perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Sipsejä ja kutsuja

Perjantai on kyllä päivistä parhain. Vanha viikko jää taakse ja uutta odotellessa voi pari päivää viettää rauhallisesti miettien, mitä kaikkea uusi viikko tuo eteen.

Toissapäivänä posteljooni toi kutsun Tampereen pormestarin vastaanotolle. Pitäisi viedä tummansininen puku (jonka ostin omiin lakkiaisiini) pestäväksi läheiseen pesulaan. Jossain 40 euron hujakoilla tuo pesettäminen on, täytyypi yrittää verrata vielä eri pesuloiden hintoja. Puku mahtuu vielä päälle, voi olla, että on jo käynyt isoksikin.

Tänään posti toi paketillisen purtavaa Estrellalta. Taannoin ostin sipsipussin, jossa lähes kaikki lastut olivat kärähtäneitä. Hieman vaivautuen valitin asiasta (kynnykseni tehdä tuollaisia tuotevalituksia on aika korkea). Tehdas myönsi tuotteen viallisuuden ja korvauksena sain paketillisen naposteltavaa reilun puolentoista kuukauden odottelun jälkeen. Hyvää kannattaa odottaa.

Kohta pitää käväistä Tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama mielenkiintoinen luento. Huomenna puolestaan olisi edessä esseen tekeminen, heti aamutuimaan...


keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

From Marko with..

..no, rakkaudella ehkä myös, mutta eritoten ystävyydellä. Kirjoitin tänään pitkästä aikaa oikean kirjeen, siis ihan kynällä! Oli kyllä alkuun aika tuskaa saada luettavaa tekstiä aikaiseksi, mutta melko kivuitta tuosta räpeltämisestä parin sivun rustailu tuli - toivottavasti vastaanottaja saa selvän. Laitoin kirjeeseen liitteeksi kortin ja leffalipun. Leffalippu menee näet vanhaksi sunnuntaina ja emme yhdessä (tai en itse mene kenenkään kanssa) sitä ennen elokuviin. Leffassa olisi kyllä tarkoitus käydä, kunhan vaan tietää mitä siellä pyörii - katsomisen arvoista siis.

Esseitä on tarkoitus tehdä loppuviikosta. Viestinnän esseen dedis on sunnuntaina. Kuusi sivua ei ole paha rasti, mutta työtä on siinäkin. Perjantaina pitäisi käväistä tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama luento. Mutta sen näkee sitten.

Sarah Connor - From Sarah With Love



maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Save all your kisses...

Jälleen kerran tutkimustietoa aiheesta, joka on minulle jossei nyt täysin vieras, niin niin - kyllä te tiedätte. Ainakaan suutelemisesta ei ole ollut kokemusta - muista edes milloin viimeksi. No, asiaan.

Suuteleminen merkitsee naisille enemmän kuin miehille -
näin ainakin väitetään New Yorkin osavaltion yliopiston tutkimuksessa. Naiset hakevat suutelemisesta varmuutta parisuhteeseen (oikea kumppani/sitoutuminen), kun taas miehille suuteleminen on taas merkki intiimimmästä kanssakäymisestä - tai ainakin halusta siihen.

Mitään yllättävää tutkimuksessa ei ollut, ei ainakaan minun mielestäni (tutkimuksen validius on kyllä siinä ja siinä, mutta se ei kuulu tähän). Naiset ovat muutenkin miehiä romanttisempia ja haluavat osoittaa hellyyttään miehiä useammin - ainakaan suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa.

On puhuttu paljon julkisesta tunteiden näyttämisestä. Mielestäni julkisuutelemisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää (näkeehän tuolla kaikkia muita tunteitakin, eikö). Suomalaiset vaan ovat sen verran ujoa kansaa, ettei tunteita helposti näytetä. Itsekin olen opetellut pääsemään tuosta juroudesta eroon. Viime vuonna erään ystäväni opastuksella opeteltu halaaminen jo onnistuu ja se on paljon se!


Pimeyttä kohti

Uusi viikko edessä. Edellinen sujui ihan kivasti, tosin sään puolesta olisi saanut olla kauniinpi. Perjantain kokous- ja neuvottelutaito -luento oli kiinnostava, vaikken videoinnista pidäkään. Lauantainen viestintä oli myös mielenkiintoinen, oli kiva olla ainoa miespuolinen opiskelija lukuisten kaunokaisten keskellä - hih! Eilinen meni lähinnä lepäillessä ja graduopasta lukiessa - keskityn tuohon täysillä sitten, kun nämä työn alla olevat esseet ovat valmiina. Krokuksetkin ovat jo mullan alla, toivottavasti keväällä kukkapenkki hohkaa kauneutta. Talvea kohti ollaan menossa, eilen oli syyspäivätasaus. Pitäisi laittaa pyörä syyskuntoon, eli lähinnä valo paikoilleen. Niin ja heijastin heilumaan.

