tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Keväinen viikonloppu

Terveiset Tampereelta! Pari tenttiä taas takana ja monenmonta vielä edessä. Oli kuitenkin vähäisestä valmistautumisesta huolimatta syytä käydä koettamassa onneaan.. Unohtamatta hallatovereita, joita on aina kiva nähdä - erään kaunottaren kanssa kahvittelin ennen tenttiä. Kivoja hetkiä, tuollaiset keskustelutuokiot!

Kulunutta viikonloppua, joka tarjosi ainakin keväistä ilmaa, voi muistella hyvillä mielin näin keskellä viikkoakin. Lauantai meni käytän
nössä kokoustaen SPR:n Hämeen piirin vuosikokouksessa. Oli ihana nähdä muutamia hyviä ystäviä pitkästä aikaa ja saada luottamustoimelleen (piirihallituksen jäsen) jatkoa! Kiva oli myös nähdä Lahden ylpeys, Sibeliustalo sisältä käsin - kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli sielläpäin pyöritte!

Sunnuntaina piti lukea vero-oikeuden tenttiin, mutta jotenkin sitä tuli taas lähdettyä ulos aurinkoon! (Iitti ja Jaala - Wellamo 2009 tour). Ja rangaistus koitti heti seuraavana
aamuna - jalat olivat tetsailusta ihan tuuskana! Sitä se tietokoneen ääressä istuminen on teettänyt, heh!

Sää on suosinut suomalaisia menneenä viikonloppuna ja vielä tänäänkin oli lämmintä. Nyt, kun wappu lähestyy, niin sää epävakaistuu ja viilenee. Niinpä tietenkin! Mutta se ei menoa haittaa - yo-lakki päähän ja torille! En tosin vielä tiedä, minnepäin (eli minne torille), mutta se jää nähtäväksi.. Huomenna sen sijaan Helsinkiin heti aamusta. Oi iloa..


perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Luomisen tuskaa tai sen helppoutta

Olen kirjoittanut lukuisia artikkeleita, lehtijuttuja, reportaaseja sekä kolumneja - mielipidekirjoituksista puhumattakaan. Harvoin olen saanut jutuistani palautetta. Mutta sitä on tullut, ei siinä mitään. Kuntalehteen työharjoitteluni aikana kirjoittamani lahjusjuttu sai ansaitsemaansa huomiota seuraavan illan puoli yhdeksän uutisissa, kun he käsittelivät samaa aihetta. Lisäksi paikallislehteen kirjoittamani juttu paikallisen jalkapalloseuran valmentajasta kerää kehuja näin monen vuoden jälkeen. Ja onhan muutama Spray-lehden juttukin mielestäni aika onnistunut. Tällä viikolla sain kehuja eräästä tulevasta mielipidekirjoituksesta (ESS:n Vierailija-palstalle), jonka aihepiirinä oli vapaaehtoistoiminta ja taantuma nimenomaan Punaisen Ristin näkökulmasta (parin viikon päästä vietetään Punaisen Ristin viikkoa). Saa nähdä, miten teksti otetaan vastaan suuren yleisön silmissä.

Kirjoittaminen mielletään yleensä toimittajan tehtäväksi, mutta sitä tekevät myös muut ammattiryhmät (esimerkiksi sanoittajat, johon palaan myöhemmin blogissani). West Wingiä seuratessani kiinnostukseni on kasvanut ns. puheenkirjoittajien tehtäviin (puheenkirjoittajia käyttävät Suomessa ainakin ministerit ja tasavallan presidentti). Vastoin yleistä käsitystä puheenkirjoittaja no, ei nyt varsinaisesti syötä sanoja kenenkään suuhun, vaan auttaa ilmaisemaan näkökulmia erilaisista asioista yhdessä avustajakunnan kanssa.

