sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010

Tietokoneongelmia

Viime päivät olen ollut tietokonemotissa. Omasta läppäristäni nimittäin paukahti kovalevy. Tämän seurauksena muutama tärkeäkin tiedosto meni bittitaivaan korkeuksiin. Onneksi sentään gradun osaset ovat sekä muistitikussa että varmuuskopiona cd:llä. Lisäksi tärkeimmät kuvatiedostot ovat erillisinä levyinä. Oman koneeni saan käyttöön taas tiistaina. Siihen asti on oltava ns. lainahöyhenissä ja pidettävä pakollista taukoa muun muassa Facebookista. Masentavaa. Oma kone  kullan kallis.

Eilen olin kätköilyreissussa Kerava-Tuusula-Vantaa -akselilla. Kivaa oli, vaikkei kaikkia suunniteltuja reittipisteitä ehdittykään käydä läpi. On aina yhtä mukavaa tutustua uusiin ihmisiin! Tänään levätty (eli hellitty jalkapohjaparkoja) ja kandikahviteltu. Sekä tietysti syöty kakkua.


sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

Melkein maisteri

Paljon on tapahtunut sitten viime merkinnän. Piipahdin Tallinnassa tuoden mukanani muun muassa 60 euron hotellin logolla (Hotel Telegraaf) varustetun kylpytakin itselleni. Harvoin ostan itselleni matkoilta mitään, mutta nyt oli pakko. Kävin nimittäin pitkästä aikaa kylvyssä (ah ihanuutta!) ja heti, kun laitoin kylpytakin päälleni, niin päätin että tuon ostan! Jotain luksusta joskus, eikö?

Viikko sitten sain Tampereen yliopistolta kaipaamaani postia. Paksu kirje sisälsi todistuksen (sekä suomeksi että englanniksi) kandidaattitutkinnon suorittamisesta. Tuntuu kiva, kun tietää saavuttaneensa jotain (ja että on melkein maisteri) . Vaikka eihän kandi ole mitään maisteriuden eikä tohtoriuden rinnalla. En ole vielä juhlinut saavutustani oikein mitenkään, enkä halua mitään hössötystä. Muutama vieras tulee kakulle, that´s it.  Tosin eiköhän muutama skumppapullo tule jossain vaiheessa (kesää) ystävien kanssa korkattua. Nyt pitää ottaa ihan rennommin ja kerätä voimia siihen suureen koitokseen, eli graduun, joka on levällään kuin Suomen maalinedusta jääkiekon MM-kisoissa.

Pitäisi hankkia uusi pyöräkin. Olen katsellut sillä silmällä muutamia hybridejä (cycloon kun ei ole varaa) ja pyytänyt asiantuntija-arvioita erinäisiltä keskustelupalstoilta. Joku 700 euroa on maksimi, enempää ei pyörään (joka kuitenkin varastetaan jossain vaiheessa) raaski laittaa.


torstaina, toukokuuta 20, 2010

Tyhjä ja tyhmä olo


Nyt on jotenkin tyhjä ja samalla tyhmä olo. Vein aamupäivällä tiedekunnan kansliaan kandidaattitutkinnon hakemuksen. Väänsimme opintosihteerin kanssa hakemuksen lopulliseen kuntoon ja siellä se sitten on - matkalla dekaanin pöydälle. Ensi viikolla on hakemuksen puolto/hylkäysesittely ja sitten tulisi (toivottavasti) tutkintotodistus kotiin. 180 opintopisteen eteen on tehty työtä ja muutama kyynelkin on vieritetty hikipisaroiden lisäksi. Saa nähdä.  Muutaman arvosanan olisi voinut korottaa ja keskittyä paremmin muutamiin tentteihin. No, tutkinnon arvosanasta ei ole niin väliä - enää.

Tuon hakemussession jälkeen kävin Juveneksella syömässä jauheliha-jalopeno-pitsan. Sitten Sorsapuistoo, jossa näin erään hallatoverin. Juttelimme puun varjossa puolitoista tuntia niitä näitä - aika henkilökohtaisiakin asioita. Oli todella kiva juttelusessio ja varmasti otamme  Sorsapuisto-sessiin uudelleen (ajan kanssa). 