Tällä viikolla pitäisi nähdä tämä ystäväni, jonka kanssa on ollut välineellisiä kommunikaatiovaikeuksia. Toivottavasti eilinen tekstiviesti meni perille, vastausta ei ole kuulunut.


torstaina, syyskuuta 20, 2007

Synnyinseutuni Salpausselällä

Valokuvatorstain haasteena oli litteät, pyöreät, kulmikkaat, särmikkäät, järven tai meren huuhtomat, murskatut, hiotut, sammaloituneet, jäkäläiset, kotipuutarhaan kannetut, poisviskatut, käytäväksi ladotut, muuriksi pinotut, akvaarion pohjassa kyhjöttävät, lautaselle tai ikkunalaudalle asetellut, ihan missä tahansa muodossa löydetyt kivet.

Kotikuntani sijaitsee Salpausselän harjulla, joka syntyi jääkaudella. Kiviä riittää - kaikenkokoisia ja -muotoisia. Kulkee elämän polkuni missä tahansa, niin Salpausselkä on aina kotini.



Operaatio Nälkäpäivä - auta meitä auttamaan!

Alkuviikko on ollut aika väsyttävä, jo ilmojenkin puolesta - satoihan eilenkin. Tuntuu, ettei koskaan saa nukuttua tarpeeksi. Sunnuntaina olisi tarkoitus seuraavan kerran nukkua yli yhdeksään - saa nähdä.

Terveiset Tampereelta, jossa eilen piipahdin Hämeen piirin piirihallituksen kokouksessa. Mukava meininki jälleen kerran, eikä kovin pitkä kokouskaan. Ainoa vaan, että ennen kokousta (Lahden linja-autoasemalla) joku turvennuija yritti peruuttaa autollaan päälleni. Ei ollut katsonut peileihin eikä takalasia. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Tässä on ollut äspeeärrää jo aikamoinen tovi, Operaatio Nälkäpäivän ansiosta. Ihan mielellään sitä tällaisen keräyksen vuoksi ahkeroi ja väsää tiedotteita ja vie/tuo keräyslippaita. Eilen soitteli eräs paikallisradion toimittaja (jätti viestin vastaajaan) ollessani matkalla Tampereelle. Laitoin hänelle viestiä takaisin, että ottaa yhteyttä keräysvastaajaan. Saman tein Lahden Radion toimittajalle.

Sitähän tämä osaston tiedottajan "vakanssi" on: tehdä ja laittaa tiedotteita eteenpäin eri medioille ja kertoo, kuka osastosta tietää asioista kaikista parhaiten. No, kyllähän me keräysvastaavan (samalla pj) kanssa tiedämme melkein samat asiat, mutta roolissa pysyminen on tärketätä myös vapaa-ajalla. Ja itse hoidan kyllä mieluusti printtimedian - yhden kerran olen radiossa esiintynyt, ja saa jäädäkin vähäksi aikaa.


Osallistukaa Nälkäpäivään. Suomessa asiat ovat vielä toistaiseksi hyvin, muualla maailmassa näin hyvin ei ikinä tule menemään. On meidän velvollisuutemme auttaa. Itse en vielä tiedä, ehdinkö tonkan juureen - opiskelu kun haittaa vapaaehtoistyötä.

EDIT (18:00): Minusta tulee viherpeukalo - ainakin hetkeksi. Voitin eräästä kilpailusta krookuksen siemeniä ja tuollaisen kukkalapioko tuo on? Saa nähdä, mitä kukistani tulee. Toivon mukaan kauniita. Mutta sen näkee sitten ensi keväänä.


tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Mukavaa, sateista viikkoa!

Eräs viestinnän opiskelijatoverini päätti sähköpostikirjoituksensa ko. otsikon mukaisesti: Mukavaa, sateista viikkoa! Vielä viidennen lukemiskerran jälkeenkin on vaikea oivaltaa kyseisen tervehdyksen taka-ajatus. Olemme kahtena edellisellä luentokerralla käsitelleet klassista logiikkaa.

Kuinka ollakaan, loppukaneetti ei ole mielestäni looginen. Miten viikko voi olla mukava, jos se on sateinen? Toki sillä olettamuksella, etten pidä sateesta? Mutta toisaalta, viikko voi olla mukava, vaikka sataa - toivotaan niin. Kiitos vaan xx toivotuksesta! En toivota samaa sinulle, vaan toivotan mukavaa, poutaista viikkoa ystäviesi seurassa (en muistanut tuota tervehdystä laittaa tämänpäiväisessä vastaussähköpostissa).


