maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Sankareita kaikki

maanantaina, huhtikuuta 20, 2009 marko77

No niin, nyt taas blogin ja arjen parissa. Pari päivää ilman tietokonetta teki terää. Väsymys on jo voitettu kanta. Yllättävän koville otti nuo valvomiset, kuuluu kai ikään. Mutta kivaa oli hallatovereiden kanssa - kuten joka exculla! Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja tovereita sekä tutustua fukseihin, joista ei oikeastaan tiennyt ennen matkaa mitään. Kumma kyllä, he tuntuivat tietävän minusta enemmän kuin minä heistä (kaikki tuntee apinan jne.). Niin se kai aina menee..

Helsingin vierailukohteissa (muun muassa EU:n edustusto) oli rentoa ja laivalla sitä vasta hyvä meininki oli! Varsinkin, kun mukana matkassa oli Mestiksen viime kauden sankarit (vaikka mehän ollaan sankareita kaikki) Poika seuranaan! On varmaan hieno tunne siemaista kouhujuomaa mestaruuspokaalista. Aika jännä nähdä sellaisia ihmisiä livenä, joita on tullut seurattua Urheilukanavalta - no, lätkänpelaajatkin ovat vain ihmisiä. Tanssilattialla oli mahtava meno, kuinkas muuten! Tein muun muassa uuden diskotanssi-ennätyksen (oliko se kahdeksan biisiä yhteen menoon). Ja illan viimeinen hidas fuksikaunottaren kanssa (paljonkohan sitä pituuseroa nyt olikaan, ainakin 20 senttiä) totta kai!

Aamuviiteen saakka siis tuli notkuttua ja kolme tuntia siinä sai "nukuttua" ennen maihinnousua Tallinnaan, joka on muuttunut viime näkemästä aivan totaalisesti! Hienot autot ja luksuslukaalit, ihan länsimeininkiä pikkuhiljaa. Mutta veikkaanpa, ettei kansalaisten tulotaso silti ole kahdessa-kolmessa vuodessa hirveästi noussut. Vanhassa kaupungissa oli yhtä hienoa kuin ennenkin ja tutustuimmepa kahden kaunottaren kanssa Viru-kauppakeskukseen (joka erehdyttävästi alkaa muistuttamaan kotoista Kamppia). Positiivisin asia Tallinnassa on ehkä turistin näkökulmasta ruoan hinta. Söimme ennen satamaan raahautumista paikallisessa Amarillossa. Kunnon kanahampurilainen ranskalaisilla kustansi runsaat kahdeksan euroa - Suomessa vastaava annos taitaa maksaa 13-15 euroa.

Ihan positiiviset fiilikset jäivät koko reissusta, vaikka tuliaisissa olikin kantamista ja perjantai meni ihan yrittäessä pysytellä hereillä (tuntuu, ettei vanha enää jaksa). Musiikiksi tähän loppuun jokaisen nitrodiskolaisen suosikki - Village People ja YMCA. Yritin löytää illan viimeistä hidasta, mutta tuloksetta. Mutta kyllähän tämäkin on kiva biisi, ainakin tanssittava sellainen..


Posted in ,

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Matkalla

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009 marko77

Blogi vaikeneen, mutta vain hetkeksi. Ainejärjestöni ministeriö ja tulevat virkamiehet matkaavat ensin Helsinkiin ja sitten Tallinnaan. Sitä kandia voisi hieman juhliakin! Mutta ensin nostetaan malja Hillsboroughin uhrien muistolle - You´ll Never Walk Alone!


Posted in , ,

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Haluatko Slummien miljönääriksi?

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009 marko77

Oscar-rohmu ja romanttiseksi draamaksi luokiteltu Slummien miljonääri on enemmän kuin kahden tunnin elokuva Intiasta (vaikkakin englanniksi puhuttuna). Se on elokuva sekä veljellisestä että palavasta rakkaudesta - rakkaudesta, jonka edessä vaikeudet on tehty voitettavaksi. Elokuva on myös yhteiskunnallinen opetusohjelma tarkoituksenaan avata maailman silmät slummien (jota on kaikissa kaupungeissa) kurjuudelle. Ohjaaja Peter Boyle (muun muassa Trainspotting) peräänkuuluttaa maailmaa, jossa kaikilla ihmisillä olisi siedettävät asuinolot.

Aloitetaanpa alusta. Olipa kerran kaksi veljestä, Salim ja Jamal, jotka elävät Mumbain slummialueella tavallista pikkupoikien elämää. Veljeksistä Jamal on järkevä ja asioita harkitseva, kun taas Salim villi ja alati vaikeuksiin joutuva. Poliittisen vainon takia veljeksistä tulee orpopoikia, jotka joutuvat eroon äitinsä lisäksi kotikylästään. Poikien etsiessä paikkaansa yhteiskunnassa muskettisoturien joukkoon liittyy Latika (ihastuttava Freida Pinto) , johon Jamal tykästyy silmänräpäyksessä.

Orpojen tie Intiassa on pitkä ja kivinen, mutta kaikki näyttää pikku hiljaa valoisalta - vai näyttääkö sittenkään? Jamal (Dev Patel) on voittamassa 20 miljoonaa rupiaa "Haluatko miljönääriksi" -visailun paikallisessa versiossa joutuen poliisin hampaisiin huijausepäilyn vuoksi, Salim (Madhur Mittal)työskentelee mafioson palveluksessa ja Latika on naitettu tälle roistolle, jota lopulta kiinnostaa ainoastaan oma hyvinvointinsa.

Boyle kuljettaa tarinaa mestarillisen leikkauksen keinoin. Koko elokuva on kuin kasa lukuja kertomuksessa, joka saa huipennuksensa viimeisen puolen tunnin aikana. Ennalta-arvattava loppukaan ei pilaa elokuvan katsojanautintoa, vaan tarjoaa kahdeksan Oscarin arvoisesti niin maantieteellisiä kuin romanttisiakin elämyksiä. ****


Posted in ,

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Pääsiäistä!

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009 marko77

Pääsiäinen on sujunut tähän asti melko rauhallisesti. Eilen tein kymmenisen kilometrin pyörälenkin melko keväisessä kelissä - aurinko paistoi ja osa säteistä tarttui naamaankin. Hieman D-vitamiiniakin siis ulkoillessa. Tänään olisi tarkoitus jatkaa ulkoilua, toivottavasti se aurinko näyttäytyy pian. Muutama sulkaamunakin on tullut syötyä. Mikä ihme niissä Kindereissä viehättää aikuisiakin?

Torstaina kävin katsomassa Slummien miljönäärin Finnkinon Superpäivillä. Elokuvakokemuksesta lisää seuraavassa merkinnässä. Nyt hyvää ja rauhallista Pääsiäistä itsekullekin säädylle!


Posted in ,

torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Siedettävät päivät

torstaina, huhtikuuta 09, 2009 marko77

Muutama edellinen päivä on ollut ihan siedettävä, siis verrattuna aiempiin päiviin. Tiistaina sain tietää, että eräs ystäväni on saanut oman prinsessansa eli tyttövauvan (tämäkin tieto tuli tosin Facebookin kautta, jotain hyötyä siitäkin). Kerrassaan ihana uutinen! Minun piti eilisellä Helsingin piipahduksella käydä ystävääni ja pienokaista tervehtimässä, mutta vierailuajat eivät sopineet omaan aikatauluuni. Enkä ehkä olisi halunnut heitä häiritäkään. Ehtiihän tuota pienokaista ihailla kevään aikana, toivottavasti..

Muutenkin viivyin pääkaupungissamme pienen tovin. Olisin halunnut jäädäkin sinne lämpöiseen ja aurinkoiseen ilmaan - vaikka piipahtaa terassilla, kun nuo näyttävät olevan auki. En ehkä yksin olisi mennyt, eli toiseen kertaan olisi tuokin jäänyt. Iltasella puhuin erään toisen ystäväni kanssa puhelimessa ja tämän jälkeen katsastin paikallisjoukkueemme (lajina siis jalkapallo) Suomen Cupin mittelön, joka päättyi 3-1 voittoon. Otin uudella järjestelmäkamerallani "muutamia" kuvia ja näpithän siinä jäätyivät. Mutta kyllä oli sen arvoista, kai..

Posteljooni on tuonut kuluneella viikolla kaksi odottamaani kirjettä. Toinen on VR:ltä sisältäen todennäköisesti vastauksen reklamaatiooni konduktöörin käytöksestä eräällä junamatkalla ja toinen tuli Tampereen yliopiston oikeustieteiden laitokselta - ilmeisesti se kauan ja hartaasti odotettu kandidaattityön arvosana. Molempiin kirjeisiin syvennyn tarkemmin pyhinä. En näet halua pilata suhteellisen hyvää tuultani (eli toistaa aiempaa virhettäni) ja toisaalta aikakin on ollut kortilla.

Tänään on kiirastorstai ja alkaa oikea pääsiäiseen laskeutuminen. Vaikken mikään uskovainen olekaan, niin jotenkin tämä kärsimysviikko tuo sieluun ja mieleen oman osuutensa. Via Dolorosa (Kärsimysten Tie), kavaltaminen, ehtoollinen ja ristiinnaulitseminen - ylösnousemusta unohtamatta, muistuttavat elämän raadollisuudesta ja siitä, että kärsimys kuuluu jokaisen elämään. Lopulta kuitenkin elämä voittaa ja usko tulevaan on vahva.

Pääsiäisuskomuksista voi lukea täältä - Suomen Kirjallisuuden Seuran sivuilta, josta on poimittu allaoleva loppukaneetti. Vinkkinä tytöille, heh!

Jok ei Mariana makaa,
ei se pääsiäisenä tee pesää,
eikä koko kesänäkää saa ketää.
Sanotaan tytöistä.
Kurikka. Paulaharju 12786. 1920.