Huomenna Tallinnaan SVAL:n seminaariin. Tiedossa kesäkelejä vielä pariksi päiväksi. Hyvä niin, vaikka saisi kyllä viiletä "vähän".


maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Eteenpäin

Olin lauantaina ydinvoimanvastaisessa mielenosoituksessa yhdessä 3000 muun kansalaisjärjestöaktiivin kanssa. Tunnelma oli positiivinen harmaasta säästä huolimatta - onneksi odotettu sade alkoi vasta mielenosoituksen jälkeen. Lisäksi seura oli mainiota! Tästä on hyvä jatkaa kansanedustajatuttavia lobaten. Ydinvoima on asia, joka jakaa varmasti mielipiteet puolesta tai vastaan. Hyvä niin. Asiat eivät hyssyttelemällä mene eteenpäin ja aktivismia tarvitaan. 

Pääsin vihdoin ja viimein sopimusoikeuden perusteet läpi (kolmosella, mutta kuitenkin). Seuraavaksi pitää katsoa opintosuoritukset läpi, jotta voi metsästää kokonaissuorituksia ja sitten hakea kandidaatin tutkintoa.  Opintosuoritusotteeni on pitkä kuin nälkävuosi, joten eiköhän tällä viikolla voi laittaa hakemusta vetämään. Eteenpäin opinnoissa, se on tärkeätä se.


tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Korttiongelma

Voi Nordean pankkikortti, minkä teki! Eilen tullessani spr:n valtuuston kokouksesta, piti piipahtaman Espoossa viemään myymäni "Verotuksen perusteet" -kirja ostajalle. Mutta HSL:n automaatti, kuten kaikki automaatit sen jälkeen, hylkäsi pankkikorttini. Ja tietenkään minulla ei sattunut olemaan käteistä kuin pari vaivaista euroa. Kotiin piti päästä, joten soitto yhdelle luotettavalle ystävälle eli pummireissulle. Nolottihan se hieman, mutta pakko mikä pakko! Onneksi on ihmisiä, joihin voi luottaa jopa Helsingissä! Ei näköjään kannattaisi pistää kaikkia munia samaan koriin eli aina olisi oltava jonkin verran käteistä matkassa. Oppia ikä kaikki. Ni, kävin tilaamassa uuden ja nostamassa käteistä. Oli muuten konttorissa aika hiljaista - näin kortti- ja verkkoaikana.


torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Oi ihana toukokuu?

Olen huolissani. Toukokuusta oli suunnitelmieni mukaan tulossa suhteellisen vapaa kuukausi kaikesta stressaavasta ja puuhata ystävien kanssa jotain kivaa. Mutta kalenteri onkin täyttymässä. Jo kuun alussa olisi kaksi kokousta (sekä ydinvoima-miekkari) eikä kuun loppukaan näytä kokousvapaalta - tiedossa olisi muun muassa kaksipäiväinen seminaarimatka Tallinnaan. Lisästressiä aiheuttaa maanantaina uusintatenttaamani sopimusoikeus: mikäli se menee läpi, on metsästettävä kokonaismerkintöjä ja laitettava kandidaattitutkintoanomus eteenpäin. Mikäli taas tulee hylsy (siis TAAS), niin pitää neuvotella vaihtoehtoisista suoritustavoista tenttaattorin kanssa (kesätentti ao. oppiaineesta on vasta elokuun lopulla). 

Sitten se gradu. Huusin itselleni huutonetistä 10 euroon Uuden graduoppaan, jota jo toki olin silmäillyt aiemmin. Halpa ja tärkeä ostos!  Vaikka eräs toverini sanoi, ettei sitä gradua oppaalla tehdä vaan sisulla. Joka tapauksessa G on ollut "jäähtymässä" jo liiankin kauan ja toukokuussa sillekin olisi tehtävä edes jotain - riippuu tietenkin sopimusoikeuden tilanteesta. Vaikka kahta asiaa pystynkin tekemään yhtä aikaa, niin tentteillä ja gradua en pysty - tai siis en halua. 
 
Opiskeluun liittyen: pyysin ensimmäistä kertaa koko yliopistourallani tenttijäljennöksen taannoisesta vero-oikeuden perusteet -tentistä (siis kopion tenttisuorituksesta). Täytyy kyllä todeta, että a) oma käsialani on aika surkea (ei nyt ihan harakanvarpaita kuitenkaan) ja b) tenttaattorin merkinnöistä ei saa mitään tolkkua. Jaa tästä vitonen?! Tekstissä esiintyi muutama kielioppivirhe, mutta kai tuossa asiaa oli tuon vitosen verran. Toivottavasti tuo toinen murheenkryyni menisi läpi yhtä komeasti!


torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Hyvä päivä

Eilen oli pitkästä aikaa hyvä päivä - näin ainakin ajattelin nukkumaan käydessäni.Vietin aurinkoista keskiviikkoa Helsingissä hyvässä seurassa. Ensin kävin Kuntatalolla moikkaamassa / halaamassa muutamaa kaunotarta ja puhumassa syksyn pätkätyökuvioista. (jotka vielä eivät tosin selvinneet). 