Viestintä on vaikea laji, jota hallitsee ainakin suuren gurumme Osmo A. Wiion viestinnän lait (laintaulu on kiinnitettynä, kunniapaikalla tietenkin, huoneeni ilmoitustaululla). Wiion ensimmäinen laki "Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu"
on ainakin viime aikoina käynyt tutuksi.

En ollut ennen eilisiltaa kuullut eräästä ystävästäni aikoihin. Sain tekstiviestin, jonka alku kuului: "Hei! Et nähtävästi ole saanut viestejäni:(" No, en ole saanut. Viestien perillemeno on ollut takkuista aikaisemminkin, nyt ilmeisesti x kappaletta tekstiviestejä soittelee harppuja bittitaivaassa. Kehoitin häntä vastausviestissä vaihtamaan operaattoria. Ja ei, en ole saanut vastausta.
Harmittaa ja vihastuttaa! Haluaisin olla hänen tavoitettavissaan, mutten nähtävästi ole - ties mitä asiaa hänellä on ollut. Toki hän on varmasti ihmetellyt, miksen vastaa - ainakin minun tietääkseni olen hänen kanssaan puhe- ja tekstiviestiväleissä. Lisäksi ihmetyttää, mistä moinen saattaa johtua? No, toisaalta vaihtoehtoiset viestinvälityskeinot ovat olleet hänen käytettävissään. Eiköhän me joskus nähdä, vaikka hänellä ja ehkä minullakin on hieman kiireitä. Kasvokkain on parempi puhua - heti lämpimän ja pitkäkestoisen halauksen jälkeen tietty!

Katsoin viimeinkin Bourne-sarjan kaksi aiempaa tekelettä (The Bourne Identity ja The Bourne Supremacy) dvd:llä - kolmannen (The Bourne Ultimatum) kävin katsomassa elokuvateatterissa. Hienoja tekeleitä - ainakin vauhtia riittää! Pitääpä hankkia omaksi. Monet ovat todenneet, että nämä ovat parempia kuin Bondit. Itse en lähtisi ko. linjalle, sillä Bond- ja Medusa -sarjalla on eroavaisuuksia. Ehkä nämä Bournet ovat maanläheisempiä (eli realistisempia) kuin Bondit. Suosittelen lainattavaksi joko kirjastosta tai leffavuokraamosta - vaikka mukavan, sateisen viikon iloksi!

Moby - Extreme Ways

<


lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Pitoja, pendelöintiä ja puolalaisia futisfaneja

Tiistaista saakka olen ollut matkalla - enemmän tai vähemmän liikkeellä. Helsingistä kotiuduin torstai-alkuillasta ja perjantaina matka jatkui aamuviiden jälkeen Tampereelle. Tänään lauantaina oli vielä viiden tunnin viestinnän opinnot - onneksi Lahdessa. Huomenna voi pitkästä aikaa nukkua pitkään, sillä Stadion Hostellilla yöunet jäivät puolalaisfanien takia hieman vähiin - kannustushuutoja kuului pitkälle aamuyöhön saakka. Onneksi eivät voittaneet tuota Suomi-peliä.

"Kuntien pidot" sujuivat loistavasti. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhoja opiskelutovereita ja ennen muuta tutustua uusiin tovereisin - siis aivan mieletöntä porukkaa! Mistä kaikesta hauskasta olenkaan jäänyt paitsi? Näin myös liudan entisiä opiskelutovereita, jotka ovat siirtyneet/siirtymässä työelämään - miten tuo aika kulkeekaan niin nopeasti?! Halauksia tuli vaihdettua ja vierailukutsujakin esitettiin.

Tuli myös istuttua iltaa opiskelijatovereiden sekä toimittajakollegojen seurassa. Belge (jonka listalta voi suositella talon belgialaisia perunoita), Chaplin ja Vltava ovat suositeltavia paikkoja, joista viimeinen yllättävänkin siisti. Fiilistä laski hieman se, ettei Helsingissä asuvia kavereita juuri ollut mahdollista nähdä. Tai olisihan tuopillisille menoa voinut kysyä. No, seuraavan kerran sitten. Kyllähän se mieltä piristää - entisten ja nykyisten kavereiden tapaaminen.

EDIT: Niin, torstaina viimeistään löysin ainakin osavastauksen kysymykselle, onko Jumalaa olemassa? Näin metrossa erään todella hyvännäköisen opiskelijakaunokaisen haalareissa. Jumala liittyy tähän ainakin sillä tavalla, että hän oli ilmeisesti Helsingin yliopiston teologian ylioppilas. Naispapeista sitten myöhemmin, mutta kyllä - tätä paimenta haluaisin seurata. No joo..


tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Helsinki calling..

