Kulttuuria kolmella eurolla

Harvoin on ollut yhä runsaasti tarjolla kulttuuria kolmella kolikolla (siis eurolla), kuin tälla viikolla. Keskiviikkona kävin kaverin kanssa Lahden radio- ja televisiomuseossa, jossa oli viimeistä päivää Ransu 30v-näyttely. Todella mielenkiintoinen näyttely, sillä itsekin olen Karvakuonoja katsellut televisiosta silloin joskus kauan sitten. Ja miksei vieläkin, sillä uusintojahan tulee aina silloin tällöin muun muassa Karvakuonojen kesäseikkailuista. Ransu-näyttelyn katsastettuamme siirryimme alakerran radio- ja tv-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoinen. Miten tekniikka onkin kehittynyt vuosikymmenten aaatossa! Eikä ollut näyttelyt kalliita - opiskeijoilta kolme euroa!

Eilen piipahdin Tennispalatsin kymppisynttäreillä. Leffoja oli tarjolla jos jonkinlaista naurettavaan hintaan (eurosta alkaen) ja ihmisiä oli "muutama" juhlimassa - jotkut jopa viettivät koko yönsä elokuvateatterin pimeydessä. Itse tsekkasin "Operaatio Valkyrien", josta tarkemmin seuraavassa merkinnässä. Mieli olisi tehnyt katsastaa muun muassa kehuttu "Lukija" sekä Che Guevarasta kertova "Che - sankarini", mutta salitreeni ja sulkapallomittelö hyvän ystävän kanssa kutsuivat. Tänään oli olo kyllä treenatun mukainen, hiukka hapoilla. Pitäisi treenailla ja pelailla viikoittain, mutta yksinään on hiukan huono ao. asioita tehdä.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Birthday boy

Eilen sain viettää syntymäpäivääni melko tavallisissa merkeissä. Yksi kortti kilahti postiluukusta ja naamakirjassa ystävät muistivat muutaman sanan tervehdyksillään - kiva asia sinänsä.

Maanantai meni kokonaan Tampereella opintojen merkeissä. Opintojen alemmantason tutkinto eli kandidaattityö on sitten valmis ja palautettu - annoin itselleni aika kivan syntymäpäivälahjan! Päätin, etten enää tuota työtä ns. roikota, vaan palautan sen ja otan jännityksellä vastaan kommentit sekä arvosanan (toki tuo arvosana tulee vasta kypsyyskokeen jälkeen, jos sinne voi ilmoittautua). Kävin myös noutamassa Juveneksen lahjakortit 5x10e - eräs ystäväni on jo kutsuttu syömään, hih. Ahertamisen päätteeksi toimittaja-kollegani tarjosi kahvit ja antoi pari suklaista lahjustakin. Nami nami!

Tänään sain eräältä kaverilta kortin lisäksi pienen legopaketin. Nyt voi jotain muutakin kuin kandia rakennella. Tokkopa osaan enää legoilla, viime kerrasta on niin kauan. Piti aloitella esseetä, jolla korvaa kandiseminaarin, mutta koko päivä meni muiden asioiden hoitamiseen. No, ehkä huomenna sitten. Jos vaikka ensin rakentaisi tuon avaruusaluksen..

Musiikkitarjontana eilisiä sankareita hänkin: G.F.Handel. Vetistä musiikkia, kieltämättä...

Read the rest of this entry »

Got Milk?

Jos Mickey Rourke teki hämmästyttävän roolisuorituksen elämän hylkimänä vapaapainijana, niin samaan yltää Madonnan siippana tunnettu Sean Penn homoaktivisti Harvey Milkinä. Oli pakko käydä keskiviikkona katsomassa, mistä tuossa kahdeksan Oscar-ehdokkuuden elokuvassa on oikeastaan kysymys - itse kun en ollut kuullutkaan koko miehestä ennen tätä elokuvaa.