Vaikken koe itsenäni kovinkaan verbaalisesti lahjakkaaksi, niin tiimityöskentely ja ajankohtaisten asioiden sekä ilmiöiden seuraaminen onnistuisi. Ja mitä nuorempi, sen parempi (näköjään) - presidentti Barack Obaman virkaanastujaispuheesta oli pääasiallisessa vastuussa 27-vuotias Jon Favreau. Nuorena se on näköjään vitsa väännettävä.


maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Sankareita kaikki

No niin, nyt taas blogin ja arjen parissa. Pari päivää ilman tietokonetta teki terää. Väsymys on jo voitettu kanta. Yllättävän koville otti nuo valvomiset, kuuluu kai ikään. Mutta kivaa oli hallatovereiden kanssa - kuten joka exculla! Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja tovereita sekä tutustua fukseihin, joista ei oikeastaan tiennyt ennen matkaa mitään. Kumma kyllä, he tuntuivat tietävän minusta enemmän kuin minä heistä (kaikki tuntee apinan jne.). Niin se kai aina menee..

Helsingin vierailukohteissa (muun muassa EU:n edustusto) oli rentoa ja laivalla sitä vasta hyvä meininki oli! Varsinkin, kun mukana matkassa oli Mestiksen viime kauden sankarit (vaikka mehän ollaan sankareita kaikki) Poika seuranaan! On varmaan hieno tunne siemaista kouhujuomaa mestaruuspokaalista. Aika jännä nähdä sellaisia ihmisiä livenä, joita on tullut seurattua Urheilukanavalta - no, lätkänpelaajatkin ovat vain ihmisiä. Tanssilattialla oli mahtava meno, kuinkas muuten! Tein muun muassa uuden diskotanssi-ennätyksen (oliko se kahdeksan biisiä yhteen menoon). Ja illan viimeinen hidas fuksikaunottaren kanssa (paljonkohan sitä pituuseroa nyt olikaan, ainakin 20 senttiä) totta kai!

Aamuviiteen saakka siis tuli notkuttua ja kolme tuntia siinä sai "nukuttua" ennen maihinnousua Tallinnaan, joka on muuttunut viime näkemästä aivan totaalisesti! Hienot autot ja luksuslukaalit, ihan länsimeininkiä pikkuhiljaa. Mutta veikkaanpa, ettei kansalaisten tulotaso silti ole kahdessa-kolmessa vuodessa hirveästi noussut. Vanhassa kaupungissa oli yhtä hienoa kuin ennenkin ja tutustuimmepa kahden kaunottaren kanssa Viru-kauppakeskukseen (joka erehdyttävästi alkaa muistuttamaan kotoista Kamppia). Positiivisin asia Tallinnassa on ehkä turistin näkökulmasta ruoan hinta. Söimme ennen satamaan raahautumista paikallisessa Amarillossa. Kunnon kanahampurilainen ranskalaisilla kustansi runsaat kahdeksan euroa - Suomessa vastaava annos taitaa maksaa 13-15 euroa.

Ihan positiiviset fiilikset jäivät koko reissusta, vaikka tuliaisissa olikin kantamista ja perjantai meni ihan yrittäessä pysytellä hereillä (tuntuu, ettei vanha enää jaksa). Musiikiksi tähän loppuun jokaisen nitrodiskolaisen suosikki - Village People ja YMCA. Yritin löytää illan viimeistä hidasta, mutta tuloksetta. Mutta kyllähän tämäkin on kiva biisi, ainakin tanssittava sellainen..


keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Matkalla

Blogi vaikeneen, mutta vain hetkeksi. Ainejärjestöni ministeriö ja tulevat virkamiehet matkaavat ensin Helsinkiin ja sitten Tallinnaan. Sitä kandia voisi hieman juhliakin! Mutta ensin nostetaan malja Hillsboroughin uhrien muistolle - You´ll Never Walk Alone!


tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Haluatko Slummien miljönääriksi?

Oscar-rohmu ja romanttiseksi draamaksi luokiteltu Slummien miljonääri on enemmän kuin kahden tunnin elokuva Intiasta (vaikkakin englanniksi puhuttuna). Se on elokuva sekä veljellisestä että palavasta rakkaudesta - rakkaudesta, jonka edessä vaikeudet on tehty voitettavaksi. Elokuva on myös yhteiskunnallinen opetusohjelma tarkoituksenaan avata maailman silmät slummien (jota on kaikissa kaupungeissa) kurjuudelle. Ohjaaja Peter Boyle (muun muassa Trainspotting) peräänkuuluttaa maailmaa, jossa kaikilla ihmisillä olisi siedettävät asuinolot.