Operaatio Nälkäpäivän organisointi ja viestinnän opinnot ovat pitäneet kiireisinä. Sunnuntain ratoksi tuli kirjoiteltua myös esseetä. Ihan hyvällä mallilla, vaikka muutama kappale puuttuu. Ei kyllä uskoisi, että kahden opintoviikon kurssi aiheuttaa niin paljon työtä - tuntuu, että olen jo nyt kirjoittanut kolmen nopan arvoisesti. Gradullekin olen muutaman ajatuksen suonut, vaikka pitäisi siihenkin keskittyä kunnolla. *huokaus*

Tänään suuntaan nokkani jälleen kohti Helsinkiä ja Kuntamarkkinoita. Torstaihin asti olisi tarkoitus viettää aikaa pääkaupungissa. Toivottavasti näen joitakin kavereitani *wink*, jotka sielläpäin asustavat. Mitään suunnitelmia ei ole vielä vapaa-ajan käytön suhteen tehty. Mutta blogi todennäköisesti hiljenee vähäksi aikaa - varmuudella torstai-iltana taas uutta merkintää. Pitäisi ainakin muutama meemi tehdä..


perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Halauksia lihapiirakan ja valkoviinin kera, kiitos!

Minulla on toisinaan huono itsetunto. En ole komea, eikä äänessänikään ole kehumista. Tämä kaikki konkretisoitui ensimmäisellä kokous- ja neuvottelutaidon luennolla Tampereella - heti aamukahdeksalta. Meidän piti kukin vuorollaan pitää kolmen minuutin henkilökohtainen esittely videokameran edessä. Myöhemmin se esitys piti katsoa nauhalta - onneksi ei kaiken kansan edessä, vaan pienryhmässä. Luoja, miten ihmistä voikaan kiduttaa?! Harmittavasti videoesiintymiset eivät tuohon lopu, mutta minkäs teet?! Ajatella, joku vielä tunkee itsensä ao. kurssille vapaaehtoisena? Opettajakin oli hämmästyksissään..

Halaus - miten olinkaan unohtanut sen piristävän voiman?! Päiväni piristyi huomattavasti, kun sain viettää muutaman hetken vanhan opiskelutoverin seurassa ja kertoa/kysyä kuulumisia - toki toverillisen ja lämpimän halauksen kera, kaunotar kun oli kysymyksessä. Kyllä tuo herra x on todella onnenpekka, kun on tuollaisen aarteen löytänyt..

Harva meistä valkoviinin ystävistä nauttii sitä lihapiirakan ja nakkien kera - no, kerta se on ensimmäinenkin, ainakin minulla. Kiiruhtaessani Lahden junaan törmäsin erääseen toimittajakolleegaani. Painuimme suoraan ravintolavaunuun ja hän tarjosi hiukan huikopalaa (enhän ollutkaan syönyt mitään sitten aamuviiden). Nautin lihapiirakan kahdella nakilla höystettynä lasillisella 11,5% valkkaria - ah, mikä makuelämys! Juttelimme muun muassa kunnallisista asioista - niistä Parhaista tietenkin.

Ehdin olla kotosalla runsaan tunnin ajan, kun taas piti lähteä. Helsingin yliopiston viestinnän aineopinnot jatkuivat loogisella aiheella - logiikalla. Oli kiva ao.aineen opiskelutovereita -
suurimmalta osin kaunottaria tietenkin ja kysellä kesän kuulumisia. Vahdoimme myös mietteitä päivän aiheesta sekä tulevasta viestinnän oppihistorian tentistä. Olisihan tuo luento voinut kestää kauemminkin, mutta näemmehän taas ensi lauantaina.

Pitäisiköhän sitä lähteä nukkumaan - onhan tässä tullut oltua jo 16 tuntia hereillä. Jaloissakin hieman tuntuu, kun kengät olivat lähes koko päivän jalassa.

Luciano Pavarotti on poissa. It´s time to say goodbye, The Greatest Tenor of all time!



tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Ei yksinäinen unta saa..

Pitkästä aikaa ei uni tullut yöllä. Muutenkin oli huono fiilari koko eilisen päivän. En tiedä mistä taas kiikasti, ehkä ajattelin taas liikaa kaikkea (erityisesti opiskeluasioita). Yhden aikoihin olin aikeissa näpytellä eräälle ystävälleni viestiä, mutta en kehdannut häiritä. On se kumma - minua saa kyllä ystävät häätyytellä kellonajasta riippumatta (sanoinkin tämän eräälle ystävälleni, joka kerran oli aikeissa viestitellä yöllä). Noita ystäviä onkin ikävä, mutta ei voi mitään - välillä tällaisiakin päiviä - ja öitä.

Päivää piristi hieman taannoisesta esseestä saatu arvosana - professori antoi täyden eli viitosen. Ihan niin hyvää arvosanaa en odottanut, mutta hyvä näin. Tällä viikolla pitäisi saada tuo toinen kunnallisoikeuden essee valmiiksi ja lähetettyä - voi keskittyä kolmanteen, neljänteen ja x määrään esseitä. Tänään onneksi pääsee miettimään syntyjäsyviä saunan lauteille. Menisiköhän sitä myös uimaan?