Elokuva sijoittuu hippikaupunki San Franciscoon, johon alkoi muodostumaan 1970-luvulla Harvey Milkin avustuksella myös homoyhteisö Castron kaupunginosaan. Kaupunkiin ei ollut helppo sopeutua, sillä seksuaalisesti poikkeavia karsastettiin Yhdysvalloissa kuin lepratautista. Ja vielä kun tehtävänä oli nousta vallanytimen huipulle - San Franciscon kaupunginvaltuustoon, ensimmäisenä julkihomona.

Milkillä oli Martin Luther Kingin tapaan unelma. Tuo unelma oli saada heteroyhteisö hyväksymään seksuaalinen vähemmistö ja heidän oikeutensa työhön sekä toimeentuloon valtaväestön ohella.

Apunaan Milkillä kohti vallankäytäviä ja suvaitsevaisuutta on ensimmäisen elämänkumppaninsa Scottin lisäksi joukko tulevia vähemmistöaktiviseja. Milkin unelmaa suvaitsevasta maailmasta haluaa särkeä kaksi ihmistä - heteroväestön oikeuksia henkeen sekä vereen puolustava Dan White (hienon roolityön tehnyt Josh Brolin) ja laulaja Anita Bryant. Milk päättää vastoinkäymisistään huolimatta yhteisön ja pormestari George Mosconen (Victor Garber) tuella pyrkiä kohti homojen oikeuksia tunnustavaa kaupunkia. Muttan kuten Martin Luther King, myös Milk joutui unelmastaan maksamaan kalliin hinnan. Kuitenkin tuo hinta on arvonsa väärti.

Milk on hieno sekoitus Painijan tavoin dokumentaarista henkilökerrontaa, jonka aika-paikka-kerronta poukkoilee mestarillisen leikkaustyönsä avulla nykyhetkestä historiaan. Homot kuvataan elokuvassa poikkeuksellisen rohkeasti ja miksei kuvattaisin - kyse on kuitenkin tositarinaan pohjautuvasta elämäntarinasta, jossa seksillä on voimakas ja tärkeä merkitys. Näyttelijätyö on myös silmiähivelevää. Sean Penn ei tähtistatuksestaan huolimatta jätä muita varjoonsa, vaan antaa esimerkiksi Brolinin näyttää kykynsä vanhollisena arkkivihollisena. Elokuvan ennalta-arvatta loppukaan ei elokuvanautintoa pilaa - päinvastoin herättää katsojan kysymään: Miksi näin annettiin tapahtua? Suosittelen Milk-elokuvaa kaikille draaman ystäville sekä opetuselokuvana heille, jotka eivät ihmisen seksuaalista poikkeutta (tahdo) ymmärrä. ****



Niin. Nähtäväksi jää, kumpi parhaan miespääosa-Oscarin sunnuntaina pokkaa: Mickey Rourke vai Sean Penn? Kummatkin tekevät elokuvissaan "paluun tähtitaivalle", vaikkei Penn ehkä sieltä koskaan ole pudonnutkaan. Itse kallistun varovaisesti Rourken kannalle. Pennin voitto ei kuitenkaan minulle mikään pettymys olisi - päinvastoin.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Huonoa ja hyvää tuulta

Tiistaina olin hieman huonolla tuulella. Kandin loppukiri ei tuottanut toivottua tulosta (eli ajatus ei oikein kulkenut). Valmistumisen suhteen tuli hieman takapakkia, kun lehtori löi eteeni muutamia puuttuvia kursseja - tenttikirjat, here I come! Mutta ei se gradukaan vielä valmis ole, ei todellakaan. Tuli pääkin kipeäksi moisesta mietiskelystä ja kaikesta muusta joutavasta. Olisin halunnut osallistua ainejärjestöni laskiaispippaloihin Tampereella, mutta kun yösijasta ei ollut tietoakaan niin se siitä. Olen todella huono "kerjäämään" nukkumapaikkaa, mutta no, ei sille nyt mitään voi.

