keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Toipilas

Pari päivää olen ollut toipilaana. Kuumeilun jälkeen tuli reilusti alilämpöä - yhteen aikaan kuumemittari näytti alle +36C. Olo on jo parempi, mutta esimerkiksi liikuntatauko jatkunee ainakin perjantaihin. Huomenna pitäisi mennä teatteriin katsotaan "Yksi lensi yli käenpesän", jossa pääosaa näyttelee ihana Satu Silvo. Kirjan olen lukenut ja leffankin katsonut - teatteriesitystä odotan suurella mielenkiinnolla. Huomenna onkin sitten talvi.


maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Tentistä tenttiin..

Eilisilta ja kulunut yö oli yhtä tuskaa äkillisesti nousseen kuumeen ja päänsäryn takia. Vettäkin taisi mennä yön aikana toista litraa. Toivon mukaan ensi yö on parempi, sillä aamulla on lähdettävä Tampereelle tenttimään tutkimusprosessin hallintaa. Eilisen ja ehkä koko viikonlopun kohokohta oli erään ystäväni tekstiviesti. Hän odottaa tapaamistamme ja leffassakin olisi käytävä - niin ja sulkapalloa pelataan toki, kunhan tässä taas ollaan kunnossa. Lauantainen viestinnän tentti meni - no, ohitse ja tulokset tulevat joskus. Nakkilan kirkon vaiheilla sano..

Olen tänään pakostakin miettinyt ihmissuhteita. Ystäviä, joita en ole nähnyt vuosiin. On monia, joita haluaisin erityisesti nähdä - ystäviä, jotka merkitsevät todella paljon. Tämä Laura Pausinin kappale on ihana, kuulin sen tänään pitkästä aikaa radiosta. Kertonee kaiken.


perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Kylmät kyyneleet

En muistanutkaan, miten kylmiä kyyneleet ovat. Eilen illalla oli henkisesti paha olo, joka sitten purkautui muutamiin kyyneliin. Aika kylmiä olivat. Hieman parempi olo tuli kyllä. En tiedä, jotenkin on muutamaa ystävää hirveä ikävä. Olisi kiva jutella elämästä ja opiskelusta - eli tilittää/avautua.

Tänään vietin aikaani lähinnä englanninkielisen tenttikirjan parissa, viitisen tuntia tuli luettua. Huomisessa viestinnän tentissä yritän parhaani, muuhun en tällä hetkellä pysty - pitäisi keskittyä tiistain tenttiin Tampereella. BB:sta en ole täällä vielä maininnut, siis kolmannesta tuotantokaudesta. Ehkä vielä ennen joulukuuta muutama sananen tuosta 1984 -meiningistä.

Tämä Leonard Cohenin kirjoittama biisi tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi 24:n mainoksesta (hih, jotenkin niin Jack Baueria). Tämän jälkeen olen bongannut sen Tuho-osastosta.

John Cale - Hallelujah



keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Perioditauko?

Yliopistollamme on tällä hetkellä perioditauko. Eli merkitsee sitä, että ensimmäisen periodin jälkeen opiskelijat voivat "hengähtää" viikoksi, jonka jälkeen alkaa toinen periodi. Sinänsä ok systeemi, mutta eipä tässä juuri hengähtämään pääse. Lauantaina on viestinnän tentti (Helsingin yo:n avoimen) Lahdessa ja tiistaina hallintotieteiden tentti Tampereella. Jaksaa jaksaa...

Juttelin viime viikolla (mesessä) Prada-prinsessan kanssa - harmittavan lyhyesti tosin. Ei mene opiskelut hänellä(kään) suunnitellun mukaisesti, mutta mikä menisi? Olin kuulemma ainoa, joka muisti häntä syntymäpäiväkortilla. Olin todella yllättynyt - siis eikö noin ihanaa ihmistä muista kukaan muu kuin minä? No, eipä minullekaan kortteja helmikuussa tullut yhtään. Onneksi hän sentään sai ruusuja, muuten olisin kyllä lähtenyt käymään "idässä" kukkapuskan ja lahjan kera!