Dido - Life for rent


perjantaina, elokuuta 31, 2007

Candle in the wind

Kulunut viikko on ollut aika hektistä. Tämäkin blogimerkintä piti kirjoittaa keskiviikkona, mutta jos vaikka nyt ennättäisi. Kahden viikon pätkätyö, opiskelu (lähinnä nyt essee) ja muu harrastustoiminta (muun muassa Nälkäpäiväkeräyksen organisointi) on vienyt kiitettävästi aikaa. Sitten vielä pakollinen pyöräilytuokio, niin johan siinä vuorokaudesta on tunteja mennyt. Nyt on pieni hetki heittää merkintä, jottei aivan unohtuisi.

Kesä taisi mennä, ainakin ilmojen perusteella. Keskiviikkona sain taivaalta ilmaisen hiustenhoidon, kun en tietenkään ottanut lätsää sateenvarjosta puhumattakaan mukaan ulos. Niin ja samalla vaatteet tuli ainakin huuhdeltua jossei ihan pestyä. Mutta onneksi nyt on ollut poutaisempaa, saapi pyöräillä kastumatta. Onneksi sisälle ei ole satanut, on voinut katsoa yleis(m)urheilua kuivissa oloissa.

Tänään on kulunut 10 vuotta Sydänten Prisensessan eli Lady Diana Spencerin ennenaikaisesta poistumisesta taivaalliseen kuningaskuntaan. Muistopäivää ei voi missata - onhan tuota hehkutettu jo puoli elokuuta lähes jokaisessa juoru- televisio- ja aikakauslehdessä. On helppo muistaa, missä olin hänen kuollessaan - nukkumassa. Oli muistaakseni lauantai-aamu ja normaaliin tapaan katselin teksti-tv:stä yön tapahtumista. Nähtyäni otsikot alkoi käsi hamuta kohti kaapeli-tv:n kaukosäädintä.

Vaan
hirveä taakka oli hänellä - työläisperheen kasvatilla, sopeutua yläluokkaan ja kiireiseen prinsessaelämään. Itse ihailin häntä, vaikken Britannian kuningatarperheestä olekaan juuri kiinnostunut, lähinnä hänen avustustoimintansa takia. Harvalla prinsessalla on aikaa ja mielenkiintoa helpottaa sairaiden sekä köyhien elämää. Vaikkei hän varmasti täydellinen ollut, niin todennäköisesti hyvä äiti ja sydämellinen ihminen. Hän ei todellakaan ansainnut tuollaista kuolemaa. RIP English Rose..



perjantaina, elokuuta 24, 2007

Helteisessä Helsingissä

Satunnainen matkailija vieraili eilen Helsingissä tutustuen kaupunginosiin ja eri nähtävyyksiin. Tällä kertaa vuorossa oli Etu-Töölö (johon kyllä rakastuin ensi silmäyksellä - täältä minä kotini joskus hankin). Nähtävyyksistä tällä kertaa reittini varrelle osuivat Hietaniemen hautausmaa ja Hietsun uimaranta.

Hautausmaalla ennätin vierailla sotiemme veteraanien ja Mannerheimin haudoilla (ensi kerralla pitänee tuoda myös muutama kukkanen) - kyllä siinä ajatukset olivat perin isänmaalliset Sankariristiä katsellessa. Hietsussa kävin kahteen otteeseen - aamupäivällä ihmettelemässä ja iltapäivällä parin tunnin ajan aurinkoa ottaessa helteisessä Hietsussa (tosin tenttikirjaakin tuli luettua) ja helsinkiläisten sekä turistien menoa ihmettelemässä. Seura ei tosiaankaan olisi ollut pahitteeksi, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

Kävin myös Finnkinon Superpäivillä - en katsomassa Simpsoneita, vaan Matt Damonin tähdittämän Medusan sinetti -elokuvan. Elokuvan 111 minuuttia meni kuin siivillä huimien stunt-kohtausten ja kaikenlaisten gadgettien parissa. Aivan loistava elokuva ei ollut, mutta mielestäni neljän matkapuhelimen arvoinen silti (elokuvan tasoa kyllä nosti Julia Stilesin suoritus ja miksei koko suloinen olemus). Suosittelen elokuvaa erityisesti heille, jotka ovat nähneet elokuvan kaksi edellistä jatko-osaa (Medusan verkko, 2002 ja Medusan isku, 2004). Itse olen katsonut aiemmin ainoastaan tuon Meduusan Isku -pätkän. Mutta onneksi flashbackit auttavat aiempiin osiin tutustumatonta katsojaa.

