sunnuntai, maaliskuuta 29, 2009

Kesäaika

Toipilaana oleminen ei ole ollut herkkua, koska ulkona on viime päivinä ollut mitä mainioin ilma. Sitä se on toki ensi viikollakin, sillä auringonpaisteen lisäksi luvassa on 5-6 lämpöastetta. Vielä en uskalla laittaa ohuempaa takkia päälle, sillä kohta ollaan uudelleen sängyn pohjalla. Tällä hetkellä väsyttää ja tuo kesäaikaan siirtyminen ei sitä väsymistä poista. No, ensi viikolla on tehtävä taas gradua ja tentittävä kunnallisoikeutta - vaikka sitten kipeänä. Myös muutama tärkeä sähköposti pitää jaksaa kirjoittaa.

Eilen vietettiin Earth Houria, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomio ilmastomuutokseen. Itse osallistuin kyseiseen tapahtumaan kannettavan tietokoneen sammuttamisella kahdeksan jälkeen koko illaksi - seuraavan kerran siis avasin tietokoneen aamulla. Ele oli pieni, mutta kai se jossain tuntui. Olisi vaan ollut hyvä, mikäli Suomessa olisi tuohon kampanjaan lähdetty kunnolla. Taisi tuo lottopotin jännittäminen viedä pohjaa hyvältä asialta. Tänään pitää muistaa tallentaa Amazing Racen Suomen osuus, vaikka tuo on jo vuodelta 2006!


torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Pöpö- ja parisuhdesoppa

Taitaa olla sääntö kuin poikkeus, että aina stressitason laskettua tietylle tasolle pääsevät pöpöt yrittämään vallankaappausta kehossani. Eilen illalla oli pientä lämpöä ja vilunväreitä, joten tämä päivä on vietetty kotona - ikkunasta auringonpaistetta ihaillen. Kandin suorittamisen jälkeen olen ollut aika eksyksissä. Kaikkea pitäisi kyllä tehdä, mutta mitä ja missä järjestyksessä? Graduunkin pitäisi paneutua kunnolla ja rauhassa - ainakin tutkimussuunnitelmaa pitäisi päivittää ja muutenkin katsoa, että kaikki paperit sun muut ovat tallessa.

Sulkapalloseuralaiseni kanssa keskustelin tuolloin maanantaina parisuhteista, joka todellakin on oma maailmansa. Mainitsin jo edellisessä postauksessa, että hänen poikaystävänsä ei sulkapallomatsia oikein sulattanut. Luulisi olevan ihan sama kuka tekee ja mitä kenenkin kanssa, siis tuollaisia viattomia juttuja. Totesimme sulkapallomittelömme "erätauolla" kauhistukseksemme, että ystäväpiirissämme on monia katkenneita tai katkeamaisillaan olevia parisuhteita. On avo- ja avioeroja ja sen seurauksia: lapsia ilman isää tai äitiä - kaksi kotia sekä ainakin yksi särjetty sydän. Sulkapalloseuralaisenikin vanhemmat erosivat tämän ollessa lapsi. Onnellinen ulkokuori ei välttämättä sitä ole koskaan ollutkaan ja esiripun laskettua ainakin me sivustaseuraajat usein mietimme: miten tässä näin pääsi käymään? Miten ikuiseksi Jumalan edessä luvattu rakkaus ei kestänyt ylä- ja alamäissä, vaan metsään mentiin ja pahasti.

Rakkaus ole ikuinen, vaikka itse tahtoisin kovasti uskoa siihen. Joku (voi) löytää toisen ihmisen, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa - joku voi haluta olla vaan yksin ongelmiensa kanssa tai olla mieluiten työnsä kanssa naimisissa. Vaikka omat vanhempani ovat ongelmistaan huolimatta yhdessä jo neljättä vuosikymmentä, niin kaikkien vanhemmille ei ole käynyt yhtä hyvin.

Itselläni ei ole kokemusta minkäänasteisista parisuhteista (milloin muuten parisuhteessa ollaan, kysyn vaan viisaammilta, eli teiltä). Haluaisin kuitenkin ottaa selvää parisuhteen saloista. Wikipedian mukaan "parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta". Onko tuo samaa kuin seurustelu? Wikipedian määritelmä sisältää katso myös -osion: Avioero, avioliitto, avoliitto, rakkaus, rekisteröity parisuhde, seurustelu, ihmissuhde ja osittaisparisuhde. Niinpä niin.