Posted in ,

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Vetämätön olo

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009 marko77

Olo on ollut pari viikkoa aika väsynyt. Saatuani kandin pakettiin kypsäreineen päivineen ja tentittyäni muutamat pakolliset kurssit, jotain hävisi samalla. Unet ovat ainakin pidentyneet (en ole ainakaan päivittäin heti aamusta pakertanut, vaan toisinaan nukkunut aamukahdeksaan, toisinaan yhdeksään) ja liikuntakin lisääntynyt - viikonloppuna kroppa sai ehkä kohtuutontakin kyytiä fillarinnoin myötä.

Olen alkanut epäillä syömieni vitamiinilisien tehoa. Kohta 300 tablettia MultiVitaPlussaa on mennyt, enkä ole oikeastaan tuntenut niiden tehoavan. No, myönnettäköön, ettei tuo ruokavalio ole riittävän monipuolinen (esimerkiksi hedelmiä popsin pari kertaa viikossa). Ongelma on ehkä kuitenkin henkisellä puolella. Olen tapani mukaan ottanut muiden murheita kannettavakseni (niinhän ystävät tekevät, eikö?) ja omissakin on selvittämistä. Toivottavasti tämä kone nyt lähtee tästä käyntiin ja suurempi kevätväsymys ei iske, muuten ei hyvä heilu


Posted in

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Muoditon

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009 marko77

En ole koskaan juossut muodin perässä - en ainakaan tunnusta. Vaatteeni ovat pääasiallisesti markettitavaraa ja samoin kenkäni. Ainoastaan pikkutakit olen ostanut Dressmanista ja nekin tarjousrekistä. Myös silmälasit ovat "nimettömien" valmistamia, sillä laatumerkkejä ei ole oikein varaa ostella. Kävin tänään aurinkolasiostoksilla, sillä kevätaurinko käy ilkeästi silmään ja olisi kiva nähdä vuoden parinkin päästä jotain. Intersportista mukaani tarttui ruotsalaisen Prestigen (www.prestige.se) tämän vuoden mallistoa reilulla kolmella kympillä. Tiedä sitten, ovat nämä nyt sitten muotilasit - hinnan puolesta eivät. Olen katsellut parin sadan aurinkolaseja, mutta se olisi jo tyyris investointi tuloihin nähden. Nuo Prestige Stenit ovat kuitenkin laadukkaan oloiset ja sporttiset, aivan kuten käyttäjänsäkin!

Juttelin tänään erään ystäväni kanssa Facebookin chatissä. Hän kiitti lähettämästäni piristyskortista (hän on ollut jonkin aikaa allapäin). Laitoin korttiin ehdotuksen yhteisestä ruoka- tai oluthetkestä - häntä kun en ole nähnyt aikoihin! Yksi pieni mutta siinä oli: kortti tuli päivän myöhässä (luulin, että Itella toimittaa postin päivässä). Eilen olin nimittäin Tampereella ja tentin jälkeen olisi ollut aikaa murkinalle tai oluselle. Sovimme muun päivämäärän ja asia pitää ottaa puheeksi jo enemmin kuin päivää ennen h-hetkeä. Onneksi lauantaille on jo sovittu Helsinkiin tapaaminen erään toisen ystävän kanssa. Tarkoituksena on heitellä koripalloa ja suunnitella tulevaa, toivottavasti liikunnallista kesää.


Posted in ,

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Kesäaika

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009 marko77

Toipilaana oleminen ei ole ollut herkkua, koska ulkona on viime päivinä ollut mitä mainioin ilma. Sitä se on toki ensi viikollakin, sillä auringonpaisteen lisäksi luvassa on 5-6 lämpöastetta. Vielä en uskalla laittaa ohuempaa takkia päälle, sillä kohta ollaan uudelleen sängyn pohjalla. Tällä hetkellä väsyttää ja tuo kesäaikaan siirtyminen ei sitä väsymistä poista. No, ensi viikolla on tehtävä taas gradua ja tentittävä kunnallisoikeutta - vaikka sitten kipeänä. Myös muutama tärkeä sähköposti pitää jaksaa kirjoittaa.

Eilen vietettiin Earth Houria, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomio ilmastomuutokseen. Itse osallistuin kyseiseen tapahtumaan kannettavan tietokoneen sammuttamisella kahdeksan jälkeen koko illaksi - seuraavan kerran siis avasin tietokoneen aamulla. Ele oli pieni, mutta kai se jossain tuntui. Olisi vaan ollut hyvä, mikäli Suomessa olisi tuohon kampanjaan lähdetty kunnolla. Taisi tuo lottopotin jännittäminen viedä pohjaa hyvältä asialta. Tänään pitää muistaa tallentaa Amazing Racen Suomen osuus, vaikka tuo on jo vuodelta 2006!


Posted in

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Pöpö- ja parisuhdesoppa

torstaina, maaliskuuta 26, 2009 marko77

Taitaa olla sääntö kuin poikkeus, että aina stressitason laskettua tietylle tasolle pääsevät pöpöt yrittämään vallankaappausta kehossani. Eilen illalla oli pientä lämpöä ja vilunväreitä, joten tämä päivä on vietetty kotona - ikkunasta auringonpaistetta ihaillen. Kandin suorittamisen jälkeen olen ollut aika eksyksissä. Kaikkea pitäisi kyllä tehdä, mutta mitä ja missä järjestyksessä? Graduunkin pitäisi paneutua kunnolla ja rauhassa - ainakin tutkimussuunnitelmaa pitäisi päivittää ja muutenkin katsoa, että kaikki paperit sun muut ovat tallessa.

Sulkapalloseuralaiseni kanssa keskustelin tuolloin maanantaina parisuhteista, joka todellakin on oma maailmansa. Mainitsin jo edellisessä postauksessa, että hänen poikaystävänsä ei sulkapallomatsia oikein sulattanut. Luulisi olevan ihan sama kuka tekee ja mitä kenenkin kanssa, siis tuollaisia viattomia juttuja. Totesimme sulkapallomittelömme "erätauolla" kauhistukseksemme, että ystäväpiirissämme on monia katkenneita tai katkeamaisillaan olevia parisuhteita. On avo- ja avioeroja ja sen seurauksia: lapsia ilman isää tai äitiä - kaksi kotia sekä ainakin yksi särjetty sydän. Sulkapalloseuralaisenikin vanhemmat erosivat tämän ollessa lapsi. Onnellinen ulkokuori ei välttämättä sitä ole koskaan ollutkaan ja esiripun laskettua ainakin me sivustaseuraajat usein mietimme: miten tässä näin pääsi käymään? Miten ikuiseksi Jumalan edessä luvattu rakkaus ei kestänyt ylä- ja alamäissä, vaan metsään mentiin ja pahasti.

Rakkaus ole ikuinen, vaikka itse tahtoisin kovasti uskoa siihen. Joku (voi) löytää toisen ihmisen, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa - joku voi haluta olla vaan yksin ongelmiensa kanssa tai olla mieluiten työnsä kanssa naimisissa. Vaikka omat vanhempani ovat ongelmistaan huolimatta yhdessä jo neljättä vuosikymmentä, niin kaikkien vanhemmille ei ole käynyt yhtä hyvin.

Itselläni ei ole kokemusta minkäänasteisista parisuhteista (milloin muuten parisuhteessa ollaan, kysyn vaan viisaammilta, eli teiltä). Haluaisin kuitenkin ottaa selvää parisuhteen saloista. Wikipedian mukaan "parisuhde tarkoittaa kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta". Onko tuo samaa kuin seurustelu? Wikipedian määritelmä sisältää katso myös -osion: Avioero, avioliitto, avoliitto, rakkaus, rekisteröity parisuhde, seurustelu, ihmissuhde ja osittaisparisuhde. Niinpä niin.

Laitan tähän parisuhdesopan nauttimisen lomaan aiheeseen liittyvää musiikkia. Sturm und Drang musisoi miljoonista öistä (A million nights). Eräs ihminen omisti ko.biisin minulle joulukuisessa mesekeskustelussa. Mutta ei siitä sen enempää.


Posted in ,

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Yhden rintaman sota

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009 marko77

Jo yli puolen vuoden ajan olin taistellut kahdella rintamalla - tahkonnut graduseminaaria ja vääntänyt sinne gradulukua. Lisäksi kandi on vienyt aikaa, hermoja, istumalihaksia ja paperia - kirjoista puhumattakaan. Nyt tuo alempi yliopistotutkinto on askeleen lähempänä. Kuukausi sitten palautettu kandidaattitutkielma sai tänään seurakseen kypsyysnäytteen ja 10-sivuisen kandiseminaarin korvaavan esseen. Kahden viikon päästä olisi tulossa kandista lausunto - odotan kakkosta tai kolmosta. Ei sillä niin väliä, kunhan on pois alta. Nyt sitten tenttien ja gradun kimppuun. Kahden rintaman sota muuttui kertalaakista yhden rintaman sodaksi.

Tänään pelasin erään ystäväni kanssa sulkapalloa. Oli ihan tasainen vääntö ja mukavia pallorallejakin. Hiki tuli pintaan ja kiva mieli kaupan tekijöiksi! Ensi viikon palloittelusta en ole varma, sillä pelikaverini poikaystävällä oli kuulemma hieman sanomista jo tästäkin mittelöstä. On se kiva, että joku tuntee minut uhkaksi - suorastaan imartelevaa. Minähän nimittäin olen, kuten minut livenä nähneet ovat todenneet, varsinainen Don Juan ja Brad Pitt samassa persoonassa. *sic!* No, ehkä minä ymmärrän asian silloin kuin itse olen parisuhteessa. Parisuhteeseen nimittäin liittyy paljon sellaista, jota minä en vaan näköjään ymmärrä.



