Kummallinen tunne

Eilen ja vielä tänäänkin oli pääkopassa onnistumisen kummallinen tunne - sellainen vapautunut olotila, jota ei ole ollut aikoihin ja joka ei kuitenkaan kestä kauaa. Mutta iloitsen siitä, että a) eräs vaikea tentti meni läpi (ykkösellä, jei!) ja b) alan pakolliset opinnot alkavat olla takanapäin. Viivasin tänään tenttilistasta tuon läpiaherretun tentin - mahtava tunne! Vielä kaksi tenttiä (toivottavasti se olisi siinä), niin voin hakea kandin paperit ja graduakin voisi alkaa tekemään täyspäiväisesti.

Sinänsä työ ei lopu siihen, mutta voisin alkaa hengittää vapaammin - siis muualle kuin paperipussiin. Ensi tiistaina on verotuksen perusteiden tentti. Oli pakko tilata netistä tenttikirja, muuten lukeminen on täysin mahdotonta. Ja sopimusoikeutta tentitään keväällä (joo, vasta - meillä on tällaisia hölmöjä tenttimisrajoituksia). Huomenna on Nenäpäivä - muistakaa pöljäillä hyvän asian puolesta!

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI09.

Pureksittua parisuhdetta

Tarttumisestani Tony Dunderfeltin Parisuhteen kemiaan on jo hyvän aikaa toista kuukautta. Muistan lukeneeni kirjaa hiekkarannalla kylpiessäni loppukesän auringossa pienen tuulen saattelemana. Perimmäinen syy kirjan lukemiseen oli ehkä se, että halusin tietää parisuhteen kemiasta etukäteen - en ole ollut koskaan kaveruus- ja ystävyyssuhteita "korkeammalla" kenenkään kanssa. Lisäksi aihe on enenmmän kuin kiinnostava, sillä rakastan kaikkea ihmisiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen (siis sosiaalipsykologiaan ja yleensäkin psykologiaa) liittyvää. Olen pureksinut kirjaa siis jo tovin ja miettinyt jopa yön hiljaisina tunteina, mitä siitä kirjoittaisin. Se on vaikeata, sillä oma näkemykseni koko aiheesta - kirjasta puhumattakaan on, perin noviisimainen. Se, etten tällä hetkellä ole parisuhteen kemiassa, vaikeuttaa työtä entisestään. Yritetään nyt kuitenkin.

Muutama mainitsemisen arvoinen ovallus kirjasta löytyi jo heti alkusivuilta. Dunderfelt nimittäin jaottelee parisuhteet kolmeen kategoriaan - I, II ja III -vaiheen parisuhteet. I-vaiheen parisuhteessa vallitsee "entisaikojen" työnjako, eli mies on hierarkisesti naisen yläpuolella: mies tuo leivän talouteen ja nainen hoitaa taloutta (eli ruoanlaiton ja lasten hoitamisen). Tätä parisuhdetta Dunderfelt kuvaa perinteiseksi parisuhteeksi, jota esimerkiksi tavataan meidän vanhempien ja isovanhempien parisuhteessa. II-vaiheessa mies ja nainen on keskenään tasa-arvossa eli naiset ovat suhteellisen itsenäisiä (käyvät töissä yms.) ja miehet hoitavat taloutta (eli lapset ja ruoanlaittamisen). Tulevaisuuden III-vaiheen parisuhteissa ollaan entistä itsenäisempiä: kaksi itsenäistä ihmistä valitsee suhteen, mikä tyydyttää juuri heitä (eli suhteen, jossa muun muassa toinen ei voi omistaa toista ja jossa seksuaalisuudessa on entistä voimakkaampi rooli). Dunderfeltin mukaan suhteista tulee entistä määräaikaisempia ja vapaampia.

Parisuhdevaiheiden lisäksi kirjasta erottuvat kaksi termiä, jotka muodostuvat PmS ja P.I.S.S. -lyhenteistä. Erityisesti II-vaiheen parisuhteessa miehet kärsivät Passiivisen miehen Syndroomasta ja naiset Paniikinomaisesta Itsenäisyyden Saavuttamisen Syndroomasta. Lyhyesti ja ytimekkäästi molemmista syndroomista (tieteellinen ja täydellinen selitys löytyy kirjasta): PmS-mies kärsii naisen liiasta itsenäisyydestä (eli nainen alkaa hallita parisuhdetta ja puolisoiden "paikkaa") - hän passivoituu, koska ei löydä omaa paikkaansa naisen viereltä ja omia tehtäviään parisuhteessa. Miehellä ei ole myöskään enää mitään omaa sanottaava, vaan pelastaakseen ihmissuhteensa mies myötäilee naista (ns. Hyvän miehen ongelma). P.I.S.S. -nainen puolestaan hallitsee suhdetta miestä enemmän, josta on seurauksena niin viestinnälliset kuin seksuaaliset ongelmat: nainen ei enää haluakaan passiivista miestään, vaan kaikki toiveet täyttävää villiä rakastajaa (kuten Dunderfelt toteaa: nainen haluaa parisuhteessa aina ja ikuisesti Miehen! Ei poikaa, eikä hissuttelijaa).