Kuntatalo-session jälkeen  suuntasin  puoliltapäivin Eduskuntatalolle, jossa oli vuorossa lounastapaaminen edustaja Kiurun (tuttavallisemmin Krista) kanssa. Lentokenttämäisen turvatarkastuksen jälkeen ihanan lämmin halaus ja törmääminen tuttuihin hallatovereihin, jotka olivat jokakeväisellä excursiollaan (allekirjoittaneelta jäi tällä kertaa Itämeren aallot väliin). Eduskuntatalon ruokala on pieni paikka - kuvittelin sen olevan jotenkin mahtipontisemman ja arvokkaamman.  Krista kommentoi ruokalan muistuttavan kouluruokalaa - ja minä muistutin samaan hengenvetoon arvon edustajien joskus muistuttavan koululaisia ainakin käytökseltään. Tunti meni puhuttaessa niin kunta- kuin järjestöasiaa (Krista on SPR:n valtuuston pj). Harmittavan nopeasti aika meni hyvässä seurassa - Kristan piti kiirehtiä suureen valiokuntaan toiselle puolelle taloa. Kansanedustajan työ ei ole pelkkää edustamista, vaan näköjään kokoustamista ja istumista. Onneksi päätimme ottaa joku kaunis päivä uusiksi. 

Eduskuntalolta (ensin tuokio Musiikkitalon ihastelua) köröttelin ratikalla Eiraan (Merikadulle) ja sieltä dösällä takaisin keskustaan, jossa erään kaunottaren kanssa oli ensin teekestit ja sitten hieman geokätköilyä Ruoholahdessa. Garminin akkupatterit olivat tyhjentyneet, joten olin kännykän varassa - eihän se sitten löytynyt, mutta oli kiva ulkoilla ja paistatella päivää. Suunnittelimme toukokuulle Suomenlinna-päivää - museokierrosta ja sen sellaista. Kello olikin jo sen verran, että oli pakko suunnistaa takaisin Lahteen z-junan avustuksella. Onneksi ehdin alta pois - pari tuntia myöhemmin koko junaliikenne seisoi tietokonevian takia. Joskus sitä vaan on hyvää tuuria. Ja hyvä päivä.


tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Omaa aikaa

Olen joutunut opettelemaan uudelleen rentoutumisen ja hiljentymisen jalon taidon. Viimeinen kuukausi on mennyt milloin Kino Iiriksessä, milloin kokouksissa ja milloin pätkätöiden parissa - tenttejä unohtamatta. Alkanut viikko piti olla se vapaaviikko, jolloin otan omaa aikaa. Eilinen päivä menikin radio-ohjattavien autojen kimpussa (itse en ao. autoja omaa, mutta eräällä kaverilla niitä on kaksin kappalein-->siispä revittelemään) ja pyöräillen. Illalla oli sitten eräs kokous, jonka pöytäkirjan väänsin tänään (ja toisen pöytäkirjan nimiä olen tässä metsästellyt, onneksi ovat jo paperilla). Ilta onkin sitten onneksi rauhallinen: televisiota ja lenkkisauna. 

Huomenna on tarkoitus ottaa vieläkin rauhallisemmin. Käyn Helsingissä ensin kuntien edustajien talossa (Kuntatalo) ja sitten kansanedustajien talossa (Eduskuntatalo), jossa on hehkeän lounasseuran lisäksi tarjolla (toivottavasti) hehkeää ruokaa. Sitten ystävän seurassa piipahdus Merikadulla, jonka jälkeen geokätköilykauden aloitus (eli matkalaisten "hyvästeleminen" kohti uusia seikkailuita). Päivä olisi tarkoitus lopettaa muutamalla punaviinilasillisella. Tarkoituksenani oli katsastaa Intersportin laaja nappulakenkä- ja sykemittarivalikoima. Mutta sykkeen säästämiseksi jääköön ensi viikkoon. Omaa aikaa on tarkoitus ottaa myös ensi kuussa. Ystävän kanssa on suunnitteilla Tallinnan piipahdus ja kai sitä pitää jossain muuallakin käydä visiteeraamassa ennen kesän kiireitä: gradu odottaa tekijäänsä. Vaikka raha on tarpeen (vapailla toimittajilla varsinkin), niin kyllä se oma aikakin on.

