olekaan, niin jotenkin tämä kärsimysviikko tuo sieluun ja mieleen oman osuutensa. Via Dolorosa (Kärsimysten Tie), kavaltaminen, ehtoollinen ja ristiinnaulitseminen - ylösnousemusta unohtamatta, muistuttavat elämän raadollisuudesta ja siitä, että kärsimys kuuluu jokaisen elämään. Lopulta kuitenkin elämä voittaa ja usko tulevaan on vahva.

Pääsiäisuskomuksista voi lukea täältä - Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilta, josta on poimittu allaoleva loppukaneetti. Vinkkinä tytöille, heh!

Jok ei Mariana makaa,
ei se pääsiäisenä tee pesää,
eikä koko kesänäkää saa ketää.
Sanotaan tytöistä.
Kurikka. Paulaharju 12786. 1920.


maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Vetämätön olo

Olo on ollut pari viikkoa aika väsynyt. Saatuani kandin pakettiin kypsäreineen päivineen ja tentittyäni muutamat pakolliset kurssit, jotain hävisi samalla. Unet ovat ainakin pidentyneet (en ole ainakaan päivittäin heti aamusta pakertanut, vaan toisinaan nukkunut aamukahdeksaan, toisinaan yhdeksään) ja liikuntakin lisääntynyt - viikonloppuna kroppa sai ehkä kohtuutontakin kyytiä fillarinnoin myötä.

Olen alkanut epäillä syömieni vitamiinilisien tehoa. Kohta 300 tablettia MultiVitaPlussaa on mennyt, enkä ole oikeastaan tuntenut niiden tehoavan. No, myönnettäköön, ettei tuo ruokavalio ole riittävän monipuolinen (esimerkiksi hedelmiä popsin pari kertaa viikossa). Ongelma on ehkä kuitenkin henkisellä puolella. Olen tapani mukaan ottanut muiden murheita kannettavakseni (niinhän ystävät tekevät, eikö?) ja omissakin on selvittämistä. Toivottavasti tämä kone nyt lähtee tästä käyntiin ja suurempi kevätväsymys ei iske, muuten ei hyvä heilu


keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Muoditon

En ole koskaan juossut muodin perässä - en ainakaan tunnusta. Vaatteeni ovat pääasiallisesti markettitavaraa ja samoin kenkäni. Ainoastaan pikkutakit olen ostanut Dressmanista ja nekin tarjousrekistä. Myös silmälasit ovat "nimettömien" valmistamia, sillä laatumerkkejä ei ole oikein varaa ostella. Kävin tänään aurinkolasiostoksilla, sillä kevätaurinko käy ilkeästi silmään ja olisi kiva nähdä vuoden parinkin päästä jotain. Intersportista mukaani tarttui ruotsalaisen Prestigen (www.prestige.se) tämän vuoden mallistoa reilulla kolmella kympillä. Tiedä sitten, ovat nämä nyt sitten muotilasit - hinnan puolesta eivät. Olen katsellut parin sadan aurinkolaseja, mutta se olisi jo tyyris investointi tuloihin nähden. Nuo Prestige Stenit ovat kuitenkin laadukkaan oloiset ja sporttiset, aivan kuten käyttäjänsäkin!

Juttelin tänään erään ystäväni kanssa Facebookin chatissä. Hän kiitti lähettämästäni piristyskortista (hän on ollut jonkin aikaa allapäin). Laitoin korttiin ehdotuksen yhteisestä ruoka- tai oluthetkestä - häntä kun en ole nähnyt aikoihin! Yksi pieni mutta siinä oli: kortti tuli päivän myöhässä (luulin, että Itella toimittaa postin päivässä). Eilen olin nimittäin Tampereella ja tentin jälkeen olisi ollut aikaa murkinalle tai oluselle. Sovimme muun päivämäärän ja asia pitää ottaa puheeksi jo enemmin kuin päivää ennen h-hetkeä. Onneksi lauantaille on jo sovittu Helsinkiin tapaaminen erään toisen ystävän kanssa. Tarkoituksena on heitellä koripalloa ja suunnitella tulevaa, toivottavasti liikunnallista kesää.


sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Kesäaika

Toipilaana oleminen ei ole ollut herkkua, koska ulkona on viime päivinä ollut mitä mainioin ilma. Sitä se on toki ensi viikollakin, sillä auringonpaisteen lisäksi luvassa on 5-6 lämpöastetta. Vielä en uskalla laittaa ohuempaa takkia päälle, sillä kohta ollaan uudelleen sängyn pohjalla. Tällä hetkellä väsyttää ja tuo kesäaikaan siirtyminen ei sitä väsymistä poista. No, ensi viikolla on tehtävä taas gradua ja tentittävä kunnallisoikeutta - vaikka sitten kipeänä. Myös muutama tärkeä sähköposti pitää jaksaa kirjoittaa.

Eilen vietettiin Earth Houria, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomio ilmastomuutokseen. Itse osallistuin kyseiseen tapahtumaan kannettavan tietokoneen sammuttamisella kahdeksan jälkeen koko illaksi - seuraavan kerran siis avasin tietokoneen aamulla. Ele oli pieni, mutta kai se jossain tuntui. Olisi vaan ollut hyvä, mikäli Suomessa olisi tuohon kampanjaan lähdetty kunnolla. Taisi tuo lottopotin jännittäminen viedä pohjaa hyvältä asialta. Tänään pitää muistaa tallentaa Amazing Racen Suomen osuus, vaikka tuo on jo vuodelta 2006!


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More