Tätä syndrooma-asiaa on hieman vaikea selittää referoimatta koko kirjaa, sillä tähän liittyy niin monia mielenkiintoisia ja tärkeitä seikkoja toisen huomioonottamisesta lähtien. Mutta yhtä kaikki - tämä osio on kirjan mielenkiintoisinta antia, ehdottomasti! Tunnistin heti hyvän miehen ongelmat itsessäni, vaikken kokemusta omaakaan. Ehkä asialle pitäisi jotain tehdä, hmm..

Oli mielenkiintoista lukea myös parisuhteeseen liittyvä fyysisestä kiintymyksestä eli seksuaalisuudesta. Tähän aiheseen en kuitenkaan uskalla ottaa sen enempää kantaa (ehkä myöhemmin muissa yhteyksissä), sillä ensin pitäisi olla jonkinlaista kokemuspohjaa ennen johtopäätösten tekemistä (siis joko Dunderfeltin teorioiden puolesta tai niitä vastaan). Sinänsä mitään uutta kirja ei tarjoa esimerkiksi seksuaalisen vetovoiman saralta, sillä a) miehet ovat kiinnostuneita silmistä, rinnoista ja takapuolesta ja b) naiset vallasta, älykkyydestä ja fyysisestä voimasta (tähän nojaavat myös lukuisat asiasta tehdyt tutkimukset). Mutta eräästä seikasta on pakko mainita. Dunderfelt nimittäin, liittyen III-vaiheen parisuhteeseen, jakaa seksin lukuisiin eri osa-alueisiin: lasten siittämisen lisäksi seksi on paineen purkamista (panemista), omanarvontunteen vahvistamista (naimista) ja toisen ihmisen syvällistä kohtaamista (rakastelemista). Noin sen tulisikin olla (kai), sillä nyky-yhteiskunnan kiireinen elämänrytmi ja kumppaneiden erilaiset tarpeet (suhteen kipinän ylläpitämisen lisäksi) vaativat myös seksielämältä uudistumista. Ehkä tässä suhteessa nuorempi polvi (siis nuoret aikuiset: 18-25v) on vanhempiaan viisaampi-ainakin mitä median kautta on pystynyt hahmottamaan ihmisten seksuaalikäyttäytymisestä.

Parisuhteen kemia on nimensä mukaisesti sekoitus sekä tutkimustietoa että kirjailijan omia pohdintoja/neuvoja parisuhteesta. Tämä kirjasta tehty "tiivistelmä-mielipide" -blogimerkintä on hajanainen ja epäselvä, myönnetään. Johtunee nyt ainakin aiheen monimutkaisuuden ja herkkyyden lisäksi siitä, ettei allekirjoittaneella itsellään ole empiiristä tutkimustietoa ihmissuhteista ja siihen liittyvistä seikoista (siis omista sellaisistaan). Ehkä tästä kirjasta saa enemmän irti, jos lukija on parisuhteessa ja on itse törmännyt vastaaviin kirjassa esittettyihin ongelmiin. Tällaista vasta-alkajaa varten on kai omat opuksensa (ihmissuhteet for dummies tjsp.). Toisaalta, ihmissuhteista opitaan elämällä ja kriisit kokemalla - ei opuksilla.

PS Tiesittekö muuten, että ennen (tästä on varmaan vuosia) mies vannoi valan käsi omien sukupuolielintensä päällä ja lisäksi jokin sovittu asia varmistettiin "käden lyönnillä"? Itse en tätä tiennyt. Enkä tiedä, olisinko halunnutkaan tietää. Oppia ikä kaikki.

Parisuhteen kemiaa (tai pikemminkin fysiikkaa), eli ohjeita meille miehille. Frendien yksi parhaimmista kohtauksista, ehdottomasti! Tämä on jenkkiversio, jota ei Suomessa näytetty kokonaan.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Kinoa ja Cocoa

Muutama merkintä sitten kerroin tuoreesta elokuvaan liittyvästä harrastuksestani. Viime viikonloppuna se sitten alkoi: vapaaehtoistyö Kino Iiriksessä (PHEK:n omistama elokuvateatteri). Hoidin sekä lauantaina että sunnuntaina lipunmyynti-vahtimestarin töitä. Tuplapyhistä johtuen oli vilkasta eli asiakkaita riitti jokaiseen näytökseen. Sinänsä alku oli hermostuttavaa, kun en ole aikaisemmin toiminut lipunmyyjänä edes tivolissa. Mutta eihän siinä tarvitse kuin asiakaspalvelutaitoja sekä yhteen- ja vähennyslaskua. Hyvinhän tuo lopulta kai meni. Oli ilo huomata, että ihmiset haluavat edelleenkin suosia pieniä elokuvateattereita Finnkinon sijaan - ja se on hyvä asia se. Erilaisuutta tarvitaan myös elokuvissa.