Anne Eklund on ei-niin-uusi laulajatuttavuus. Kiva ääni ja sellainen oma kiva tyyli nuorella naisella. Shanghain valot on hyvä biisi, Ole hiljaa ja suutele mua loistava. Keikalla pitäisi käydä - kuten myös Mattilan. Viime sunnuntaina olisi Lahdessa ollut Mattiloiden yhteiskeikka, mutta se lukukiireiltä harmittavasti jäi näkemättä/kuulematta.




perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Lost

Moro Mansesta! Yli 16 tuntia valvomista takana - nyt onneksi kotona ja nukkumaan menossa. Ihan ok päivä - monta tuttua tuli halattua ja useita vierasta käteltyä. Kiva päätös menneelle viikolle - koko viikon tuntui siltä, että olisi jotenkin hukassa.

Aamupäivällä oli kokoustekniikka ja neuvottelutaidon viimeinen luento. Mukava lopetus, jäi kyllä positiivinen fiilis kurssista - ryhmähenkikin loppua kohti parani.
Iltapäivällä oli juhlan vuoro - juhlimme siis Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin 70-vuotista taivalta. Tuli testautta eilen ostamani Batistinin pikkutakki ja kauluspaita solmioineen - halvalla sain molemmat. Ensimmäistä kertaa aikoihin käytin siis solmiota. Olo oli aika virallinen, mihin en ole oikein epävirallisena henkilönä tottunut. Olisi kyllä syytä tottua, tulevassa ammatissa kun on "pukupakko" - tai tiedä häntä..

Ensin Raatihuoneella pormestarin vastaanotto, jossa tarjolla viintä ja pientä suolaista. On se vaan hieno paikka, kannattaa käydä tutustumassa. Sitten vuorossa "Hädän hetkellä" -seminaari, jossa puhujina kansainvälisen avun päällikkö Kalle Löövi ja puhemies Sauli Niinistö. Pienimuotoiset esitelmät painottuivat vuoden 2004 tsunamiin. Löövin kuvat ja Niinistön henkilökohtainen kertomus pelastumisestaan kyllä vakavoittivat juhlaväen mielen. Kyllä tuo Sale on aika karismaattinen, täytyy myöntää ja varmasti tsunamikokemukset muuttivat miehen - ja miksei meidän kaikkien maailmankuvaa. Muu juhlaväki jatkoi iltaansa Siperiassa, itse jatkoin matkaa kohti kotia - express bussilla tietenkin, se on siististi cool!

Peruutin flunssaisena maakuntajoukkojen testaustilaisuuden. Ei oikein natsaa mennä toipilaana juoksemaan Cooperia. Isänmaan puolesta olen vannonut kuolla, mutten kyllä testitilanteessa. Myöhemmin, todennäköisesti keväällä on uusi yritys.


maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Päivän parhaat sekunnit

Terveiset Helsingistä! Vietin maanantain buranan voimalla pääkaupungissamme. Lähinnä tuli palloiltua Pasilassa. Ulkoilutin kannettavaani Pasilan kirjastossa, jossa WLAN toimi yllättävän hyvin. Muutenkin pääkirjasto teki vaikutuksen siisteydellään ja viihtyisyydellään.

Päivän parhaat sekunnit, joita oli kunnioitettavat 60, kuluivat ystäväni seurassa. Näin häntä hänen työpaikallaan siinä kaiken kiireen keskellä. Vaihdettiin muutama sana ja yritettiin vielä nähdä myöhemmin - ei nähty. Hän oli oikeassa siinä, ettei hänellä juuri ole ollut vapaa-aikaa. Ikävää ja varmastikin kuluttavaa. Toivon mukaan otetaan menetetty aika takaisin ensi kuussa. Suunnitelmissa on ollut lähteä käymään Tukholmassa tai Tallinnassa - saa nyt nähdä.

Pieni flunssa jatkuu. Toivottavasti loppuviikolla on olo parempi. Lauantaina olisi maakuntajoukkojen rekrytointitilaisuus Hennalassa ja todennäköisesti olisi tiedossa ainakin Cooperin testi.

(ihana) Dido - Sand in my shoes


perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Monta asiaa mielessä

Kulunut viikko oli ihan ok - kiireistä huolimatta. Pöytäkirja on tehty ja toimitettu eteenpäin, lehtiilmoitukset ovat hoidossa ja essee toivottavasti jo professorin pöydällä.