Keskiviikko oli sitten parempi päivä. Käväisin Helsingissä syömässä muutaman ystävän kanssa suklaamuffinit kaffen kanssa (sattuneesta syystä, heh) ja tulihan sitä ulkoiltuakin hieman - ennen elokuvatuokiota pitkäaikaisen ystävän kanssa. Harmi, ettei ehditty viinilasilliselle ja se sulkapallomatsikin odottaa itseään. Mutta ehkä ensi viikolla. Helsinki oli muuten harvinaisen hiljainen, tosin hiihtoloman takia. Eilen torstaina oli sitten ihan normipäivä. Pienet vaivat (muun muassa suonenvedon kipeyttämä takareisi), joka on nyt siteissä) vetivät mielen matalaksi (pitäisiköhän sinne lääkäriin oikeasti mennä).

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Vanhat kujeet

Uusi viikko ja uudet kujeet - täällä ainakin ne entiset. Viikonloppu meni ihan kivasti, paremminkin olisi voinut mennä. Lauantaina heräsin aikaisin - aikaisemmin mitä piti. Olin vielä arkipäivässä, sillä luulin, että seitsemän aikaan lähtee juna Lahteen. Tietenkin tajusin vasta seisoessani -10 asteen pakkasessa 20 minuuttia, että tänäänhän on lauantai ja seuraava juna tuleekin vasta parin tunnin päästä. No, pääsin kuitenkin kirjastoon tekemään kandia. Osallistuin kandin kirjoittamisen lomassa ensimmäistä kertaa myös puhelinneuvotteluun. Oli ihan kiva kokemus ja saimme tärkeitä päätöksiä aikaiseksi. Kaiutintoiminto on sitten kiva asia, ainakin tuollaisissa puhelinkokouksissa - voi tehdä kuuntelun ohessa omia askareitaan.

Ystävänpäivä ei tosin ollut odotukseni mukainen. Luulin jo, että saan nähdä erään ystäväni pitkästä aikaa (varmaan kolme kuukautta sitten olemme nähneet). Mutta ei. Kaikkein "ikävintä" oli, että idea ystävänpäiväillasta tuli hänen puoleltaan. Tosin olihan tuo arvattavissa, kun ottaa huomioon viimeaikaisen kehityssuunnan ystävyydessämme, joka on jo kestänyt toiseksi pisimpään ystävyssuhteistani (eli noin kymmenisen vuotta). En tiedä. Jotenkin tuntuu, ettei tätä enää jaksa. Etenkin kun taidan olla tässä ystävyyssuhteessa ns. antavana osapuolena.

Odotan huomista Helsinki-piipahdusta. Tarkoitus olisi opintoasioiden lisäksi käydä katsomassa erään toisen ystävän kanssa joko Rööperi tai Operaatio Valkyrie. Nuo kotimaiset eivät tosin iske minuun, mutta aihe on mielenkiintoinen luettuani tuon "käsikirjoituksena" toimivan kirjan villistä menosta Punavuoressa. Kylmä varmaan on Helsingissä(kin), mutta niin kai talvella tuleekin olla.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Kolme sanaa sinulle..

Sain tiistaina viimeiset ystävänpäiväkortit postiin - ensimmäiset löysivät tiensä postilaatikkoon jo sunnuntaina (halusin olla ajoissa korttien suhteen, kerrankin). En lähettänyt niitä läheskään kaikille heille, joille se olisi kuulunut - siitä olen kovin pahoillani, sillä itsekin tiedän perinteisen kortin lämmittävän sähköistä enemmän. Mutta pääasia, että muistaa - vaikka sitten ihan tekstiviestillä.

Kaikkein hankalin asia on kortin kirjoittaminen, siis muutakin kuin pelkästään Hyvää Ystävänpäivää (ja useimmin vielä tuo on valmiiksi kirjoitettukin). Jotkut ihmiset kun ovat merkinneet/merkitsevät minulle enemmän kuin elämä itse. Pyrin silti aina laittamaan rivin jos toisenkin ao. saajan mukaan. Riimejä (paperi)korttiin on vaikea kirjoittaa. Ei sillä, ettei niitä tulisi tuolta luovasta aivolohkosta. Tila on se suurin ongelma. Olisi kai pitänyt laittaa kaikille sellainen jättikortti, johon sitten romantikkona riiminsä voisi lurauttaa (tarkennettakoon vielä, että kaikki korttini lähtivät kaunokaisille - yksi jopa Alankomaihin asti).