Prinsessakin laittoi yllätten tekstiviestiä. Hän oli lähdössä Puolaan ja ensi viikolla agilty-kilpailureissu suuntautuu Romaniaan. Hänelläkin on tainnut olla sen verran opiskelukiireitä, ettei kesällä ehtitty nähdä. Ehkä parin viikon päästä sitten, paremmalla onnella ja ajalla.


tiistaina, elokuuta 21, 2007

Kun taas saapuu hetki sininen..

Uusi viikko ja vanhat kujeet. Tein eilen esseetä kuutisen tuntia, muutama tärkeä kappale puuttuu vielä. Välillä tuo tieteellinen kirjoittaminen on tuskaa, välillä taas näppäimet laulavat iloisesti. Voi meitä luovia ihmisiä! Tänään olisi tarkoitus kirjoittaa esseetä niin, että huomenna (sadepäivänä on hyvää aikaa kirjoittaa) pääsisi jo lähelle lopetusta. Torstain suunnitelmissa on lähteä Helsinkiin. Finnkinon Superpäivä kutsuu taas lumoavasti (olen jo varannut yhden lipun yhden näytöksestä) ja voisi jälleen leikkiä turistiakin.

Tuorein Current Biology kertoo, että tytöt tykkäävät punaisesta ja pojat, yllättäen, sinisestä väristä. Sininen on lisäksi kaikkien yleisin lempiväri. Minä, sinirilli kirjaimellisestikin, olen aina pitänyt sinisestä ja tulen myös pitämään. Aina lähtiessäni ulos, on päällä oltava jotain sinistä - olkoon aurinkolasit, t-paita tai sandaalit (tänään on sekä aurinkolasit että sandaalit sinisiä - niin ja pyöräilykypärä).

Ehkä lempivärini johtuu myös supisuomalaisesta luonteenpiirteestäni eli melankolisuudestani. Vielä kun osaisin soittaa BLUEsia. Tänään postiluukusta tipahti opiskelijatoverilleni lähettämä onnittelukortti - oli varmaan mennyt väärään osoitteeseen. Nolottaa niin, että tämänhetkinen väri on kyllä punainen. Mutta ihminen kai minäkin olen. Futisporukkamme voitti sitten divarin mestaruuden Oulussa. Onnea me! Jos vaikka ensi vuonna oltaisiin mukana.

Chris Rea - Blue Cafe


perjantaina, elokuuta 17, 2007

Prosesseja

Eilen käynnistin prosessin, jota en olisi halunnut tehdä. Kyseessä on vuonna 1999 perustamani, paikkakunnalla toimivan nuorisoyhdistyksen purkaminen (eli suomeksi lakkauttaminen). Toimintaa kun ei ole ollut vuosiin, niin miksi pitää yhdistystä näön vuoksi pystyssä? Mielelläni en prosessia käy läpi, mutta kun ei halukkaita jatkajia ole niin minkäs teet..

Olin jo ennen sen perustamista aktiivinen nuorten puolestapuhuja mielipidekirjoituksineen ja valtuustoaloitteineen. Huomasin, että nuorisoyhdistystoiminta oli mukavaa. Sain olla mukana esimerkiksi järjestämässä nuorisokonserttia, jossa paikalliset yhtyeet saivat äänensä (kirjaimellisestikin) kuuluviin. Lisäksi tutustuin moniin hienoihin ihmisiin ja tunsin todella vaikuttavani asioihin, vaikkein nuoristotaloa lupauksista huolimatta rakennettukaan.

Toiminta kuitenkin hiipui vuosien saatossa ja mielestäni nyt tuli aika lopulliselle pisteelle. Toivottavasti saan pian tehtyä hakemuksen käräjäoikeuteen (eräs ystäväni, joka on valmistumassa varatuomariksi, lupasi auttaa) ja asian pois päiväjärjestyksestä. Kaikelle on aikansa.

Tänään tuli taas tahkottua erään prosessin - esseen parissa runsaan kuuden tunnin ajan. Voi olla, että teen esseetä myös viikonloppuna - olisi ihan kiva saada se valmiiksi. Oulussa olisi la-su ollut Rockfutis 2007. Minut kyllä nimettiin joukkueeseen, mutta piti valitettavasti jättää muun muassa tuon esseen takia väliin. Toivottavasti "hirviporukkamme" pärjää! ;)


keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Elvis left the building 30 years ago

Mutta minä, joka synnyin vuonna 1977, uskon, että hän elää. Jossei ainakaan fyysisesti (vaikka legendat kertovat hänen paistavan pitsaa Lohjalla), niin musiikissa. Nyt. Aina. Ikuisesti. Hänenlaistaan ei ole tullut, eikä tule. Pois alta Rollarit ja muut eläkemuusikot; Elvis tuli jäädäkseen.