Olisin voinut mennä väliajalla katsomaan kolmea eri elokuvaa, mutta valitsin yhden - Jan Kounenin ohjaaman Cannes´n filmifestivaaleilla päätöselokuvana näytetyn Coco Chanelin ja Igor Stravinskyn rakkaustarinan (Coco Chanel & Igor Stravinsky). Elokuva on siis kertomus Cocon ja Igorin välisestä intohimoisestakin suhteesta. Suhteesta, joka toisaalta auttoi Stravinskya luomaan uutta musiikkia - mutta toisaalta taas maksoi säveltäjälle hänen perheensä tämän vaimon saatua tietää Igorin ja Cocon suhteesta heidän (siis Igorin perheen) asuessaan Garches'essa sijaitsevassa Cocon kartanossa. Mitään mullistavaa tai uutta tämä kovin rohkeilla seksikohtauksillakin varustettu elokuva ei ajankuvauksesta ja tositarinasta kahden luovan ihmisen välisestä suhteesta tarjoa. Toisaalta heille, jotka eivät ole romanssista kuulleetkaan, niin tämä toimii myös eräänlaisena historiankirjoituksena. Rakkaustarinan jännite hyppii puolelta toiselle kolmiodraamasta jännitykseen siitä, millaisen vastaanoton Cocon muusaama säveltäjän uusi teos saa - edellinen "Kevätuhri" kun päättyi suureen fiaskoon ensi-illassaan vuonna 1913. Katsoja ei voi tarttua juuri mihinkään.

Elokuvasta tekee katsottavan kaksi asiaa: näyttelijätyö ja musiikki. Anna Mouglalis näyttelee muotineroa ja nro 5:n luojaa perin uskottavasti. Cocon tylyys näkyy juuri ilmeissä ja eleissä - siinä, miten hän toisaalta tuhlasi rahaa muotiluomuksiensa sekä parfyymiensa tuotekehitykseen ja toisaalta riisti työntekijöitään ja rakastajiaan. Säveltäjä-neroa näytellyt, Bond-pahiksenakin tunnettu Mads Mikkelsen, vetää roolinsa uskottavasti ja hienotunteisesti. Tosin heille, joille Mikkelsen on jäänyt mieleen Casino Royale -elokuvasta, voi olla vaikeuksia hahmottaa häntä maailmankuuluna säveltäjänä. Musiikki on toinen asia, jonka takia tätä elokuvaa voi jopa suositella. Heti alkusoitosta lähtien on klassisen musiikin ystäville tarjolla vain parasta, mitä leffalipun hinnalla voi vaatia.

Kokonaisuudessaan elokuva oli katsottava, mutta ei missään vaiheessa ylety esimerkiksi Titanicin veroiseksi rakkaustarinaksi. Nähtäväksi jää, mitä tarjoaa Coco Chanel-sarjan riippumaton jatko-elokuva Coco Avant Chanel, jossa Cocoa näyttelee iki-ihana Audrey Tautou.
*** (josta yksi musiikista ja näyttelijäsuorituksista).

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Tekemättömiä kirjoituksia

Kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia - josta yli kolmannes on pakko käyttää nukkumiseen, on pakko priorisoida. Etenkin jos on pätkätöitä tekevä opiskelija, joka on aktiivisena mukana erilaisissa järjestöissä. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen on jäänyt syntisen vähälle jo keleistäkin johtuen. Vielä vähemmälle on jäänyt sähköinen yhteydenpito ystäviin Muutama keskittymistä vaativa sähköposti odottaa kirjoittajaansa. Toki sitä voisi muutaman rivin ja toisenkin kirjoittaa ihan ex tempore, mutta toisin kuin naamakirjan pari kommenttiriviä silloin tällöin, vaatii nimenomaan henkilökohtainen sähköposti huomattavasti enemmän panostusta. Tosin sähköposteja roikkuu muillakin - eräs kaverini lupasi jo syyskuun alussa laittaa sähköpostia. Onhan hänellä toki ollut muutakin puuhaa, kuten naimisiinmeno.

Myös blogia pitäisi ensi viikosta lähtien taas päivittää hieman säännöllisemmin. Jonoaan odottaa muun muassa kaksi elokuva-arvostelua (jos niitä sillä nimellä voi kutsua). En tosin tiedä, miten usein ne harvat lukijat haluavat blogini päivittyvän. Toki 2-3 kertaa viikossa onnistuu, riippuen tietysti aihevalinnasta: tietyt aiheet kun vaativat oikean hetken ja inspiraation sekä tietynlaisen ajatustyön, eli kypsyttelyn (kuten tuo puumailua-teksti, joka oli harvinaisen pitkä jopa minun tekeleeksi). Haaveenani on ollut tehdä joskus sellainen 24-tyyppinen merkintä, jossa "tapahtumat" ajoittuvat tiettyyn hetkeen päivässä. Tiedä sitten, onko moisella tilausta. Ideana hyvä, saa nyt nähdä..

Read the rest of this entry »

Posted in SYKSY09.

Puumailua

Aika ajoin mainokset herättävät yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä on suotavaa ja mitä taas katsotaan ns. pahalla silmällä. Atrian "Fresh"-tuotesarjan mainos iski jälleen arkaan paikkaan. Mainoksessa vanhempi naishenkilö (puumanaaras) haaveilee itseään nuoremmasta miehestä. Naishenkilö näkeekin itsensä ao. henkilön kanssa muun muassa puistossa ja tietysti makuuhuoneessa. Mainos on herättänyt vastustusta ja siitä onkin valitettu Kuluttajavirastoon että Mainonnan eettiseen neuvostoon. Valittajat pitävät mainosta moraalittomana ja seksistisenä sekä totevat mainoksen syrjivän miehiä (no ei minua ainakaan) - eihän nainen saa "saalistaa" nuorempaa miehestä. Jos kyse olisi ollut nuorta neitokaista saalistavasta vanhemmasta herrasmiehestä, niin mellakkahan siitä olisi syntynyt - nyt ainoastaan pari valitusta. Toisaalta herättihän viime vuotinen DNA:n partiotyttö-mainos samantyyppistä paheksuntaa erityisesti naisten suunnalta.