Tänään oli toiseksi viimeinen kokoustekniikan ja neuvottelutaidon luento. Ei ollut mikään paha rasti, vaikka omaa neuvotteluesitystä piti katsella videolta - onneksi vain parisen minuuttia. Lehtori kysyi nimenhuudon yhteydessä (hän kysyi kaikilta jotain) minulta "mitä on mielessä". Tietenkin vastasin, että monta asiaa, en viitsinyt alkaa luettelemaan. Ihan mukava luento tälläkin kertaa. Tuo luennoilla viihtyminen on pitkälti luennoitsijasta kiinni ja jossain määrin myös porukasta. Meillä on onneksi ihan hyvä jengi koossa.

Tänään oli maa valkoisena, niin Hämeessä kuin Pirkanmaalla. Onneksi ei ollut niin kylmä kuin pelkäsin, vaikka kylmä tuuli puhalsi naamaan.

Viikonloppu sujuu varmaankin viestinnän tenttikirjojen (no, ainakin yhden) parissa. Ja ensi viikon perjantain vaatteita miettiessä. Ihan pukua en viitsi tuollaiseen tunnin päivätilaisuuteen laittaa, vaikka Raatihuone olisikin jo sinällään arvokas paikka. Taitaa mennä bleiserilinjalle, kunhan vaan osaisi valita sopivan paidan ja housut. Mutta se sitten ensi viikolla.


keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Minä elän!

Alkuviikko on ollut ennakoitua kiireisempää. On pitänyt laittaa korttia postiin, kirjoittaa pöytäkirjaa, huolehtia muutamista lehti-ilmoituksista, saada essee valmiiksi ja postittaa professorille...Pitäisi vielä tällä viikolla lukaista yksi viestinnän tenttikirja ja tehdä siitä referaatti.

Tänään on vietetty suomalaisen kirjallisuuden päivää. En ole juuri kansallista kaunokirjallisuutta lukenut, tietokirjallisuutta kylläkin. Seitsemän Veljestä on toki luettu ja näytelty - moneen kertaan.
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.

Tähtiä kuin otavassa,
poikia on Jukolassa,
laiskanpulskeja jallii.


maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Sateinen päivä

Tänään on koko päivän satanut vettä - taas kerran. Kauan sitä heleätä syyssäätä kestikin. Loppuviikosta tulee kuulemma jo räntää. Talviko tekee tuloaan? Kaivoin paksumpaa takkia ja kai tuo pipokin olisi hyvä olla päässä. Hämmästyin, kun takki vaikutti isolta - joko minä olen kutistunut tai takki on kasvanut. Kai se kesä on sitten mennyt. Mitään siitä ei oikeastaan jäänyt käteen. Ehkä odotukset olivat liian suuret, kuka tietää?

Laitoin syntymäpäiväkortin eräälle ystävälleni, toivottavasti posti kuljettaa sen huomiseksi perille. Saa nähdä, milloin näemme seuraavan kerran - edellisistäkin syntymäpäivistä on viinilasillinen juomatta. Olisi ehkä pitänyt ostaa jotain pientä - mutta mitä Prinsessalle osaisi oikein ostaa? Välillä tuntuu, että hän(kin) tarvitsisi hyvää itsetuntoa. Valitettavasti sitä ei voi rahalla ostaa. Eilen laitoin nimipäiväonnitellut eräälle toiselle ystävälleni. Häntä(kin) olisi mukava nähdä - itseasiassa hän tiedusteli, milloin tulen Helsinkiin. Ensi kuussa olisi kuulemma paremmin aikaa nähdä - se toinen kesäloma. Saa nyt nähdä.

Kotipaikkakunnallani tapahtui tänään kaksi kuolonkolaria. Molemmissa onnettomuuksissa huono sää oli osittaisena syynä. Murheellisia tapahtumia. Täällä on muutama tieosuus, joka olisi pitänyt ottaa tarkempaan syyniin jo aikaa sitten. Ehkä nyt otetaan.

James Blunt - You're Beautiful (laulun tilanteessa olen ollut monesti - ei siitä sen enempää)


sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Sytytä kynttilä Anna Politkovskajalle su 7.10. klo 17

Anna Politkovskajan, venäläisen toimittajan ja ihmisoikeuksien puolustajan murhasta tulee tällä viikolla kuluneeksi tasan vuosi. Politkovskaja paljasti ihmisoikeusloukkauksia eri puolilla Venäjää. Hänet murhattiin Moskovassa asuntonsa ulkopuolella 7. lokakuuta 2006. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin käsityksen mukaan Venäjä on toistaiseksi ollut innoton saattamaan Politkovkajan murhauttaneet oikeuden eteen.