Aloitetaanpa alusta. Olipa kerran kaksi veljestä, Salim ja Jamal, jotka elävät Mumbain slummialueella tavallista pikkupoikien elämää. Veljeksistä Jamal on järkevä ja asioita harkitseva, kun taas Salim villi ja alati vaikeuksiin joutuva. Poliittisen vainon takia veljeksistä tulee orpopoikia, jotka joutuvat eroon äitinsä lisäksi kotikylästään. Poikien etsiessä paikkaansa yhteiskunnassa muskettisoturien joukkoon liittyy Latika (ihastuttava Freida Pinto) , johon Jamal tykästyy silmänräpäyksessä.

Orpojen tie Intiassa on pitkä ja kivinen, mutta kaikki näyttää pikku hiljaa valoisalta - vai näyttääkö sittenkään? Jamal (Dev Patel) on voittamassa 20 miljoonaa rupiaa "Haluatko miljönääriksi" -visailun paikallisessa versiossa joutuen poliisin hampaisiin huijausepäilyn vuoksi, Salim (Madhur Mittal)työskentelee mafioson palveluksessa ja Latika on naitettu tälle roistolle, jota lopulta kiinnostaa ainoastaan oma hyvinvointinsa.

Boyle kuljettaa tarinaa mestarillisen leikkauksen keinoin. Koko elokuva on kuin kasa lukuja kertomuksessa, joka saa huipennuksensa viimeisen puolen tunnin aikana. Ennalta-arvattava loppukaan ei pilaa elokuvan katsojanautintoa, vaan tarjoaa kahdeksan Oscarin arvoisesti niin maantieteellisiä kuin romanttisiakin elämyksiä. ****


sunnuntai, huhtikuuta 12, 2009

Pääsiäistä!

Pääsiäinen on sujunut tähän asti melko rauhallisesti. Eilen tein kymmenisen kilometrin pyörälenkin melko keväisessä kelissä - aurinko paistoi ja osa säteistä tarttui naamaankin. Hieman D-vitamiiniakin siis ulkoillessa. Tänään olisi tarkoitus jatkaa ulkoilua, toivottavasti se aurinko näyttäytyy pian. Muutama sulkaamunakin on tullut syötyä. Mikä ihme niissä Kindereissä viehättää aikuisiakin?

Torstaina kävin katsomassa Slummien miljönäärin Finnkinon Superpäivillä. Elokuvakokemuksesta lisää seuraavassa merkinnässä. Nyt hyvää ja rauhallista Pääsiäistä itsekullekin säädylle!


torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Siedettävät päivät

Muutama edellinen päivä on ollut ihan siedettävä, siis verrattuna aiempiin päiviin. Tiistaina sain tietää, että eräs ystäväni on saanut oman prinsessansa eli tyttövauvan (tämäkin tieto tuli tosin Facebookin kautta, jotain hyötyä siitäkin). Kerrassaan ihana uutinen! Minun piti eilisellä Helsingin piipahduksella käydä ystävääni ja pienokaista tervehtimässä, mutta vierailuajat eivät sopineet omaan aikatauluuni. Enkä ehkä olisi halunnut heitä häiritäkään. Ehtiihän tuota pienokaista ihailla kevään aikana, toivottavasti..

Muutenkin viivyin pääkaupungissamme pienen tovin. Olisin halunnut jäädäkin sinne lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmaan - vaikka piipahtaa terassilla, kun nuo näyttävät olevan auki. En ehkä yksin olisi mennyt, eli toiseen kertaan olisi tuokin jäänyt. Iltasella puhuin erään toisen ystäväni kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen katsastin paikallisjoukkueemme (lajina siis jalkapallo) Suomen Cupin mittelön, joka päättyi 3-1 voittoon. Otin uudella järjestelmäkamerallani "muutamia" kuvia ja näpithän siinä jäätyivät. Mutta kyllä oli sen arvoista, kai..

Posteljooni on tuonut kuluneella viikolla kaksi odottamaani kirjettä. Toinen on VR:ltä sisältäen todennäköisesti vastauksen reklamaatiooni konduktöörin käytöksestä eräällä junamatkalla ja toinen tuli Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta - ilmeisesti se kauan ja hartaasti odotettu kandidaattityön arvosana. Molempiin kirjeisiin syvennyn tarkemmin pyhinä. En näet halua pilata suhteellisen hyvää tuultani (eli toistaa aiempaa virhettäni) ja toisaalta aikakin on ollut kortilla.