Laitan tähän parisuhdesopan nauttimisen lomaan aiheeseen liittyvää musiikkia. Sturm und Drang musisoi miljoonista öistä (A million nights). Eräs ihminen omisti ko.biisin minulle joulukuisessa mesekeskustelussa. Mutta ei siitä sen enempää.



maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Yhden rintaman sota

Jo yli puolen vuoden ajan olin taistellut kahdella rintamalla - tahkonnut graduseminaaria ja vääntänyt sinne gradulukua. Lisäksi kandi on vienyt aikaa, hermoja, istumalihaksia ja paperia - kirjoista puhumattakaan. Nyt tuo alempi yliopistotutkinto on askeleen lähempänä. Kuukausi sitten palautettu kandidaattitutkielma sai tänään seurakseen kypsyysnäytteen ja 10-sivuisen kandiseminaarin korvaavan esseen. Kahden viikon päästä olisi tulossa kandista lausunto - odotan kakkosta tai kolmosta. Ei sillä niin väliä, kunhan on pois alta. Nyt sitten tenttien ja gradun kimppuun. Kahden rintaman sota muuttui kertalaakista yhden rintaman sodaksi.

Tänään pelasin erään ystäväni kanssa sulkapalloa. Oli ihan tasainen vääntö ja mukavia pallorallejakin. Hiki tuli pintaan ja kiva mieli kaupan tekijöiksi! Ensi viikon palloittelusta en ole varma, sillä pelikaverini poikaystävällä oli kuulemma hieman sanomista jo tästäkin mittelöstä. On se kiva, että joku tuntee minut uhkaksi - suorastaan imartelevaa. Minähän nimittäin olen, kuten minut livenä nähneet ovat todenneet, varsinainen Don Juan ja Brad Pitt samassa persoonassa. *sic!* No, ehkä minä ymmärrän asian silloin kuin itse olen parisuhteessa. Parisuhteeseen nimittäin liittyy paljon sellaista, jota minä en vaan näköjään ymmärrä.



perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Valintoja

Eilen oli aika hektinen päivä verenluovutustilaisuuden takia - onneksi aamupäivä oli ns. vapaata ja sai nukkua peräti puoli yhdeksään saakka. Niin, verenluovutustilaisuutta kävin järjestelemässä yhden aikoihin. Piti kantaa tuoleja ja pöytiä, järjestellä kahvipöytää sekä kiinnittää vielä viimeiset ilmoitukset luovutuspaikan läheisyyteen. Olihan meitä onneksi muitakin (peräti kolme minun lisäksi), joten puoli kolmen aikoihin lähdin kotiin pariksi tunniksi. Tilaisuus onneksi lähti rullaamaan omaa uraansa ja miksei olisi, onhan näitä jo järjestelty muutaman kerran. Viiden aikoihin tulin takaisin ja tällä kertaa laitoin essun päälleni. Olihan se aikamoinen näky, mutta hyvän asian vuoksi.

Tänään olisi taas puuhaa yllinkyllin. Vaikka essee on pulkassa, täytyy suunnitella ensi viikon opintoja. Gradun tutkimussuunnitema vaatii päivitystä ja itse graduakin olisi kiva kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Laitan tänään myös muutaman työhakemuksen menemään - eräässä vapaaehtoisjärjestössä olisi muutama todella mielenkiintoinen työtilaisuus tarjolla ja katuisin, mikäli en hakisi kyseisiä paikkoja.

Piipahdan tänään myös pikaisesti kaverini syntymäpäivällä (siis kakkukesteillä), pari tuntia mennee siinäkin. Helsingissä olisi erään hyvän ystäväni tuparitkin, johon oikeasti olisin halunnut mennä. Ensi maanantaina on kuitenkin tärkein tentti tähän asti eli kandin kypsäri, johon pitää valmistautuakin.
Pitänee varmaan kysellä Mansesta yösijaakin - muuten herään maanantai-aamuna puoli viideltä. Harmittaa oikeasti, kun kaikki kiva ja ei-kiva ajoittuu samoille päiville. Sellaisia ajankohtia, jolloin ei tapahdu mitään (siis ei ole mitään menoja), on vuodessa ihan tarpeeksi. No, valintoja on tehtävä ja nukkuakin olisi kiva ainakin viikonloppuna tarpeeksi.


keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Omien joukossa

Eilen oli Tampereella ihan kiva päivä, pitkästä aikaa. Kotiinpäästyäni väsytti jonkin verran, olinhan jo aamuviideltä herännyt. Tapasin Kuntaliiton kolleegoiden lisäksi ainejärjestön ahkeria ihmisiä erään tilaisuuden aikana, jota itse olin mukana järjestämässä - voi sitä työnmäärää, miten kahden tunnin tilaisuuden järjestämiseen vaaditaan. Vaikka osanottajamäärä ei päätä huimannut, silti oli mukava olla omien joukossa. Tilaisuuden jälkeen kävin tenttimässä sopimusoikeutta, joka toivottavasti menee läpi edes sillä ykkösellä.

Tentistä päästyäni tapasin erään vapaaehtoistoiminnasta tuntemani kaunokaisen. Pidimme sellaisen puolentoista tunnin teetuokion (herrasmiehenä tarjosin toki teen ja teeleivän), jonka aikana juttelimme sekä opiskelu- että muista asioista. Oli iloinen saatuani tietää, että hänestä tulee ns. sosiaalitantta ja hän pääsee kotipuoleen (Turkuun) sijaistamaan kesällä Tyksiin. Sovimme teetuokion päätteeksi maanantaille (heti kypsärini jälkeen) sulkapallomittelön. Hikiliikuntaa on hyväksi harjoittaa viikoittain, välillä siihen ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Mutta ensi maantaina sitten taas sulkkista, jeah!


maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Päätäni särki hiukan..

Viikonlopusta on selvitty hengistä - juuri ja juuri. Lauantaina ollessani kirjastossa istumassa koneen äärellä ja naputtelemassa esseestä, iski aivan hirveä päänsärky ja silmätkin olivat hiukan "hellinä". Nappasin Panadolin, mutta eihän se mitään auttanut - iski vaan ns. lämmön päälle, kuten aina. Oli pakko lopettaa opiskelu ja siirtyä kotiin lepäilemään. Onneksi oli voimia katsoa Liverpoolin mahtava vierasmatsi ManUa vastaan! Aikaiset heräämiset yhdistettynä jatkuvaan näyttöpäätetyöskentelyyn tuon huonon olotilan varmaan aiheuttivat, toivottavasti. Sunnuntai menikin kotosalla pääasiallisesti alppihiihdon ja West Wingin seurassa.

Huomenna taas Tampereelle, aikaisin aamulla tietysti (onneksi linja-autossa saapi nukkua jonkin aikaa). Luvassa on ensin yksi Kuntaliiton tilaisuus ja sitten sopimusoikeuden tenttiin sekä ehkä kevätkokoustakin. Tentti todennäköisesti uusitaan, sillä en ole ehtinyt lukea kuin sivun sieltä täältä. Toivottavasti eteen tulee sellaisia kysymyksiä, joihin voi vastata pelkällä yleistiedolla. Pääasia, että pääsisin läpi - tässä vaiheessa arvosanat eivät ole niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Ja tulisi edes kevät ja sulaisi nuo lumet..


torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Tupareita ja leikkinukkeja

Sain eilen elämäni ensimmäisen henkilökohtaisen tupaantuliaiskutsun. Otin helsinkiläisystäväni kutsun vastaan ilomielin ja tietysti vastasin myöntävästi. Hänen "vanhassa" asunnossaan kun en ehtinyt vierailla, niin tässä uudessa sitten. Onneksi nuo tuparit ovat vasta viikon päästä, sillä en ole vielä keksinyt mitään lahjaa. Viiniä en arvaa tuoda, sillä sitä kuitenkin tulee "muutama" pullo kuitenkin - suolasta ja leivästä puhumattakaan. Mietin jotain käyttöesinettä. En perinteistä paahdinta sun muuta, mutta jotain kivaa ja nostalgista. Pitänee vierailla Oliverissa ja katsoa, jos jotain hyvää ja halpaa löytyisi..