Amnestyn Suomen osasto kutsuu sytyttämään kynttilöitä Anna Politkovskajan muistoksi - sekä tueksi muille ihmisoikeusaktivisteille.


torstaina, lokakuuta 04, 2007

Tutkiminen kannattaa aina..

Posteljooni toi eilen uuden painoksen Tutki ja kirjoita -kirjasta. Aika hintava tuo kirja oli (40 euroa), mutta kai se on sen arvoinen. Yritän myydä vanhempaa painosta (11p.) pois, jotta voisin kuitata osan kauppahinnasta. Monet graduttajat tekevät opinnäytetyön ilman kirjoja, mutta minulla on kaksi graduopusta - se tärkein, eli sen aloittaminen puuttuu. Mutta siitä kai lisää jossain vaiheessa tuossa toisessa blogissa.

Viestinnän esseestä tuli arvosana kommentteineen. Arvosana oli yllättäen viitonen (5). Opettajan kommentit:

Esseesi on sujuvaa tekstiä ja integroit teoreettiset käsitteet mainiosti omaan ajatteluusi. Esseesi rakenne osoittaa kypsyyttä tieteellisen tekstin esille laittamisessa.
Lisäksi opettaja kommentoi hieman tekstin sisältöä. Eipä sitä palautetta esseistä kovinkaan runsaasti tulvi, ellei sitä itse halua erikseen proffalta pyytää. Viime viikolla kävin Lahdessa Tutkijoiden yössä. Ajatus tutkijan urasta tuntuu kuitenkin kaukaiselta - ainakin tässä vaiheessa. Tyydyn tsemppaamaan väikkäreiden parissa paahtavia kavereitani.


keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Kolmen kärki

Anne haastoi minut todella haastavaan meemiin. Yritän muistella - mitä, missä, milloin. Omasta elämästään voivat kertoa, jos ehtivät, Tirppa ja Angie.

Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa!
Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997
1. Aloitin vajaan vuoden pituisen asevelvollisuuden Riihimäen ViestiR:ssä.
2. Yritin Tampereen yliopistoon ensimmäisen kerran
3. Liityin Suomen Punaiseen Ristiin

Viisi vuotta sitten, vuonna 2002
1. Aloitin toisen vuoden Tampereen yliopistossa
2. Otin aktiivisesti osaa paikallispolitiikkaan
3. Aloitin nuorten lehti Spray-lehden toimittamisen

Kolme vuotta sitten, 2004:
1.
Osallistuin reserviläistoimintaan
2. Ensimmäistä kertaa Kuntamarkkinoilla - tosin "töissä"
3. Ensimmäistä kertaa RMJ rockfestareilla - tosin töissä

Vuosi sitten, 2006:

1. Aloitin viestinnän aineopinnot
2. Pääsin tutustumaan paremmin Geneveen peräti kolmen päivän ajan
3. Vietin aikaa ihanan ihmisen kanssa


Tähän asti tänä vuonna:

1. Viestinnän aineopinnot jatkuivat

2. Petyin ensimmäistä kertaa ihmisiin

3. Olen saanut ihania blogituttavia


Eilen:

1. Sain viestinnän esseen valmiiksi

2. Huolestuin eräästä ystävästäni
3. Pariisin matkakuume valtasi - jälleen kerran


Tänään:

1. Poden pientä flunssaani

2. Väsäilen kunnallisoikeuden esseetä
3. Renouduin hyvän musiikin parissa

Huomenna:
1. Parantelen itseäni
2. Luen neuvottelutaidon kirjaa tenttiä varten
3. Kuuntelen musiikkia

Ensi vuonna:
1. Muutan, todennäköisesti Helsinkiin
2. Aloitan gradun tekemisen
3. Ihmissuhteeseen olisi kiva saada "järkeä"

Niin monta muutakin asiaa pitäisi ensi vuonna tehdä, hihhii..


maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Esseetä ja musiikkia

Pientutkielmani eli seitsemänsivuinen viestinnän esseeni "Mikä tekee tieteellisestä teksistä tieteellisen" on valmistunut. Hieman keskeneräiseltä se tuntui laittaessani sen opintokansioon. Toivottavasti siitä edes kolmosen saa, kyllä siinä sen verran asiaa on. Vaikka eihän tieteellinen työ ole kai koskaan valmis. Se suurin työ kunnallisoikeuden saralta on vielä edessä - vaikka toivoisin sen olevan jo takana. Mutta kyllä se kai siitä. Täytynee muistaa päivittää tuota Graduttaja-blogiakin. Sitä ennen on vielä monta esseetä tehtävänä..