Joka tapauksessa kahden ihmisen, hetero- tai homoparin, välinen ikäero on yhteiskunnassamme ollut aina tabu. Ikäero on ollut myös saippuaoopperoiden ja keskusteluohjelmien kestoaihe. Viihdemaailmassakin kauhistellaan Madonnan ja hänen "toyboy" miesystävänsä suhdetta, eikä Hugh Hefnerin Playboy-tyttöystävät (toisaalta puputytöt ovat osa tiettyä imagoa ja yritystä) vieläkään saa hyväksyntää aikaiseksi. En tiedä, johtuuko tuo "pahalla silmällä" katsominen ihmisten ahdasmielisyydestä vai asennoitumisesta. Luulisi, että nykymaailmassa on tilaa erilaisuudelle ja erilaisille suhteille. Silti nuoren nais- tai miesystävän omaavaa ihmistä katsotaan "hieman" kieroon.

Näkisin, että miesten kohdalla tilanne on pahempi: nuoren naisystävän omaava leimataan jonkinasteiseksi pervoksi ja kieroonkasvaneeksi yksilöksi, jolla on mahdollisesti ollut vaikeuksia äitisuhteessaan. Tässä suhteessa puumanaisia käsitellään silkkihansikkain - puumanaisia yhteiskunta ei näe yhtä pahoina kuin leijonamiehiä. Toki jos 20-vuotias nuorikko seurustelee 50-vuotiaan miehen kanssa, niin onhan tuo ikäero jo jotain aivan muuta kuin tuossa mainoksessa (olisiko nainen joku hieman yli nelikymppinen ja mies kahdenkymmenen paremmalla puolella (tarkistettu: 27-vuotias)). Jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi nuoremman tai vanhemman ihmisen seurassa, niin mikä me olemme tuomitsemaan - varsinkaan, jos emme ole samanlaista tunnetta, sielunveljeyttä tai -sisaruutta, koskaan kokeneet. Ja jos ns. kypsyydestä horistaan, niin jokainen kypsyy omaan tahtiinsa. Ongelmia saattaa aiheutua (ja varmastikin aiheutuu), mikäli seurustelusta siirrytään parisuhteeseen. Voi myös olla, että vuosien saatossa jompikumpi "vaihtaa tuorempaaan" - aivan kuten ao. mainoksessa. Se on sitten aivan toinen juttu se.

Itse nautin ikäistäni hieman vanhempien naisten seurasta ja tulen heidän kanssan toimeen - miksi, sitä en tiedä kai itsekään. Voisin ajautua kyllä suhteeseen "puumanaisen" kanssa, itse en näe ajatusta naurettavana. Sen sijaan näen naurettavana suhdeajatuksen itseäni 10-15 vuotta nuoremman naisen kanssa. Vaikka tulen lähes kaikenikäisten ihmisten kanssa toimeen, niin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei hieman nuorempien opiskeljaneitokaisten kanssa ole juuri mitään muuta yhteistä kuin opiskelijastatus. Tiedä sitten, tulisiko ollakaan, koska tiettyyn ikään kuuluvat tietyt omat jutut ja se eläminen sekä oleminen alkaa sitten vanhempana - jos alkaa.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , SYKSY09.

Kiireitä ja harrastuksia

Huh, kun on ollut taas kiireitä! Opiskelu(lue:tentti)- ja pätkätyökuvioita sekä muutamia muita kuvioita, joiden eteen pitäisi tehdä sitä sun tätä. Ja uusin harrastus, postcrossing, vie aikaa myös - tosin sen pari minuuttia kun kortin lähettää tai sen rekisteröi. Toinen uusin harrastus liittyy elokuviin, mutta siitä sitten myöhemmin.

Tällä viikolla olen suunnistanut etelään ja pohjoiseen - ohjelmassa on ollut siis Helsinkiä ja Tamperetta. Kummallakin paikkakunnalla on omat tekemisensä ja kaverit, joiden kanssa haluaisin viettää sitä paljon metsästettyä, mutta silti niin olematonta laatuaikaa. Muutto kumpaan tahansa kaupunkiin ei ratkaise sitä ongelmaa, että toisessakin on käytävä - on kai järkevää asustella täällä keskellä ja pendelöidä väsymykseen saakka. Ehkä sitten seuraavassa elämässä..

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , SYKSY09.

Kuoleman varjo

Kuolemalla ja suru-uutisella on tapana tulla kahdella tavalla: odotetusti tai yllättäen. Aiemmin tällä viikolla Suomi menetti "Havukka-ahon ajattelijansa" eli kirjailija, professori Veikko Huovisen vaikean sairauden murtamana 81-vuotiaana. Outoa - ajattelin pari viikkoa sitten eräässä toisessa yhteydessä, että "vieläköhän Veikko elää"? Hän eristäytyi täysin poikansa itsemurhan jälkeen. Vaikea sairaus mursi hänet sunnuntaina.