Kulunut viikko on ollut yllättävän kiireinen. Olen vääntänyt kandiseminaarin korvaavaa esseetä ja yrittänyt lukea edes vähän tiistaiseen sopimusoikeuden tenttiin. Lisäksi olen juossut kahdessa kevätkokouksessa, joista toisessa toimin sihteerinä. Onneksi seuraava on sitten tiistaina (jos jaksan tentin jälkeen mennä). Viestittelin kunnallisoikeuden lehtorille eräästä tentistä, joka olisi ollut samaan aikaan kypsyysnäytteeni kanssa. Totesin, etten todellakaan rupea vääntämään kirjatenttiä ja kypsäriä yhtä aikaa! No, tentti ei siirtynyt, mutta kypsäri kyllä - h-hetki olisi 23.3. (eli kuukausi kandin jättämisen jälkeen).

Kaikkien nukkelelujen äiti ja esikuva Barbie täytti maanantaina pyöreitä - mittariin tuli 50 vuotta. Sen kunniaksi Aquan hieno laulu tälle ikinuorelle leikkirouvalle, jonka toivoisi löytävän sen elämänkumppanin (ovat kuulemma Kenin kanssa eronneet). Kuvan laatu ei ole kaikkein parhaimpia, mutta toisaalta tämä on karaoke-versio - siitä vaan laulamaan!



maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

"Eläköön Pyhä Saksa!!"



Toinen maailmansota ja etenkin Natsi-Saksa on aihe, josta on veistetty lukemattomia elokuvia. On Schindlerin listaa, Veteen piirrettyä viivaa ja onpa Hitleristä itsestäänkin tehty muutama elokuva. Elokuvilla on yhteistä se, että ne perustuvat tositapahtumiin ja ne on tehty siksi, ettei ihmiset koskaan unohtaisi tuota järkyttävää ajanjaksoa ihmiskuntamme historissa.

Tom Cruisen tähdittämä Operaatio Valkyrie ei tee poikkeusta. Tämä tosipohjainen elokuva kertoo kovin erikoisen ja erilaisen tarinan. Pääosissa eivät ole Natsi-Saksan lähes sukupuuttoon hävittämät juutalaiset, eivät keskitysleirillä viruneet punavangit vaan saksalaiset sotilaat - tarkemmin sanottuna Saksan armeijan (Werhmacht) upseeristo eversteistä kenraaleiksi, jotka ovat kyllästyneet sotaan ja haluavat päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Elokuvan päähenkilö, eversti Claus von Stauffenberg (Tom Cruise) haavoittuu vuonna 1944 Afrikan komennuksen aikana ja palaa vammauteena takaisin kotimaahansa. Saksa ei kuitenkaan ole entisensä - liittoutuneet ovat aloittaneet maahyökkäyksen ja Saksan tappio näyttää varmalta. Jo pitkäään sotaan kyllästynyt Von Stauffenberg tuumii yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, että on tullut aika laittaa toiselle maailmansodalle piste. He ovat varmoja siitä, että sota voidaan lopettaa vain yhdellä tavalla - tappamalla ylipäällikkö Hitler.

Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Hankkeen tiellä on Hitlerin esikunnan lisäksi pelkurimaiset upseerit, jotka eivät uskalla tai halua vastustaa ylipäällikköään. Eversti von Stauffenberg onnistui kuitenkin vakuuttaa muutama avainhenkilö siitä, että hanke (niin sanottu Heinäkuun 20. päivän salaliitto) on kannatettava ajatus hurjista riskeistään huolimatta. Von Stauffenbergin onnistuu kuljettaa pommi Hitlerin Sudenpesään ja hetken, kuten jokainen historiaa lukenut tietää, näyttää siltä, että sota on ohitse. Vallankumouksen varalle perustettu reservijoukko asettuu valtaan ja muun muassa SS:ää puhdistetaan "sotarikollisista". Hitlerin salamurhahanke osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi (sattumalla on tässäkin tarinassa osuutensa) ja alkaa takaisinmaksun aika. Hitleriä vastustaneet joutuivat huomaamaan, että riskit olivat sittenkin liian suuria.