Viestittelin lyhyesti erään tuoreen äidin kanssa (tuttavani siis). Hän "tilitti" normaaleista rutiineista: aamulehden lukemisesta pyykinpesuun ja vieraiden kestimiseen /prinsessan syöttämiseen (itse en pitänyt sitä tilityksenä, vaan "kuuntelemisena"). Kehoitin häntä ottamaan omaa aikaa, joka on myös äidille tärkeätä - ehkä tärkeimpää kuin isälle. Tosiasiahan on, että nainen / äiti on perheenpää - vääpeli, joka huolehtii arjen pyörittämisestä ja käskyjen jakamisesta. Kun perheessä (arjen rutiineissa) on kiinni 24/7, niin sitä helposti väsyy. Pari tuntia päivässä omissa oloissa tai päivän parin kylpyläreissu tekee äideille ihmeitä. Meidän miesten on huolehdittava siitä, että he sitä aikaa tarvittaessa saavat - harrastuksilleen tai sitten vaan omalle itselleen. *nostaa hattua kaikille äidille*


lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

Huhtikuu on kuukausista julmin

Pahoittelen jälleen blogini ylipitkiä päivitysvälejä. Olen viettänyt aikaani pätkätöiden parissa (=koko päivän koneen äärellä kirjoittaen), joten blogista huolehtiminen on jäänyt näin viikonloppuihin. Viime viikko oli jälleen aika rankka. Esimerkiksi maanantai meni kokonaan Tampereella: herätys 0440, linja-autoon 0545, sopimusoikeuden tentti 0800. Tentin jälkeen pätkätöiden pariin ja sitten 1815 SPR:n Hämeen piirin piirihallituksen kokous-->kohti kotia ja kotiovella 0000. Toivottavasti se sopimusoikeus nyt menee läpi, sillä sen jälkeen olisi tutkintotodistuksen hakeminen (kandidaatin oppiarvolle). Onneksi nyt pääsiäisenä saa levätä, vaikka nyt la-su meneekin Kino Iiriksessä (onneksi on ainoastaan kolme näytöstä; klo 14, 16 ja 18).

Ihanaa, kun tulee kevät! Tuosta loskasta ja vesisateista en välittäisi, mutta pyöräilykauden kun voi kunnolla aloittaa niin vot! Toki sitä tuli talvellakin pyöräiltyä, mutta siedettävissä lämpötiloissa siitä nauttii enemmän. Tosin TS Eliotin mukaan "huhtikuu on kuukausista julmin". Ainakin säätilastojen osalta, sillä takatalvi voi iskeä milloin tahansa. Onhan tuota lämpöä jo tässä ollutkin (eilen perjantaina +12C). Tein torstaina kohuulenkin (pitänee ostaa matkamittari, jotta voi laittaa km:t talteen), joka tuntui vielä perjantainakin pohkeissa. Tärkeintä onkin nyt totutella jälleen korkeisiin sykkeisiin (= polkea ylämäet). Vielä kun saisi sykemittarin ostettua, niin voisi aloittaa oikeasti kunnon kohottamisen.


sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2010

Palloilua

Koripallo on parasta paikan päällä. Kävin pitkästä aikaa katsomassa Namika Lahden ottelua (eli taistelua pudotuspelipaikasta). Oli todella mahtava tunnelma ja onneksi se voitto tuli! Nyt tosin kaikki ei ole enää itsestä kiinni, vaan muiden on pelattava sopivasti ristiin. Viihdyttävän koripalloillan kruunasi aivan ihana ilmestys, siis naiserotuomari. Hyvin hän virheet vihelsi. Lisää naistuomareita myös koripalloon! 

Koripalloilua katsellessa tulivat mieleeni omat peruskoulu- ja lukioajat, jolloin pelasimme säännöllisesti liikuntatunneilla myös koripalloa (joka oli yksi suosikkilajeistani). Nykyisin tulee lähinnä yksin pompoteltua palloa kesäisin - mikä on todella harmi! Onneksi erään ystävän kanssa otamme vuosittain 1 vs. 1 -skaban, vaikka tiukassa ne pisteet tuossa leikkimielisessä kisassa on. Ensi kesäksi pitää kai ostaa uusi pallo ja kenties koripallokengät, jotta nauttisi enempi "palloilusta".


perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Kohti hiljaista viikkoa..

