maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Vaaleja ja jäätelöä

maanantaina, lokakuuta 27, 2008 marko77

Kuntavaalit on käyty ja voittajia juhlittu sekä häviäjiä "ripitetty" ympäri Suomen monissa tiedotusvälineissä. Itse henkilökohtaisesti iloitsen muutamien ystävieni menestyksestä sekä tietysti vihreiden vaalivoitosta - olemme Suomen neljänneksi suurin puolue! Tästä on hyvä jatkaa, vaikkei yhtään vihreätä päässyt läpi täällä kotikunnassa. Ehkä sitten neljän vuoden päästä, ken tietää?

Vietin sunnuntaiset vaalit siis vaalilautakunnassa, ties kuinka monenko kerran. Kerta toisensa jälkeen on kunnia saada olla mukana arvokkaassa luottamustoimessa. Hilatessani Suomen lippua ylös aamukahdeksalta tunsin, että tätä on hieno tehdä! Näkihän siellä taas tuttuja ihmisiä, joita harvon näkee - ja toki tutustuttiin muutamaan uuteen ihmiseen.

Tänään piipahdin naapurikaupungissa moikkaamassa erästä ystävää. Juteltiin niitä näitä ja syötiin..jäätelöä! Bongasimme K-Supermarketista hyvältä kuulostavan tarjouksen: viisi jäätelötuuttia kahdella eurolla (kuvan Top Caramel Crispy). Söimme ne missäs muualla kuin kauppakeskuksen toisen kerroksen penkillä - kuin teinit ikään. No, idea kuulosti hyvältä. Lähes kolmen jäätelötuutin jälkeen täytyi todeta, ettei kaikki se sokeri varmaan tehnyt elimistölle - eritoten hampaille kovinkaan hyvää. Mutta saipahan jäätelöä vähäksi aikaa. Seuraavan kerran varmaan se puolentoista litran pläjäys, puoliksi siis sillä yksistään vedettynä tekisi varmaan tiukkaa. Ellei satu olemaan sydänsuruja, sillä silloinhan, näin olen ainakin kuullut, menee vielä Fazerkin kaupantekijöiksi!




Posted in ,

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Sitten kun..

lauantaina, lokakuuta 25, 2008 marko77

Opiskelu varsinkin näin loppuvaiheessa on melkoista tuskaa. Muutama roikkuva kurssi olisi suoritettava ja kandi/gradu olisi kiva saada altapois tai edes jonkinlaiseen alkuun. Itse en ole löytänyt sopivaa hetkeä kahden puuttuvan kandiluvun kirjoittamiseen saati sitten pakollisen graduluvun kirjoittamiseen. Ja tuo työpaikkakin, jonka haastattelussa kävin, kaatui juuri graduseminaariin - voi kunpa olisin käynyt sen aiemmin. Mutta kai noita uusia tilaisuuksia tulee, sitten kun on seminaari käyty ja gradu saatu kunnolla vauhtiin. Tuntuu olevan melko yleistä opintojen loppuvaiheessa, että olisi muutakin tekemistä kuin se opinnäytteet.

Huomenna on tiukan kuntavaalitaistelun vuoro. Oma ehdokas on ollut jo kauan sitten selvillä, joten sen puolesta ei tarvitse pähkäillä. Toivottavasti mahdollisimman moni ystäväni niin kotipaikkakunnallani kuin Tampereellakin pääsee läpi ja vaikuttamaan niin tärkeisiin asioihin. Itselleni vaalipäivä tietää jälleen tärkeätä luottamustoimea vaalilautakunnan jäsenenä. Pikkutakki on jo kaivettu naftaliinistä ja herätyskello on viritetty aamuseitsemäksi - vaalihuoneistossa on vielä paljon askaretta ennen yhdeksää, jolloin virallisesti homma pyörähtää käyntiin. Täytyy toivoa ja luottaa siihen, että mahdollisimman moni uskaltautuu ulos myrskystä huolimatta suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan. Vain äänestämällä voi vaikuttaa, millainen tulevaisuus on..

Lauantain videona Laineen Kasperi- Sitten kun. Milloin se paljon puhuttu tulevaisuus alkaa?





Posted in , ,

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Raskauksia ja riitoja

tiistaina, lokakuuta 21, 2008 marko77

Noista toinen koskettaa siis minua, henkilökohtaisesti siis. Puhuimme kahvipöydässä raskauksista, joita on harvinaisen paljon. Toinen kahvipöytäläisistä tulee toistamiseen isäksi, toisesta tulee taas isoäiti. Lisäksi tuttava- ja ystäväpiiristä on kantautunut iloisia vauvauutisia. Samaisen keskustelun aikana kuulin sellaisen teorian, että laskusuhdannetta edeltää aina vauvabuumi - aivan kuten 90-luvullakin. Ai miksikö? No, ihmiset hakevat tukea ja turvaa epävarmuuden aikana - yksi asia johtaa toiseen ja voilá. Aika mielenkiintoinen teoria ja jos pitää paikkaansa, niin 9kk Jokelasta tai Kauhajoesta on odotettavissa iloisia vauvauutisia. Tuo sosiaalipsykologia ja -biologia on sitten mielenkiintoinen tieteenala.

Sitten minun ja Prinsessan väliseen eripuraan, jota käytiin yllätys, yllätys tekstiviestitse. Nykyajan ihminen kun on kykenemätön keskusteluun vis a vis. Meidän tapauksessamme tosin välimatka tai halu ei ole este keskustelulle, vaan aika. Olin jo aiemmin loukkaantunut muutamista hänen mesessä esittämistä kommenteistaan ja nyt loukkaannuin kai lisää - vaikka hän heitti asioita noin yleisesti koskien meitä miehiä. Tuo loukkaantuminen siitä huolimatta, että olin aiemmin sanonut, ettei hän voisi minua loukata - sen ovat jo tehneet muut ihmiset. En tiedä, alkaa kohta olemaan ihan sama. Pitäisiköhän sitä alkaa ajattelemaan, kuten lähes kaikki, ainoastaan itseään ja omaa parastaan? Luonne ei vaan anna periksi suhtautua muihin välinpitämättömästi ja itsekkäästi.

Kuuntelin tässä päivänä muutamana bassoradiota ja bongasin tämän hienon tsipaleen: Leijonamieli & Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle. Jos korvaanne tuntuu tutulta tuon kaunottaren ääni tuolla taustalla, niin sehän on Tilt!-ohjelman juontaja Kristiina Wheeler. Toivottavasti niitä sadepäiviä ei niin hirveästi tule nyt ennen lumia..





Posted in ,

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Oikeesti aikuiset

torstaina, lokakuuta 16, 2008 marko77

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan yksin elävä keski-ikäinen nainen on edelleenkin ihmetyksen aihe. Perjantaina Tampereen yliopistossa (jee!) tarkastettavan Arja Mäkisen "Oikeesti aikuiset" -väitöstutkimuksen mukaan heitä harmittavat erityisesti suhdeutelut. Kyllähän te tiedätte (vai tiedättekö): "Oletko nirso, kun kukaan ei kelpaa" tai "Mikset seurustele" jne.; tuollaista toki voivat kokea muutkin kuin keski-ikäiset naiset - mutta ei siitä sen enempä.

Mäkinen kuvaa tutkimuksessaan niitä stereotypiota, jotka ihmisten mielestä kuvaavat yksineläjä-naisia: he ovat selibaatissa eläviä vanhojapiikoja, jatkuvasti seksikumppania vaihtavia city-sinkkuja, traagisten tapahtumien seurauksena puolisosuhteeseen kyvyttömiksi tulleita reppanoita tai lesboiksi epäiltävissä olevia naisia. Julmaa, eikö? Stereotypiat eivät todellakaan kerro totuutta mistään. Nehän ovat vain mielikuvia - uskomuksia jostakin asiasta, jota ei ole tieteellisesti todistettu.

Tuo ihmetyksen aiheeksi joutuminen on mielestäni aivan totta, vaikken nainen olekaan - tiedän, koska olen kuullut ja tiedän, koska tunnen muutamia yksineläjä-naisia. Olen heidän kanssaan jutellut ja todennut, että osa heistä todellakin - kuten tutkimus osoittaa, haluaa olla yksin. Osalla taas on takana av(i)oero tai ei työn takia halua sitoutua toiseen ihmiseen - koska suhdehan vaatii osaltaan myös kovaakin työtä onnistuakseen, eikä aikaa siihen "toiseen työhön" välttämäti ole. Eikä heissä mitään vikaa ole - kaunottaria kaikki!

Entäpä sitten yksinelävä alle keski-ikäinen nainen? Eikö sinkkuneitonen sitten ole suuremman ihmetyksen aihe? Etenkin kun opiskelu- tai harrastuspiireissä vilisee liuta pontentiaalisia sulhasehdokkaita.. Itselläni on lähipiirissäni muutama todella..no, nätti ja fiksu neitokainen, jotka eivät edes seurustele. Alkuun ajattelin (eli ts.ihmetelin) moista sitoutumattomuutta (jos tuo nyt on oikea termi), mutta tarkemmin ajateltuani kyse on tietenkin siitä suurimmasta perusoikeudesta eli yksilönvapaudesta. Ketään ei voi eikä tietenkään saa (ainakaan meidän yhteiskunnassamme) pakottaa seurustelemaan tietyn henkilön kanssa.

Niin, sitten me miehet..Eikö kukaan välitä miehistä, jotka elävät yksin? Voi tosin olla, että yhteiskunta on jo tottunut "erakkomiehiin" - heillä saattaa ainoastaan olla seuranaan tietokone, kitara tai joku muu hiluvitkutin. Tai sitten miehet ovat niitä city-sinkkuja, jotka hyppäävät suhteesta toiseen ilman vakiintumistarkoitusta - luulen, vaan en tiedä, koska tästä(kään) ei ole kokemusta. Siis suhteesta toiseen hyppäämisestä. Ns. yksinelämisestä toki on.

Yksineläminen voi olla toisille siunaus - jää aikaa ystäville ja harrastuksille. Toisaalta taas se voi olla kirouskin. Me ihmiset olemme vain niin ihanan erilaisia - asia, joka sopii toiselle, ei välttämättä ole sen toisen juttu. Ja kyllähän se nukkumakaveri varmaan kiva asia on, vaikkei seksiä harrastettaisikaan. Siinpä taas yksi stereotypia: sänky ja seksi.