Viikonloppu meni tosiaan opiskellessa ja osin lepäillessä. Niin ja musiikin parissa. Veljeni osti minulle Kiven eli Creative Zen Stonen (sinisen, kuinkas muuten) - eihän siinä tosin ole kuin 2G tilaa, mutta kuitenkin... Varsinaisesti ehdin tutustumaan soittimeeni vasta sunnuntaina. Laitoin jo sinne jonkin verran tavaraa: Anne Mattilaa, U2:sta, klassista musiikkia (Morsen tunnusmusiikkia) ja Tuho-osaston soundtrackin. Pitäisi vielä hankkia sellainen avainrenkula ja silikonisuoja.

Hyvää musiikkia - sekä Mattila että klassinen, josta olen taas alkanut tykkäämään (sellaista rentouttavaa musiikkia tässä välillä tarvitaankin).

Tämä biisi on otettu Scrubsin (Tuho-osasto) soundtrackiltä. Ehdottomasti yksi tuon levyn parhaimpia kappaleita erityisesti sanoituksen vuoksi. Omistankin tämän biisin eräälle ystävälleni. On ihmisiä, joita ei voi sitten unohtaa.

Good Life by Francis Dunnery



perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Sipsejä ja kutsuja

Perjantai on kyllä päivistä parhain. Vanha viikko jää taakse ja uutta odotellessa voi pari päivää viettää rauhallisesti miettien, mitä kaikkea uusi viikko tuo eteen.

Toissapäivänä posteljooni toi kutsun Tampereen pormestarin vastaanotolle. Pitäisi viedä tummansininen puku (jonka ostin omiin lakkiaisiini) pestäväksi läheiseen pesulaan. Jossain 40 euron hujakoilla tuo pesettäminen on, täytyypi yrittää verrata vielä eri pesuloiden hintoja. Puku mahtuu vielä päälle, voi olla, että on jo käynyt isoksikin.

Tänään posti toi paketillisen purtavaa Estrellalta. Taannoin ostin sipsipussin, jossa lähes kaikki lastut olivat kärähtäneitä. Hieman vaivautuen valitin asiasta (kynnykseni tehdä tuollaisia tuotevalituksia on aika korkea). Tehdas myönsi tuotteen viallisuuden ja korvauksena sain paketillisen naposteltavaa reilun puolentoista kuukauden odottelun jälkeen. Hyvää kannattaa odottaa.

Kohta pitää käväistä Tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama mielenkiintoinen luento. Huomenna puolestaan olisi edessä esseen tekeminen, heti aamutuimaan...


keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

From Marko with..

..no, rakkaudella ehkä myös, mutta eritoten ystävyydellä. Kirjoitin tänään pitkästä aikaa oikean kirjeen, siis ihan kynällä! Oli kyllä alkuun aika tuskaa saada luettavaa tekstiä aikaiseksi, mutta melko kivuitta tuosta räpeltämisestä parin sivun rustailu tuli - toivottavasti vastaanottaja saa selvän. Laitoin kirjeeseen liitteeksi kortin ja leffalipun. Leffalippu menee näet vanhaksi sunnuntaina ja emme yhdessä (tai en itse mene kenenkään kanssa) sitä ennen elokuviin. Leffassa olisi kyllä tarkoitus käydä, kunhan vaan tietää mitä siellä pyörii - katsomisen arvoista siis.

Esseitä on tarkoitus tehdä loppuviikosta. Viestinnän esseen dedis on sunnuntaina. Kuusi sivua ei ole paha rasti, mutta työtä on siinäkin. Perjantaina pitäisi käväistä tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama luento. Mutta sen näkee sitten.

Sarah Connor - From Sarah With Love



maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Save all your kisses...

Jälleen kerran tutkimustietoa aiheesta, joka on minulle jossei nyt täysin vieras, niin niin - kyllä te tiedätte. Ainakaan suutelemisesta ei ole ollut kokemusta - muista edes milloin viimeksi. No, asiaan.

Suuteleminen merkitsee naisille enemmän kuin miehille -
näin ainakin väitetään New Yorkin osavaltion yliopiston tutkimuksessa. Naiset hakevat suutelemisesta varmuutta parisuhteeseen (oikea kumppani/sitoutuminen), kun taas miehille suuteleminen on taas merkki intiimimmästä kanssakäymisestä - tai ainakin halusta siihen.