Jälleen on suhteellisen kiireinen viikko takana, vaikka ohjelmassa on ollut ainoastaan tenttiinlukua (ensi maanantainen sopimusoikeus mietityttää ja luetuttaa) ja pari pätkätyöpäivää. En edes käynyt elokuvissa, vaikka Superpäivä houkutteli kovasti. Lahdessa on aika huono leffatarjonta, joten kunnon elokuvia varten pitäisi käydä Helsingissä (missä en tällä viikolla käynyt yllätyksekseni ollenkaan). Siitä puheenollen pitää nyt viikonloppuna kirjoittaa kaksi leffamerkintää (Green Zone ja Alice). Ehkä ensi viikolla Helsinki taas kutsuu - tai sitten ei, sillä maanantai menee kokonaan Tampereella (hyvä, jos tiistain puolella ehdin kotiin). Muutenkin pitää hiljaisella viikolla yrittää rauhoittua ja nauttia keväisistä (lue: vesisateisista) ilmoista sisätiloissa.

Piipahdin tänään Kouvolassa. Reissu oli aika ranskalainen visiitti, sillä ohjelmassa oli ainoastaan lounas erään opiskelutoverin kanssa kaupungintalolla (eräs toinen ystäväni oli vuoteenomana, eikä jaksanut kahvitella). Oli kiva tavata häntä pitkästä aikaa, vaikka vain lounaalla. tutustuen samalla kaupungintaloon (missä en ollut aikaisemmin käynyt). Sitä helposti näin opintojen loppuvaiheessa irtautuu opiskelijatovereistaan, kun heitä ei edes kampuksella näe - ja myös verkostoitumisen kannalta on hyvä pitää edes jonkinlaiset välit tovereihin. Ties vaikka saisi joskus työskennellä heidän kanssaan..

Muutenkin on tärkeätä pitää yhteksiä yllä vanhoihin ystäviin. Etsin kuluneella viikolla naamakirjasta erään lapsuudenystävän (asui vuosia samassa talossa, kunnes muutti ensin hieman etelämmäksi ja sitten kovin pohjoisemmaksi). Olin jo pitkään miettinyt hänen kuulumisiaan, kunnes sitten kaivoin kaverihaulla hänet esiin. Vaivattomasti tuo kävi, sillä eihän hän ole muuttunut mihinkään (tunnistin kyllä kaunokaisen kasvonpiirteet, vaikka aikaa viimeisimmästä kohtaamisesta on vierähtänyt toistakymmentä vuotta) ja nimikin oli pysynyt samana). Oli kiva huomata, että hän on äiti ja onnistunut vielä löytämään toimeentulonkin. Kummallista, että heti tuli mieleen yhteiset pihaleikit ja hänen luonteenpiirteesäkin! Aika kenties kultaa muistot, muttei vie koskaan pois yhteisiä hetkiä. Voi niitä aikoja...Toivottavasti joskus tapaamme. Ihan piipahtamaan ei Rovaniemelle kannata lähteä, mutta jos tuolle Pelkosenniemelle tulee gradun puitteissa piipahdettua niin mikäpä ettei siinä samalla.

Nyt on korkea aika laittaa pääsiäisruohot itämään. Ja ei sitten kaikkia munia samaan koriin..


lauantaina, maaliskuuta 20, 2010

Katosin karkkimaahan

Eksyin eilen ensimmäistä kertaa karkkimaahan. Piipahdin Vantaalla, Fazerin tehtaalla erään ystäväni (ja hänen vaihtariseurueensa) mukana. Kiva ja maittava reissu kaikinpuolin. Tuli todistettua sekin tosiasia, ettei se ilmainen karkki niin paljoa houkuta kun sitä on tarjolla mielinmäärin. Parin-kolmen suklaapatukan jälkeen olo rupeaa nimittäin olemaan jo aika sokerinen. Mutta karkkikaupasta tuli ostettua "muutama" karkkiloota ja suklaalevy, ihan vaan varastoon pahan päivän varalle. Toki myös ksylitolia tuli hankittua, ettei huono omatunto soimaa jälkeenpäin. 

Tänään katoan Ihmemaahan. Tiedossa on ensimmäinen 3D-kokemus Liisan Ihmemaassa.


perjantaina, maaliskuuta 12, 2010

Menoa ja meininkiä

Takana raskas viikko. Vaikka aurinko helotti ja oli lämmintä, niin jotekin pätkätyön 34+-työtunnit vaati veronsa. Onneksi sain päättää viikon ihanassa siideri- ja elokuvaseurassa (Green Zone, josta tuonnempana). Aiemmin päivällä vein  muutaman tulppaanikimpun eräille kaunottarille. Tuli hyvä mieli! Harmittaa aina, kun joutuu lähtemään kotiin 120 km:n päähän - vaikka siis haluaisi olla vaan tiettyjen ihmisten seurana/luona 24/7. Tänään(kin) seura oli kivaa, joten hiukan haikein mielin sitä reissaa. Kai tuota Helsinkiin muuttoa on harkittava, etenkin jos sattuu saamaan kesätyötä sieltä suunnalta. Viime kesänä sahasin riittämiin zetalla Lahti-Helsinki -väliä enkä edes saa matkakorvauksia verotuksessa. 