Tämän päivän videona, kunnianosoituksena itsenäisille naisille, Destiny's Child ja Independent Woman.


Posted in ,

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Väsyttävä päivä

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008 marko77

Tänään oli pitkästä aikaa väsyttävä päivä heti aamusta - ja vielä keskellä viikkoa (eikä siis loppuviikosta). Nukuin (tai siis "pilkin") sekä meno- että tulomatkan Helsinkiin. Aamupäivän lämmin halaus (ja aurinkoinen sää) onneksi piristivät päivää hieman - muuten en tiedä miten olisin jaksanut edes senkään vertaa. Tiedä, onko täyskuulla (kyllä, siellä se möllöttää) osuutta asiassa? Ehkä. Johtunee kai osittain siitä, että jälleen petyin erääseen ihmiseen. Näköjään ihan sama pettyykö kerran vai kaksi - tunne on aina yhtä kamala. Minun olisi pitänyt kai paljon aiemmin pettyä ihmisiin, olisi turtunut tuohon(kin) tunteeseen. En tiedä, missä tunnetyhjiössä olen elämäni elänyt - tai sitten ole vaan tukahduttanut tiedostamattani niitä. Toivottavasti en kuitenkaan.

Luin eräästä blogista, kuinka toista ihmistä kaivataan viereen nukkumaan. Millaistakohan se on - se tunne nimittäin, että joku sinulle tärkeä on siinä lähellä. Tukena ja turvana. Ehkä se on jotain sanoinkuvaamatonta. En tiedä, kun ei ole kokemusta. Jos haluatte, niin kertokaa toki! :)

Loistava Olavi Virta - Täysikuu..Se kerro hälle täysikuu..



Posted in ,

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Syksyinen Helsinki

maanantaina, lokakuuta 13, 2008 marko77

Maanantaiset terveiset Helsingistä! Pikainen piipahtaminen pääkaupungissamme, tällä kertaa työasioissa. Tein nimittäin sellaisen rohkean tempun, että laitoin työhakemuksen menemään - kun kerran sähköpostitse mielenkiintoinen työtarjous sattui tulemaan.

Kyseinen työ olisi kansainvälisesssä järjestössä ja viestintäpainotteinen. Sain eilisiltana haastattelukutsun (viiden muun onnellisen tavoin) ja kävin tänään ns. piinapenkissä. Tosin tuo penkki oli aika mukava ja teen lomassa oli kiva vastata haastattelijan kysymyksiin. Tilannetta helpotti myös se, että tunsin haastattelijan (ja haastattelija minut ja "historiani") ja muut "tiimiläiset" -erästäkin työntekijää on pitänyt jo monta kertaa käydä moikkaamassa. Nyt siihen tuli oiva mahdollisuus. Saa nähdä, kuin käy. Toki toivon, että saisin mahdollisuuden tuohon ma. tehtävään ja näin kerätä arvokasta työkokemusta. Mutta en kovinkaan paljoa pahastu, jos valinta osuu toiseen. Se on Herran hallussa. Tässä on muutenkin mielenkiintoisa puuhaa erään tutkimushankkeen tiimoilta. Muutenkin oli mukava käydä kyseisessä kaupunginosassa - meren ääressä.


Helsinki on kovin syksyinen. Lehtiä siellä täällä ja myös meri on pukeutumassa syksyn "väreihin". Ihmiset tuntuvat ottavan syksyn omakseen. Eräs neitokainen päätti ottaa rennosti ja maata lehtikasassa - kun hiekassa konsanaan. Olisinpa minä ollut yhtä rennolla tuulella - siinä vaan lekottelemaan ja nauttimaan auringosta ennen sateita. Tuo rennosti ottamista katsotaan nykyaikana kieroon - omia polkujaan kulkevat ihmiset kun ovat harvinainen ilmiö tässä massojen maailmassa.


Posted in ,

lauantaina, lokakuuta 11, 2008

Lähde Lappeenrantaan, humppa siellä soi..

lauantaina, lokakuuta 11, 2008 marko77

Jos olisin tupakanpolttaja, niin torstaina olisi "muutama" tupakki varmaan palanut VR:n takia. Eihän ohjauslaitevioille mitään voi ja ei sillekään, että varajärjestelmä katuu. Mutta 1) tiedotuksen on oltava kunnossa, 2) asiakkaille olisi järjestettävä mahdollisuuksien mukaan korvaava kuljetus (tai edes teetä/kahvia) ja 3) aiemmistä virheistä tulee oppia. Nyt tuntui siltä, ettei aiemmista virheistä oltu opittu tuon taivaallista. Allekirjoittanut odotti lähes neljä tuntia eri junia matkustaessani Lappeenrantaan ja takaisin - Kouvolan asemalla tunteja meni melkein kolme. Onneksi paluumatkan ankeata tunnelmaa piristi juttutuokio kanssmatkustajan kanssa - tapahtuneesta ja paljon muustakin.

Kävin torstaina siis Lappeenrannassa moikkaamassa Prinsessaa. Itseasiassa piti käydä siellä jo sunnuntaina, mutta nyt hänen syntymäpäivänään oli oiva mahdollisuus nähdä häntä pitkästä aikaa (mukana tietysti asiaankuuluva onnittelukortti. Ystävälle on nimittäin vaikea ostaa lahjaa - tai ainakin sellaista lahjaa, joka ei vihjailisi mitään. Tuo on tullut opittua kantapään kautta pari vuotta sitten). Joka tapauksessa häntä oli kiva nähdä, vaikka puhumisesta (joka on matkan yksi tarkoitus) ei tullutkaan mitään. Kaikkea muuta sitten kai teimmekin. Kävimme opiskelijaravintolassa syömässä, hänen kämpillään kahveella ja pari-kolme tuntia pitkin poikin lähitienoota koluamassa koirien kanssa. Mukava fiilis jäi reissusta, vaikka VR:n tai RHK:n sekoilut veivätkin fiilistä alaspäin heti aamusta lähtien.

Hieman yllätyin siitä, kuinka pieni paikka Lappeenranta on - verrattuna esimerkiksi Lahteen. Sieltä kun ovat kotoisin tai siellä asuvat kaverini, kaverien sukulaiset tai muuten vaan tuttavat. Mutta kaunista seutua - ja se Saimaa! Oui oui miten kaunis sisävesistö! Ehdottomasti uuden vierailun arvoinen paikka - tuo Lappeenranta. Jäi nimittäin ne matkailukohteet hiukan vähälle..


Posted in ,

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Luottamuksella

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008 marko77

Viikon aikana olen useasti törmännyt sanaan luottamus ja edelleen termiin luottamuksella. Henkisen tuen jatkokurssilla puimme asiaa lyhyesti - sitä, kuinka vapaaehtoisille luottamuksella kerrottu asia pysyy luottamuksellisena (eli siitä ei muille juoruta). Samaan asiaan olen törmännyt ystävien kanssa käydyssä kanssakäymisessä - miten he kertovat minulle asioitaan luottamuksella.

Olen aikalailla otettu asiassa. Olisikohan sitä pitänyt lukea psykologiksi (itseasiassa muutamaan otteeseen ihmiset ovat moista kysyneet). Luottamus on nimittäin kallis asia, jonka arvon huomaa vasta kun sen on menettänyt. Pidän luottamusta ihmisen tärkeimpänä - niin ystävien kuin kumppanin (jota ei tosin tällä hetkellä ole) ominaisuutena. En oikeastaan pystyisi olemaan tekemisessä ihmisen kanssa, joka on pettänyt luottamuksen. Tai no, yhden kerran antaa anteeksi - loput olisivatkin sitten silkkaa loukkaamista. Tuo anteeksiantaminenkin on siinä ja siinä - armeijassa moisesta luottamuksenpettämisestä maksetaan pahimmassa tapauksessa hengellä.

Tämän Kylie Minoguen musiikkivideon olen täällä esittänytkin, mutta mielestäni tämä sopii teemaan kuin ketsuppi ranskalaisiin perunoihin. Olisi niiiin tehnyt mieli laittaa ranskankielinen versio, mutta en viitsinyt kiusata..



Posted in ,

tiistaina, lokakuuta 07, 2008

Sisäisen rauhan ohjeet

tiistaina, lokakuuta 07, 2008 marko77

Alla sisäisen rauhan ohjeet, jotka sain tässä päivänä muutamana ja joita tarvitaan kyllä tässä hektisessä maailmassa.

1. Taipumus ajatella ja toimia spontaanisti, ei menneiden kokemusten aiheuttamien pelkojen pohjalta.
2. Pettämätön kyky nauttia jokaisesta hetkestä.
3. Haluttomuus itsensä tuomitsemiseen.
4. Haluttomuus muiden tuomitsemiseen.
5. Haluttomuus konflikteihin.
6. Haluttomuus tulkita muiden tekoja.
7. Kyvyttömyys murehtia.
8. Toistuvat, ylitsevuotavat kiitollisuuden tunteet.
9. Tyydytystä tuottava ykseyden tunne muihin ihmisiin ja luontoon.
10. Toistuvat sydämestä tulevat hymyilykohtaukset.
11. Kasvava alttius vastaanottaa muiden antamaa rakkautta sekä vastustamaton halu jakaa sitä itse.
12. Kasvava alttius antaa asioiden tapahtua mieluummin kuin saada ne tapahtumaan.


Posted in

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Sataa sataa..

maanantaina, lokakuuta 06, 2008 marko77

Viikko meni jälleen tosi nopeaan - ja lokakuu on täydessä vauhdissa. Loppuviikko meni kirjaimellisesti sadetta pidellessä. On se kumma, miten tuota vettä riittää silloin kun sitä tulee. Mutta ehkä syksyyn tuo sade kuuluu enempi kuin kesään, jolloin aurinko on vahvin elementti. Tosin tänä kesänä ei paljon aurinko paistanut, eikä oikein ollut niitä rantakelejäkään. Vuodet eivät ole veljeksiä.

Osa perjantaita ja lauantaitakin meni SPR:n henkisen tuen jatkokurssilla. Peruskurssista oli vierähtänyt muutama vuosi, joten päivitys ja lisätieto oli tarpeen. Opin ainakin sen, että on vaikea puhua itsestään ex tempore 10 minuuttia - kuunteleminen sen sijaan on helpompaa.