Posted in ,

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Valintoja

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009 marko77

Eilen oli aika hektinen päivä verenluovutustilaisuuden takia - onneksi aamupäivä oli ns. vapaata ja sai nukkua peräti puoli yhdeksään saakka. Niin, verenluovutustilaisuutta kävin järjestelemässä yhden aikoihin. Piti kantaa tuoleja ja pöytiä, järjestellä kahvipöytää sekä kiinnittää vielä viimeiset ilmoitukset luovutuspaikan läheisyyteen. Olihan meitä onneksi muitakin (peräti kolme minun lisäksi), joten puoli kolmen aikoihin lähdin kotiin pariksi tunniksi. Tilaisuus onneksi lähti rullaamaan omaa uraansa ja miksei olisi, onhan näitä jo järjestelty muutaman kerran. Viiden aikoihin tulin takaisin ja tällä kertaa laitoin essun päälleni. Olihan se aikamoinen näky, mutta hyvän asian vuoksi.

Tänään olisi taas puuhaa yllinkyllin. Vaikka essee on pulkassa, täytyy suunnitella ensi viikon opintoja. Gradun tutkimussuunnitema vaatii päivitystä ja itse graduakin olisi kiva kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Laitan tänään myös muutaman työhakemuksen menemään - eräässä vapaaehtoisjärjestössä olisi muutama todella mielenkiintoinen työtilaisuus tarjolla ja katuisin, mikäli en hakisi kyseisiä paikkoja.

Piipahdan tänään myös pikaisesti kaverini syntymäpäivällä (siis kakkukesteillä), pari tuntia mennee siinäkin. Helsingissä olisi erään hyvän ystäväni tuparitkin, johon oikeasti olisin halunnut mennä. Ensi maanantaina on kuitenkin tärkein tentti tähän asti eli kandin kypsäri, johon pitää valmistautuakin. Pitänee varmaan kysellä Mansesta yösijaakin - muuten herään maanantai-aamuna puoli viideltä. Harmittaa oikeasti, kun kaikki kiva ja ei-kiva ajoittuu samoille päiville. Sellaisia ajankohtia, jolloin ei tapahdu mitään (siis ei ole mitään menoja), on vuodessa ihan tarpeeksi. No, valintoja on tehtävä ja nukkuakin olisi kiva ainakin viikonloppuna tarpeeksi.


Posted in , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Omien joukossa

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009 marko77

Eilen oli Tampereella ihan kiva päivä, pitkästä aikaa. Kotiinpäästyäni väsytti jonkin verran, olinhan jo aamuviideltä herännyt. Tapasin Kuntaliiton kolleegoiden lisäksi ainejärjestön ahkeria ihmisiä erään tilaisuuden aikana, jota itse olin mukana järjestämässä - voi sitä työnmäärää, miten kahden tunnin tilaisuuden järjestämiseen vaaditaan. Vaikka osanottajamäärä ei päätä huimannut, silti oli mukava olla omien joukossa. Tilaisuuden jälkeen kävin tenttimässä sopimusoikeutta, joka toivottavasti menee läpi edes sillä ykkösellä.

Tentistä päästyäni tapasin erään vapaaehtoistoiminnasta tuntemani kaunokaisen. Pidimme sellaisen puolentoista tunnin teetuokion (herrasmiehenä tarjosin toki teen ja teeleivän), jonka aikana juttelimme sekä opiskelu- että muista asioista. Oli iloinen saatuani tietää, että hänestä tulee ns. sosiaalitantta ja hän pääsee kotipuoleen (Turkuun) sijaistamaan kesällä Tyksiin. Sovimme teetuokion päätteeksi maanantaille (heti kypsärini jälkeen) sulkapallomittelön. Hikiliikuntaa on hyväksi harjoittaa viikoittain, välillä siihen ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Mutta ensi maantaina sitten taas sulkkista, jeah!


Posted in ,

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Päätäni särki hiukan..

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009 marko77

Viikonlopusta on selvitty hengistä - juuri ja juuri. Lauantaina ollessani kirjastossa istumassa koneen äärellä ja naputtelemassa esseestä, iski aivan hirveä päänsärky ja silmätkin olivat hiukan "hellinä". Nappasin Panadolin, mutta eihän se mitään auttanut - iski vaan ns. lämmön päälle, kuten aina. Oli pakko lopettaa opiskelu ja siirtyä kotiin lepäilemään. Onneksi oli voimia katsoa Liverpoolin mahtava vierasmatsi ManUa vastaan! Aikaiset heräämiset yhdistettynä jatkuvaan näyttöpäätetyöskentelyyn tuon huonon olotilan varmaan aiheuttivat, toivottavasti. Sunnuntai menikin kotosalla pääasiallisesti alppihiihdon ja West Wingin seurassa.

Huomenna taas Tampereelle, aikaisin aamulla tietysti (onneksi linja-autossa saapi nukkua jonkin aikaa). Luvassa on ensin yksi Kuntaliiton tilaisuus ja sitten sopimusoikeuden tenttiin sekä ehkä kevätkokoustakin. Tentti todennäköisesti uusitaan, sillä en ole ehtinyt lukea kuin sivun sieltä täältä. Toivottavasti eteen tulee sellaisia kysymyksiä, joihin voi vastata pelkällä yleistiedolla. Pääasia, että pääsisin läpi - tässä vaiheessa arvosanat eivät ole niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Ja tulisi edes kevät ja sulaisi nuo lumet..


Posted in ,

torstaina, maaliskuuta 12, 2009

Tupareita ja leikkinukkeja

torstaina, maaliskuuta 12, 2009 marko77

Sain eilen elämäni ensimmäisen henkilökohtaisen tupaantuliaiskutsun. Otin helsinkiläisystäväni kutsun vastaan ilomielin ja tietysti vastasin myöntävästi. Hänen "vanhassa" asunnossaan kun en ehtinyt vierailla, niin tässä uudessa sitten. Onneksi nuo tuparit ovat vasta viikon päästä, sillä en ole vielä keksinyt mitään lahjaa. Viiniä en arvaa tuoda, sillä sitä kuitenkin tulee "muutama" pullo kuitenkin - suolasta ja leivästä puhumattakaan. Mietin jotain käyttöesinettä. En perinteistä paahdinta sun muuta, mutta jotain kivaa ja nostalgista. Pitänee vierailla Oliverissa ja katsoa, jos jotain hyvää ja halpaa löytyisi..

Kulunut viikko on ollut yllättävän kiireinen. Olen vääntänyt kandiseminaarin korvaavaa esseetä ja yrittänyt lukea edes vähän tiistaiseen sopimusoikeuden tenttiin. Lisäksi olen juossut kahdessa kevätkokouksessa, joista toisessa toimin sihteerinä. Onneksi seuraava on sitten tiistaina (jos jaksan tentin jälkeen mennä). Viestittelin kunnallisoikeuden lehtorille eräästä tentistä, joka olisi ollut samaan aikaan kypsyysnäytteeni kanssa. Totesin, etten todellakaan rupea vääntämään kirjatenttiä ja kypsäriä yhtä aikaa! No, tentti ei siirtynyt, mutta kypsäri kyllä - h-hetki olisi 23.3. (eli kuukausi kandin jättämisen jälkeen).

Kaikkien nukkelelujen äiti ja esikuva Barbie täytti maanantaina pyöreitä - mittariin tuli 50 vuotta. Sen kunniaksi Aquan hieno laulu tälle ikinuorelle leikkirouvalle, jonka toivoisi löytävän sen elämänkumppanin (ovat kuulemma Kenin kanssa eronneet). Kuvan laatu ei ole kaikkein parhaimpia, mutta toisaalta tämä on karaoke-versio - siitä vaan laulamaan!



Posted in ,

maanantaina, maaliskuuta 09, 2009

"Eläköön Pyhä Saksa!!"

maanantaina, maaliskuuta 09, 2009 marko77



Toinen maailmansota ja etenkin Natsi-Saksa on aihe, josta on veistetty lukemattomia elokuvia. On Schindlerin listaa, Veteen piirrettyä viivaa ja onpa Hitleristä itsestäänkin tehty muutama elokuva. Elokuvilla on yhteistä se, että ne perustuvat tositapahtumiin ja ne on tehty siksi, ettei ihmiset koskaan unohtaisi tuota järkyttävää ajanjaksoa ihmiskuntamme historissa.

Tom Cruisen tähdittämä Operaatio Valkyrie ei tee poikkeusta. Tämä tosipohjainen elokuva kertoo kovin erikoisen ja erilaisen tarinan. Pääosissa eivät ole Natsi-Saksan lähes sukupuuttoon hävittämät juutalaiset, eivät keskitysleirillä viruneet punavangit vaan saksalaiset sotilaat - tarkemmin sanottuna Saksan armeijan (Werhmacht) upseeristo eversteistä kenraaleiksi, jotka ovat kyllästyneet sotaan ja haluavat päästä siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Elokuvan päähenkilö, eversti Claus von Stauffenberg (Tom Cruise) haavoittuu vuonna 1944 Afrikan komennuksen aikana ja palaa vammauteena takaisin kotimaahansa. Saksa ei kuitenkaan ole entisensä - liittoutuneet ovat aloittaneet maahyökkäyksen ja Saksan tappio näyttää varmalta. Jo pitkäään sotaan kyllästynyt Von Stauffenberg tuumii yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, että on tullut aika laittaa toiselle maailmansodalle piste. He ovat varmoja siitä, että sota voidaan lopettaa vain yhdellä tavalla - tappamalla ylipäällikkö Hitler.

Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Hankkeen tiellä on Hitlerin esikunnan lisäksi pelkurimaiset upseerit, jotka eivät uskalla tai halua vastustaa ylipäällikköään. Eversti von Stauffenberg onnistui kuitenkin vakuuttaa muutama avainhenkilö siitä, että hanke (niin sanottu Heinäkuun 20. päivän salaliitto) on kannatettava ajatus hurjista riskeistään huolimatta. Von Stauffenbergin onnistuu kuljettaa pommi Hitlerin Sudenpesään ja hetken, kuten jokainen historiaa lukenut tietää, näyttää siltä, että sota on ohitse. Vallankumouksen varalle perustettu reservijoukko asettuu valtaan ja muun muassa SS:ää puhdistetaan "sotarikollisista". Hitlerin salamurhahanke osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi (sattumalla on tässäkin tarinassa osuutensa) ja alkaa takaisinmaksun aika. Hitleriä vastustaneet joutuivat huomaamaan, että riskit olivat sittenkin liian suuria.