Viikonlopustakin olisi tulossa raskas. Lauantaina/sunnuntaina olisi sekä Lahdessa, Helsingissä että Tampereella aktiviteettia hyvässä seurassa (vihreitä kuntapäiviä, elk:n jäsentapaamista, liigacupin peliä). Kolmipäiväistä risteilyäkin olisi ollut tarjolla. Vientiä olisi todellakin ollut tänä viikonloppuna. En tiedä, kannattaako edes huomenna  mihinkään lähteä - vaikka todellakin mieli tekisi. Sitä vaan tahtoisi olla kotona ja lenkkeillä/pyöräillä. Harmittaa, että "kaikki kiva" on samana päivänä tai samana viikonloppuna. Toisinaan on viikonloppuja, jolloin ei olisi mitään menoja minnekään vaikka kaipaisikin. Nauroin eräälle kaverille sitä, että kaikki kokouksetkin sattuvat joko samalle päivälle tai samalle viikolle - ainakin loppuvuodesta ja kevätkokouksien aikaan. No, saa nähdä mihin viikonloppu menee. Kai haaveiluun. Vaikka ne kaatuvat kuitenkin - ainakin minun haaveeni.


tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Oscarin salaisuus on uskalluksessa

Mikäli toissayön Oscareista ja Oscar-voittajista on jotakin kirjoitettava, niin teen sen iloisella mielellä The Cove - meren salaisuus -elokuvan kohdalla. Kävin nimittäin viime viikolla katsomassa Sundancessakin erinomaisesti menestyneen dokkarin ja olin aivan haltioissani! Luontoaktivisti ja arvostettu luontotoimittaja Louie Psihoyos on laittanut likoon kunniansa ja maineensa ohjatessaan dokumentin - Oscar on oiva palkinto uskalluksesta ja periksiantamattomuudesta.

Kysessä ei ollut tavallinen nyyhkytarina delfiinien huonosta kohtelusta ja maailmanparantamisesta, vaan tarina miehestä, joka haluaa korjata menneisyyden virheensä. Flipper-elokuvien ja koko delfiini-ilmiön luonut Ric O´Barry havahtui delfiinien huonoon kohteluun vasta huomattuaan, miten eläintä kohdellaan ja ennen kaikkea, miten niitä metsästetään sekä teurastetaan julmasti japanilaisessa kalastajakaupunki Taijissa. Koko valaanpyyntiorganisaatio ja koko Japani ovat ummistaneet silmänsä delfiinien huonosta kohtelusta ja silmittömästä teurastuksesta. 

The Cove on kertomus yhden miehen sodasta delfiiniteollisuutta vastaan. Ric katuu aidosti sitä, että lähti koko touhuun mukaan ja sitä, että hän Flipper-sarjallaan innosti perustamaan delfinaarioita ympäri maailmaa. Ric saa onneksi ymmärrystä osakseen ja apua monelta eri taholta - Louielta ja joukolta oman alansa ammattilaisia, joiden avulla delfiinien riisto saatetaan osin laittomasti suoran toiminnan avulla suuren yleisön keskuuteen. Dokumentti antaa katsojalle myös tukevan tietopaketin siitä, miten valaanpyyntipolitiikkaa pelataan kovin panoksin erityisesti valaanpyyntikomissiossa (IWC) - komissiossa, jota Japani pyörittää kuin pässiä narussa.

Dokumentissa vilahtaa myös The Hero -televisiosarjasta tuttu kaunotar Hayden Panettiere, joka harrastaessaan surffausta on omakohtaisesti ollut mukana parantamassa delfiinien elinoloja. Harva nuori uraansa aloittava tähtinäyttelijä uskaltaa avoimesti ottaa kantaa asioihin ja vaikuttaa niihin muun muassa suoran toiminnan keinoin. Suosittelen dokumentin katsomista - ehkä teidänkin silmät aukeavat. Itse en kyllä enää helpolla lähde Särkänniemen delfinaarioon katsomaan vankeudessa eläviä delfiinejä. Lisätietoja savejapandolphins.org -sivustolta.


maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Naiset nuo, naiset nuo..