Mitään yllättävää tutkimuksessa ei ollut, ei ainakaan minun mielestäni (tutkimuksen validius on kyllä siinä ja siinä, mutta se ei kuulu tähän). Naiset ovat muutenkin miehiä romanttisempia ja haluavat osoittaa hellyyttään miehiä useammin - ainakaan suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa.

On puhuttu paljon julkisesta tunteiden näyttämisestä. Mielestäni julkisuutelemisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää (näkeehän tuolla kaikkia muita tunteitakin, eikö). Suomalaiset vaan ovat sen verran ujoa kansaa, ettei tunteita helposti näytetä. Itsekin olen opetellut pääsemään tuosta juroudesta eroon. Viime vuonna erään ystäväni opastuksella opeteltu halaaminen jo onnistuu ja se on paljon se!


Pimeyttä kohti

Uusi viikko edessä. Edellinen sujui ihan kivasti, tosin sään puolesta olisi saanut olla kauniinpi. Perjantain kokous- ja neuvottelutaito -luento oli kiinnostava, vaikken videoinnista pidäkään. Lauantainen viestintä oli myös mielenkiintoinen, oli kiva olla ainoa miespuolinen opiskelija lukuisten kaunokaisten keskellä - hih! Eilinen meni lähinnä lepäillessä ja graduopasta lukiessa - keskityn tuohon täysillä sitten, kun nämä työn alla olevat esseet ovat valmiina. Krokuksetkin ovat jo mullan alla, toivottavasti keväällä kukkapenkki hohkaa kauneutta. Talvea kohti ollaan menossa, eilen oli syyspäivätasaus. Pitäisi laittaa pyörä syyskuntoon, eli lähinnä valo paikoilleen. Niin ja heijastin heilumaan.

Tällä viikolla pitäisi nähdä tämä ystäväni, jonka kanssa on ollut välineellisiä kommunikaatiovaikeuksia. Toivottavasti eilinen tekstiviesti meni perille, vastausta ei ole kuulunut.


torstaina, syyskuuta 20, 2007

Synnyinseutuni Salpausselällä

Valokuvatorstain haasteena oli litteät, pyöreät, kulmikkaat, särmikkäät, järven tai meren huuhtomat, murskatut, hiotut, sammaloituneet, jäkäläiset, kotipuutarhaan kannetut, poisviskatut, käytäväksi ladotut, muuriksi pinotut, akvaarion pohjassa kyhjöttävät, lautaselle tai ikkunalaudalle asetellut, ihan missä tahansa muodossa löydetyt kivet.

Kotikuntani sijaitsee Salpausselän harjulla, joka syntyi jääkaudella. Kiviä riittää - kaikenkokoisia ja -muotoisia. Kulkee elämän polkuni missä tahansa, niin Salpausselkä on aina kotini.



Operaatio Nälkäpäivä - auta meitä auttamaan!

Alkuviikko on ollut aika väsyttävä, jo ilmojenkin puolesta - satoihan eilenkin. Tuntuu, ettei koskaan saa nukuttua tarpeeksi. Sunnuntaina olisi tarkoitus seuraavan kerran nukkua yli yhdeksään - saa nähdä.

Terveiset Tampereelta, jossa eilen piipahdin Hämeen piirin piirihallituksen kokouksessa. Mukava meininki jälleen kerran, eikä kovin pitkä kokouskaan. Ainoa vaan, että ennen kokousta (Lahden linja-autoasemalla) joku turvennuija yritti peruuttaa autollaan päälleni. Ei ollut katsonut peileihin eikä takalasia. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Tässä on ollut äspeeärrää jo aikamoinen tovi, Operaatio Nälkäpäivän ansiosta. Ihan mielellään sitä tällaisen keräyksen vuoksi ahkeroi ja väsää tiedotteita ja vie/tuo keräyslippaita. Eilen soitteli eräs paikallisradion toimittaja (jätti viestin vastaajaan) ollessani matkalla Tampereelle. Laitoin hänelle viestiä takaisin, että ottaa yhteyttä keräysvastaajaan. Saman tein Lahden Radion toimittajalle.