Elokuvan näyttelijäkaarti osoittaa Tom Cruisen johdolla, että myös amerikkalaiset osaavat tehdä saksalaishistorista kertovan elokuvan. Tehosteita ei ole paljoa, mutta muutama sotilas kuitenkin on saatu kulkemaan pitkin Berliinin katuja. Elokuvan negatiivisia puolia on kuitenkin sen amerikkalaisuus. Natsit puhuvat puhdasta elokuvan läpeensä englantia (tosin Cruisen kielitaidosta saadaan näyte elokuvan ensiminuuteilla). Olisin mielelläni kuullut, aivan kuten Baader-Meinhof-Komplexissa, saksaa saksalaisista kertovassa elokuvassa. Mutta eihän nuo yhdysvaltaiset elokuvakatsojat jaksa lukea tekstityksiä *huokaus*.

Operaatio Valkyrie on esimerkki siitä, miten sodan ja Saksan upseeriston suorittamat kauheudet ovat jyränneet allensa tarinan ihmisistä, jotka väsyneinä ja tappion jo kaukaa nähneenä halusivat muutosta. Viimeiseksi Hitlerin salamurhahankkeeksi jäänyt operaatio on jäänyt historian hämäriin keskitysleirien ja muiden sodan kauheuksien loistaessa ihmisten mielissä. Kuitenkin historian lehdillä on oma paikkansa henkilöille, jotka yrittivät pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli.

Elokuva on "kunnianosoitus" sekä von Stauffenbergille itselleen että muille saksalaisupseereille, jotka maksoivat salamurhahankeista sekä omalla että perheidensä hengellä - pyhän Saksan puolesta, kuten von Stauffenberg asian ilmaisi. Toisaalta voidaan aiheellisesti kysyä, voiko kunniaa osoittaa upseereille, jotka olivat vastuussa satojentuhansien ihmisen tappamisesta). Operaatio Valkyrie kuitenkin osoitti, että meissä kaikissa, olimme me kuinka pahoja ja minkä hirmuvallan alla tahansa, on lopulta jotain hyvää, jotain inhimilistä - jotain, joka mahdollisesti pelastaa sadattuhannet viattomat varmalta kuolemalta. Jos elokuvan jättää katsomatta pelkästään Cruisen takia, niin paljon menettää. Jos minä kestän Tompan, niin kyllä sinäkin! ***1/2


Posted in ,

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Sisäisesti sivistynyt

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009 marko77

Eilen minut valtasi sivistynyt, melkeinpä akateeminen olotila. Sain aamupäivällä tiedon kandityön ohjaajalta, että työ on hyväksyttävissä (tarkoittaa varmaan, että se menee läpi) ja että voin ilmoittautua kypsyysnäytekokeeseen - joka harmikseni on vasta loppukuusta. Vaikka olin ratketa liitoksistani, tiesin, että vaativin urakka on vielä edessä. Gradu odottaa tekijäänsä, mutta on tässä kaikenlaista muutakin - esseitä, kirjatenttejä ja oikeita töitä (pätkissä tosin, mutta kuitenkin). Jos vaikka viikonloppuna voisi levätäkin, onhan se opiskelijallekin sallittu?

Ihmissuhdepuolella ei mene yhtä hyvin. Ystävyys Prinsessan kanssa on joko väliaikaisesti tai pysyvästi katkolla. Joskus vaan asiat eivät mene siihen suuntaan, kuin itse toivoo. On järkevämpää puhaltaa peli poikki ja vaatia aikalisää. Ihan mitä tahansa kohtelua keneltä tahansa ei tarvitse sietää, vaikka ymmärrystä löytyykin. Seuraava merkintä sitten Operaatio Valkyriesta.


Posted in , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009

Jää hyvästi, alikersantti Lehto

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009 marko77

Minun piti tässä merkinnässäni kertoa lauantaina näkemästäni Operaatio Valkyrie -elokuvasta, mutta sen sijaan lausun oman kunnioitukseni edesmenneelle Åke Lindmanille. Hänet tituuleerattiin lukuisissa muistopuheissa viimeiseksi todelliseksi vanhan ajan elokuvatähdeksi ja syystä. En usko, että kukaan nykyohjaajista tai edes näyttelijöistä yltäisi koskaan Åken tasolle.

Konnamaisella Åkella oli rujot kasvot, mutta siviilissä lämmin sydän - harmi, ettei minulla ollut koskaan kunniaa tavata häntä. Elokuvat, muun muassa Tuntematon Sotilas ja Myrskyluodon Maija säilyvät ikuisesti ihmisten mielissä. Hänellä on nyt varmaan hyvä olla. Voimia Pirkolle ja tyttärelle.
Ei täällä auta itku. Saatanallinen ralli päälle vaan. Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu.


Posted in ,

lauantaina, helmikuuta 28, 2009

Kulttuuria kolmella eurolla

lauantaina, helmikuuta 28, 2009 marko77

Harvoin on ollut yhä runsaasti tarjolla kulttuuria kolmella kolikolla (siis eurolla), kuin tälla viikolla. Keskiviikkona kävin kaverin kanssa Lahden radio- ja televisiomuseossa, jossa oli viimeistä päivää Ransu 30v-näyttely. Todella mielenkiintoinen näyttely, sillä itsekin olen Karvakuonoja katsellut televisiosta silloin joskus kauan sitten. Ja miksei vieläkin, sillä uusintojahan tulee aina silloin tällöin muun muassa Karvakuonojen kesäseikkailuista. Ransu-näyttelyn katsastettuamme siirryimme alakerran radio- ja tv-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoinen. Miten tekniikka onkin kehittynyt vuosikymmenten aaatossa! Eikä ollut näyttelyt kalliita - opiskeijoilta kolme euroa!

Eilen piipahdin Tennispalatsin kymppisynttäreillä. Leffoja oli tarjolla jos jonkinlaista naurettavaan hintaan (eurosta alkaen) ja ihmisiä oli "muutama" juhlimassa - jotkut jopa viettivät koko yönsä elokuvateatterin pimeydessä. Itse tsekkasin "Operaatio Valkyrien", josta tarkemmin seuraavassa merkinnässä. Mieli olisi tehnyt katsastaa muun muassa kehuttu "Lukija" sekä Che Guevarasta kertova "Che - sankarini", mutta salitreeni ja sulkapallomittelö hyvän ystävän kanssa kutsuivat. Tänään oli olo kyllä treenatun mukainen, hiukka hapoilla. Pitäisi treenailla ja pelailla viikoittain, mutta yksinään on hiukan huono ao. asioita tehdä.


Posted in ,

tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Birthday boy

tiistaina, helmikuuta 24, 2009 marko77

Eilen sain viettää syntymäpäivääni melko tavallisissa merkeissä. Yksi kortti kilahti postiluukusta ja naamakirjassa ystävät muistivat muutaman sanan tervehdyksillään - kiva asia sinänsä.

Maanantai meni kokonaan Tampereella opintojen merkeissä. Opintojen alemmantason tutkinto eli kandidaattityö on sitten valmis ja palautettu - annoin itselleni aika kivan syntymäpäivälahjan! Päätin, etten enää tuota työtä ns. roikota, vaan palautan sen ja otan jännityksellä vastaan kommentit sekä arvosanan (toki tuo arvosana tulee vasta kypsyyskokeen jälkeen, jos sinne voi ilmoittautua). Kävin myös noutamassa Juveneksen lahjakortit 5x10e - eräs ystäväni on jo kutsuttu syömään, hih. Ahertamisen päätteeksi toimittaja-kollegani tarjosi kahvit ja antoi pari suklaista lahjustakin. Nami nami!

Tänään sain eräältä kaverilta kortin lisäksi pienen legopaketin. Nyt voi jotain muutakin kuin kandia rakennella. Tokkopa osaan enää legoilla, viime kerrasta on niin kauan. Piti aloitella esseetä, jolla korvaa kandiseminaarin, mutta koko päivä meni muiden asioiden hoitamiseen. No, ehkä huomenna sitten. Jos vaikka ensin rakentaisi tuon avaruusaluksen..

Musiikkitarjontana eilisiä sankareita hänkin: G.F.Handel. Vetistä musiikkia, kieltämättä...


perjantaina, helmikuuta 20, 2009

Got Milk?

perjantaina, helmikuuta 20, 2009 marko77

Jos Mickey Rourke teki hämmästyttävän roolisuorituksen elämän hylkimänä vapaapainijana, niin samaan yltää Madonnan siippana tunnettu Sean Penn homoaktivisti Harvey Milkinä. Oli pakko käydä keskiviikkona katsomassa, mistä tuossa kahdeksan Oscar-ehdokkuuden elokuvassa on oikeastaan kysymys - itse kun en ollut kuullutkaan koko miehestä ennen tätä elokuvaa.

Elokuva sijoittuu hippikaupunki San Franciscoon, johon alkoi muodostumaan 1970-luvulla Harvey Milkin avustuksella myös homoyhteisö Castron kaupunginosaan. Kaupunkiin ei ollut helppo sopeutua, sillä seksuaalisesti poikkeavia karsastettiin Yhdysvalloissa kuin lepratautista. Ja vielä kun tehtävänä oli nousta vallanytimen huipulle - San Franciscon kaupunginvaltuustoon, ensimmäisenä julkihomona.

Milkillä oli Martin Luther Kingin tapaan unelma. Tuo unelma oli saada heteroyhteisö hyväksymään seksuaalinen vähemmistö ja heidän oikeutensa työhön sekä toimeentuloon valtaväestön ohella.