Posted in ,

tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Retki Stadissa

tiistaina, syyskuuta 30, 2008 marko77

Piipahdin eilen siis pääkaupungissamme, aurinkoisena mutta viileänä maanantai-aamuna. Jo pitkään on tehnyt mieli tutustua eri kaupunginosiin ja nyt oli sopiva ajankohta - vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi (mm. erinäiset kirjalliset työt). HKL:n turistilippu kouraan ja menoksi! Aikamoinen harmonia eri kaupunginosilla - jos siis vertaa esimerkiksi Marjaniemeä ja Sörnäistä (molemmissa kävin ensi kertaa elämässäni). Marjaniemen omakotitaloalue näytti hohdokkaalta ja Sörkän kujat aika synkiltä.

Ruoholahdessa sijaitsevassa Kaapelitehtaallakin vierailin ensimmäistä kertaa. Aikamoinen laitos nykyääkin, saati sitten menneisyydessään. Voisin kuvitella asuvani Helsingissä. Niin paljon harrastusmahdollisuuksia ja toisaalta ihania puistoja sekä kartanoita, jossa vierailla - käväisin myös Hertsikan kartanoalueella - Munkkiniemen kreivin tiluksilla (jossa siis on kuvattu romanttinen elokuva Katariina ja Munkkiniemen Kreivi). Ihan mukava päivä, vaikkei ystäviä taaskaan tullut tavattua. Harmillista sinänsä. Pitänee ottaa turistikierros uusiksi joku päivä - Helsingissä on paljon uutta nähtävää ja koettavaa.





Posted in

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Apua kaikkialle

maanantaina, syyskuuta 29, 2008 marko77

Perjantaina käväisin hammaslääkärissä odotellassani graduseminaaria. Jouduin odottamaan päivystysaikaa parisen tuntia. Eihän hammaslääkäri mitään syytä hammassärylle löytänyt, vaan pienenpienen reiän (jonka hän ystävällisesti paikkasi). No, nyt ei ole liiemmin särkenyt - toivottavasti ei särjekään.

Lauantaina olin omalta osaltani pelastamassa maailmaa Operaatio Nälkäpäivän merkeissä - jälleen kerran. Puolentoista tunnin aikana vartioin keräystonkkaa ja kiitin avunantajia heidän panoksestaan yhteisen hyvän eteen. Eräs vanha herra kysäisi kohteliaasti, että "Apuako jonnekin?" Vastasin: "Tarvittaessa kaikkialle." Hän tokaisi siihen, että "Ei kai Venäjällekin?" Edelleen kohteliaasti: "Sinnekin tarvittaessa". Vaikka Venäjä on rikas maa, niin ihmiset, jotka ovat siellä köyhiä, ovat todella köyhiä. Loistoautolla ajavat vain rikkaat oligarkit. SPR antaa apua kaikkialle, myös Suomeen (kuten Kauhajoen tapaus osoitti). On väärin kuvitella, etteikö rikkaissa maissa tarvita apua...

Tänään kävin Helsingissä, turistiretkellä. Kuvia ja tunnelmia myöhemmin..


Posted in ,

torstaina, syyskuuta 25, 2008

Surrealistinen maailma

torstaina, syyskuuta 25, 2008 marko77

Samaan aikaan, kun syksy näyttää parastaan auringon avulla, joku kaistapää tappaa 10 viatonta ihmistä. Miten maailma voikaan tarjota yhtäaikaa kauneutta ja katkeruutta? Kaikkein huvittavinta (jos sellaista tässä tilanteessa voi olla) on se, miten kaikki syyttävät toisiaan - ihmiset mediaa, media ministereitä, ministerit poliiseita, poliisit ministereitä. Lähes kaikki tahot ovat onneksi olleet sitä mieltä, ettei Jokelan turmista oltu opittu yhtään mitään. Kouluterveydenhuollon resurssit ovat samalla tasolla kuin vuosi sitten (tai jopa vähentyneet), opettajilla enemmän oppilaita vanhempien jatkuvasta kiireestä puhumattakaan. Kuinka monta viatonta uhria tarvitaan ennen kuin kaikissa suomalaisissa kouluissa on toimiva oppilashuolto? Syyttelyn sijasta olisi terveellisintä keskittyä tuollaisten tapahtumien ennaltaehkäisyyn. Loppujen lopuksihan sanat eivät merkitse mitään, ainoastaan teot.

Surrealistisesta maailmasta kertoo myös Mark Kurlanskyn kirja 1968 - vuosi, joka vavahdutti maailmaa. Tuo vuosi muutti maailmaa ja maailmankuvaa, jota olivat hallinneet niin Vietnamin sota kuin rotuerottelukin. Miten noin kapea-alaista maailmaa on voinut olla olemassa? Maailmaa, jossa totuudesta puhuminen "palkittiin" vankilatuomiolla tai lyijymyrkytyksellä. Kirja oli todella mielenkiintoinen tällaiselle ihmiselle kuin minäkin, joka on ainoastaan kuullut Prahan keväästä ja Mustista Panttereista, muttei ole elänyt ko. ajanjaksoa. Kannattaa tutustua ko. teokseen, jos historia kiinnostaa vähääkään..

Keväästä tulee kaunis.
Kun rapsi kukkii, totuus on voittanut.
Tsekkoslovakialaisten opiskelijoiden tunnuslause vuodelta 1968
Huomenna Tampere kutsuu. Pitäisi käydä hammashuollossa varaamassa tarkastusaika. Ja aukomassa muutenkin suutaan, kun hampia tuntuu tällä hetkellä särkevän.


Posted in , ,

tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Käsittämätöntä

tiistaina, syyskuuta 23, 2008 marko77

Tänään piti kirjoittaa jotain aivan muuta, mutta ei pysty. Hiljaiseksi vetää.


Posted in ,

maanantaina, syyskuuta 22, 2008

Hektinen maanantai

maanantaina, syyskuuta 22, 2008 marko77

Terveiset Mansesta! Pitipä siellä(kin) piipahtaa aamupäivällä. Tampere se jaksaa aina yllättää - joka paikka on eri näköinen kuin keväällä, jolloin taisin viimeksi keskustassa talsia. Kaupungithan ovat yleisestikin jatkuvassa muutostilassa, joten kovin suuri yllätys remontit sun muut eivät liene. Yliopiston Päätalokin on remontissa. Toivoa vaan sopii, että lisäävät saniteettitiloja (kun ottivat entisiäkin pois).

Paluumatka junassa oli onnistunut (onneksi valitsin ko.vaihtoehdon). Tapasin pitkästä aikaa erään opiskelutoverin, joka kanssa ollaan oltu lähinnä "vihreissä hommissa" - siis ViNOn toiminnassa mukana. Oli kiva kuulla kuulumisia ja kertoa niitä - en olekaan ainoa, joka on ollut yliopiston kirjoissa "riittävän pitkään". Toivottavasti tapaan häntä vielä - hänkin nimittäin on tällainen matkalainen (hänellä tosin on väli Tampere-Helsinki).

Eipä kotonakaan ehtinyt kauaa olla. Operaatio Nälkäpäivän valmistelut kutsuivat (siis spr:n paikallisosaston hallituksen kokous; aiemmin päivällä laitoin lehdistötiedotteen alueen tiedotusvälineille) ja sen jälkeen kunnanvaltuusto - tosin lehteriyleisössä. Valtuustossakin oli pitkästä aikaa päättämisen meininkiä kiistellyn maakaupan ansiosta (ja lehteri täynnä kuntalaisia).

Huomenna Lahteen ja ehkä valmistelemaan mielipidekirjoitusta alueen maakuntalehteen. Aihekin on jo valmiina. Jospa ensin kuitenkin nukkuisi muutaman tunnin..


Posted in ,

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Syksyn jälkeen kevät

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008 marko77

Pienen syksyn jälkeen on jälleen (näköjään) koittamassa kevät - ainakin lämpötilan ja aurinkoisuuden näkökulmasta. Jos viime viikon keskilämpötila oli +8C, alkavalla viikolla se kipuaa jopa +12C. Mutta on toki myönnettävä - syksyä se on silti ja on viisainta pukeutua sen mukaisesti, heijastimineen päivineen.

Kunnallisvaalien (tai kuntavaalien, ihan miten vaan) ehdokasasettelu päättyi viime viikolla. Allekirjoittanutta pyydettiin ehdokkaaksi peräti kahdesta puolueesta. Harkitsin ehdokkuuttani pitkään. Olisihan se ollut mielenkiintoista ainakin yrittää päästä kunnanvaltuustoon kolmannella kerralla. Olen toiminut kahdeksan vuotta erinäisissä kunnallisissa luottamustehtävissä ja nähnyt, miten kunnallispolitiikka toimii käytännössä (teoriahan on tullut tutuksi yliopisto-opintojen kautta). Kieltäydyin kuitenkin kauniisti. En nimittäin ollut valmis sitoutumaan kotikuntaani seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Olisi nimittäin korkea aika vaihtaa maisemaa ja suunnata toisaalle - kenties jopa ulkomaille. Kolmevuosikymmentä yhdellä paikkakunnalla - se on kauan se.

Huomenna Tampereelle - toki piipahdus vain.


Posted in

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Lepotilassa

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008 marko77

Olen ollut alkuviikon kirjaimellisesti lepotilassa. Kiireisen kuukauden jälkeen elimistö haluaa nollata itsensä ja laittoin flunssan päälle. Jo sunnuntaina jalat olivat yhtä lötköä ja alkuviikon olen makaillut sängyssä hyvä kirja kainalossa (Mark Kurlanskyn 1968). Nyt olo on parempi - parempi olisi, sillä tänään on piipahdettava Lahdessa (ja ehkä tavatta Prinsessa - ihan kun meillä jotain puhuttavaa olisi) ja loppuviikosta Helsingissä.

Sysky on ihmeellinen vuodenaika. Kaikki muuttuu ihmisiä myöten. Kävin lauantaina kuvailemassa luontoa ja sen muuttumista. On se vaan ihmeellistä!