Sitähän tämä osaston tiedottajan "vakanssi" on: tehdä ja laittaa tiedotteita eteenpäin eri medioille ja kertoo, kuka osastosta tietää asioista kaikista parhaiten. No, kyllähän me keräysvastaavan (samalla pj) kanssa tiedämme melkein samat asiat, mutta roolissa pysyminen on tärketätä myös vapaa-ajalla. Ja itse hoidan kyllä mieluusti printtimedian - yhden kerran olen radiossa esiintynyt, ja saa jäädäkin vähäksi aikaa.


Osallistukaa Nälkäpäivään. Suomessa asiat ovat vielä toistaiseksi hyvin, muualla maailmassa näin hyvin ei ikinä tule menemään. On meidän velvollisuutemme auttaa. Itse en vielä tiedä, ehdinkö tonkan juureen - opiskelu kun haittaa vapaaehtoistyötä.

EDIT (18:00): Minusta tulee viherpeukalo - ainakin hetkeksi. Voitin eräästä kilpailusta krookuksen siemeniä ja tuollaisen kukkalapioko tuo on? Saa nähdä, mitä kukistani tulee. Toivon mukaan kauniita. Mutta sen näkee sitten ensi keväänä.


tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Mukavaa, sateista viikkoa!

Eräs viestinnän opiskelijatoverini päätti sähköpostikirjoituksensa ko. otsikon mukaisesti: Mukavaa, sateista viikkoa! Vielä viidennen lukemiskerran jälkeenkin on vaikea oivaltaa kyseisen tervehdyksen taka-ajatus. Olemme kahtena edellisellä luentokerralla käsitelleet klassista logiikkaa.

Kuinka ollakaan, loppukaneetti ei ole mielestäni looginen. Miten viikko voi olla mukava, jos se on sateinen? Toki sillä olettamuksella, etten pidä sateesta? Mutta toisaalta, viikko voi olla mukava, vaikka sataa - toivotaan niin. Kiitos vaan xx toivotuksesta! En toivota samaa sinulle, vaan toivotan mukavaa, poutaista viikkoa ystäviesi seurassa (en muistanut tuota tervehdystä laittaa tämänpäiväisessä vastaussähköpostissa).


Viestintä on vaikea laji, jota hallitsee ainakin suuren gurumme Osmo A. Wiion viestinnän lait (laintaulu on kiinnitettynä, kunniapaikalla tietenkin, huoneeni ilmoitustaululla). Wiion ensimmäinen laki "Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu"
on ainakin viime aikoina käynyt tutuksi.

En ollut ennen eilisiltaa kuullut eräästä ystävästäni aikoihin. Sain tekstiviestin, jonka alku kuului: "Hei! Et nähtävästi ole saanut viestejäni:(" No, en ole saanut. Viestien perillemeno on ollut takkuista aikaisemminkin, nyt ilmeisesti x kappaletta tekstiviestejä soittelee harppuja bittitaivaassa. Kehoitin häntä vastausviestissä vaihtamaan operaattoria. Ja ei, en ole saanut vastausta.
Harmittaa ja vihastuttaa! Haluaisin olla hänen tavoitettavissaan, mutten nähtävästi ole - ties mitä asiaa hänellä on ollut. Toki hän on varmasti ihmetellyt, miksen vastaa - ainakin minun tietääkseni olen hänen kanssaan puhe- ja tekstiviestiväleissä. Lisäksi ihmetyttää, mistä moinen saattaa johtua? No, toisaalta vaihtoehtoiset viestinvälityskeinot ovat olleet hänen käytettävissään. Eiköhän me joskus nähdä, vaikka hänellä ja ehkä minullakin on hieman kiireitä. Kasvokkain on parempi puhua - heti lämpimän ja pitkäkestoisen halauksen jälkeen tietty!

Katsoin viimeinkin Bourne-sarjan kaksi aiempaa tekelettä (The Bourne Identity ja The Bourne Supremacy) dvd:llä - kolmannen (The Bourne Ultimatum) kävin katsomassa elokuvateatterissa. Hienoja tekeleitä - ainakin vauhtia riittää! Pitääpä hankkia omaksi. Monet ovat todenneet, että nämä ovat parempia kuin Bondit. Itse en lähtisi ko. linjalle, sillä Bond- ja Medusa -sarjalla on eroavaisuuksia. Ehkä nämä Bournet ovat maanläheisempiä (eli realistisempia) kuin Bondit. Suosittelen lainattavaksi joko kirjastosta tai leffavuokraamosta - vaikka mukavan, sateisen viikon iloksi!

Moby - Extreme Ways

<


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More