Apunaan Milkillä kohti vallankäytäviä ja suvaitsevaisuutta on ensimmäisen elämänkumppaninsa Scottin lisäksi joukko tulevia vähemmistöaktiviseja. Milkin unelmaa suvaitsevasta maailmasta haluaa särkeä kaksi ihmistä - heteroväestön oikeuksia henkeen sekä vereen puolustava Dan White (hienon roolityön tehnyt Josh Brolin) ja laulaja Anita Bryant. Milk päättää vastoinkäymisistään huolimatta yhteisön ja pormestari George Mosconen (Victor Garber) tuella pyrkiä kohti homojen oikeuksia tunnustavaa kaupunkia. Muttan kuten Martin Luther King, myös Milk joutui unelmastaan maksamaan kalliin hinnan. Kuitenkin tuo hinta on arvonsa väärti.

Milk on hieno sekoitus Painijan tavoin dokumentaarista henkilökerrontaa, jonka aika-paikka-kerronta poukkoilee mestarillisen leikkaustyönsä avulla nykyhetkestä historiaan. Homot kuvataan elokuvassa poikkeuksellisen rohkeasti ja miksei kuvattaisin - kyse on kuitenkin tositarinaan pohjautuvasta elämäntarinasta, jossa seksillä on voimakas ja tärkeä merkitys. Näyttelijätyö on myös silmiähivelevää. Sean Penn ei tähtistatuksestaan huolimatta jätä muita varjoonsa, vaan antaa esimerkiksi Brolinin näyttää kykynsä vanhollisena arkkivihollisena. Elokuvan ennalta-arvatta loppukaan ei elokuvanautintoa pilaa - päinvastoin herättää katsojan kysymään: Miksi näin annettiin tapahtua? Suosittelen Milk-elokuvaa kaikille draaman ystäville sekä opetuselokuvana heille, jotka eivät ihmisen seksuaalista poikkeutta (tahdo) ymmärrä. ****



Niin. Nähtäväksi jää, kumpi parhaan miespääosa-Oscarin sunnuntaina pokkaa: Mickey Rourke vai Sean Penn? Kummatkin tekevät elokuvissaan "paluun tähtitaivalle", vaikkei Penn ehkä sieltä koskaan ole pudonnutkaan. Itse kallistun varovaisesti Rourken kannalle. Pennin voitto ei kuitenkaan minulle mikään pettymys olisi - päinvastoin.


Posted in ,

Huonoa ja hyvää tuulta

perjantaina, helmikuuta 20, 2009 marko77

Tiistaina olin hieman huonolla tuulella. Kandin loppukiri ei tuottanut toivottua tulosta (eli ajatus ei oikein kulkenut). Valmistumisen suhteen tuli hieman takapakkia, kun lehtori löi eteeni muutamia puuttuvia kursseja - tenttikirjat, here I come! Mutta ei se gradukaan vielä valmis ole, ei todellakaan. Tuli pääkin kipeäksi moisesta mietiskelystä ja kaikesta muusta joutavasta. Olisin halunnut osallistua ainejärjestöni laskiaispippaloihin Tampereella, mutta kun yösijasta ei ollut tietoakaan niin se siitä. Olen todella huono "kerjäämään" nukkumapaikkaa, mutta no, ei sille nyt mitään voi.

Keskiviikko oli sitten parempi päivä. Käväisin Helsingissä syömässä muutaman ystävän kanssa suklaamuffinit kaffen kanssa (sattuneesta syystä, heh) ja tulihan sitä ulkoiltuakin hieman - ennen elokuvatuokiota pitkäaikaisen ystävän kanssa. Harmi, ettei ehditty viinilasilliselle ja se sulkapallomatsikin odottaa itseään. Mutta ehkä ensi viikolla. Helsinki oli muuten harvinaisen hiljainen, tosin hiihtoloman takia. Eilen torstaina oli sitten ihan normipäivä. Pienet vaivat (muun muassa suonenvedon kipeyttämä takareisi), joka on nyt siteissä) vetivät mielen matalaksi (pitäisiköhän sinne lääkäriin oikeasti mennä).


Posted in

tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Vanhat kujeet

tiistaina, helmikuuta 17, 2009 marko77

Uusi viikko ja uudet kujeet - täällä ainakin ne entiset. Viikonloppu meni ihan kivasti, paremminkin olisi voinut mennä. Lauantaina heräsin aikaisin - aikaisemmin mitä piti. Olin vielä arkipäivässä, sillä luulin, että seitsemän aikaan lähtee juna Lahteen. Tietenkin tajusin vasta seisoessani -10 asteen pakkasessa 20 minuuttia, että tänäänhän on lauantai ja seuraava juna tuleekin vasta parin tunnin päästä. No, pääsin kuitenkin kirjastoon tekemään kandia. Osallistuin kandin kirjoittamisen lomassa ensimmäistä kertaa myös puhelinneuvotteluun. Oli ihan kiva kokemus ja saimme tärkeitä päätöksiä aikaiseksi. Kaiutintoiminto on sitten kiva asia, ainakin tuollaisissa puhelinkokouksissa - voi tehdä kuuntelun ohessa omia askareitaan.

Ystävänpäivä ei tosin ollut odotukseni mukainen. Luulin jo, että saan nähdä erään ystäväni pitkästä aikaa (varmaan kolme kuukautta sitten olemme nähneet). Mutta ei. Kaikkein "ikävintä" oli, että idea ystävänpäiväillasta tuli hänen puoleltaan. Tosin olihan tuo arvattavissa, kun ottaa huomioon viimeaikaisen kehityssuunnan ystävyydessämme, joka on jo kestänyt toiseksi pisimpään ystävyssuhteistani (eli noin kymmenisen vuotta). En tiedä. Jotenkin tuntuu, ettei tätä enää jaksa. Etenkin kun taidan olla tässä ystävyyssuhteessa ns. antavana osapuolena.

Odotan huomista Helsinki-piipahdusta. Tarkoitus olisi opintoasioiden lisäksi käydä katsomassa erään toisen ystävän kanssa joko Rööperi tai Operaatio Valkyrie. Nuo kotimaiset eivät tosin iske minuun, mutta aihe on mielenkiintoinen luettuani tuon "käsikirjoituksena" toimivan kirjan villistä menosta Punavuoressa. Kylmä varmaan on Helsingissä(kin), mutta niin kai talvella tuleekin olla.


Posted in ,

perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Kolme sanaa sinulle..

perjantaina, helmikuuta 13, 2009 marko77

Sain tiistaina viimeiset ystävänpäiväkortit postiin - ensimmäiset löysivät tiensä postilaatikkoon jo sunnuntaina (halusin olla ajoissa korttien suhteen, kerrankin). En lähettänyt niitä läheskään kaikille heille, joille se olisi kuulunut - siitä olen kovin pahoillani, sillä itsekin tiedän perinteisen kortin lämmittävän sähköistä enemmän. Mutta pääasia, että muistaa - vaikka sitten ihan tekstiviestillä.

Kaikkein hankalin asia on kortin kirjoittaminen, siis muutakin kuin pelkästään Hyvää Ystävänpäivää (ja useimmin vielä tuo on valmiiksi kirjoitettukin). Jotkut ihmiset kun ovat merkinneet/merkitsevät minulle enemmän kuin elämä itse. Pyrin silti aina laittamaan rivin jos toisenkin ao. saajan mukaan. Riimejä (paperi)korttiin on vaikea kirjoittaa. Ei sillä, ettei niitä tulisi tuolta luovasta aivolohkosta. Tila on se suurin ongelma. Olisi kai pitänyt laittaa kaikille sellainen jättikortti, johon sitten romantikkona riiminsä voisi lurauttaa (tarkennettakoon vielä, että kaikki korttini lähtivät kaunokaisille - yksi jopa Alankomaihin asti).

Ystävyys on aika monimutkainen asia. Ystävyys on sanoja totta kai, mutta ennen kaikkia tekoja - pieniä tai suuria. Muutaman ystävän suhteen olen valitettavasti miettinyt, onko niitä sanoja ja tekoja tarpeeksi - ystävyys on kaksisuuntainen tie ja välillä tuntuu, että mennään ainoastaan yhteen suuntaan. Ystäviä toki autetaan niin paljon kuin mahdollista - tiettyyn rajaan asti. Sitten pitää miettimän, onko teot ystävyyden arvoisia? Puhumattakaan siitä, että ollaan joidenkin kanssa "vain ystäviä". Tästä aiheesta olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä pienen miettimisen jälkeen myöhemmin - ensi vuonna tähän samaan aikaan?


The Rembrandts - I´ll be there for you (tämä kaikille ystävilleni, myös blogi sellaisille - Hyvää Ystävänpäivää! *halit kaunokaisille, hih*)



Posted in ,

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Hyvää mieltä

maanantaina, helmikuuta 09, 2009 marko77

Tänään oli kevään tuntua Helsingissä. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut lauloivat ja ihmisten mieli vaikutti keväiseltä. Olisi tehnyt (taas) mieli luistella jonkun kaunottaren kanssa Jääpuistossa ja käynyt sen jälkeen vaikka kaakaolla. Mutta tuleehan noita päiviä. Sen sijaan kävin Tähtitorninmäellä ja Stockmannilla. Lopuksi "työ"lounas Ympyrätalon Rossossa - tulihan sielläkin sitten käytyä.

Oli kiva istua ruoan ääreen ajan kanssa ja keskustella erinäisistä asioista. Puhuimme myös hänen asunnostaan, joka on myynnissä/vuokrattavana Espoon Tapiolassa. Halutessani voisin sen vuokrata, tosin 700- euron kuukausitaksaan. Olisihan se kiva olla espoolainen - tai en nyt tiedä, ehkä se helsinkiläisyys kiinnostaa enempi.

Sain Juvenekselta (yliopisto-opiskelijoiden omistama yhtiö) sähköpostia: Juvenes onnittelee! Nyt oli onni myöten! Voitit Juveneksen etukorttiarvonnassa seruaavan palkinnon: Juvenes Hyvän mielen lahjakortti (arvo 50 €) (Lahjakorteilla voit maksaa ostoksesi sekä Juvenes Ravintoloiden että Kirjakauppojen toimipisteissä.)