Posted in

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Tyhjä takki

lauantaina, syyskuuta 13, 2008 marko77

Takki on tyhjä ja koko perjantaipäivän oli outo olo. Kuukausi Kuntaliittoa ja Kuntamarkkinoita takana. "Muutama" ylityötunti ja vähiin jääneet yöunet - unohtamatta toki viikon sairauslomaa. Tapahtuma onnistui ja päälimmäiseksi jäi kiva fiilis! Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja (sekä opiskelijoita että muita ystäviä) ja saada tutustua uusiin tuttuihin. Helsinkiläisiä ystäviä ei valitettavasti ehtinyt nähdä, mikä oli todella harmi. Mutta siellähän he ovat, kunhan vain heilläkin olisi aikaa tavata - kiire on ystävyyden pahin vihollinen.

Melkein itkin hyvästellessäni torstaina ihania työtovereita - en ole tainnut ketään halata yhtä lujaa kuin varamammaani (joka opetti uudelleen muun muassa vaatteiden laskostamista ja jonka luona punkkasin Tapiolassa),sekä toista ihanaa työtoveria, jonka iloisuus aina vaan hämmästyttää.

Paluu arkeen sujui Tampereella ja graduseminaarissa. Kävin myös hakemassa uuden lukuvuositarran - juna- ja bussimatkat puoleen hintaan on turvattu taas vuodeksi. Pitäisi vielä jonkin aikaa nollata itsensä (ehkä se onnistuu päätoimittajan antamalla samppapullolla, heh) ja ryhtyä taas kandin kimppuun - kaksi viimeistä lukua odottaa tekijäänsä.


Posted in ,

torstaina, syyskuuta 11, 2008

Kotona

torstaina, syyskuuta 11, 2008 marko77

Oma sänky. Vaikkei ole kaksinen eikä ketään ole vieressä lämmittämässä, niin silti niin ihana - viikon Helsingissä siskon (tai varamamman) sohvalla asumisen jälkeen. Pidot on pidetty ja arkinen aherrus alkaa. Huomenna lisää menneestä viikosta. Koettakaa kestää.


Posted in ,

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Tuska jatkuu

torstaina, syyskuuta 04, 2008 marko77

Luulisi, että ensimmäinen pettymys toiseen ihmiseen olisi se kaikkein vaikein läpikäytävä-asia, mutta ei - kyllä toinenkin kerta sattuu yhtä paljon (johtuako siitä, että kyseessä on eri ihminen). Maanantai meni ihan ketuilleen (missasin yhden palaverinkin, heheee), sillä yöunia oli takana vain neljä tuntia. Olemme Prinsessan kanssa tunteneet toisemme jo iät ajat (yli 10 vuotta), mutta silti vielä melko tuntemattomia toisellemme - ja näköjään sellaisina pysymme. Meillä kun ei hänen sanojensa mukaan ole mitään yhteistä (kuten jo muutama merkintä sitten mainitsin) ja varmastikaan ei tule. No, lisää sitten jossain vaiheessa - varmasti viikonloppuna.

Kävin eilen lääkärissä tarkistuttamassa fyysiset tuskat eli puremajäljet. Muuten ne ovat parantuneet ihan ok, mutta keskisormessa oleva aika pahannäköinenkin puremajälki kiusaa edelleen. Lekuri antoi uuden antibioottikuurin ja antoi ohjeet haavan hoitoon (suihkuttelua ja ns. ilmakylpyjä). Niin että millä ajalla, kun sitä Helsingistä kotiutuu aina iltakuudelta - ensi viikolla tuskin silloinkaan. Muutenkin aika nuivaa päivystysmeininkiä tk:ssamme, höh!




Posted in ,

sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Whoo-ah!

sunnuntaina, elokuuta 31, 2008 marko77

En tiedä, miten pukisin tämänhetkiset tuntemukset sanoiksi. Kävin Prinsessan luona - en yllätyksekseni juttelemassa, mutta toteamassa, miten sokea olen ollut. Ja kaikkea muutakin. No, onneksi puhumiset on puhuttu vähäksi aikaa. Voisi alkaa keskittymään huomenna alkavaan syyslukukauteen. En vaan jaksa enää kilpailla ystävieni ajasta/huomiosta. Oppia ikä kaikki..

Tänään tuli iltapäivän ratoksi Naisen tuoksu (joka itseltäni löytyy dvd:nä, katsoin toki tunnin lopusta), joka on mielestäni yksi Al Pacinon parhaimpia elokuvia. Koskaan. Ja yksi muistattavimpia kohtauksia on oheinen tangokohtaus. Voi kun minullakin olisi tuon verran koordinaatiokykyä ja viehätysvoimaa, heh..

Lt. Col. Frank Slade: Haven't you heard? CONSCIENCE is daihed.
Charlie Simms: No, I haven't heard.
Lt. Col. Frank Slade: Well, then, take the fuckin' WAX outta your ears! GROW UP! It's fuck your buddy. cheat on your wife. Call your mother on Mother's Day. Charlie, it's all shit.



Posted in ,

lauantaina, elokuuta 30, 2008

Lentävä aika

lauantaina, elokuuta 30, 2008 marko77

Rankka työviikko takana ja vihdoin viikonloppu! On saanut nukkua tuonne yhdeksään viikonpäivien kuuden sijasta. Luksusta! Aika ei ole mennyt työmatkoissa, vaan tyylikkäästi kotisohvalla ja tietokoneen äärellä. Pitäisi lähteä liikkumaan syksyiseen ilmaan. Tänään oli tarkoitus käydä vierailemassa Prisenssan luona. Olisi niin paljon puhuttavaa, vaikka toisinaan tuntuu, ettei puhuttavaa ole. Toimin eilen hänen "assarinaan" hoitaen yliopisto-ilmoittautumisen maksuineen päivineen. Huomenna sitten.

Vanhenemisen tietää näköjään siitä, että aika menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Huomasin tänään erään ystäväni FB:n viestin: "x.x. meni naimsiin viisi vuotta sitten". Jo viisi vuotta siitäkin on kulunut!? Muistan tapahtuman siitä, että olin tuolloin, en hänen häissään Hollannissa, vaan ORUP:n matkassa Ruotsissa. Tekstasin Tukholman yöelämästä kysellen morsiamen kuulumisia - hän kertoi olevansa päissään omissa häissään! Hyvä, että myös avioparilla tuntui olevan hauskaa ja hienosti menee nykyäänkin, kun perhe on kasvanut yhdellä lisäkaunottarella..

Ajan kulumisen huomaa myös televisiosarjoista. Vasta eilenhän seurasin silmä kovana Hill Street Blues -sarjaa tai pikemminkin sen ensimmäistä uusintakierrosta. Nyt tuo sarja tulee jo ties kuinka monetta kertaa - tällä kertaa torstaisin FST5-kanavalta. Legendaarinen sarja, joka näytti tietä muun muassa sellaiselle mestariteokselle kuin NYPD Blue.





Posted in ,

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Uutta vanhaa ilmettä

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008 marko77

Blogini on saanut uuden ilmeen syksyn kunniaksi. Syksyn värejä ei nähdä, sillä olen yrittänyt lisätä minulle niin rakkaan sinisen osuutta. Pahoitteluni siitä, että päivittäminen on hiukan jäänyt - osaksi sen takia, että oikea kirjoituskäteni on hieman vajaasorminen (nyt kun keskisormi on pienessä paketissa). Ja tietty Helsingissä ravaamisella on oma osuutensa - huomenna tulee noin 800 kiskokilometriä täyteen. Lisäksi olen ollut huolissani eräästä ystävästäni. Olen viestitellyt hänen kanssaan ja lauantaina ehkä näemme (toivoa sopii). Kouluasiatkin (se kandi) painavat mieltä - viikonloppuna olen ottanut ohjelmakseni ja tavoitteekseni saada yksi luku valmiiksi jo nyt myöhässä olevaan kandiin..

Viikonloppuna luvassa myös blogin päivitystä - luvassa turinoita ystävyydestä, Helsingistä ja elämästä noin yleensä. Ja muutama musiikkivideokin - jee.. Tähän loppuun kuitenkin kulkureiden (eli myös allekirjoittaneen) tunnusbiisi: Egotrippi - Matkustaja, joka ainakin soi Radio Aallossa kiitettävään tahtiin..

Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain, tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä




Posted in ,

torstaina, elokuuta 21, 2008

Sairauslomalla

torstaina, elokuuta 21, 2008 marko77

Tämän viikon olen ollut elämäni ensimmäisellä sairauslomalla. Viime perjantai-iltana näet sattui pieni tapaturma joka kai olisi ollut vältettävissä - sain kantapään kautta kokea koirien hampaat ja niiden puremavoiman. No, ei ehkä mitään niin vakavaa, kuin aluksi pelkäsin. Antibioottikuuri naamaan - buranaa unohtamatta ja jäykkäkouristuspiikki takapuoleen. Ei ole oikein pystynyt kirjoittamaankaan, kun vasen käsi on ollut aika turvoksissa.

Onneksi televisiosta on tullut Pekingiä (kisastudion Inka-ystäväni hymyn voimalla parantuu mikä vaan) ja unta on riittänyt. Nyt vaan toivotaan, että haavat paranevat ja mitään ikävää ei ilmaannu. Missasin tosin eilisen Finnkinon SuperPäivän kuten viikonlopun Rockfutiksenkin. Mutta eihän sairauslomalla lennetä eikä urheilla - vaan sairastetaan!


Posted in ,

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

It´s me!

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008 marko77

Minjan innoittamana loin oman avatarin. En tiedä, onko näköinen - mutta ainakin melkein. Tällä hetkellä tosin parta on jäänyt ajamatta.. Oman hahmosi voit luoda täällä.


Posted in

tiistaina, elokuuta 12, 2008

Uusi vanha pyörä

tiistaina, elokuuta 12, 2008 marko77

Tässä se nyt on - uusi vanha pyöräni. Kirpparilta 40 eurolla sai 21-vaihdetta, jolla jo ajaa päräyttää kummasti vaikka hieman muhkuraisillakin teillä. Ja sävy sävyynkin. Viikonloppu oli hiukka rauhallinen johtuen siitä, että kaikki muut olivat jossain (esimerkiksi Prinsessa pohjoisissa). No, Prinsessan kanssa tulikin nähty viime viikolla kolmesti. Tekstailin pitkäaikaisen ystäväni kanssa, joka vietti aikaansa lapsuusmaisemissaan Pohjois-Karjalassa (eilen häneltä tuli sieltä korttikin). Pitäisi saada aikaiseksi käydä siellä hänen kanssaan - kuten puhetta on ollut.