Ystävyys on aika monimutkainen asia. Ystävyys on sanoja totta kai, mutta ennen kaikkia tekoja - pieniä tai suuria. Muutaman ystävän suhteen olen valitettavasti miettinyt, onko niitä sanoja ja tekoja tarpeeksi - ystävyys on kaksisuuntainen tie ja välillä tuntuu, että mennään ainoastaan yhteen suuntaan. Ystäviä toki autetaan niin paljon kuin mahdollista - tiettyyn rajaan asti. Sitten pitää miettimän, onko teot ystävyyden arvoisia? Puhumattakaan siitä, että ollaan joidenkin kanssa "vain ystäviä". Tästä aiheesta olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä pienen miettimisen jälkeen myöhemmin - ensi vuonna tähän samaan aikaan?


The Rembrandts - I´ll be there for you (tämä kaikille ystävilleni, myös blogi sellaisille - Hyvää Ystävänpäivää! *halit kaunokaisille, hih*)

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Hyvää mieltä

Tänään oli kevään tuntua Helsingissä. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut lauloivat ja ihmisten mieli vaikutti keväiseltä. Olisi tehnyt (taas) mieli luistella jonkun kaunottaren kanssa Jääpuistossa ja käynyt sen jälkeen vaikka kaakaolla. Mutta tuleehan noita päiviä. Sen sijaan kävin Tähtitorninmäellä ja Stockmannilla. Lopuksi "työ"lounas Ympyrätalon Rossossa - tulihan sielläkin sitten käytyä.

Oli kiva istua ruoan ääreen ajan kanssa ja keskustella erinäisistä asioista. Puhuimme myös hänen asunnostaan, joka on myynnissä/vuokrattavana Espoon Tapiolassa. Halutessani voisin sen vuokrata, tosin 700- euron kuukausitaksaan. Olisihan se kiva olla espoolainen - tai en nyt tiedä, ehkä se helsinkiläisyys kiinnostaa enempi.

Sain Juvenekselta (yliopisto-opiskelijoiden omistama yhtiö) sähköpostia: Juvenes onnittelee! Nyt oli onni myöten! Voitit Juveneksen etukorttiarvonnassa seruaavan palkinnon: Juvenes Hyvän mielen lahjakortti (arvo 50 €) (Lahjakorteilla voit maksaa ostoksesi sekä Juvenes Ravintoloiden että Kirjakauppojen toimipisteissä.)

Hyvää mieltä, sitä tarvitaan! Sitä lähtee myös ystävänpäiväkorteissa huomenna (itseasiassa muutama kortti on jo postissa). Harmittelen, etten voi muuta ystävilleni tehdä, kuin laittaa kortin. Voisin olla vaikka 24/7 läsnä, jos he sitä pyytävät. En voi myöskään kaikille varsinaista pahvikorttia lähettää. Mutta kerron sen muulla tavoin, siis sen että välitän. Joitakin rakastan enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa. Mutta toki (tai valitettavasti) platonisesti. Mutta siitä lähempänä ystävänpäivää. Nyt nukkumaan, huomenna taas herätyskello kilkkaa 4.45.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Voitto tai kuolema

RAF (Rote Armee Fraktion) on kirjainlyhenne, joka ei jättänyt ketään kylmäksi 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Andreas Baaderin ja Gudrun Ensslin (sekä myöhemmin Ulrike Meinhofin) luotsaama terroristiryhmä masinoi tuhoa kommunismin nimissä niin jaetussa Saksassa kuin muuallakin maailmassa.

Loppuvuonna 2008 ensi-iltansa saanut Uli Edelin ohjaama ja Stefan Austin kirjaan perustuva Baader-Meinhof-Komplex on nimensä mukaisesti kertomus RAF:n synnystä, sen noususta ja uhosta kahden sukupolven näkökulmasta katsottuna (on syytä tarkentaa, että RAF ja Baader-Meinhof ovat kaksi erilaista ryhmittymää ryhmän sisällä; RAF muodustui Baader-Ensslin-Meinhof -kolmikosta ja Baader-Meinhof muista "kapinallisista" johtoportaan jouduttua vankilaan). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun lopun Saksan liittotasavaltaan, missä Vietnamin sodan kauhuihin kyllästyneet opiskelijat lakkaavat välittämästä korulauseista ja tyhjistä lupauksista - ihanteinaan kommunismi ja Che Guevaran "Voitto tai kuolema" sankarimyytti.