Mikään uskonto Elvis ei minulle ole, mutta rakastan hänen laulujaan. Erityisiä viboja minussa herättävät kaksi hänen lauluaan: Suspicious Minds ja erityisesti In The Ghetto. Tässä on sitä jotain, alkuperäistä Kuningasta. Hän oli nimenomaan ghetton - köyhyyden ja toivon, ääni. Toivottavasti joku vielä uskaltaa ja osaa laulaa ihmisen jokapäiväisestä elämästä. Ja tekee jotain nuorison hyväksi. Merkit eivät näytä hyvältä.

Mutta itse lupaan ja vannon laulavani joskus tätä kappaletta Elviksen asuun pukeutuneena - aurinkolasit päässä tietenkin! :D

People, don't you understand
this child needs a helping hand
or he'll grow to be an angry young man some day
now take a look at you and me,
are we too blind to see,
or do we simply turn our heads
and look the other way

Hyvät naiset ja herrat - ladies and playboys: Elvis Aaron Presley 1970 - In The Ghetto. Take it away!



Yöllinen kilinkolin

Pitkästä aikaa yöllä kolunnut ukkonen piti hereillä aamuyöstä lähtien. Sateen ropina ja ukkosen kolina pitivät hereille hieman yli viiteen saakka. Tein kuutisen tuntia sitä toista esseetä kunnallisoikeuden proffalle. Väsytti kyllä aika tavalla (ja väsyttää vieläkin), mutta ei auta. Kirjat ja muut on onneksi luettu, nyt on se mielenkiintoisempi vaihe edessä (eli kirjoittaminen). Jalat aika tönkköinä edellispäivien pyöräilyistä. Pitäisiköhän sitä pitää välipäivä liikunnasta?


tiistaina, elokuuta 14, 2007

On vähintään 237 syytä harrastaa seksiä

Scientific American uutisoi Teksasin yliopiston tekemästä tutkimuksesta, joka paljastaa, että on olemassa (vähintään) 237 syytä harrastaa seksiä. Kymmenen kärjessä syyt ovat ymmärrettäviä: "Halusin ilmaista rakkauttani/tunteitani kumppanille", "Se tuntuu hyvältä" ja "Se on hauskaa".

Hieman yllättävää kyllä, naisten ja miesten vastauksissa ei suurempia eroja tässä kymmenen kärjessä ollut. Vähemmän ymmärrettävät syyt liittyvät uralla etenemiseen reittä pitkin ja sukupuolitautien tahalliseen levittämiseen. Jotkut kokivat seksin avulla olevansa lähempänä Jumalaa. Yhtä kaikki -
niin paljon on aihetta seksiin.


Olen ehkä väärä henkilö kirjoittamaan koko aiheesta, sillä seksikokemuksia on, kuten seitsemässä faktassani paljastin, pyöreät nolla. En tiedä, miten tuohon kokemattomuuteeni suhtautuisin - itkeäkö vai nauraa? Ehkä häpeä on päällimmäinen tunne. Nyky-yhteiskunnassa kun seksillä on niin valtava merkitys ja ensimmäiset sukupuolisuhteet aloitetaan varhaisessa teini-iässä. Ei sillä, etteikö ihmisarvo mitattaisi millään muulla mittarilla kuin seksisuhteilla, mutta kuitenkin.

Olen silloin tällöin miettinyt, mitähän siitä ensimmäisestä kerrastani tulee? He, jotka ovat nähneet 40v ja neitsyt -elokuvan, tietävät jossei nyt pelkoni niin ainakin epäilykseni ko.toimeen liittyen. Onkohan muuten niin, että mitä myöhemmäksi seksuaalisen kanssakäymisen jättää, sen vaikeammaksi sen aloittaminen tulee? No, kaikella on varmasti aikansa ja paikkansa. Joidenkin mielestä se on yliopisto, mutta epäilen..

En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt (ja ymmärränkö k
oskaan) yhden yön suhteiden funktiota - sitä, että tuntemattoman ihmisen päästää niin lähelle kuin vain olla ja voi? Jotkut sitä harrastavat, toiset siitä suorastaan nauttivat - ainakin mitä olen kuullut puhuttavan lähinnä blogeissa. Itse en voi ainakaan kuvitella hyppääväni sänkyyn baarijakkaralta tai missä ikinä niitä ihmisiä nyt liikkuukin. Ihmisestä on hyvä tietää muutakin kuin nimi tai suosikkijuoma. Ehkä kyse on (epä)normaalista itsesuojeluvaistosta tai siitä, etten halua käyttää ketään hyväkseni (vaikken tiedä, ovatko yhden yön suhteet hyväksikäyttämistä - kertokaa te viisaammat).