Väsyttää - sitä ei vaan ole näköjään tottunut aikaisiin herätyksiin kesän jälkeen. Ja nyt junalla kohti Helsinkiä.


Posted in

torstaina, elokuuta 07, 2008

KAOS under CONTROLL

torstaina, elokuuta 07, 2008 marko77

Monet varmasti muistavat CONTROLLIN - tuon kuuluisan agenttijärjestön sekä tämän kaksi huippuagentin, Maxwell Smart 86:n ja hänen aisaparinsa 99:n, kamppailut rikollista "kaaosta" (KAOS) vastaan. Kultaisen 60-luvun komediasarja lanseerasi monien bondimaisen gadgettien (joita tuoreimmassa versiossakin esiintyy ehkä liiaksikin) lisäksi ensimmäisenä matkapuhelimen esiversion - sen kuuluisan kenkäpuhelimen.

Agenttijärjestö älykköineen kaikkineen on siirtynyt 2000-luvulle. Don Adamsille sekä muille sarjan näyttelijöille osoittaa kunnioitustaan tuore Salainen agentti 86 -elokuva (Get Smart), jonka pääosissa tunari-86:sena häärii Jim Carreyn manttelinperijäksi nimetty Steve Carell. Carellin aisaparina, hehkeänä 99:ä loistaa Pirun punaiseenkin pukeutunut Anne Hathaway. Agentti 23:na mahtailee WWE-painimatoilta tuttu Dwayne "The Rock" Johnson ja pomona Alan Arkin. Elokuvan käsikirjoitukseen ovat näppinsä tunkeneet alkuperäisessä sarjassa vaikuttaneet Mel Brooks ja Buck Henry.

Elokuvan asetelma on sarjastakin tuttu hyvä vs. paha. CONTROLLIN arkkivihollinen KAOS on palannut hiljaiselostaan luomaan ydintuhon uhkaa. Tätä uhkaa laimentamaan Venäjälle lähetetään "kauhukaksikko" 86 ja 99, jotka saavat vastaansa pääkonna Siegfriedin (Terence Stamp). Agenttikaksikon maailmanpelastus-operaatio tarjoaa räminän ja räiskinnän lisäksi, esikuvansa tapaan, smartimaista romantiikkaa.

Loppujen lopuksi elokuva tekee yllättävän hyvin kunniaa 40-vuotiaalle esikuvalleen. Carell onnistuu täyttämään hyvin Don Adamsin laakerikengät, eikä 99-Hathaway häviä seksikkyydessään yhtään Barbara Feldonille. Vanhat vitsit naurattavat yhä ja elokuvaa täydentää hyvin myös monet cameo-vierailut. Lopun ennalta-arvattavuus ja joidenkin vitsien toistettavuus kuitenkin laskee hiukan katsojaviihtyvyyttä. Mielestäni elokuva sopii niin alkuperäisen sarjan ystäville (onhan elokuvassa on monia viittauksia ko.sarjaan), kuin ensikertalais-smarttilaisille. Kolme ja puoli tähteä - tai uskotteko kaksi? Entä yksi?

Voi Max, meillä on ainoastaan neljä minuuttia aikaa pelastaa maailma!




PS Sarjan ystäville on olemassa oma wouldyoubelieve-sivustonsa - uskotko?


Posted in ,

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Pyörät ne pyörii

keskiviikkona, elokuuta 06, 2008 marko77

Löysin varastetun pyöräni - anteeksi vaan karkea kieliasu, mutta raiskattuna. Siellä se lojui, molemmat vanteet solmussa, tarakka ja kissansilmäkin rikoittuina. Harmi sinänsä. Hyvin palvellut pyöräni on nyt romuna, nyyh! Kipaisin kirpparille kulkupeli mielessä ja sieltähän löytyi sininen (aivan kuin minulle tarkoitettuna) montage-fillari, eli maastopyörä 21-vaihteineen. Eikä ollut edes kallis - 40 euroa. Ihan kivastihan tuo kulkee, mutta kauan menee totutellessa uuteen vanhaan pyörään.

Tänään kävin Helsingissä - tai siis piipahdin yhdessä Prinsessan kanssa. Oli ihan kiva päivä, vaikka piipahdus olikin. Tosin surettaa ko. ystäväni masentuneisuus ja ahdistus. Mutta tukea varten ystävät ovat olemassa.

Huomenna elokuviin, katsomaan Salaisen agentin (86) seikkailuita ennakko-näytöksessä. Eikä maksa kuin 4,50 euroa. Tuollaiseen tarjoukseen opiskelijan on pakko tarttua!


Posted in ,

lauantaina, elokuuta 02, 2008

Väsymys

lauantaina, elokuuta 02, 2008 marko77

Väsyttää. Heräsin puoli viideltä (am siis) tekemään kandia. Ei muuta kuin junaan ja Lahteen. Seitsemän tunnin huhkimisen tuloksena 1/3 kandista on valmiina. Ne tärkeimmät luvut ovat vielä tekemättä, mutta silti jäi hyvä mieli.

Rosmo vei eilen pyöräni - luotettavan, vanhan, jo kaiken nähneen Tunturi Tuiskuni keskellä kirkasta päivää. Jotenkin on haikea olo. Tänä kesänä tuli viimein pyöräiltyä oikein olan takaa ja nyt joudun turvautumaan apostolinkyytiin. Ei opiskelijalla ole varaa uusia pyöräkalustoa, ei edes käytettyyn sellaiseen näy tämän hetkisessä talousarviossa varaa. Mutta ei mitään - onneksi on vielä kaksi tervettä jalkaa joilla matkaa taittaa.

Minjalta vastaanotin eilen blogitunnustuksen. Kiitos siitä! :)

Here are the rules
1. Only 5 people are allowed to receive this award. 2. Four dedicated followers of your blog. 3. One has to be new to your blog and live in another part of the world. 4. You must link back to whoever gave you the award.

Ja suomeksi sanottuna siis: 1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle. 2...joista neljä seuraavat blogiasi. 3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa. 4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.

Tätä blogia lukee sen verran harva ihminen, että kaikki saavat halutessaan palkinnon! Jee! :) Kohta on ruoka ja sitten lähden kyllä nukkumaan vähäksi aikaa..


Posted in ,

torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Paidattomana

torstaina, heinäkuuta 31, 2008 marko77

Torstain väri oli sininen. Silmillä sinisävyiset aurinkolasit (ja sininen kypärä pyöräillessä) - päällä vaaleansininen t-paita, jalassa sinisen sortsit ja jalassa tietysti siniset sandaalit. Helteisessä säässä piti ottaa paitakin yhdessä vaiheessa pois - tosin läheisellä koripallokentällä. Oli toinen kerta, kun otin paidan pois ihmisten ilmoilla (ensimmäinen kerta tapahtui Kaivarissa).

Aamuseitsemältä olin jo kouluhommin parissa. Alan itsekin uskoa siihen, että jos tekee vähän tekstiä kerrallaan, niin joskus tekele voi olla jopa valmis! Huomenna kai pidän pientä taukoa opinnoista (jotain pientä silti pitää niidenkin eteen touhuta) - pitäisiköhän sitä nukkua hiukan pidempään, jotta lauantaina taas jaksaisi?

Tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Oli kiva viettää aikaa ja haahuilla ympäri Lahtea. Kävimme huonekaluostoksilla. Tai no, hän osti sängyn. Aika hidasta palvelua - 20 minuuttia kesti myyjän tulo sänkyosastolle. No, hyvää aikaa oli rupatella sängyn reunalla. Itse aloin heti suunnitella oman kämppäni (sitten joskus jossainpäin maailmaa) - sinistä tulee olemaan kyllä ja paljon! Jos olisi yhtä rikas kuin köyhäkin, niin ostaisi heti sängyn ja tuolin ja mattojakin. Haaveilla saa. Hieman pisti kyllä ärsyttämään taljat, joita ko.huonekaluliike möi. En vaan tajua, kuka moista edes tarvitsee seinälleen tai lattialleen. No, ehkä joku jolla on huono maku ja parisataa euroa ylimääräistä..

Huomenna on jo elokuu. Harmittavan nopeasti kesä meni. Kesä, jonka olisi voinut viettää paremminkin..Pah..


Posted in ,

maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Tavarat turvassa

maanantaina, heinäkuuta 28, 2008 marko77

Koko pieni omaisuuteni on jälleen turvassa - siis hallussani. Turvassahan ne olivat koko viikonlopun ajan lukkojen takana ja videovalvonnan alaisena. Vaan eipä kukaan ole kaivannut, siis laittanut viestejä kännykkään. Eräs ystäväni laittoi naamakirjaan viestiä kiireistä kesästään. Ovat perheen kanssa reissanneet ahkerasti ja jopa ajaneet kotipaikkakuntani ohitse. Hän kertoi meinanneensa soittaa, muttei sitten viitsinytkään - aamuyö kun oli. Ei tuo olisi haitannut, ystäville linjat ovat avoinna 247 - muut saavat odottaa ns. virka-aikaan.

Tällä viikolla olisi tarkoitus paahtaa kandia niin paljon kuin henkinen kunto antaa myöden. Johdanto on jo pulkassa ja yksi varsinainen lukukin jo "valmiina". Seuraavaksi pitää lukea lainsäädäntöaineistoa (hallituksen esityksiä ja valiokuntien lausuntoja - eduskunnan vastauksia unohtamatta). Oh joy..


Posted in ,

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Tiedä, itkeäkö vai nauraa..

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008 marko77

Seuraavalle asialle voisi nauraa joskus - muttei ehkä tänään. Tapani mukaan ajattelin käyttää hellepäivän opiskeluun Lahden tiedekirjaston 24h-atk-luokassa (kun varsinainen kirjastopuoli on kesälauantaisin kiinni, esmi-avaimella siis pääsee atk-luokkaan milloin tahansa).