Hyvää mieltä, sitä tarvitaan! Sitä lähtee myös ystävänpäiväkorteissa huomenna (itseasiassa muutama kortti on jo postissa). Harmittelen, etten voi muuta ystävilleni tehdä, kuin laittaa kortin. Voisin olla vaikka 24/7 läsnä, jos he sitä pyytävät. En voi myöskään kaikille varsinaista pahvikorttia lähettää. Mutta kerron sen muulla tavoin, siis sen että välitän. Joitakin rakastan enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa. Mutta toki (tai valitettavasti) platonisesti. Mutta siitä lähempänä ystävänpäivää. Nyt nukkumaan, huomenna taas herätyskello kilkkaa 4.45.


Posted in

perjantaina, helmikuuta 06, 2009

Voitto tai kuolema

perjantaina, helmikuuta 06, 2009 marko77

RAF (Rote Armee Fraktion) on kirjainlyhenne, joka ei jättänyt ketään kylmäksi 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Andreas Baaderin ja Gudrun Ensslin (sekä myöhemmin Ulrike Meinhofin) luotsaama terroristiryhmä masinoi tuhoa kommunismin nimissä niin jaetussa Saksassa kuin muuallakin maailmassa.

Loppuvuonna 2008 ensi-iltansa saanut Uli Edelin ohjaama ja Stefan Austin kirjaan perustuva Baader-Meinhof-Komplex on nimensä mukaisesti kertomus RAF:n synnystä, sen noususta ja uhosta kahden sukupolven näkökulmasta katsottuna (on syytä tarkentaa, että RAF ja Baader-Meinhof ovat kaksi erilaista ryhmittymää ryhmän sisällä; RAF muodustui Baader-Ensslin-Meinhof -kolmikosta ja Baader-Meinhof muista "kapinallisista" johtoportaan jouduttua vankilaan). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun lopun Saksan liittotasavaltaan, missä Vietnamin sodan kauhuihin kyllästyneet opiskelijat lakkaavat välittämästä korulauseista ja tyhjistä lupauksista - ihanteinaan kommunismi ja Che Guevaran "Voitto tai kuolema" sankarimyytti.

Paljon pahuutta on ilmassa kirjojen vaihtuessa vaihtuvat kiviin, polttopulloihin ja lopulta aseisiin taistelussa kapitalistista maailmaa vastaan. BMK-kolmikko ja elokuvan kehys muodostuu kolmesta henkilöstä - Baaderista (Moritz Bleibtreu), Ensslin (Gudrun Ensslin) ja Meinhof (Martina Gedeck), joiden elämää ja taistelua niin maailmaa kuin ryhmädynamiikkaa vastaan tarkastellaan koko elokuvan ajan. Tarina kulkee jouhevasti ryhmän syntymästä RAF:n ensimmäiseen kuolemaan - voitosta voittoon tarjoten niin raakaa väkivaltaa kuin eroottista iloittelua.

Jo näyttelijöiden roolisuoritukset tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen. Etenkin Moritz Bleibtreun roolisuoritus Andynä ei jätä katsojaansa kylmäksi. Samaan hengenvetoon on todettava, että Martina Gedeckin Meinhof-tulkinta jää etenkin lopussa hieman muiden näyttelijöiden jalkoihin. Myös tarinan historiallinen totuus lisää elokuvan mielenkiintoa - tosin elokuvasta saa enemmän irti, mikäli on edes joskus kuullut ko. ryhmittymästä. Myös lukeminen vuodesta 1968 auttaa asiaan. Itse olin ennen elokuvaa lukenut Ulrike Meinhofista tehdyn väitöskirjan "Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta" - tiedä sitten, oliko se hyvä vai huono asia elokuvan seuraamisen kannalta.

Elokuvan loppu ei ole, kuten arvata saattaa. Innostus anarkismiin ja radikalismiin kääntyy pian katkeriksi kyyneleiksi ja eloonjäämistaisteluksi, jossa ei voittajia ole - kuolemaa sitäkin enemmän.

Baader Meinhof Komplex taistelee parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarista ja ainakin ennakkoarvioissa palkintoa voidaan Saksaan odottaa. Se, uppoaako erityisesti amerikkalaisiin akateemikoihin terroristiaiheinen elokuva, jää nähtäväksi. *** 1/2


Posted in ,

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Ensikosketus..

tiistaina, helmikuuta 03, 2009 marko77

..uuteen kameraan siis. Vanha digikompakti sai rinnalleen isoveljen - Canon 1000D:n (jota ei yksin onneksi tarvinnut maksaa). Viime sunnuntaina ei oikein valoa riittänyt, mutta tänään jo jonkin verran. Rakastan valokuvaamista, olenhan tehnyt sitä kirjoittamisen rinnalla työksenikin (siis free-/kesätoimittajana). Pitää tutustua vielä ohjekirjaseen - enää ei oikein nuo järjestelmäkameran opit ole muistissa. Mutta kertaus on opintojen äiti.


Posted in ,

Mainio maanantai

tiistaina, helmikuuta 03, 2009 marko77

Terveiset Tampereelta! Eilen oli harvinaisen siedettävä maanantai, joka meni Tampereella - siis koko päivä. Aamulla heräsin 4.45 ja kotiin rohjahdin omaan sänkyyni 23.35. Nukuin tunnin menomatkalla linja-autossa, muuten silmät oli enemmän tai vähemmän auki. Aamulla tapasin kahvittelun merkeissä muutaman kaunottaren yo-kuntatoiminnasta ja päivällä lounastin toimittajakollegan kanssa. Sitten pari tuntia kandia ja lopuksi spr:n piirihallituksen kokousta. Päivästä jäi hyvä fiilis, vaikka illalla hieman väsyttikin.

Tänään palattiin sitten maan pinnalle. Gradun harjoitusaine tuli osittain bumerangina takaisin. Täytyy palata siihen huomenna, tänään eivät ajatukset eikä vireystila riitä.


Posted in

lauantaina, tammikuuta 31, 2009

Kielletyt tunteet..

lauantaina, tammikuuta 31, 2009 marko77

Suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Perjantain Tampere-visiitti muuttui maanantaiksi ja Helsinkiin matkataan ensi viikolla - viimeistään kai lauantaina. Mutta esteitä tulee itsekullekin, ei voi mitään.

Sitten asiaa tunteista. Tuoreen väitöksen mukaan suomalainen puhuu tunteistaan entistä sujuvammin. Psykiatrian erikoislääkäri Aino Mattila toteaa väitöksessään, että tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on helpompaa nuorehkoille ja keski-ikäisille ikäpolville kuin iäkkäille suomalaisille. Mattila tutki väitöksessään aleksityymia eli tunnistamattomia tunteita.

Itse kyllä tunnistan tunteeni, mutten ole vielä oppinut niistä kunnolla puhumaan - kirjoittamaan kylläkin. Kirjaimia on helppo laittaa peräkkäin, muttei sanoja. Tai ne sanat sitten menevät väärinpäin, kuten Nylon Beatin kappalessa. Toisaalta vasta viime aikoina olen oppinut puolustamaan tunteitani. Ja mielestäni juuri tunteista pitäisi puhua kahden kesken eikä vaan esimerkiksi tekstiviesteillä hoideta. Palaan tähän asiaan vielä seuraavissa merkinnöissä.



Posted in ,

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Päiväunia

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009 marko77

Kerroin aiemmin ensimmäisestä suomalaisesta vapaaehtoistilasta, jossa saa päivisin ottaa muutaman tunnin napasterit eli päiväunet. Sellainen löytyy kuin löytyykin: Vapaaehtoisvoimin pyörivä Naphouse -niminen tila sijaitsee Turussa. Loikoilu voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista ja mikä parasta - päiväuneilu on täysin ilmaista. Tuollainen pitää ehdottomasti saada myös muihin suuriin kaupunkeihin. Päivisin olisi mukava ottaa opiskelun ohessa pienet nokkaunet - pääsisi vähäksi aikaa irti kirjojen ja tietokoneen kahleista. Tilahan sopisi vaikka kirjaston yhteyteen.

Mainitsin aiemmin myös ensi-ihastuksestani, joka otti allekirjoitaneeseen yhteyttä naamakirjassa - siis tämä "tummat silmät ruskea tukka" -kaunotar, joka on työskennellyt myös lentoemäntänä Finnairilla. Alkuviikosta naamakirjaan kohti häneltä viesti, jossa hän kyseli kuulumisia muun muassa opiskelun suhteen. Ihana kuulla hänestä todella pitkästä aikaa, siis sitten ylä-aste- ja lukioaikojen. Olin vuosia salaa toivonut, että hän olisi vielä ns. vapailla markkinoilla, jotta häneen voisi tutustua paremmin. Mutta eihän tuollainen suklaasilmä vapaana voi pysyä - joku onnekas on hänet jo napannut. Elämä on. Harmitaa, ettei ylä-asteaikana voinut häneen tutustua syvällisemmin. Täytyy nyt vastailla hänelle tässä loppuviikosta. Silti, olisi kiva nähdä häntä. Onneksi ei sentään ihan kaukana asustele.

Odotan innolla loppuviikkoa. Perjantaina olisi tarkoitus suunnistaa Tampereelle lounastamaan ja vaihtamaan kuulumisia toimittajakollegan kanssa - pitkästä aikaa. Tarkoitus olisi yrittää nähdä muutamia ihania hallatovereita vuosien varrelta, hih. Lauantaina, jos tähdet ovat kohdallaan, suuntana puolestaan Helsinki. Tiedossa olisi ainakin sulkapalloilua ja jutustelua.

Biisivalintana tänään ruotsalaisen skate punk-yhtyeen Millencolinin "Done is done", joka sopii sekä edelliseen blogimerkintään että osaltaan myös tähän tuoreeseen vuodatukseen. Tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen kerran NHL 2009 -pelin yhteydessä (verkkopeli-haasteita otetaan vastaan). Toki peli tarjoaa hienon jääkiekkokokemuksen lisäksi myös muuta loistavaa musiikkia. Niin sitten myöhemmin..

Movement is a sign of life, keep moving forward, life,
There is no going back from here in spite of all your fight.
There's no point in blaming yourself for the wrongs you've done,
The game that is really numb, no need to be on the run.