Tänään on kiirastorstai ja alkaa oikea pääsiäiseen laskeutuminen. Vaikken mikään uskovainen olekaan, niin jotenkin tämä kärsimysviikko tuo sieluun ja mieleen oman osuutensa. Via Dolorosa (Kärsimysten Tie), kavaltaminen, ehtoollinen ja ristiinnaulitseminen - ylösnousemusta unohtamatta, muistuttavat elämän raadollisuudesta ja siitä, että kärsimys kuuluu jokaisen elämään. Lopulta kuitenkin elämä voittaa ja usko tulevaan on vahva.

Pääsiäisuskomuksista voi lukea täältä - Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilta, josta on poimittu allaoleva loppukaneetti. Vinkkinä tytöille, heh!

Jok ei Mariana makaa,
ei se pääsiäisenä tee pesää,
eikä koko kesänäkää saa ketää.
Sanotaan tytöistä.
Kurikka. Paulaharju 12786. 1920.


maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Vetämätön olo

Olo on ollut pari viikkoa aika väsynyt. Saatuani kandin pakettiin kypsäreineen päivineen ja tentittyäni muutamat pakolliset kurssit, jotain hävisi samalla. Unet ovat ainakin pidentyneet (en ole ainakaan päivittäin heti aamusta pakertanut, vaan toisinaan nukkunut aamukahdeksaan, toisinaan yhdeksään) ja liikuntakin lisääntynyt - viikonloppuna kroppa sai ehkä kohtuutontakin kyytiä fillarinnoin myötä.

Olen alkanut epäillä syömieni vitamiinilisien tehoa. Kohta 300 tablettia MultiVitaPlussaa on mennyt, enkä ole oikeastaan tuntenut niiden tehoavan. No, myönnettäköön, ettei tuo ruokavalio ole riittävän monipuolinen (esimerkiksi hedelmiä popsin pari kertaa viikossa). Ongelma on ehkä kuitenkin henkisellä puolella. Olen tapani mukaan ottanut muiden murheita kannettavakseni (niinhän ystävät tekevät, eikö?) ja omissakin on selvittämistä. Toivottavasti tämä kone nyt lähtee tästä käyntiin ja suurempi kevätväsymys ei iske, muuten ei hyvä heilu


keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Muoditon

En ole koskaan juossut muodin perässä - en ainakaan tunnusta. Vaatteeni ovat pääasiallisesti markettitavaraa ja samoin kenkäni. Ainoastaan pikkutakit olen ostanut Dressmanista ja nekin tarjousrekistä. Myös silmälasit ovat "nimettömien" valmistamia, sillä laatumerkkejä ei ole oikein varaa ostella. Kävin tänään aurinkolasiostoksilla, sillä kevätaurinko käy ilkeästi silmään ja olisi kiva nähdä vuoden parinkin päästä jotain. Intersportista mukaani tarttui ruotsalaisen Prestigen (www.prestige.se) tämän vuoden mallistoa reilulla kolmella kympillä. Tiedä sitten, ovat nämä nyt sitten muotilasit - hinnan puolesta eivät. Olen katsellut parin sadan aurinkolaseja, mutta se olisi jo tyyris investointi tuloihin nähden. Nuo Prestige Stenit ovat kuitenkin laadukkaan oloiset ja sporttiset, aivan kuten käyttäjänsäkin!

Juttelin tänään erään ystäväni kanssa Facebookin chatissä. Hän kiitti lähettämästäni piristyskortista (hän on ollut jonkin aikaa allapäin). Laitoin korttiin ehdotuksen yhteisestä ruoka- tai oluthetkestä - häntä kun en ole nähnyt aikoihin! Yksi pieni mutta siinä oli: kortti tuli päivän myöhässä (luulin, että Itella toimittaa postin päivässä). Eilen olin nimittäin Tampereella ja tentin jälkeen olisi ollut aikaa murkinalle tai oluselle. Sovimme muun päivämäärän ja asia pitää ottaa puheeksi jo enemmin kuin päivää ennen h-hetkeä. Onneksi lauantaille on jo sovittu Helsinkiin tapaaminen erään toisen ystävän kanssa. Tarkoituksena on heitellä koripalloa ja suunnitella tulevaa, toivottavasti liikunnallista kesää.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More