No, pari-kolme tuntia siinä ahersinkin hikihatussa. Ajattelin käydä hakemassa vettä pullooni - nestetankkauksesta kun pitää huolehtia. Laitoin normaalisti oven kiinni. Mutta, takaisin tullessa ovi ei auennutkaan - eipä tietenkään. Huippumoderni ovijärjestelmä meni tilttiin, eikä siis päästänyt takaisin sisään. Kokeilin tuloksetta muitakin ovia. Mietin, että jaahas - taisi loppua opiskelu tältä viikonlopulta. Luokkaan jäivät kirjojen ja muistitikun (johon kandia on aherrettu) lisäksi sellaiset pienet tärkeät asiat, kuten kotiavaimet, kännykkä, lompakko henkkareineen kaikkineen, sandaalit, silmälasit, aurinkolasit..

Eipä sitten muuta kuin manuaalisesti ulos helleilmaan paljain jaloin ilman puhelinta, rahaa (olo oli kuin jollain hobolla). Piti kotiväellekin pirauttaa läheisen pääkirjaston vahtimestarin (joka tietenkin oli joku kesä-hessu) kännykästä. Onneksi osaan peräti kolme numeroa ulkoa, jotta edes jotain apua saan tarvittaessa.

Mitä tästä opin? Ehkä sen, että luuri ja lompakko pitää olla aina messissä, siis aina vaikka vaan kävelisi oven toiselle puolelle. Luoja tietää, miten olisi käynyt ellei pääkirjasto olisi ollut auki ja olisi sataa pläjäyttänyt. Maanantaina sitten hakemaan koko omaisuuttani, joka toivottavasti on turvassa. Ja sen kirjastonkin piti sitten lauantaina olla kiinni. Heh heh..


Posted in

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Pessimisti ei pety

torstaina, heinäkuuta 24, 2008 marko77

Kulunut kesä on ollut hienoinen pettymys. Vaikkeivät odotukset kovin korkealla olleetkaan, niin vähän huono maku on jäänyt. Ystävien kanssa on pitänyt tehdä sitä ja tätä, mutta johonkin he katosivat. No, toisaalta muutamien ystävien kanssa on oltu yhteyksissä ihan kivasti. Pettynyt olen ollut myös itseeni - olisiko aika katsoa itseäni peiliin, vai mitä tässä pitäisi tehdä? Ystävien tekemisiin ja ajatuksiin en voi vaikuttaa, mutta omiini onneksi voin. Kandistakin on saatu jo muutama "raaka" luku valmiiksi.

Puimme Prinsessan kanssa parina viime päivinä "meitä" lähinnä mesen välityksellä. Itselleni on jo pitkään aikaan käynyt selväsi, ettei meitä ole - ainostaan kaksi täysin erilaista ihmistä. Ja ihmissuhdetkeskustelut mesessä vain näköjään vahvistivat asian. Ei siinä mitään - hyvä että vatvominen loppuu ja voin keskittyä esimerkiksi kouluhommiin täysillä.

Onneksi sain Englantiin tekstiviestiyhteyden, monien hankaluuksien jälkeen. Laitoin ensin pari viestiä Sveitsiin (ystäväni oli laittanut väärän maasuunnan kortissaan), mutta tarkastuksen ja maanumeron vaihtamisen jälkeen (Englantiin siis +44) yhteyskokeilu meni läpi. Tiskaamista on kuulemma harrastettu ihan riittämiin lukuisten häiden takia. Pitääköhän tiedustella, tuleeko kirosanat englanniksi vai suomeksi?

Eilen kävin Punaisen Ristin paikallisosaston kesäretkellä - missäpä muualla kuin kesäteatterissa. Hieno näytelmä (Vilttiketju) hienolla paikalla! Oli kiva jälleen huomata, kuinka työteliään järjestämisrumban (linja-auto, liput yms.) palkkana on tyytyväiset osallistujat. Mummot ja paapat kiittelivät piristävästä retkestä. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kokee itsensä todella tarpeelliseksi. Niih..


Posted in ,

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Matkakuumetta

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008 marko77

Luin tänään aiemmin viikolla saamani kortin ystävältäni, joka oleskelee Shakespearen maisemissa (Alcester, West Midlands) kieliharjoittelussa. Ja vielä ihan tyylihotellissa. Kaikki on mennyt kuulemma hyvin - ainoastaan matkapuhelinnumero joutui vaihtoon. Täytyy tänään tehdä yhteyskokeilu, jos vaikka onnistuisin vääntämään oikeat numerot. Eilen katselin jo haikeana, mitä kaikkea Keski-Englannissa olisi tarjolla. Pitää nyt laskelmoida ja katsella, mitä tuleman pitää. Tarkoitus nimittäin olisi käydä kielikaunotarta tervehtimässä, kuten puhe on ollut. Saa nyt nähdä..

"Jos rakkaudesta puhut, puhu hiljaa."


Posted in

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Isoa kovaa..

torstaina, heinäkuuta 17, 2008 marko77

Eilen ja tänään tuli sitten pyöräiltyä oikein sydämen pohjasta - reilut 30 km). Eilen ulkoilutin iltapäivällä Tunturi Tuiskuni Lahteen - 17,6 kilometriä kotipihasta Lahden rautatieasemalle parkkiin keskinopeudella 21,7 km/h. Tänään erään ystäväni kanssa poljimme sellaisen Tour de Lahden (nimensä mukaisesti, heh). Oli pakko kisauttaa Puksu-junakin ylämäkeen, pientä sykkeennostoa. Lahdessa fillarointi teki kuulemma ystäväni reisille ihan hubaa (taisi eilinen bikki painaa jaloissa, hih). Tourailun jälkeen lähdin sitten kotimatkalle - tahti oli verkkaisempaa kuin eilisellä menomatkalla. Onneksi myötätuuli avitti tällä kertaa matkaa jonkin verran..

Sain poliisilta postia. Järjestyksenvalvoja-kortti odottaa itseään vielä parisen viikkoa, mutta onneksi väliaikaisella todistuksella voi tehdä jv-hommia. Illalla voipi nauttia mansikoista ja kermavaahdosta. Täytyyhän sitä energiaa pumpata, nyt kun sitä on ihan riittävästi mennyt..

Huomenna toki uusi merkintä, mutta jo nyt perjantaisen Suomen-vieraan kunniaksi. Iron Maiden - Bring Your Daughter To The Slaughter. YEAH!!! Onnekkaat he, jotka pääsevät keikalle - nyyh...



Posted in

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Kaivopuiston kallioilla..

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008 marko77

..on kulkijan hyvä olla ja katsella aavalle ulapalle. Eli terveiset Helsingistä! Siellä kuluikin ennalta vähemmän aikaa. Ensin satunnainen matkailija piipahti Kuntatalolla moikkaamssa ihania tuttuja - lounastaen ja höpöttäen kaikenlaista.

Tämän jälkeen piti mennä elokuviin (Sinkkuelämää), mutta raitiovaunu vei miehen kohti Eiraa. Kävin Kaivopuistossa ihmettelemässä paikallisten kesänviettoa - eikä hassumpaa ollenkaan: nukkumista viltin päällä, auringonottoa ja jotkut kuhertelivatkin. Harmitti, että ihan hyvä piknikkisää meni harakoille. Helsinki-reissun jälkeen oli mieluisaa pulahtaa järveen ja makoilla saunan lauteilla..


Posted in

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

3

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008 marko77

Meinasin unohtaa (ja näköjään unohdinkin) blogini tärkeän merkkipaalun. Eilen JustBlogIt täytti kokonaiset kolme vuotta! Tällä hetkellä merkintöjä on kunnioitettavat 376 kappaletta. Tosin täytyy muistuttaa, että joitakin vuosia sitten tapahtunut Blogger.comin uudistustyö vei monia kullanarvoisia merkintöjä bittitaivaaseen (RIP).

On ollut kiva kirjoitella elämääni koskevista asioista, vaikkei ne iloisia ole aina olleet - surullisuus kuuluu elämään, siitä ei kai pääse mihinkään. Välillä itsesensuuri iskee, mutta se taitaa olla kaikkien bloggaajien synti - eikö? Olen kuitenkin yrittänyt kertoa kaikista merkittävistä asioista ja ihmisistä - mielestäni ne ja he ansaitsevat sen. Kiitokset blogini vakiolukijoille (teitäkin ihme kyllä on) ja kommentoijille - tästä on hyvä jatkaa, yhteistä matkaa!

Kolme vuotta sitten, näihin samoihin aikoihin, listoja hallitsi ja meitä miehiä villitsi USA:ssa ihana(!) Mariah Carey ja "We belong together". Olen kuitenkin saanut huomata kuluneen kolmen vuoden aikana omakohtaisesti, ettei joitain ihmisiä vaan ole luotu yhteen. Mutta minkäs teet?



Posted in ,

Ihmissuhdeviidakossa

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008 marko77

Kulunut viikko sujui enemmän tai vähemmän ihmissuhdeviidakossa tarpoessa. Aiemmassa merkinnässä kerroin, kuinka tapasin erään ystäväni kahvittelun ja shoppailun merkeissä. Vasta nyt loppuviikosta havahduin siihen, että hän flirttaili kanssani! No, ystävien kesken tuolla ei liene merkitystä - en viitsi hänelle mitään edes mainita. On tullut myös puhuttua muutenkin ihmissuhteisiin liittyvistä asioista - enemmän tai vähemmän rakentavassa hengessä. Ja tarpominen jatkuu..

Eräs opiskelijatoverini sai viimeisen esseensä valmiiksi - oluen voimalla tosin mutta kuitenkin. Kertoi sen olevan mahtava tunne, kun kaikki on förbi ja todistusta vailla. Varmaan onkin. Itse hikoilen kandin kanssa, lähinnä tuskan hikeä siis..


Pomon Helsingin keikan kunniaksi Born to Run (live-versio) - yksi parhaimmista Bossin biiseistä.





Posted in , ,

torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Aurinkoinen torstai

torstaina, heinäkuuta 10, 2008 marko77

Toivoa täynnä ollut torstai on mennyt enemmän tai vähemmän ulkoilun merkeissä. Piipahdin jälleen Lahdessa. Piti vihdoinkin käydä heittämässä se järkkärikorttihakemus poliisilaitokselle (eli mäelle) ja vonkaamassa väliaikaista todistusta - jos vaikka intoa riittää tehdä ennen varsinaisen kortin saamista jv-hommia. Sen jälkeen hieman Lahti-touria kävellen, vaikka oli aika pilvinen ja sateinen ilma. Kotiin saavuttua hieman lepoa ja sitten taas ulkoilemaan - kun tuo lämpötila halusi kipua yli +20C. Onneksi niin, sillä viikonlopuksi on luvattu jälleen sateita.