Odottamaton oli sentään tiistai-aamuna saamani tieto pidetyn työtoverin äkillisestä menehtymisestä. En ollut uskoa korviani kuullessani suruviestin erään ystäväni kautta. Olin projektitöiden kautta tutustunut tähän erittäin pidettyyn ja kohteliaaseen mieheen, jota en ollut koskaan nähnyt vihaisena. Hän oli myös huumorintajuinen. Tänä kesänä erään poistumisharjoituksen yhteydessä näin hänen tulevan "hälytyksen" ollessa jo hyvän aikaa käynnissä rööki suussa kokoontumispaikalle ilman sen suurempia kiireitä. Viimeisen kerran näin hänet taannoin entisessä Katajanokan vankilassa (jossa juttelimme mukavia) pitämämme kokouksen jälkeen lojaalisti työn ääressä. Toki häntä tulee ikävä, mutta eniten häntä ikävöi pitkäaikaisimmat ja läheisimmät kollegat. Näin se on - kuoleman varjo seuraa elämän valoa. Levätköön molemmat rauhassa.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , SYKSY09.

Ei kannata rakastua

Katsoessani vihdoin ja viimein paljon puhutun "Miehet, jotka vihaavat naisia" -elokuvan mieleeni iski auttamattomasti deja vu. Ensimmäisten 20 minuutin aikana olin varma, että tuijotin David Lynchin mainiota ja legendaarista "Twin Peaks" -sarjaa - sen verran oli tarinassa yhteneväisyyksiä (ehkä sitten Larsson on oppinut mestareilta, tiedä häntä). Mutta onhan Niels Arden Oplevin ohjaama ruotsalaisjännäri toki sekä henkilögallerialtaan että lopulliselta juoneltaan erilainen.

Elokuvan päähenkilö, toimittaja Mikael Blomkvist tuomitaan herjauksesta vankilaan. Odottaessaan tuomion täytäntöönpanoa hänet palkataan tutkimaat mediamoguli Henrik Vangerin kadonnutta veljentytärtä Harriettia. Apua Blomkvist saa yllättävältä taholta - toimittajan elämää penkoneelta, kapinallisvaiheeseen jääneeltä Lisbethiltä. Pohattasuvun elämän ja sen likapyykin peseminen ei ole helppoa ja kuten Mikael huomaa, se käy myös terveyden päälle. Yhteistyö Lisbethin kanssa on alkuun vaikeata, mutta saa yllättävän lopun - kuten itse elokuvakin tekee. Toimittajan tekemä selvitystyö valaisee Vanger-suvun menneisyyttä tavalla, joka ei kestä päivänvaloa saati sitten lehtiotsikoita. Tarinalla on traaginen, mutta silti onnellinen loppu.

Paikoin sairaastakin kuvailemisestaan huolimatta elokuva kulkee omaa jännittävää latuaan jännittävästi eikä sorru ennakoitavuuksiin. Näyttelijätyö on soljuvaa ja etenkin Noomi Rapace tekee raadollisen näyttelijätyön kapinallisena nuorena aikuisena, joka etsii kestävää ihmissuhdetta sairaassa maailmassa. Kirjaa lukemattomalle tätä voi suositella hyvällä omatunnolla - tiedä sitten, miten kirjan sovitus on onnistunut. Ja trilogian kakkososakin on jo ehtinyt teattereihin, saa nähdä milloin sitä ehtii..
*** 1/2

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , SYKSY09.

Syysunelma

Muutamia kuvia sunnuntailta, jolloin oli lämmin päivä. Kamera kädessä oli kiva kävellä. Kävin uimarannalla, jossa oli aika syksyinen tunnelma - enää ei ollut auringonottajia eikä uimakelejäkään. Ensi viikolla on jo lokakuu..

Read the rest of this entry »

Posted in SYKSY09.

Paluuta arkeen, osa 2

Olen kuluneella viikolla yrittänyt päästä takaisin opiskelijan arkeen. Rahaahan ei nyt liikaa ole aina, mutta siis opinnoissa taas aikatauluun - gradu ja puuttuvat kurssit kummittelevat päivittäin mielessä. Tavoitteena olisi siis valmistua ensi keväänä. Siihen on niin pitkä matka ja kivinen tie etten oikein usko - realistinen arvio olisi ensi syksy. Eilen vietin lähes kahdeksan tuntia tenttikirjan kanssa tehden siitä sellaista referaattia, jossa olisi kaikki tärkeimmät asiat oikeusteorian perusteista. Tentti on 13.10., joten siihen asti on aikaa tankkailla.

Viime keskiviikkona vierailin kiven sisässä. Palaveerasimme Katajanokan entisessä vankilassa, joka nykyään on hotelli-ravintolakompleksi. Vankilaa oli remontoitu aika tavalla, mutta alkuperäistä "rekvisiittaa" oli yllättävän paljon säilytetty - ja hyvä niin! Eikä yö entisissä vankilaselleissä nyt niin kallista huvia olisi, noin 100 e:n pintaan. Melkein aistin "vankilaelämän" talsiessani pitkin hotellin käytäviä - kaiken kruunasi ateria (ei sentään vettä ja leipää) peltiastioista (tahtoo kotiin samanlaisia astioita).