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille! 

 "Yksi ruusu on kasvanut laaksossa,
ja se kauniisti kukoistaa,
yksi kulkijapoika on nähnyt sen,
eikä voi sitä unhoittaa.

Ja hän olisi kyllä sen poiminut
ja painanut povelleen,
mutta köyhänä ei ole tohtinut,
vaan on jättänyt paikoilleen."

-suomalainen kansanlaulu
 


lauantaina, maaliskuuta 06, 2010

Ready, get set, GO!

Eilen piipahdin Helsingissä ja GoExpossa. Minun piti mennä sinne erään ystäväni kanssa, mutta hän joutui perumaan viime hetkillä. Kyllähän tuolla yksinäänkin viihtyi., mutta harmittihan se. Katselin lähinnä pyöriä, kuntoiluun liittyviä välineitä ja esityksiä (muun muassa tankotanssia, totta kai!) sekä tietysti keräilin erilaisia esitteitä. Niin ja liityin Suomen Latuun. 

Ostin ainoastaan Niken sinisen treenipaidan (15 eurolla kolmenkympin paita) - toki maastopyöräkin olisi tarttunut mukaan, jos olisi tarpeeksi halvalla lähtenyt. Pyöriä tosiaan oli, enemmän kuin kalastusvälineitä.
 
Tarkoituksenani on aloittaa kuntonyrkkeily tänä keväänä ja muutenkin hieman lisätä kuntoilua (salia yms.). Toki pyöräilystä pidetään kiinni ja lenkkeilystä. Pitäisi ostaa kunnon sykemittari, jotta kuntoilusta olisi jotain hyötyäkin. Ystäväni on nimittäin huokutellut minua pääkaupunkiseutu-juoksuun. Toki hölkkäämään tai kävelemään.


keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010

Synttärihumua

Syntymäpäivä oli ja meni. Vanheminen tuntuu joka vuosi yhtä ikävältä, mutta lohduttaudun sillä että naisilla vanheneminen saattaa olla vielä masentavampi kokemus kuin meillä miehillä. Toki meilläkin biologinen kello tikittää, mutta naisilla kahta kauheammin. Eipä käy kateeksi. Mutta oli ihan kiva päivä.

Kävin erään ystäväni kanssa elokuvissa. Vuorossa oli Suljettu saari, joka oli ihan ok Scorsesen elokuvaksi. Mutta aivan liian pitkä. Michelle Williams teki kyllä mukiinmenevän suorituksen. Di Capriossa ei ole kyllä sellaista särmää yhtään - pelkkä kansikuvapoika tässäkin elokuvasssa. Leffan jälkeen menimme yhdelle viinilasilliselle Pullmaniin. Sain häneltä lahjaksi yhden dvd-elokuvan nimeltään "Sisareni puolesta". Kivaa, rakastan elokuvia - lajista riippumatta!

Ostin itselleni
myös elokuva-aiheisen lahjan. Elokuvien lisäksi rakastan elokuvamusiikkia. Finnkino myy elokuvateattereissaan elokuvamusiikkiboksia, jossa on peräti kahdeksan levyn verran musiikkia sekä koti- että ulkomaisista elokuvista.

Eräältä toiselta ystävältäni sain lahjaksi piirustuslehtiön ja värikyniä. I
nspiraationa lahjaan toimi taannoin julkaisemani piirustus, minkä olin tehnyt kuusivuotiaana. Nyt pääsen jälleen piirtämään aurinkoja ja taloja graduilun lomassa - kun en näköjään ole saanut pitkään aikaa piirtää. Minkä taiteilijan maailma on minussa menettänytkään - not!


keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

Konsertista ihmissuteen

Viisi elokuvaa kahteen viikkoon on kyllä uusi ennätykseni. Suhteessa siihen, että vielä muutama vuosi takaperin tuskin kävin elokuvateatterin lähellä saati sitten katsonut niitä. No, hyvällä seuralla on merkityksensä ja opintojen helpottumisella (toki gradu on se kaikkein vaativin suoritus). Niin ja sillä, että aloitin vapaaehtoistyö Kino Iiriksessä, missä on tullut vapaaehtoistöiden ohessa katsottua viimeisen kahden viikon aikana kolme elokuvaa: Konsertti, Hääkuvaaja (jonka tosin kävin katsomassa ns. vapaa-ajalla) ja Séraphine. Nämä ovat aiemmin pyörineet Finnkinon Lahden ohjelmistossa, mutta jotenkin olin missanut ne. Hollywood-tuotannosta katsoin Sherlock Holmesin (joka on tavallaan Robert Downey jr:n comeback-elokuva) ja Wolfmanin, joka yritti ainakin olla uskottava kauhuelokuva. 