Varasin Finnkinon Superpäivän kunniaksi kaksi elokuvalippua - kahteen näytökseen. Ajattelin vilkaista Sinkkuelämää ja Darjeeling Limited. Saa nyt nähdä..

Pitkästä aikaa musiikkia. Minun piti valita toinen artisti, mutta tänään näin pitkästä aikaa yhden puhuttelevimmista musiikkivideoista. No Doubt ja Don´t speak - take it away...



Posted in ,

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Ja hymyilemättä, kiitos!

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008 marko77

Kävin tänään pitkästä aikaa passikuvassa - pakko, muuten se jv-kortti jää lopullisesti uusimatta. Aika hintava oli (15euroa), mutta se ei mieltä painanut - vaan se, ettei passikuvassa saa enää hymyillä. Olen nimittäin tottunut hymyilemään kaikissa valokuvissa (siis sellaista aitoa hymyä, ei mitään pepsodentia) ja nyt jouduin olemaan kuin poliisivalokuvassa hölmistynyt ilme naamassa. Kesähiukset on sentään kunnossa. No, onneksi tuota sängin koristamaa (?) passikuvaa ei tarvitse kenellekään liiemmin esitellä..

Muuten tänään oli ihan ok päivä. Istuin kirjastossa lukemassa kandikirjoja ja muitakin opuksia (muun muassa tunneälystä) - iltapäivä kului ystävän (joka oli tenttimässä ruotsia) kanssa kahvitellen ja shoppaillen. Tulipa opittua paljon uutta keittiö- ja sisustustarvikkeista - voi kun pääsisi itse sisustamaan! Viihdyn aina hänen kanssaan, niin iloinen ja optimistinen mieli stressistä sun muista huolimatta. Hän totesi yksituumaisesti, että kun vi**ttaa, niin pieni 100 euron shoppailu piristää mieltä kummasti (tänään häneltä ei mennyt kuin 10 euroa). Olisipa yhtä rikas kuin köyhäkin niin voisi sen 100 euroa aina pistää ns. sileäksi. Ehkä sitten joskus. Ainakin jos saan tavoittelemani viransijaisuuden - toivossa on hyvä elää..


Posted in ,

lauantaina, heinäkuuta 05, 2008

Vannomatta paras

lauantaina, heinäkuuta 05, 2008 marko77

"Never say never!" eli älä kieltäydy - kerran, kahdesti tai kolmesti..Vannoin, etten ikinä liity poliittiseen puolueeseen - ota siis jäsenkirjaa. Luottamushenkilönä olen toiminut noin kahdeksan vuotta sitoutumattomana. Nyt sitten päätin, pitkän pohdinnan ja harkinnan tuloksena liittyä vihreisiin. Jotenkin luonnollinen valinta, sillä olen ollut ViNO:n listoilla edustajistoehdokkaana (yliopistossa siis) ja luottamushenkilönä ympäristölautakunnassa - ympäristöasiat ovat siis kiinnostaneet minua jo kauan ennen tätä populistista "pysäytetään ilmastonmuutos" meininkiä.

Välillä on vaikea olla poliittisesti valveutunut - ei opiskelijapiireissä vaan kotona. Olemme isän kanssa käyneet monen monta kertaa poliittisia väittelyitä - niin maailman kuin kotimaan politiikasta. Lähipiiriä ei vaan kiinnosta vaikuttaminen eikä aatteet. Onneksi opiskelijatovereiden kanssa parannamme silloin tällöin maailmaa - kukin eriväristen lasien lävitse.


Posted in ,

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Katkerat kyyneleet

torstaina, heinäkuuta 03, 2008 marko77

"Taivas itkee, niin itken minäkin.." Ei tainnut sataa silloin kuin itkin, ennen nukkumaanmenoa. Pari tuntia siinä vierähti, ennenkuin sai unen päästä kiinni - herätäkseni muutaman tunnin päästä uudelleen. Levoton yö muutenkin. Katkeruus se jaksaa ihmistä aina kiusata, kunnes häipyy jälleen taka-alalle. Kurja päivä oli muutenkin - sadetta sai pitää koko päivän. Tiistai sen sijaan oli suhteellisen mukava päivä: ensin parturissa kesähiukset ja sitten Helsinkiin yhdelle tuttavien seurassa. Helsinki-piipahduksen jälkeen uimaan ja saunan lämpöön. Keskiviikkona pyöräilyä ja hiukan kandin tekoa. Niin ne päivät menevät - kesälläkin yhdessä hujauksessa.


Posted in

maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Unihäiriöinen

maanantaina, kesäkuuta 30, 2008 marko77

Anteeksipyyntö siitä, ettei tämä ole anteeksipyyntö-merkintä ole - vieläkään. On ollut muuta ajateltavaa ja ennen kaikkea elimistö on ollut aika turta. Etenkin loppuviikosta lenkkeilystä ei ole tullut mitään - ainoastaan lepäilystä ja kirjojen kahlailusta (luin Muumipappa ja meri -kirjan). Jo neljänä yönä olen nukkunut huonosti - heräillyt pitkin yötä. Tiedä sitten vaikuttaako tuo huonelämpötila (+30C) tai joku muu. Muutamasta ystävästäni olen ollut huolissani, kun heistä ei ole kuullut mitään. Ehkä he kuitenkin pärjäävät..

Tällä viikolla pitäisi tehdä hiuksista selvää ja ehkä käydä Helsingissä. Loppuviikosta on luvassa kunnon ilmoja, joten kyllä se talviturkkikin lähtee. Ja pitää katsoa tuo Uinu uinu lemmikkini, joka siis tuli viime la-su välisenä yönä. Jos olisin sen tuolloin katsonut, niin sitten yöunista ei olisi tullut sitäkään..


Posted in

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Hei haloo!

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008 marko77

Lupasin itselleni, etten tällä viikolla paasaa surkeasta kesäsäästä. Mutta tänään on pakko todeta, tänään ei ole ainakaan vielä satanut. Eilen tein 10 kilometrin pyörälenkin sadesäässä - olin yltäpäältä märka tullessani kotiin. Onneksi pääsin saunan lämpöön. Saa nähdä, milloin tuo ilmanala lämpenee.

Luin tänään kirjastossa tekstiviestejä käsittelevän opuksen Hei haloo!, joka käsitteli mitäpä muutakaan kuin tekstiviestejä. Mielenkiintoista luettavaa! Tiesittekö muuten, että esimerkiksi tekstiviestin lähetysaika ja -päivä kertoo lähettäjästään paljon? Entäpä ne ärsyttävät känniviestit? Teen itselleni viikon mittaisen testin tekstiviestittelyyn liittyen (päättyen siis ensi keskiviikkoon). Testistä ja kirjasta tarkemmin siis ensi viikolla..

Seuraava merkintä koskee anteeksipyyntöä - joka on siis jo tehny, kirjallisesti tosin. Huomenna ehkä suullisesti.


Posted in

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Ystävät maailmalla

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008 marko77

Muutamat ystäväni ovat lähteneet/lähtemässä maailmalle - joko piipahtamassa tai hieman pidemmän aikaa. Toimittajakollegani on miehensä kanssa parhaillaan Seattlessa (WA), kahvin luvatussa kaupungissa vielä puolen viikon ajan. On ollut kuulemma kiva kaupunki. Sateisesta maineestaan huolimatta siellä on ollut kuivempaa kuin täällä - toisaalta mikä ihme tuo olisi?

Sulkapallopartnerini soitteli tuossa illan piristykseksi. Hän oli parhaillaan junassa, matkalla kohti Helsinkiä ja yllättäen Birminghamia. Hänen on näet ennen valmistumistaan suoritettava tutkintoon kuuluva neljän kuukauden kieliharjoittelu. ja nyt hänellä on siihen aikaa, kun hänen gradunsa on onnellisesti painossa. Hienoa, että hän saa mahdollisuuden nähdä hieman Helsinkiäkin pidemmälle maailmaa! Harmittelimme, ettemme ehtineet ennen hänen matkaansa nähdä (ei tuo nyt niin yllätyksenä tullut, myönnetään) Tampereella tai missään muuallakaan. Mutta olimme jo aiemmin sopineet, että piipahdan hänen luonaan Isossa-Britanniassa - heti kun hän on asettunut aloilleen ja minulla on siihen varaa. Tuo tosin tietää Pariisin lykkääntymistä, mutta kai meillä on aina Birmingham. Kortin ainakin lupasi lähettää.

Sain luettua tuon S.Kingin lemmikkikirjan. Ihan ok lopulta. Pitänee laittaa tallentavaan tuo elokuva (la-su-välisenä yönä). Jos vaikka olisi katsomisen arvoinen.


Posted in ,

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Elämää mittumaarin jälkeen

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008 marko77

Juhannus - mittumaari, on tältä vuodelta taas takana ja edessä hidas, mutta väistämätön matka kohti syksyä. Eihän tässä ole ollut kunnon (uinti)kelejäkään vielä! Mutta helteinen heinäkuu on aina toivomme, eikö niin! Juhannus meni allekirjoittaneelta sadetta, raetta ja ukkosta pidellessä - niin ja Kingin Uinu uinu lemmikkini -kirjan parissa. Vielä olisi sata sivua jäljellä. Ei mitään kunnon kauhua, siis luettuna. Ehkä elokuva olisi ollut pelottavampi, mene ja tiedä kun en oikeastaan ole tuon genren ystävä.

Ensi viikolla olisi todenteolla paneuduttava kandiin - vielä pitäisi lainsäädäntöaineistoon tutustua. Itsehallintoon liittyvää kirjallisuutta on tullut luettuakin viime aikoina - sekä ohjaajan että muiden tuotoksia. Saa nähdä, mitä tuostakin tulee. Ehkä valmista. Ei sillä, ystävien gradut ovat myös jämähtäneet paikoilleen - osalla tietty.


Posted in ,

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008

Mittumaaria!