Paljon pahuutta on ilmassa kirjojen vaihtuessa vaihtuvat kiviin, polttopulloihin ja lopulta aseisiin taistelussa kapitalistista maailmaa vastaan. BMK-kolmikko ja elokuvan kehys muodostuu kolmesta henkilöstä - Baaderista (Moritz Bleibtreu), Ensslin (Gudrun Ensslin) ja Meinhof (Martina Gedeck), joiden elämää ja taistelua niin maailmaa kuin ryhmädynamiikkaa vastaan tarkastellaan koko elokuvan ajan. Tarina kulkee jouhevasti ryhmän syntymästä RAF:n ensimmäiseen kuolemaan - voitosta voittoon tarjoten niin raakaa väkivaltaa kuin eroottista iloittelua.

Jo näyttelijöiden roolisuoritukset tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen. Etenkin Moritz Bleibtreun roolisuoritus Andynä ei jätä katsojaansa kylmäksi. Samaan hengenvetoon on todettava, että Martina Gedeckin Meinhof-tulkinta jää etenkin lopussa hieman muiden näyttelijöiden jalkoihin. Myös tarinan historiallinen totuus lisää elokuvan mielenkiintoa - tosin elokuvasta saa enemmän irti, mikäli on edes joskus kuullut ko. ryhmittymästä. Myös lukeminen vuodesta 1968 auttaa asiaan. Itse olin ennen elokuvaa lukenut Ulrike Meinhofista tehdyn väitöskirjan "Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta" - tiedä sitten, oliko se hyvä vai huono asia elokuvan seuraamisen kannalta.

Elokuvan loppu ei ole, kuten arvata saattaa. Innostus anarkismiin ja radikalismiin kääntyy pian katkeriksi kyyneleiksi ja eloonjäämistaisteluksi, jossa ei voittajia ole - kuolemaa sitäkin enemmän.

Baader Meinhof Komplex taistelee parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarista ja ainakin ennakkoarvioissa palkintoa voidaan Saksaan odottaa. Se, uppoaako erityisesti amerikkalaisiin akateemikoihin terroristiaiheinen elokuva, jää nähtäväksi. *** 1/2

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Ensikosketus..

..uuteen kameraan siis. Vanha digikompakti sai rinnalleen isoveljen - Canon 1000D:n (jota ei yksin onneksi tarvinnut maksaa). Viime sunnuntaina ei oikein valoa riittänyt, mutta tänään jo jonkin verran. Rakastan valokuvaamista, olenhan tehnyt sitä kirjoittamisen rinnalla työksenikin (siis free-/kesätoimittajana). Pitää tutustua vielä ohjekirjaseen - enää ei oikein nuo järjestelmäkameran opit ole muistissa. Mutta kertaus on opintojen äiti.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09. , VALOKUVAUS

Mainio maanantai

Terveiset Tampereelta! Eilen oli harvinaisen siedettävä maanantai, joka meni Tampereella - siis koko päivä. Aamulla heräsin 4.45 ja kotiin rohjahdin omaan sänkyyni 23.35. Nukuin tunnin menomatkalla linja-autossa, muuten silmät oli enemmän tai vähemmän auki. Aamulla tapasin kahvittelun merkeissä muutaman kaunottaren yo-kuntatoiminnasta ja päivällä lounastin toimittajakollegan kanssa. Sitten pari tuntia kandia ja lopuksi spr:n piirihallituksen kokousta. Päivästä jäi hyvä fiilis, vaikka illalla hieman väsyttikin.

Tänään palattiin sitten maan pinnalle. Gradun harjoitusaine tuli osittain bumerangina takaisin. Täytyy palata siihen huomenna, tänään eivät ajatukset eikä vireystila riitä.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Kielletyt tunteet..

Suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Perjantain Tampere-visiitti muuttui maanantaiksi ja Helsinkiin matkataan ensi viikolla - viimeistään kai lauantaina. Mutta esteitä tulee itsekullekin, ei voi mitään.

Sitten asiaa tunteista. Tuoreen väitöksen mukaan suomalainen puhuu tunteistaan entistä sujuvammin. Psykiatrian erikoislääkäri Aino Mattila toteaa väitöksessään, että tunteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on helpompaa nuorehkoille ja keski-ikäisille ikäpolville kuin iäkkäille suomalaisille. Mattila tutki väitöksessään aleksityymia eli tunnistamattomia tunteita.

Itse kyllä tunnistan tunteeni, mutten ole vielä oppinut niistä kunnolla puhumaan - kirjoittamaan kylläkin. Kirjaimia on helppo laittaa peräkkäin, muttei sanoja. Tai ne sanat sitten menevät väärinpäin, kuten Nylon Beatin kappalessa. Toisaalta vasta viime aikoina olen oppinut puolustamaan tunteitani. Ja mielestäni juuri tunteista pitäisi puhua kahden kesken eikä vaan esimerkiksi tekstiviesteillä hoideta. Palaan tähän asiaan vielä seuraavissa merkinnöissä.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Päiväunia

Kerroin aiemmin ensimmäisestä suomalaisesta vapaaehtoistilasta, jossa saa päivisin ottaa muutaman tunnin napasterit eli päiväunet. Sellainen löytyy kuin löytyykin: Vapaaehtoisvoimin pyörivä Naphouse -niminen tila sijaitsee Turussa. Loikoilu voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista ja mikä parasta - päiväuneilu on täysin ilmaista. Tuollainen pitää ehdottomasti saada myös muihin suuriin kaupunkeihin. Päivisin olisi mukava ottaa opiskelun ohessa pienet nokkaunet - pääsisi vähäksi aikaa irti kirjojen ja tietokoneen kahleista. Tilahan sopisi vaikka kirjaston yhteyteen.

Mainitsin aiemmin myös ensi-ihastuksestani, joka otti allekirjoitaneeseen yhteyttä naamakirjassa - siis tämä "tummat silmät ruskea tukka" -kaunotar, joka on työskennellyt myös lentoemäntänä Finnairilla. Alkuviikosta naamakirjaan kohti häneltä viesti, jossa hän kyseli kuulumisia muun muassa opiskelun suhteen. Ihana kuulla hänestä todella pitkästä aikaa, siis sitten ylä-aste- ja lukioaikojen. Olin vuosia salaa toivonut, että hän olisi vielä ns. vapailla markkinoilla, jotta häneen voisi tutustua paremmin. Mutta eihän tuollainen suklaasilmä vapaana voi pysyä - joku onnekas on hänet jo napannut. Elämä on. Harmitaa, ettei ylä-asteaikana voinut häneen tutustua syvällisemmin. Täytyy nyt vastailla hänelle tässä loppuviikosta. Silti, olisi kiva nähdä häntä. Onneksi ei sentään ihan kaukana asustele.

Odotan innolla loppuviikkoa. Perjantaina olisi tarkoitus suunnistaa Tampereelle lounastamaan ja vaihtamaan kuulumisia toimittajakollegan kanssa - pitkästä aikaa. Tarkoitus olisi yrittää nähdä muutamia ihania hallatovereita vuosien varrelta, hih. Lauantaina, jos tähdet ovat kohdallaan, suuntana puolestaan Helsinki. Tiedossa olisi ainakin sulkapalloilua ja jutustelua.

Biisivalintana tänään ruotsalaisen skate punk-yhtyeen Millencolinin "Done is done", joka sopii sekä edelliseen blogimerkintään että osaltaan myös tähän tuoreeseen vuodatukseen. Tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen kerran NHL 2009 -pelin yhteydessä (verkkopeli-haasteita otetaan vastaan). Toki peli tarjoaa hienon jääkiekkokokemuksen lisäksi myös muuta loistavaa musiikkia. Niin sitten myöhemmin..