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , SYKSY09.

Rakkaustarina tämäkin

Meistä jokainen vähänkään rakkaudesta tietävä on monesti kuullut kauniit korintolaiskirjeen (1.Kor. 4-7) sanat: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.."

Korintolaiskirjeen sanat tulevat lihaksi Fred Cavayén elokuvassa Kaiken se kestää (Pour elle, 2008). Tavallisen ranskalaisperheen tavallinen arki kokee kovan kolauksen, kun perheen äiti Lisa (Diane Kruger) pidätetään epäiltynä pomonsa murhasta. Perheen isä Julien (mainio Vincent Lindon) järkyttyy suuresti vaimonsa kohtalosta. Jouduttuaan vankilaan Lisan mielenterveys alkaa pettää ja perheen Oscar-poika (Lancelot Roch) vieraantuu äidistään. Jotain on tehtävä ja pian. Auringonpaisteessa paistatelleen Julien on tullut aika yhä enemmän kulkeutua hämärämaailman varjoihin, jotta hänen rakkautensa Lisaa kohtaan ei häviäisi ikuisuuden laaksoihin. Alkaa armoton taistelu aikaa vastaan maailmassa, jossa ei virheisiin ole varaa. Ja kaikkien yllätykseksi suhteet Julien vanhempiin syventyvät ja paranevat tarinan edetessä kohti jännittävää loppuaan.

Kaiken se kestää on film noiria parhaimillaan. Tummasävytteisessä elokuvassa ei liioin ilon hetkiä näytetä, mutta yllättävä loppu ja ammattimainen näyttelijätyö pakottavat katsomaan elokuvan loppuminuuteille saakka. Allekirjoittaneen elokuvanautinnosta teki em. asioiden lisäksi mainion se, ettei koko salissa ollut näytöksen ajankohdan takia (klo 11) muita katsojia - privaattinäytös siis. ****

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , SYKSY09.

Elämä voittaa

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Vajaan kahden kuukauden työ Kuntaliitossa on takana. Etenkin viime viikko oli yhtä showta ja Helsinkiä (asuin siis viikon pääkaupungissamme). Majapaikoissa ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin kääntymässä eikä ystäviäkään nähdä - paitsi heitä, jotka asuvat muualla. Kumma juttu sinänsä tuo, että lähimmät ovat silti kaikista kauimpina. Mutta toisaalta sai rauhassa tutustua heihin, ketkä olivat läsnä - oli kyse työtovereista tai vanhoista opiskelutovereista.

Nukuin viime viikonloppuna lähes 24 tuntia ja eilenkin olo oli kuin jotain zombie-elokuvasta. - univelkaa jäi vielä maksettavaksi. Kävin Tampereella hakemassa lukuvuositarran opiskelijakorttiin ja Tamyn työhaastattelussa. Saa nähdä, miten vaaliprojektisihteriyden käy. Ohjelmaa on vielä tälle viikolla Nälkäpäivästä Finnkinon Superpäiviin - pitäisi ehtiä nauttimaan ihanan lämpimästä syyssäästä ja vaikka käydä ottamassa valokuvia. Tosin kesän otoksistakin on puolet käsittelemättä (ei vaan ole ehtinyt).

Elämä voittaa lopulta, on kai Raamatun keskeinen sanoma. Patrick Swayzen maallinen taival loppui eilen - sitkeästi hän taisteli syöpäänsä vastaan antamatta periksi. Lepää rauhassa. Tästä hänet kai muistettaneen ikuisuuksien ajan.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , SYKSY09.

Nallekarkit

Jo viikon ajan olen huomannut sen tosiasian, ettei nallekarkit mene aina tasan - ainakaan ihmissuhdetasolla. Viime viikonloppuna tuli jo ensimmäiset ao. fiilikset erityisesti ihmissuhderintamalla. Eräs yläasteaikainen ihastukseni - siis se tummat silmät, ruskea tukka, asteli avioliittoon. Sinänsä onnellinen uutinen, totta kai. Aika puun takaa tuo uutinen tuli silti.

Erään ystäväni kohdallakaan nallekarkkien jaossa tapahtui vääryyttä. Hän kyllästyi "erään kivan pojan" kanssa arpoiluun ja veti asioista omat johtopäätöksensä. Harmittava asia ainakin tämän neitokaisen kohdalla, mutta se on tuon pojan menetys. Lohduttelin ystävääni, ettei vika ole hänessä vaan meissä miehissä - joidenkin kohdalla kauneus ja älykkyys yhdistettynä samaan pakettiin pelottavat tai ainakin hämmentävät (ainakin jotain Kiesi-Audeja).

Kulunut viikko oli töissä aika kiireinen ja kiireet senkun jatkuvat - eilen tein kuusi tuntia ylitöitä. Tarkoitus oli viettää viikonloppu hyvässä SPR-seurassa Ikaalisissa (siis kylpylässä) kokouksen ja koulutuksen merkeissä. Vaan flunssa on kaatanut ihmisiä petiin ja me vähemmät sairaat (toki nuha on minussakin) teemme mitä pystymme. Viikon kuluttua alkaakin sitten opiskelu ja gradutyöskentely - mitäköhän siitäkin tulee?