Posted in ,

maanantaina, tammikuuta 26, 2009

Luovuuden kaipuu

maanantaina, tammikuuta 26, 2009 marko77

Perjantaina heräsin karuun todellisuuteen - siihen, että yliopisto (niin hieno laitos kun onkin) tappaa mielestäni kaiken luovuuden. Kirjojahan osaa jokainen lukea ja tentteihin vastata - niin ja muutaman kirjoitustyön vääntää. Lukiossa ja viimeistään Lahden kansanopistossa ihastuin elokuvataiteeseen niin, että halusin tehdä sitä työkseni. Olinhan lukiossa osallistunut lukuisiin näytelmiin ja videokerho-toimintaan ja kansanopistossa elokuvakerho vei mukanaan - no, kyllä ylä-asteellakin videokamera välineenä vaikutti todella mielenkiintoiselta.
Itseasiassa lukion jälkeen aikomuksenani oli hakea Taikiin (siis nykyiseen Aalto-yliopistoon) elokuvakäsikirjoituslinjalle. Tilasin jopa pääsykoemateriaalin, mutta jotenkin se jäi sitten siihen. Ehkä parempi niin. Onneksi saan harrastaa luovuuttaa valokuvauksen ja lehtikirjoittamisen saralla - bloggailua unohtamatta. Ja elokuvista toki nautin valkokankaalla. Muutamat hyvät ystäväni saavat hoitaa sitten näyttelemisen.


Posted in

perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Painii elämänsä kanssa

perjantaina, tammikuuta 23, 2009 marko77

Himmeäksi tähdeksi Hollywoodin taivaalla hiipuneen ja itsemurhan partaalla käyneen Mickey Rourken The Wrestler - Painija ei ole jättänyt ketään kylmäksi. Elokuva nappasi Cannesin Kultaisen Leijonan ja sitä pidetään yhtenä vahvimmista Oscar-voittajaehdokkaista. Arvostelijoiden lisäksi myös katsojilta on tullut kiitosta - vuodet eivät ole kohdelleen häntä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta Mickey on tullut takaisin!

Rourken elämää heijastava, dokumentaarisia piireitä saava elokuva on raadollinen kuvaus suoritusyhteiskunnastamme, jossa ihmisen arvo on yhtä kuin hänen taitonsa miellyttää ihmisiä. Rourken esittämä showpainija Randy The Ram on parhaansa päivät nähnyt kehäraakki. Itseään rakastavan painijan jokainen ottelu ja jokainen ruhje vie lähemmäksi kohti lopullista tuhoa.

Erään rankan ottelun jälkeen painija kuitenkin pysähtyy miettimään sitä kaikkein tärkeintä asiaa elämässä - toisen ihmisen rakkautta. Pätkätöihin ja yksinäisiin öihin kyllästynyt yksinäinen susi haluaa elämältään muutakin kuin verta ja irtonaisia hampaita. Etäinen suhde tyttäreen ja ihastuminen tanssijatyttöön pakottavat Randyn valintojen eteen. Lopulta hän tulee kuitenkin huomaamaan ihmisluonteen kylmyyden ja lujuuden - kukin tehköön sitä, mitä oikeasti rakastaa.

Vajaa kaksituntinen elokuvaelämys ei pettänyt katsojiaan. Moni takertui tuoliinsa painikohtausten aikana, jolloin veri lensi ja Randyn tuska välittyi katsomoon hämmästyttävän aidosti. Katsoja myös myötäeli Randyn pakertamisen dead-end-jobissa paikkakunnan valintamyymälässä. Rourken näyttelijäsuoritus oli kuin elävästä elämästä, jossa ihmisten pitää henkensä pitimiksi tehdä sitä, mitä on tarjolla. Kaikkein vakuuttavin oli elokuvan lopussa Randyn pitämä puhe tähtielämän raadollisuudesta (Mickey kuulemma suostui elokuvaan lopullisesti vasta silloin, kun hän sai uudelleenkirjoittaa tuon pitämänsä puheen). Kerrassaan loistavaa tekstiä!

Jos Mickey Rourken sielua riipaiseva suoritus vakavoitti katsojan, niin saman tekee myös Cassidya/Pamia esittävän Marisa Tomein huikaiseva rooli miesseuraa janoavana tissitanssijattarena. Hänen esittämänsä roolihahmo taiteilee Randyn tavoin (elämän) kehässä keikutellen lanteitaan ja miellyttäen ihmisiä - sillä erotuksella, että Pam tekee työtään vain ja ainoastaan lastensa takia. Tomein otteista huokuu ammattilaisuus ja kyky ottaa jokainen rooli vakavasti. Näyttelijätär ei piilottanut itseään sijaisvartalon taakse, vaan toi rohkeasti hämyisessä tavernassa naisteutensa esille tavalla, joka uhkaa jättää jopa Sharon Stonen vilauttelun Basic Instinctissa toiseksi.

Jos ette ole Rourken elokuvia ennen nähneet, niin käykää ihmeessä viimeistään nyt. Soisin erittäin mielelläni hänelle tämän ensimmäisen henkilökohtaisen Oscarinsa - kuukauden päästähän tuo nähdään... ****

Marisa Tomein haastattelu


Posted in ,

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Right place. Right time. Right man.

tiistaina, tammikuuta 20, 2009 marko77

Yhdysvaltain presidenttiys on instituutio, joka kiinnostaa ja kiehtoo monia ihmisiä - niin minuakin. Presidenttielokuvat uppoavat minuun kuin lämmin veitsi voihin ja West Wing on mielestäni yksi parhaimpia draamasarjoja ikinä. En ole niinkään kiinnostunut presidentistä henkilönä ja melkein rajattoman vallan käyttäjänä, vaan siitä koneistosta, joka viran ympärillä pyörii avustajineen ja muine tärkeine henkilöineen. Ilman avustajiahan ja neuvonantajia presidentti olisi aivan hukassa, sillä eihän yksi mies voi muistaa kaikkien ihmisten nimiä ja kasvoja kalenterin pidosta puhumattakaan. Silti se on juuri presidentti, joka saa runsaasti mainetta ja kunniaa tekemisistään.

Voin vain kuvitella sitä ylpeydenmäärää, joka tällä hetkellä vallitsee Barack Obaman kannattajien ja henkilökunnan keskuudessa. Tänään hänestä tulee ensimmäinen tummaihoinen presidentti. Toki olen itsekin ylpeä hänestä. West Wingin mainoslause pitää todellakin paikkansa: Right place. Right time. Right man. Muistakaa katsoa virkaanastujaiset YLE1:ltä klo 18.30 alkaen. Siis jos presidenttiys vähääkään kiinnostaa.

Paikallista Porilaisten marssia (Hail to the Chief)


Hail to the Chief we have chosen for the nation,
Hail to the Chief! We salute him, one and all.
Hail to the Chief, as we pledge cooperation
In proud fulfillment of a great, noble call.

Yours is the aim to make this grand country grander,
This you will do, that's our strong, firm belief.
Hail to the one we selected as commander,
Hail to the President! Hail to the Chief!


Posted in ,

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Siniset kirjat

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009 marko77

Viime viikolla hyppysissäni on ollut kaksi sinistä kirjaa - toinen kirjaston omaisuutta, toinen henkilökohtaisessa omistuksessa.

Ensimmäinen valtaa käsittelevä teos on todella mielenkiintoista luettavaa. Tampereen yliopiston kanslerin Jorma Sipilän kirja Valta yliopistossa kertoo hänen omakohtaisista valtakokemuksistaan yliopiston vararehtorina, rehtorina ja nykyisin kanslerina.

Kirjasta tekee luettavan vallan lisäksi kirjan toimintaympäristö - Tampereen yliopisto, jossa itsekin olen käyttänyt valtaa Sipilän ja nykyisen rehtorin Krista Varantolan seurassa. Minulla on ollut kunnia toimia yhtenä rattaana ja ruuvina yliopistoni valtakoneistossa - ainejärjestön hallituksessa, tiedekuntaneuvostossa ja yliopiston hallituksessa - jossa rehtori toimii esittelijänä.

Koin oman vallankäyttöni melko vähäiseksi, mutta yhdessä opiskelijatovereiden kanssa olemme saaneet jotain aikaiseksikin. Saa nähdä, mitä kaikkea mietteitä kirjan sivuilta paljastuu - mahtuuhan kolmeen vuoteen (eli sen aikaan, jonka kansleri Sipilä toimi rehtorina - pääsin yliopistoon sisään v. 2001 ja Sipilä toimi rehtorina 1999-2004) yliopiston avajaisia (eli käytäväkeskusteluita) ja em. yliopiston hallitusta.

Henkilökohtaisessa omistuksessani oleva kirjani on minulle oiva apuväline sekä freetyössäni sekä opinnoissa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas korvaa käytössäni jo muutaman vuoden ajan olleen Kielikellon erikoisnumeron. Kirjassa on vinkit pisteistä pilkkuihin ja löytyypä kirjan sivuilta myös lyhenneluettelo. Kirja vaikuttaa ensinäkemältä hyödylliseltä oppaalta, vaikka 260:een sivuun ei ihmeitä mahdu. Pitänee yrittää muistaa täällä blogissanikin oikeinkirjoitus, vaikka vapaamuotoista tekstiä suollankin - ainakin nimet oikein, jossei muuta.


Posted in ,

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Sisällä Stadissa

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009 marko77

Kivaa keskiviikkoa ja terveiset Helsingistä! Koko päivä meni pääasiassa Kalliossa - sisätiloissa. Meni hyvä talvipäivä hukkaan, mutta niinhän aina. Lisäksi odotettu leffa- ja luisteluhetki hyvän ystävän seurassa peruuntui hänen työkiireidensä takia. Haikeana katselin, oikeustieteellisestä kirjastosta palatessani, Jääpuiston menoa ja meininkiä. Ehkä sitten ensi viikolla. Mutta onneksi sai kahvitella kollegojen kanssa ja jutustella mukavia - muun muassa avioliitoista. Mutta se on toinen tarina.