Movement is a sign of life, keep moving forward, life,
There is no going back from here in spite of all your fight.
There's no point in blaming yourself for the wrongs you've done,
The game that is really numb, no need to be on the run.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Luovuuden kaipuu

Perjantaina heräsin karuun todellisuuteen - siihen, että yliopisto (niin hieno laitos kun onkin) tappaa mielestäni kaiken luovuuden. Kirjojahan osaa jokainen lukea ja tentteihin vastata - niin ja muutaman kirjoitustyön vääntää. Lukiossa ja viimeistään Lahden kansanopistossa ihastuin elokuvataiteeseen niin, että halusin tehdä sitä työkseni. Olinhan lukiossa osallistunut lukuisiin näytelmiin ja videokerho-toimintaan ja kansanopistossa elokuvakerho vei mukanaan - no, kyllä ylä-asteellakin videokamera välineenä vaikutti todella mielenkiintoiselta.

Itseasiassa lukion jälkeen aikomuksenani oli hakea Taikiin (siis nykyiseen Aalto-yliopistoon) elokuvakäsikirjoituslinjalle. Tilasin jopa pääsykoemateriaalin, mutta jotenkin se jäi sitten siihen. Ehkä parempi niin. Onneksi saan harrastaa luovuuttaa valokuvauksen ja lehtikirjoittamisen saralla - bloggailua unohtamatta. Ja elokuvista toki nautin valkokankaalla. Muutamat hyvät ystäväni saavat hoitaa sitten näyttelemisen.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Painii elämänsä kanssa

Himmeäksi tähdeksi Hollywoodin taivaalla hiipuneen ja itsemurhan partaalla käyneen Mickey Rourken The Wrestler - Painija ei ole jättänyt ketään kylmäksi. Elokuva nappasi Cannesin Kultaisen Leijonan ja sitä pidetään yhtenä vahvimmista Oscar-voittajaehdokkaista. Arvostelijoiden lisäksi myös katsojilta on tullut kiitosta - vuodet eivät ole kohdelleen häntä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta Mickey on tullut takaisin!

Rourken elämää heijastava, dokumentaarisia piireitä saava elokuva on raadollinen kuvaus suoritusyhteiskunnastamme, jossa ihmisen arvo on yhtä kuin hänen taitonsa miellyttää ihmisiä. Rourken esittämä showpainija Randy The Ram on parhaansa päivät nähnyt kehäraakki. Itseään rakastavan painijan jokainen ottelu ja jokainen ruhje vie lähemmäksi kohti lopullista tuhoa.

Erään rankan ottelun jälkeen painija kuitenkin pysähtyy miettimään sitä kaikkein tärkeintä asiaa elämässä - toisen ihmisen rakkautta. Pätkätöihin ja yksinäisiin öihin kyllästynyt yksinäinen susi haluaa elämältään muutakin kuin verta ja irtonaisia hampaita. Etäinen suhde tyttäreen ja ihastuminen tanssijatyttöön pakottavat Randyn valintojen eteen. Lopulta hän tulee kuitenkin huomaamaan ihmisluonteen kylmyyden ja lujuuden - kukin tehköön sitä, mitä oikeasti rakastaa.

Vajaa kaksituntinen elokuvaelämys ei pettänyt katsojiaan. Moni takertui tuoliinsa painikohtausten aikana, jolloin veri lensi ja Randyn tuska välittyi katsomoon hämmästyttävän aidosti. Katsoja myös myötäeli Randyn pakertamisen dead-end-jobissa paikkakunnan valintamyymälässä. Rourken näyttelijäsuoritus oli kuin elävästä elämästä, jossa ihmisten pitää henkensä pitimiksi tehdä sitä, mitä on tarjolla. Kaikkein vakuuttavin oli elokuvan lopussa Randyn pitämä puhe tähtielämän raadollisuudesta (Mickey kuulemma suostui elokuvaan lopullisesti vasta silloin, kun hän sai uudelleenkirjoittaa tuon pitämänsä puheen). Kerrassaan loistavaa tekstiä!