Konsertti, Hääkuvaaja ja Séraphine kaikkein vaikuttavimmat. Etenkin Konsertti ja César-palkintoja seitsemän kappaletta kahminut Séraphine koskettivat hyvällä näyttelijäsuorituksillaan ja tarinakerronnallaan. Konsertissa myös elokuvamusiikki otti mukaansa heti alkuminuuteilta lähtien. Saa nähdä, onko elokuvia tiedossa tälläkin viikolla. Kino Iiriksessä olisi Rakkaus elokuvassa -seminaari, jossa luennoi muun muassa televisio- ja elokuvatutkija Veijo Hietala. Kai sitä on ainakin tuo Rakkaudella Maire käytävä katsomassa..


keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Lukutoukka

Kuluva kirjastoviikko sai minut miettimään omaa kirjastokäyttäymistäni. Omaan kahdeksan kirjastokorttia (joista tosin aktiivisessa käytössä on tällä hetkellä "ainoastaan" viisi) ja vietän aikaani lähes 3-4 kertaa viikossa kirjastossa - lähinnä Lahden tiedekirjastolla. Toki opiskelu on siihen tärkein syy - tällä hetkellä "käsittelyssä" on Sopimusoikeuden oppikirja. Kiinnostavaa, eikö? 

Olen huomannut ja muillekin maininnut lainauskäyttäytymisestäni: suurin osa kirjoista on joko opintoihin liittyviä tentti/gradukirjoja tai muita tietokirjoja. Lisäksi kirjat ovat lähes poikkeuksetta myöhässä, vaikka eräpäivämuistutuksia tulee tekstiviestitse tai sähköpostitse. 

Toissaviikolla oli kuitenkin aivan pakko lainata muita kuin opiskelu- tai tietokirjoja. Mukaan tarttui muun muassa Alexander Stubbin "Ei, herra ministeri" ja Rauli Virtasen reportaasikirja menneiltä juttumatkoilta - niin ja dvd, jota en vielä ole ehtinyt katsoa. Lainasin ao. teokset kotikuntani kirjastosta, jossa en ollut vieraillut valehtelematta ainakaan puoleen vuoteen. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut romaanikirjoja (siis kaunokirjallisuutta). En tiedä edes, osaanko niitä enää lukea?! Opin varhain lukemaan, joten sinäsä taito on jo ollut olemassa jo ihan riittävän kauan. Varmaan netti vie suurimman osan "lukuhaluista" - pitäisi varmaan sulkea tuo naamakirja ja ottaa joku mestariteos kauniiseen käteen.


perjantaina, helmikuuta 05, 2010

Tyttöselle

Tyttö, lausu, taika millinen
Rinnoilles mun aina riennättääkin?
Lausu, miksi sinne hartoilen,
Sinne vainen mieli viehättääkin?
Miksi onkin kaunis temppeli,
Jossa luonto pappeutta johtaa.
Riemutoin ja kolkko suuresti,
Silma kun sen ihmeissä en kohtaa?
Mullan kahlehissa, niinkuin mie,
Heiluvana onnen aaltosella,
Maalimainen mulle ootkin sie,
Pensas vaikka voi sun piilotella.
Aikaa ennenkuin sun nähdä sain,
Lemmen löysin, itse lempiväinen;
Pilven tuolla puolen, kodossain,
Mulla oil jo kulta hempiväinen.
Rikkaampi sen rinta oil kuin sun,
Suuteloinen kahta hehkuvampi;
Helma niinkuin taivas laaja, mun
Tok’ ei tuota vastaan ahtahampi.
Oi, kuin mittelenkin ainiaan
Muistoja, kut isänmaasta siintää;
Vapaana min lemmin, vielä vaan
Lemmin, vaikka multa maahan kiintää.
Tyttö, eipä muotos kaunollaan,
Eikä poskes ruusunhohtaavaisna,
Lempi maailmahan suureen vaan
Helmahas mun kietoo orjanlaisna.
Maan ja taivahan sa tarjoilet,
Sinussa vaan voinkin helmaella;
Että kallis oot kuin kumpaiset,
Ällös huoliko siis kummastella!
JL RUNEBERG: Tyttöselle (till en flicka) 
Tainalle terveisiä! :)


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More