Ruskeasilmäiselle tytölleni..

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , SYKSY09.

Kosketteletteko toisianne?

Frank Pappa julisti jo hyvän aikaa sitten oman tv-shownsa lopuki jo legendaarisesti - edellisen laman kynnyksellä muuten: "Jos maailma ahdistaa, kosketelkaa toisianne!" Nyt sikainfluenssan uhatessa koskettamista pyritään välttämään. Muutamien kuntien hallinnoissa on annettu kättelykielto ja terveyskeskukset sekä pankitkin välttelevät kättelemistä. Kättely on, kuten todettua, jo historiallinen tervehdysmuoto. Alkavan kauden SM-liigassa tuomaristo ei kättele pelaajia, mutta Valioliigassa kättely näköjään on voimissaan.

Varotoimenpiteenä kättelykielto on varmasti etenkin terveydenhuollossa paikallaan ja tervehtiä voi vaikka käden heilautuksella tai nyökäytyksellä. Ainakin meidän kahvipöytäkeskusteluissa on vallitseva yksimielisyys siitä, että epidemia tulee kaikeasta huolimatta - auttaako kättelykielto tai ns. desien käyttö sittenkään taudin leviämisessä. Itse kyllä auliisi kättelen uusia tuttavuuksia, mikäli he itse ojentavat käden - kieltäytyminen olisi ymmärrettävää, mutta sangen epäkohteliasta. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaakin Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa, ettei pandemiavaara ei ole tekosyy olla tervehtimättä ja että kättelemättä jättäminen tulee perustella. Tasavallan presidenttikin kuulemma jatkaa kättelyään virallisen protokollan mukaisesti.

En tiedä sitten, onko muunlainen koskettelu (siis esimerkiksi halaaminen) vähentynyt sikainfluenssa-hysteerin pelossa? Itse en ole ainakaan kokenut, että erityistä halaamiskammoa olisi tullut (kun kerran kättelykin käy minulle niin miksei halaaminenkin). Halaamisella kuin muunlaisella koskettamisella on välittämisen osoittamisen lisäksi todettu olevan terapeuttista merkitystä. Vähentääkö epi/pandemian pelko välittämistä ja toisaalta lisääntyykö henkinen pahoinvointi - kun koskettaminen on kerran terveysuhka? Halaamisesta ja koskettamisesta yleensäkin toisella kertaa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA. , KESÄ09

Tuntematon

Minulla on hyvä kasvomuisti. Tunnistan vanhoja luokkatovereita vuosien takaa. Toissapäivänä olin pahasti ulalla tullessani z-junalla Helsingistä Lahteen. Vastapäätäni istahti kaksi naista - toinen nuorempi ja toinen vanhempi. Kumpaakaan en ole koskaan nähnytkään, mutta etenkin tuo nuorempi on jostain yhteydestä tuttu (eli olen nähnyt hänet jossain joskus kai) - en vaan milään ole saanut päähäni missä. Ja kyllä hän näkyi meikäläistäkin pälyilevän oudosti. Yhteisiä tuttuja tai muita asioita meillä tuskin on, sillä tuo Helsingissä neitokainen pääsee sunnuntaina ripille eli ikäeroa on "hieman". Tuo asia vaivaa yhä ja vaivaa varmaan hamaan tulevaisuuteen.Tosin vaikeata on varmaan hänelläkin (pakostakin kun joutui keskustelua kuuntelemaan). No, ehkä kyseessä on vaan sellainen deja-vu -harha, jossa aivot yhdistävät monien minulle tuttujen ihmisten ulkonäöllisiä piirteitä (varsin kauniit piirteet tosin, mutta anyway) - who are you?

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Sunnuntaipyöräilyä

Tänään oli vuorossa kesän liikunnallinen kohokohta. Pientä sunnuntaipyöräilyä, jossa kerättiin viideltä pyöräilyasemalta leimoja. Tulihan tuossa ajeltua - kaikki asemat ja runsaat 40 kilometriä. Aikaa meni kolmisen tuntia ja keskinopeuskin ainoastaan noin 18 kilometriä tunnissa. Pyöräilin koko reissun yksin ja kaiken lisäksi kolmosrata ei mennyt päälle - energiaa meni hukkaan, kun ei saanut kaikkea pyörästä irti. Mutta silti ihan mukava kokemus ja varmasti tulevaisuudessa tulee osallistuttua tällaisiin "kunnon" tapahtumiin. Olo on ihan jees, mutta ans kattoo huomenna.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Lukija ja kokija

Jälleen loppuviikko. Viikko on ollut aika työntäyteinen ja kotona on käyty taas kääntymässä. Mutta ihan ok viikko tähän asti *koputtaa puuta*. Mielenkiintoisia ihmisiä on tavattu (miten joidenkin kanssa voi tulla hyvin toimeen) ja mielenkiintoisia asioita pyörii päässä. Toivottavasti niistä asioista tulee myös mielenkiintoisia lopputulemia. Saa nähdä.