Palaan viime merkinnässäni esitettyyn uutiseen - siis suomalainen mies ei puhu edelleenkään, mutta pussaa kylläkin. Yli 3 200 suomalaisnaista vastasi Huoltamo.com:n toteuttamaan mieskyselyyn, jossa selvitettiin, millainen suomalainen mies on kumppanina, parisuhteessa ja sängyssä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten mukaan mies arvostaa parisuhteessa luotettavuutta ja läheisyyttä. En tiedä, onko tuloksessa mitään yllättävää. Arvostanhan itsekin kyseisiä ominaisuuksia - vaikken parisuhteessa ole koskaan ollutkaan (enkä siis ole pussaillut).

Mitään yllättävää ei ole siinäkään, että ammateista naiset pitivät miehekkäimpänä palomiestä. Myös rakennusmies ja poliisi päihittivät murskaavasti niin poliitikon kuin pankinjohtajankin. Yllätys, että miehen ulkonäkö ja univormuammatti pesee kaikki muut ominaisuudet. En ole kateellinen, mutta kuitenkin. Olisi mielenkiintoista tietää tutkimustuloksia toiseen suuntaan - eli mitä miehet arvostavat naisissa? Ja mikä ammatti olisi se kaikista naisellisin? Olen kuullut, että erityisesti sairaanhoitajat vetoavat meihin miehiin. Muutamiin hoitajiin tutustuneena voin sanoa, että kyllä kyllä - näin voipi olla (hih!).


Posted in

maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Univaje

maanantaina, tammikuuta 12, 2009 marko77

Muikeaa maanantaita, vaikka säätila on ei-niin-talvinen - vettä tihuttaa ja loska roiskuu. Aamulla seisakkeella seisoessani (no, kuinkas muutenkaan - heh) eräät rouvat juttelivat perisuomalaiseen tapaan säästä. He valittelivat kilvan huonoa talvea ja kehuivat lapsuuden ajan talviaan siellä jossain missä syntyneet. Ihmettelin itsekseni, että mistä tämä suomalaisten valitus erityisesti säästä on peräisin? Ennen vanhaan riitti Pihtiputaan mummollekin, että ilimoja piisas - oli sitten lämmintä tahi kosteata. Totta kai se harmittaa, ettei esimerkiksi pääse luistelemaan (paitsi kaupungin kaduille) niin kuin 80-90-luvuilla (jolloin allekirjoittanut pääsi opettelemaan nyt jo kohtalaisen hyvää luistelutaitoaan). Ilmavirtoja on vaikea muuttaa toisenlaiseksi ja saastuminen on jo nyt kokoonaan lopetettava, jotta ilmasto ei enää tästä lämpenisi. On kai pakko raahautua jäähallille, jos haluaa tänä talvena luistella. Vielä en tosin luovu toivosta!

Kuulun niihin onnettomiin, joita väsyttää jonkin verran - eli univajetta löytyy. Viikonloppu meni nopeasti kaikkea muuta tehdessä (kuin nukkuessa siis). Eilen sunnuntaina haahuilin harrasteiden parissa ympäri Kymenlaaksoa raittiissa ilmassa. Lisäksi jäin iltasella ns. linjoille roikkumaan (mese rules, kiitos seurasta!) ja tulikohan sitä unta loppujen lopuksi nelisen tuntia? Uni ei oikein tullut - liekö syynä hehkeä meseseura vai mikä lie kenkä, joka ei enää niin kauheasti purista (kun osaa tehdä oikeanlaisen solmun). Mutta kyllä se taas tästä, kunhan pääsee tunniksi kahdeksi torkuille. Luin muuten erään uutisen jostain mistä lie, että Suomeen (vai oliko se ulkomaille) olisi perustettu paikka päiväunia varten - siis työntekijät voivat ottaa jossainpäin työajalla nokosia. Harmi, etten ottanut uutista talteen - höh.

Mutta tänään tuli tällainen uutinen toimituksen sähköpostiin: Yli 3 000 naista arvioi suomalaisen miehen: Suomalainen mies ei puhu edelleenkään, mutta pussaa kylläkin. Tästä ehdottomasti lisää seuraavassa merkinnässä - vaikka itse olenkin puhunut enkä pussaillut. Kohta postiin (jossa lähtee muun muassa harjoitusaine proffalle ja edelleen Kielikeskukseen) ja sitten torkuille - ruoan jälkeen siis.


Posted in ,

torstaina, tammikuuta 08, 2009

Puristava kenkä

torstaina, tammikuuta 08, 2009 marko77

Piipahdin eilen Helsingissä free-työn johdosta ja halailemassa ihania kaunottaria, hih. Kollegoja on aina mukava nähdä, etenkin kun tässä on pyhien takia ollut hieman taukoa visiitistä Kallioon. Olen jo alkanut katsella vuokra-asuntoja Helsingistä sillä silmällä - jos vaikka sopiva osuisi kohdalleen. Jos nyt sitten koettaisi aloitella elämää Stadissa, kun Mansessa se ei oikein ole koskaan alkanut.

Alan nyt viimein ymmärtää, miksi naiset hakevat mieleisiään kenkiä pitkään ja hartaasti sen seitsemästä liikkeestä. Itse kävin noukkimassa Intersportin alelaarista McKinley-ulkoilukengät ja kun kokoakin löytyi, niin siitä sitten mukaan. Ihan hyvät popot sinänsä, mutta niissä on kaksi vikaa: 1) kengännauhat aukeavat koko ajan (vaikka solmin ne samalla tavalla kuin aikaisimmissakin kengissä) ja 2) vasen kenkä puristaa jonkin verran kävellessä. Voi olla, että tuo puristaminen johtuu nauhojen kireydestä - täytyypi kokeilla eri tekniikoita. Kenkien tulee istua kuin nenä päähän ja jos kengät ovat huonot, niin koko päivä voi mennä pilalle.

Huomenna jälleen ihmissuhdeosuutta, ihan perjantain kunniaksi. Melkein samalla teemalla jatketaan, kuin kappale takaperin. Siis siitä kengästä.


Posted in

tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Viisaat miehet

tiistaina, tammikuuta 06, 2009 marko77

Juhlat on juhlittu ja arki on oven takana. Vaikka Nuutin päivä yleisesti ottaen päättää joulunvieton, niin kyllä se Loppiaisen jälkeen on ihan samaa arkea kuin ennen joulua. Tänään en nukkunutkaan pitkään, vaan lähdin viimeistelemään gradulukua (eli harjoitusainetta), jotta saisi sen vihdoinkin kielentarkastukseen. Sain myös tekstiviestin Prinsessalta, joka lupasi vastata lähettämääni sähköpostiin ja jatkaa osaltaan keskustelua siitä, mitä tulevaisuus tuo tullesaan - vai tuoko se mitään. Rupeaa kyllästyttämään tämä jahkaaminen.

Tällä viikolla pitäisi graduluvun lisäksi paneutua kandiin, joka vielä odottaa valmistumistaan. Jotenkin on jäänyt nuo tärkeimmät kirjoitustyöt, mutta kai sitä opiskelijakin saa vapaata pitää. Ja elokuvissakin voisi käydä - katsomassa tuo Once. Eipä Lahdessa paljon muuta katsottavaa pyörikään. Kyllä se nykyään pitäisi elokuvatkin käydä Helsingissä katsomassa.

Loppaisena juhlitaan kolmea viisasta miestä - itämaan tietäjää tahi kuningasta, jotka lahjoivat Jeesus-lasta minkä ehtivät. Sen kunniaksi James Blunttia, olkaa hyvä.



Posted in , ,

sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009

Blast from the past..

sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009 marko77

Jokaisen itseään kunnioittavan televisiosarjan tai miksei elokuvankin vakiotavaraa ovat ihmiset menneisyydestä - menneisyyden haamut. Siis ne kuuluisat femme fatalet tai allaspojat, jotka tulevat vuosien jälkeen päähenkilön elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuuluisin "blast from the past" lienee Ingrid Bergmanin esittämän Ilsan paluu Humphrey Bogartin esittämän Rickin elämään - Ilsa ilmestyi Victorinsa kanssa kaikista maailman kapakoista juuri Rickin omistamaan oluttupaan.

Itse koin kaikuja menneisyydestä toissapäivänä saadessani naamakirjaan kaveripyynnön eräältä ihmiseltä, jota en ole nähnyt yli 15 vuoteen (toki olin kuullut hänestä puskaradion kautta). Tuo kaunokainen ei ole enempää eikä vähempää kuin ensimmäinen ihastukseni. Hän ei ole ainakaan ulkonäöllisesti muuttunut - sama ihana hymy sekä tummat silmät ja ruskea tukka.

Eipähän meidän tarinassa ole paljoa kertomista. Etenkin, kun se tarina ei päässyt edes alkamaan. Ensimmäinen rakkauskirjeeni sai toki vastauksensa, muttei ihan sellaista, jota odotin. Kumma kyllä olen säilyttänyt tuon kirjeen - kaikesta huolimatta. Eihän minulla ollut mitään mahdollisuuksia "uptown girliin" - tiedä onko vieläkään. Silti sydän otti aikamoisen voltin, kun näin hänen kuvansa pitkästä aikaa. Ehkä taidan olla vieläkin hieman ihastunut - samalla tavoin kuin silloin joskus. Minun sydämestäni ei vaan taida olla samaan prosessiin.

Olin suunnitellut kirjoittavani aiheesta enemmän kuin mitä nyt teen - sydämelläni olisi paljon sanottavaa, mutta tunteet eivät näköjään ole enää missään järjestyksessä. Musiikkivalintana FGTH - The Power of Love. Joskus vielä kuullessani tämän kappaleen itken - oikeasti tämä on sellainen kappale, jonka tahdissa olisi kiva tanssia vaikka se illan viimeinen hidas.



Posted in ,
Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More
RSS FeedSubscribe to our RSS feed!
Follow me on Twitter!Follow me on Twitter!