Voitto tai kuolema

RAF (Rote Armee Fraktion) on kirjainlyhenne, joka ei jättänyt ketään kylmäksi 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Andreas Baaderin ja Gudrun Ensslin (sekä myöhemmin Ulrike Meinhofin) luotsaama terroristiryhmä masinoi tuhoa kommunismin nimissä niin jaetussa Saksassa kuin muuallakin maailmassa.

Loppuvuonna 2008 ensi-iltansa saanut Uli Edelin ohjaama ja Stefan Austin kirjaan perustuva Baader-Meinhof-Komplex on nimensä mukaisesti kertomus RAF:n synnystä, sen noususta ja uhosta kahden sukupolven näkökulmasta katsottuna (on syytä tarkentaa, että RAF ja Baader-Meinhof ovat kaksi erilaista ryhmittymää ryhmän sisällä; RAF muodustui Baader-Ensslin-Meinhof -kolmikosta ja Baader-Meinhof muista "kapinallisista" johtoportaan jouduttua vankilaan). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun lopun Saksan liittotasavaltaan, missä Vietnamin sodan kauhuihin kyllästyneet opiskelijat lakkaavat välittämästä korulauseista ja tyhjistä lupauksista - ihanteinaan kommunismi ja Che Guevaran "Voitto tai kuolema" sankarimyytti.

Paljon pahuutta on ilmassa kirjojen vaihtuessa vaihtuvat kiviin, polttopulloihin ja lopulta aseisiin taistelussa kapitalistista maailmaa vastaan. BMK-kolmikko ja elokuvan kehys muodostuu kolmesta henkilöstä - Baaderista (Moritz Bleibtreu), Ensslin (Gudrun Ensslin) ja Meinhof (Martina Gedeck), joiden elämää ja taistelua niin maailmaa kuin ryhmädynamiikkaa vastaan tarkastellaan koko elokuvan ajan. Tarina kulkee jouhevasti ryhmän syntymästä RAF:n ensimmäiseen kuolemaan - voitosta voittoon tarjoten niin raakaa väkivaltaa kuin eroottista iloittelua.

Jo näyttelijöiden roolisuoritukset tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen. Etenkin Moritz Bleibtreun roolisuoritus Andynä ei jätä katsojaansa kylmäksi. Samaan hengenvetoon on todettava, että Martina Gedeckin Meinhof-tulkinta jää etenkin lopussa hieman muiden näyttelijöiden jalkoihin. Myös tarinan historiallinen totuus lisää elokuvan mielenkiintoa - tosin elokuvasta saa enemmän irti, mikäli on edes joskus kuullut ko. ryhmittymästä. Myös lukeminen vuodesta 1968 auttaa asiaan. Itse olin ennen elokuvaa lukenut Ulrike Meinhofista tehdyn väitöskirjan "Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta" - tiedä sitten, oliko se hyvä vai huono asia elokuvan seuraamisen kannalta.

Elokuvan loppu ei ole, kuten arvata saattaa. Innostus anarkismiin ja radikalismiin kääntyy pian katkeriksi kyyneleiksi ja eloonjäämistaisteluksi, jossa ei voittajia ole - kuolemaa sitäkin enemmän.

Baader Meinhof Komplex taistelee parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarista ja ainakin ennakkoarvioissa palkintoa voidaan Saksaan odottaa. Se, uppoaako erityisesti amerikkalaisiin akateemikoihin terroristiaiheinen elokuva, jää nähtäväksi. *** 1/2

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.