Viime lauantaina katsoin vihdoin Lukijan (The Reader). Rakkauselokuvaksi tuota kai voisi kutsua, joten tiedossa oli kosteita silmäkulmia. Kate Winslet oli mainio rohkeine (alaston)esiintymisineen ja Oscar-pysti matkasi helmikuussa oikeaan osoitteeseen. Ainoa asia, mikä jälleen haittasi katsojakokemusta, oli se kieli: englanti ei edelleenkään anna uskottavuutta Saksasta ja sen historiasta kertovalle elokuvalle. Toisaalta käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset antoivat kieliasian anteeksi. ****

Heti seuraavana päivänä katselin dvd:ltä suomalaisen Blackoutin. Meinasin taannoin käydä sen oikein elokuvissa katsomassa, mutta kuultuani leffan juonesta en innostunut (muistutti liikaa Bourne-trilogiaa). Eikä tuo dvd-katsominenkaan ollut mikään nautinnollinen kokemus. Petteri Summanen oli ok elokuvan päähenkilönä, (tosin Eppu Salminen olisi ollut parempi vaihtoehto), mutta muuten elokuvan punaisesta langasta ei oikein saanut irti. JP Siili teki muuten elokuvassaan hitchcockmaisen cameo-roolin, ihan vaan triviana. ** Tulevana viikonloppuna pitäisi nähdä vihdoinkin tuo Miehet, jotka vihaavat naisia.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , KESÄ09

Kiireistä menoa

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Olen käynyt kotona lähinnä kääntymässä ja vapaa-aika on ollut kortilla. Eilen pyöräilin moneen päivään. Liikunta onkin tarpeen, koska päivän aikana tulee paljon istuttua. Onneksi kohta koittaa viikonloppu. Ainoa miinuspuoli viikonlopussa on, että tuolloin alkavat Berliinin MM-kisat. ja Valioliigakin pyörähtää käyntiin. Itsekuri on koetuksella. Viikon päästä sunnuntaina on nimittäin tarkoitus osallistua kotipaikkakuntani pyöräilytapahtumaan ja pitää hieman treenata. Jos vaikka kerran menisi reitin ns. läpi, vaikkei tuo mikään varsinainen kilpailu olekaan.

Olen lukenut tuota "Parisuhteen kemiaa" suurella mielenkiinnolla ja kokenut monta valaistumisen hetkeä. Yritän vielä tänään tehdä johdannon siitä, mistä tuossa kirjasta oikein on kyse. Olen ehtinyt vasta puoliväliin - jostain syystä tämän kirjan kohdalla lukeminen on niiin hidasta.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Kauniin naisen pelko

Olen otettu. Eräs ystäväni (kauneimman sukupuolen edustaja) minulta naamakirjan chätissa ihmissuhdeneuvoja. Siis minulta, joka a) ei ole seurustellut koskaan ja b) on mies. No, hän kaipailikin neuvoja miesnäkökulmasta. Hänen tai oikeastaan erään miehen ongelmana on kauneuden pelko - siis se, että miehet pelkäävät kauniita naisia (jota tämä ystävänikin eittämättä on). Lohdutin kaunotarta sanomalla, että tuo pelko on ihan normaalia - itsekin olen pelännyt häntä (vaan en pelkää enää, hih!), mutta joitakin muita kuitenkin. Se on kai sitä alemmuuden tunnetta ja turhaa ujostelua - eikä vika ole naisessa vaan meissä miehissä. Ei se naisen vika ole, jos on kaunis eikä mies uskalla puhua pukahtaa, saati sitten lähestyä. Tai sitten ei uskalleta "kilpailla" heitä, ts. laittaa itseään peliin.

Tahkoan kohta viimeisiä sivuja Peter Lausterin "Rakkauden myytit" -opuksesta. Tänään bongasin tiedekirjastosta (!) kaipaamani "Parisuhteen kemia" -kirja. Tenttikirjojakin olisi enemmän kuin omaksi tarpeeksi - jotenkin nämä tällaiset kirjat nyt iskevät niitä paremmin. Oi miksi?

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Muuttoa ja musiikkia

Viikonloppu on mennyt kaverin muuttoapuna ja kirjaa lukiessa - sekä tietysti liikkuessa. Kummasti sitä tavaraa kertyy kahdelle ihmiselle, ennen kaikkea astioita. Mihin kummaan sitä montaa lasia, kuppia ja kippoa tarvitsee? Kaikkein haastavimmat muuttotavarat ovat kuitenkin raskaat esineet - hyllyköt ja sohvakalusto. Ei tarvitse kuntosalilla vierailla, kun niitä yrittää saada ensin muuttoautoon ja sitten uuteen asuntoon. No perjantaina ja lauantaina saimme vanhan kämpän tyhjäksi. Raskasta tuo muutto, varsinkin näin loppukesästä kun on lämmintä ja kosteata.

Elokuun ensimmäiseen lauantai-iltaan kuului saunan lisäksi pieni rentoutumishetki parvekkeella. Rakkauden myytit -kirja (josta enemmän myöhemmin), Radio Suomipopin klassikkobiisit ja lonksu - mitäpä sitä muuta. Tähdetkin alavat taas tuikkimaan taivaalla, joten niitä tuli kiikaroitua.

Jaakko Tepon Hilma ja Onni oli kyllä niitä parhaimpia biisejä, joita eilen tuli - aivan mainio!

"Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en"

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09