Toinen maailmansota ja etenkin Natsi-Saksa on aihe, josta on veistetty lukemattomia elokuvia. On Schindlerin listaa, Veteen piirrettyä viivaa ja onpa Hitleristä itsestäänkin tehty muutama elokuva. Elokuvilla on yhteistä se, että ne perustuvat tositapahtumiin ja ne on tehty siksi, ettei ihmiset koskaan unohtaisi tuota järkyttävää ajanjaksoa ihmiskuntamme historissa.
Tom Cruisen tähdittämä Operaatio Valkyrie ei tee poikkeusta. Tämä tosipohjainen elokuva kertoo kovin erikoisen ja erilaisen tarinan. Pääosissa eivät ole Natsi-Saksan lähes sukupuuttoon hävittämät juutalaiset, eivät keskitysleirillä viruneet punavangit vaan saksalaiset sotilaat - tarkemmin sanottuna Saksan armeijan (Werhmacht) upseeristo eversteistä kenraaleiksi, jotka ovat kyllästyneet sotaan ja haluavat päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Elokuvan päähenkilö, eversti Claus von Stauffenberg (Tom Cruise) haavoittuu vuonna 1944 Afrikan komennuksen aikana ja palaa vammauteena takaisin kotimaahansa. Saksa ei kuitenkaan ole entisensä - liittoutuneet ovat aloittaneet maahyökkäyksen ja Saksan tappio näyttää varmalta. Jo pitkäään sotaan kyllästynyt Von Stauffenberg tuumii yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, että on tullut aika laittaa toiselle maailmansodalle piste. He ovat varmoja siitä, että sota voidaan lopettaa vain yhdellä tavalla - tappamalla ylipäällikkö Hitler.
Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Hankkeen tiellä on Hitlerin esikunnan lisäksi pelkurimaiset upseerit, jotka eivät uskalla tai halua vastustaa ylipäällikköään. Eversti von Stauffenberg onnistui kuitenkin vakuuttaa muutama avainhenkilö siitä, että hanke (niin sanottu Heinäkuun 20. päivän salaliitto) on kannatettava ajatus hurjista riskeistään huolimatta. Von Stauffenbergin onnistuu kuljettaa pommi Hitlerin Sudenpesään ja hetken, kuten jokainen historiaa lukenut tietää, näyttää siltä, että sota on ohitse. Vallankumouksen varalle perustettu reservijoukko asettuu valtaan ja muun muassa SS:ää puhdistetaan "sotarikollisista". Hitlerin salamurhahanke osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi (sattumalla on tässäkin tarinassa osuutensa) ja alkaa takaisinmaksun aika. Hitleriä vastustaneet joutuivat huomaamaan, että riskit olivat sittenkin liian suuria.
Elokuvan näyttelijäkaarti osoittaa Tom Cruisen johdolla, että myös amerikkalaiset osaavat tehdä saksalaishistorista kertovan elokuvan. Tehosteita ei ole paljoa, mutta muutama sotilas kuitenkin on saatu kulkemaan pitkin Berliinin katuja. Elokuvan negatiivisia puolia on kuitenkin sen amerikkalaisuus. Natsit puhuvat puhdasta elokuvan läpeensä englantia (tosin Cruisen kielitaidosta saadaan näyte elokuvan ensiminuuteilla). Olisin mielelläni kuullut, aivan kuten Baader-Meinhof-Komplexissa, saksaa saksalaisista kertovassa elokuvassa. Mutta eihän nuo yhdysvaltaiset elokuvakatsojat jaksa lukea tekstityksiä *huokaus*.
Operaatio Valkyrie on esimerkki siitä, miten sodan ja Saksan upseeriston suorittamat kauheudet ovat jyränneet allensa tarinan ihmisistä, jotka väsyneinä ja tappion jo kaukaa nähneenä halusivat muutosta. Viimeiseksi Hitlerin salamurhahankkeeksi jäänyt operaatio on jäänyt historian hämäriin keskitysleirien ja muiden sodan kauheuksien loistaessa ihmisten mielissä. Kuitenkin historian lehdillä on oma paikkansa henkilöille, jotka yrittivät pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli.
Elokuva on "kunnianosoitus" sekä von Stauffenbergille itselleen että muille saksalaisupseereille, jotka maksoivat salamurhahankeista sekä omalla että perheidensä hengellä - pyhän Saksan puolesta, kuten von Stauffenberg asian ilmaisi. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, voiko kunniaa osoittaa upseereille, jotka olivat vastuussa satojentuhansien ihmisen tappamisesta). Operaatio Valkyrie kuitenkin osoitti, että meissä kaikissa, olimme me kuinka pahoja ja minkä hirmuvallan alla tahansa, on lopulta jotain hyvää, jotain inhimilistä - jotain, joka mahdollisesti pelastaa sadattuhannet viattomat varmalta kuolemalta. Jos elokuvan jättää katsomatta pelkästään Cruisen takia, niin paljon menettää. Jos minä kestän Tompan, niin kyllä sinäkin! ***1/2
Tom Cruisen tähdittämä Operaatio Valkyrie ei tee poikkeusta. Tämä tosipohjainen elokuva kertoo kovin erikoisen ja erilaisen tarinan. Pääosissa eivät ole Natsi-Saksan lähes sukupuuttoon hävittämät juutalaiset, eivät keskitysleirillä viruneet punavangit vaan saksalaiset sotilaat - tarkemmin sanottuna Saksan armeijan (Werhmacht) upseeristo eversteistä kenraaleiksi, jotka ovat kyllästyneet sotaan ja haluavat päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Elokuvan päähenkilö, eversti Claus von Stauffenberg (Tom Cruise) haavoittuu vuonna 1944 Afrikan komennuksen aikana ja palaa vammauteena takaisin kotimaahansa. Saksa ei kuitenkaan ole entisensä - liittoutuneet ovat aloittaneet maahyökkäyksen ja Saksan tappio näyttää varmalta. Jo pitkäään sotaan kyllästynyt Von Stauffenberg tuumii yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, että on tullut aika laittaa toiselle maailmansodalle piste. He ovat varmoja siitä, että sota voidaan lopettaa vain yhdellä tavalla - tappamalla ylipäällikkö Hitler.
Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Hankkeen tiellä on Hitlerin esikunnan lisäksi pelkurimaiset upseerit, jotka eivät uskalla tai halua vastustaa ylipäällikköään. Eversti von Stauffenberg onnistui kuitenkin vakuuttaa muutama avainhenkilö siitä, että hanke (niin sanottu Heinäkuun 20. päivän salaliitto) on kannatettava ajatus hurjista riskeistään huolimatta. Von Stauffenbergin onnistuu kuljettaa pommi Hitlerin Sudenpesään ja hetken, kuten jokainen historiaa lukenut tietää, näyttää siltä, että sota on ohitse. Vallankumouksen varalle perustettu reservijoukko asettuu valtaan ja muun muassa SS:ää puhdistetaan "sotarikollisista". Hitlerin salamurhahanke osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi (sattumalla on tässäkin tarinassa osuutensa) ja alkaa takaisinmaksun aika. Hitleriä vastustaneet joutuivat huomaamaan, että riskit olivat sittenkin liian suuria.
Elokuvan näyttelijäkaarti osoittaa Tom Cruisen johdolla, että myös amerikkalaiset osaavat tehdä saksalaishistorista kertovan elokuvan. Tehosteita ei ole paljoa, mutta muutama sotilas kuitenkin on saatu kulkemaan pitkin Berliinin katuja. Elokuvan negatiivisia puolia on kuitenkin sen amerikkalaisuus. Natsit puhuvat puhdasta elokuvan läpeensä englantia (tosin Cruisen kielitaidosta saadaan näyte elokuvan ensiminuuteilla). Olisin mielelläni kuullut, aivan kuten Baader-Meinhof-Komplexissa, saksaa saksalaisista kertovassa elokuvassa. Mutta eihän nuo yhdysvaltaiset elokuvakatsojat jaksa lukea tekstityksiä *huokaus*.
Operaatio Valkyrie on esimerkki siitä, miten sodan ja Saksan upseeriston suorittamat kauheudet ovat jyränneet allensa tarinan ihmisistä, jotka väsyneinä ja tappion jo kaukaa nähneenä halusivat muutosta. Viimeiseksi Hitlerin salamurhahankkeeksi jäänyt operaatio on jäänyt historian hämäriin keskitysleirien ja muiden sodan kauheuksien loistaessa ihmisten mielissä. Kuitenkin historian lehdillä on oma paikkansa henkilöille, jotka yrittivät pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli.
Elokuva on "kunnianosoitus" sekä von Stauffenbergille itselleen että muille saksalaisupseereille, jotka maksoivat salamurhahankeista sekä omalla että perheidensä hengellä - pyhän Saksan puolesta, kuten von Stauffenberg asian ilmaisi. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, voiko kunniaa osoittaa upseereille, jotka olivat vastuussa satojentuhansien ihmisen tappamisesta). Operaatio Valkyrie kuitenkin osoitti, että meissä kaikissa, olimme me kuinka pahoja ja minkä hirmuvallan alla tahansa, on lopulta jotain hyvää, jotain inhimilistä - jotain, joka mahdollisesti pelastaa sadattuhannet viattomat varmalta kuolemalta. Jos elokuvan jättää katsomatta pelkästään Cruisen takia, niin paljon menettää. Jos minä kestän Tompan, niin kyllä sinäkin! ***1/2
5 kommenttia:
Myös The Reader sisältää paljon tätä natsi-Saksa ja Auschwitz-teemaa. Kannattaa katsoa sekin. Siinä on yksi näkökulma.
Tätä en ole varma käynkö elokuvissa katsomassa, ehkä odotan dvd:lle.
Hmm..Taitaa tuo Lukijakin olla englanniksi väännetty. Mutta Katen takia sitä kärsii, vaikka mitä ja vaikka missä..;) Taitaa tämä OV kadota pian leffateattereista, kun dvd-julkaisu lähestyy..
Juu kyllä ne kaikki englantia puhuvat, saksalaisittain. Näyttelijäkaarti on monikansallista, joten monenlaista aksenttia siinä kuulee.
Tompassa oli kieltämättä kestämistä... :\
Ja vielä kun näyttivät Tompan takapuoltakin..Hrr..
Lähetä kommentti