Anteeksi, tästä ei pitänyt tulla mitään Sinkkuelämä-Carrien kolumnia (yhtään jaksoa en kai ko. sarjasta kokonaan katsonut, olisi kai pitänyt). Harvoin sitä kuitenkaan blogissa avautuu näin henkilökohtaisista asioista, vaikka pidän tätä virtuaalipäiväkirjana. Ai niin, allekirjoittaneen syyt intiimiin kanssakäymiseen? Ehdottamasti rakkaus toista ihmistä kohtaan ja tunteiden ilmaiseminen. Jos on tylsää, niin kai sitä voi muutakin tehdä?


sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Angela haastoi allekirjottaneen todella haastavaan haasteeseen. Tehtävänä on löytää 10 asiaa, joista itsessään pitää. Hyvä, jos löydän viisi, mutta yritetään.

1. Terveys. Olen saanut olla terveenä ja päässyt virittämään itseni hyvään kuntoon pyöräilemällä sekä
lenkkeilemällä. Lihaskunnossa on vielä tekemistä, etenkin niissä vatsalihaksissa.

2. Sosiaalisuus. Tulen toimeen ihmisten kanssa ja tutustun helposti uusiin kasvoihin. Osasta heistä tulee uusia ystäviäkin. Kaikista ei tosin voi pitää - jos yrittää olla kaikkien kaveri, huomaa ettei ole kenenkään kaveri.

3. Empaattisuus. Osaan asetettua muiden ihmisten asemaan. Heidän auttamisensa on tärkeä osa empaattisuutta. Ajattelen ystäviäni usein ja autan heitä aina kun voin - lainaan vaikka viimeiset rahani. Välillä ärsyttää, kun en tiedä, miten heitä auttaa.

4. Kirjallinen lahjakkuus (vaikkei se blogia lukiessa aina tule ilmi, heh!). Kouluaikoina opettaja luki poikkeuksetta allekirjoittaneen aineen (en tiedä miksi, siinä esiintyvien virheiden takia..ken tietää?) ja jokunen pienimuotoinen kirjoituskilpailukin tuli voitettua.

5. Luovuus. Liittyy edelliseen. Joskus yöllä on herättävä rustaamaan muutama päässä liikkunut riimi. Lisäksi
digikameralla pitää aina etsiä uusia kuvakulmia.

6. Kiltteys. Ehkä olen liiankin kiltti. Harvoin suutun toiselle ihmiselle - ja sittenkin vaan murjotan.

7. Eläinrakkaus. Ystäväpiirissäni on kissa- ja koiraihmisiä. Itse pidän molemmista, vaikken kumpaakaan omista. Ehkä sitten, kun asun jossain muualla kuin kerrostalossa.

8. Auttamishalu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt lukemattomia vapaaehtoistyön tunteja niin
järjestyksenvalvojana kuin Punaisen Ristin toiminnassa. Välillä vapaaehtoistyö tuntuu menevän opintojenkin edelle. "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 7:12).

9. Suvaitsevaisuus. Ihmisiä on moneen junaan ja joka lähtöön. Silti heistä jokainen on ihminen. Erilaisuus on rikkaus.

10. Rehellisyys. En pystyisi koskaan huijaamaan ketään, ainakaan tietoisesti. Pienet valkoiset valheet ovat sallittuja, mutta ihmissuhteissa ei niitäkään saisi olla.

Aika vaikeata oli listata itsestään niitä hyviä puolia, tottunut elämään niiden huonojen kanssa. Mutta ehkä tämä oli ainoastaan hyväksi. Haaste lähtee Annelle ja Tirpalle - ja Vanilijasuklaakin saa vastata, jos blogiani lukee.


perjantaina, elokuuta 10, 2007

Tampereellekin takaisin..

Pikaiset terveiset Tampereella! Piti poiketa täällä(kin) hoitamassa muutamia käytännön asioita, kun nuo pääaineopinnot uhkaavat taas alkaa viimeistään ensi kuussa. Kävin moikkaamassa myös erästä ystävääni tuolla Punaisen Ristin Hämeen piirissä - tuntihan siinä jutellessa sujui (piti oikein pahoitella lopuksi, kun vein hänen aikaansa).

Kuuma on täälläkin osassa Suomea (toivoin jo viilentäviä sadekuuroja, mutta mitä vielä). Nyt täällä mikroluokassa on ihanan viileätä! Harmittavasti täältä
pitää kohta poistua tuonne helleilmaan, mutta eiköhän näitä lämpimiä ilmoja jaksa - syksy kun on jo ovella. Mutta kohta ihastelemaan Tampereen kesää ja sitten puoli neljältä viimeistään junaan!

EDIT: Takaisin kotona. Hieman kuvia Mansen reissulta. Onhan tuo kaunis kaupunki, kieltämättä. Niin ja manselaiset kaunottaret kauniita..Tammerkosken kumpeessa oli mukava lepuuttaa jalkoja. Meinasin käydä Pyynikillä, mutta liian kuumaa, liian kuumaa..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More