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008 marko77

Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus, ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

Eino Leino


Hyvää Juhannusta, mittumaaria ja Keskikesän Juhlaa - joka menee allekirjoittaneella hyvän kirjan parissa!


Posted in ,

Made of honor

perjantaina, kesäkuuta 20, 2008 marko77

Rakastunut bestman - mitähän tuosta voisi kirjoittaa? Ainakin sen, että se on tyypillinen romanttinen komedia, jonka juoni seuraa perinteistä kaavaa - ennalta-arvattavaa loppua myöten. Lisäksi sen voi todeta olevan, (näin ainakin itse näkisin) päivitetty versio "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" -elokuvasta - tosin häitä taisi elokuvassa olla ainoastaan kolme. Ideana kuitenkin hyvä, joskin idean mukana tulee sitten niitä kliseitä roppakaupalla.

Näyttelijätyö oli ailahtelevaa. Patrick Dempsey oli pettymys - taitaa Grey Anatomia antaa miehestä liian hyvän kuvan. Sen sijaan uusi tuttavuus ainakin minulle - Michelle Monaghan, loisti Hannahina sortuen kuitenkin aika ajoin ylinäyttelemiseen.

Rakastunut bestman on kuitenkin romanttisen elokuvan ystäville, johon itsekin lukeudun, katsottava kesäleffa hyvässä seurassa. Itseäni kävi hiukan niiskuttamaan elokuvan lopussa, sillä nainen parhaana ystävänä ei ole mikään helppo asia - tunteet kun kuitenkin johtavat ihmistä, ei siitä mihinkään pääse (eli been there). ***1/2


Cos all of the stars
Are fading away
Just try not to worry
Youll see them some day
Take what you need
And be on your way
And stop crying your heart out
(OASIS - Stop Crying your heart out)




Posted in ,

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Paljon kirjoitettavaa - vähän aikaa

torstaina, kesäkuuta 19, 2008 marko77

Niin paljon olisi (ollut) kirjoitettavaa. Ja sateisen sään takia vielä mahdollisuus bloggaamiseen. Mutta jostain syystä kirjaimet eivät ole löytäneet tietään tänne. Voi olla, että kokopäiväinen ruudun tuijotus vie kirjoittamishalut - sitä vaan haluaa lepuuttaa silmiään. Lupaan juhannuksen aikana korjata tilanteen. Keskikesän juhla menee ihan kotinurkilla tietokoneen välittömässä läheisyydessä - kuten niin monena vuotena.

Tänään on Finnkinon Superpäivä ja ajattelin katsastaa "Rakastunut bestman" -elokuvan Prinsessan kanssa. Emme ole kuitenkaan treffeillä, ihan muuten vaan. Jotta joskus ehkä olisimme, niin meidän pitäisi käydä asiasta jonkinlainen keskustelu - ettei mitään jää epäselväksi. Ihan tarpeeksi on moisesta kokemuksia. Mutta elokuvasta sitten juttua huomenna..


Posted in

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Leppoisa lauantai

maanantaina, kesäkuuta 16, 2008 marko77

Lauantaina tapasin erään ystävän pitkästä aikaa - ainakin puoleen vuoteen ei olla nähty (eli sitten viestinnän opintojen loppumisen). Yhteyksiä on toki pidetty yllä lähinnä tekstiviestitse. Pienen hetken verran (noin tunnin) oli mukava istua aurinkoisella Teerenpelin terassilla ja parantaa maailmaa mustikkasiiderilasin äärellä - vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Eihän tuo ihminen ole onneksi muuttunut mihinkään, onneksi.

Harmi, että tuo aika lentää mukavassa seurassa, sitä olisi jutustellut ja vaikka mutustellut koko päivän. Mutta ystävääni odottivat pitkän ja rankan viikon jälkeen perheenäidin askareet - etenkin kun työmatkojen takia ne ovat jääneet hieman vähemmälle. Mutta sitä se on, valtion työläisen elämä.

Terassituokion jälkeen nautin paikallisesta jalkapallotarjonnasta, joka jatkuu myös tänään. EM-kisoja on kiva katsoa, mutta alasarjojen peleissä on sitä jotain - oikeata jalkapalloa.


Posted in ,

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Perjantai 13. Helsingissä

perjantaina, kesäkuuta 13, 2008 marko77

Terveiset aurinkoisesta Helsingistä! Oli yllättävän lämmin, vaikka merituuli hiukka viilensi oloa. Aika kului suurimmaksi osaksi citypyörällä sotkiessa. Jotenkin naurettavan näköistä, kun metriyhdeksänkymmentä paahtaa menemään tuollaisella pienellä vihreällä citypyörällä. Ja satulakin heilui, kuin heinämies pellolla. Olisikin joku ottanut kuvan minusta sotkemassa sillä!

Tänään vietetään tapaturmapäivää. Itselläni oli toki pyöräilykypärä, kuten aina. Mutta kyllä kypärättömiä viiletti menemään, ihan hirvittää ajatellakin seurauksia kun sattuvat auton kanssa samalle törmäyskurssille. Sattui Helsingissä silti tapaturmia - ratikkojen törmäily ja TEM:n tulipalo. Jälkimmäinen veti paljon väkeä Presidentinlinnan edustalle. Oli toimittajaa, valokuvaajaa, kameramiestä, poliisia, palomiehiä - ja meitä uteliaita. Kesätoimittajia pörräsi joka suunnassa, olisi kyllä tehnyt mieli olla yksi heistä.

Senaatintorilla esittäytyi Pohjois-Karjala, jonne on pitänyt mennä jo kaksi kesää. Heti tuli mieleeni ystäväni, joka tällä hetkellä on kotonaan - Pohjois-Karjalan Nurmeksessa. Ja ikävä, totta kai! Toivottavasti meillä on vielä monenmonta iloista hetkeä Suomen kesässä!

Tänään esiintyy Kylli-täti (Kylie Minogue) Helsingin Harwall Arenalla. Olisin päässyt töihin sinne, mutten ole vielä saanut aikaiseksi sitä jv-korttia - maksaakin peräti 31 euroa. Ensi viikolla se on kai pakko hankkia, muuten se jää. Ihanalta Kylli-tädiltä (voi kun olisi pitänyt mennä katsomaan häntä) Confide in me - omistettu ystävilleni. Ihania olette.

We all get hurt by love
And we all have our cross to bear
But in the name of understanding now
Our problems should be shared

Niinpä



Posted in ,

torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Perjantai-fiilis

torstaina, kesäkuuta 12, 2008 marko77

Onko muillakin perjantai-fiilis? Itselläni on ja paha sellainen - joka tilanteessa pitää katsoa kalenteria ja tulla siihen tulokseen, että on vasta torstai. Ei sillä, että huomenna olisi jotenkin erityinen päivä - taitaa sisäinen kello hiukka heittää tuon Oulu-retken seurauksena. Punaista Ristiä on ollut koko viikko, kohta silmätkin ristissä järjestellään kesäteatteria osaston jäsenille. No, huomenna Helsinkiin - lukemaan ja olemaan..

Tänään oli kuitenkin ihan ok päivä. Kävin Lahdessa haahuilemassa erään ystäväni kanssa sielläsuntäällä ja oli kiva muutenkin jutella. Tulihan sitä ostoksillakin käytyä. Farkkuja katselin, mutta aivan ei päällepantavaa tullut mukaan - Anne Mattilan ja Nelly Furtadon cd:t erikoishintaan.

Jannen vika, että päässäni soi Janne Tulkki. Sain muutaman kappaleen bussimatkan aikana ja tuota yhtä kappaletta on tullut kuunneltua ahkeraan. Youtubesta en sitä biisiä löytänyt, mutta ihana tämäkin. Tanssisin tätä mielellään, jos joku veisi - itse vietynä menisimme vain ojasta allikkoon.

Vielä ei ole ketään, jolle omistaisin tämän biisin. Täytyy sitten omistaa kaikille kaunottarille, tasapuolisesti..


En tunne jokaista sun mieles polkua, en sielus erämaata.
Sen tiedän todella, en ilman sinua mä täällä mennä saata.
Olen onnellinen siitä, että kanssas olla saan
täällä ja siellä, elämän tiellä.


Posted in

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Kotona taas

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008 marko77

Viikonloppu-reissu Ouluun on takana ja väsynyt matkalainen on jälleen kotimaisemissa. Suomen Punaisen Ristin yleiskokous sujui mukavissa merkeissä ja tärkeisiin päätöksiin on otettu osaa - kuten demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluu. Saimme asiantuntevan puheenjohtajan järjestöömme, joka tuntee ainakin talouden monet kiemurat - eikä varapuheenjohtajisto ole sen huonompi. Myös ponsia saimme aikaiseksi tuoreen hallituksen pohdittavaksi. Tästä on hyvä jatkaa kohti Lahtea 2011. Itselläni alkaa kolmen vuoden valtuustoura - liikuttavaa olla luottamuksen arvoinen..

Hauskaakin oli päätöksenteon lomassa - eikä vähiten seuran ansiosta. Piirin ystävien lisäksi matkaa piristi muun muassa hallatoveri vuosien takaa. Oli mukava kuunnella hänen kuulumisiaan - eli lähinnä perheestä ja työurasta opintojen jälkeen. Ihana ihminen jo opiskeluaikoina.

Lauantai-ilta kului hyvän ruoan ja viihdyttävän musiikin parissa - tanssilattiaa unohtamatta. Vaikken osaa tanssia, niin oli pakko viedä muutama kaunotar lattialle (muun muassa tämä hallatoverini). Pitäisi kyllä mennä jonkinlaiseen tanssikouluun *nolo*. Diskomusiikin soidessa oli sitten helpompaa (tosin su-aamuna lihakset olivat aikalailla kipeinä). Ihanien ystävien kanssa oli pakko lähteä myös jatkoille - Cabarehen Happoradion keikalle. Tosin tuolla ei puhumisesta tullut juuri mitään, hyvä jos kuuli omat ajatuksensa.

Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan, oli ajanpuute. Kaupunkiin ei juuri ehtinyt tutustumaan, sääli sinänsä kun kauniista kaupungista on kysymys. Eikä oululaisiinkaan oikein saanut kontaktia. Mutta ehkä sitten seuraavan kerran..


Posted in ,
Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More
RSS FeedSubscribe to our RSS feed!
Follow me on Twitter!Follow me on Twitter!