Elokuvan näyttelijäkaarti osoittaa Tom Cruisen johdolla, että myös amerikkalaiset osaavat tehdä saksalaishistorista kertovan elokuvan. Tehosteita ei ole paljoa, mutta muutama sotilas kuitenkin on saatu kulkemaan pitkin Berliinin katuja. Elokuvan negatiivisia puolia on kuitenkin sen amerikkalaisuus. Natsit puhuvat puhdasta elokuvan läpeensä englantia (tosin Cruisen kielitaidosta saadaan näyte elokuvan ensiminuuteilla). Olisin mielelläni kuullut, aivan kuten Baader-Meinhof-Komplexissa, saksaa saksalaisista kertovassa elokuvassa. Mutta eihän nuo yhdysvaltaiset elokuvakatsojat jaksa lukea tekstityksiä *huokaus*.

Operaatio Valkyrie on esimerkki siitä, miten sodan ja Saksan upseeriston suorittamat kauheudet ovat jyränneet allensa tarinan ihmisistä, jotka väsyneinä ja tappion jo kaukaa nähneenä halusivat muutosta. Viimeiseksi Hitlerin salamurhahankkeeksi jäänyt operaatio on jäänyt historian hämäriin keskitysleirien ja muiden sodan kauheuksien loistaessa ihmisten mielissä. Kuitenkin historian lehdillä on oma paikkansa henkilöille, jotka yrittivät pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli.

Elokuva on "kunnianosoitus" sekä von Stauffenbergille itselleen että muille saksalaisupseereille, jotka maksoivat salamurhahankeista sekä omalla että perheidensä hengellä - pyhän Saksan puolesta, kuten von Stauffenberg asian ilmaisi. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, voiko kunniaa osoittaa upseereille, jotka olivat vastuussa satojentuhansien ihmisen tappamisesta). Operaatio Valkyrie kuitenkin osoitti, että meissä kaikissa, olimme me kuinka pahoja ja minkä hirmuvallan alla tahansa, on lopulta jotain hyvää, jotain inhimilistä - jotain, joka mahdollisesti pelastaa sadattuhannet viattomat varmalta kuolemalta. Jos elokuvan jättää katsomatta pelkästään Cruisen takia, niin paljon menettää. Jos minä kestän Tompan, niin kyllä sinäkin! ***1/2


perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Sisäisesti sivistynyt

Eilen minut valtasi sivistynyt, melkeinpä akateeminen olotila. Sain aamupäivällä tiedon kandityön ohjaajalta, että työ on hyväksyttävissä (tarkoittaa varmaan, että se menee läpi) ja että voin ilmoittautua kypsyysnäytekokeeseen - joka harmikseni on vasta loppukuusta. Vaikka olin ratketa liitoksistani, tiesin, että vaativin urakka on vielä edessä. Gradu odottaa tekijäänsä, mutta on tässä kaikenlaista muutakin - esseitä, kirjatenttejä ja oikeita töitä (pätkissä tosin, mutta kuitenkin). Jos vaikka viikonloppuna voisi levätäkin, onhan se opiskelijallekin sallittu?

Ihmissuhdepuolella ei mene yhtä hyvin. Ystävyys Prinsessan kanssa on joko väliaikaisesti tai pysyvästi katkolla. Joskus vaan asiat eivät mene siihen suuntaan, kuin itse toivoo. On järkevämpää puhaltaa peli poikki ja vaatia aikalisää. Ihan mitä tahansa kohtelua keneltä tahansa ei tarvitse sietää, vaikka ymmärrystä löytyykin. Seuraava merkintä sitten Operaatio Valkyriesta.


keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009

Jää hyvästi, alikersantti Lehto

Minun piti tässä merkinnässäni kertoa lauantaina näkemästäni Operaatio Valkyrie -elokuvasta, mutta sen sijaan lausun oman kunnioitukseni edesmenneelle Åke Lindmanille. Hänet tituuleerattiin lukuisissa muistopuheissa viimeiseksi todelliseksi vanhan ajan elokuvatähdeksi ja syystä. En usko, että kukaan nykyohjaajista tai edes näyttelijöistä yltäisi koskaan Åken tasolle.

Konnamaisella Åkella oli rujot kasvot, mutta siviilissä lämmin sydän - harmi, ettei minulla ollut koskaan kunniaa tavata häntä. Elokuvat, muun muassa Tuntematon Sotilas ja Myrskyluodon Maija säilyvät ikuisesti ihmisten mielissä. Hänellä on nyt varmaan hyvä olla. Voimia Pirkolle ja tyttärelle.
Ei täällä auta itku. Saatanallinen ralli päälle vaan. Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu.







Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More