Jos Mickey Rourken sielua riipaiseva suoritus vakavoitti katsojan, niin saman tekee myös Cassidya/Pamia esittävän Marisa Tomein huikaiseva rooli miesseuraa janoavana tissitanssijattarena. Hänen esittämänsä roolihahmo taiteilee Randyn tavoin (elämän) kehässä keikutellen lanteitaan ja miellyttäen ihmisiä - sillä erotuksella, että Pam tekee työtään vain ja ainoastaan lastensa takia. Tomein otteista huokuu ammattilaisuus ja kyky ottaa jokainen rooli vakavasti. Näyttelijätär ei piilottanut itseään sijaisvartalon taakse, vaan toi rohkeasti hämyisessä tavernassa naisteutensa esille tavalla, joka uhkaa jättää jopa Sharon Stonen vilauttelun Basic Instinctissa toiseksi.

Jos ette ole Rourken elokuvia ennen nähneet, niin käykää ihmeessä viimeistään nyt. Soisin erittäin mielelläni hänelle tämän ensimmäisen henkilökohtaisen Oscarinsa - kuukauden päästähän tuo nähdään... ****

Marisa Tomein haastattelu

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Right place. Right time. Right man.

Yhdysvaltain presidenttiys on instituutio, joka kiinnostaa ja kiehtoo monia ihmisiä - niin minuakin. Presidenttielokuvat uppoavat minuun kuin lämmin veitsi voihin ja West Wing on mielestäni yksi parhaimpia draamasarjoja ikinä. En ole niinkään kiinnostunut presidentistä henkilönä ja melkein rajattoman vallan käyttäjänä, vaan siitä koneistosta, joka viran ympärillä pyörii avustajineen ja muine tärkeine henkilöineen. Ilman avustajiahan ja neuvonantajia presidentti olisi aivan hukassa, sillä eihän yksi mies voi muistaa kaikkien ihmisten nimiä ja kasvoja kalenterin pidosta puhumattakaan. Silti se on juuri presidentti, joka saa runsaasti mainetta ja kunniaa tekemisistään.

Voin vain kuvitella sitä ylpeydenmäärää, joka tällä hetkellä vallitsee Barack Obaman kannattajien ja henkilökunnan keskuudessa. Tänään hänestä tulee ensimmäinen tummaihoinen presidentti. Toki olen itsekin ylpeä hänestä. West Wingin mainoslause pitää todellakin paikkansa: Right place. Right time. Right man. Muistakaa katsoa virkaanastujaiset YLE1:ltä klo 18.30 alkaen. Siis jos presidenttiys vähääkään kiinnostaa.

Paikallista Porilaisten marssia (Hail to the Chief)


Hail to the Chief we have chosen for the nation,
Hail to the Chief! We salute him, one and all.
Hail to the Chief, as we pledge cooperation
In proud fulfillment of a great, noble call.

Yours is the aim to make this grand country grander,
This you will do, that's our strong, firm belief.
Hail to the one we selected as commander,
Hail to the President! Hail to the Chief!

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI09.

Siniset kirjat

Viime viikolla hyppysissäni on ollut kaksi sinistä kirjaa - toinen kirjaston omaisuutta, toinen henkilökohtaisessa omistuksessa.

Ensimmäinen valtaa käsittelevä teos on todella mielenkiintoista luettavaa. Tampereen yliopiston kanslerin Jorma Sipilän kirja Valta yliopistossa kertoo hänen omakohtaisista valtakokemuksistaan yliopiston vararehtorina, rehtorina ja nykyisin kanslerina.

Kirjasta tekee luettavan vallan lisäksi kirjan toimintaympäristö - Tampereen yliopisto, jossa itsekin olen käyttänyt valtaa Sipilän ja nykyisen rehtorin Krista Varantolan seurassa. Minulla on ollut kunnia toimia yhtenä rattaana ja ruuvina yliopistoni valtakoneistossa - ainejärjestön hallituksessa, tiedekuntaneuvostossa ja yliopiston hallituksessa - jossa rehtori toimii esittelijänä.

Koin oman vallankäyttöni melko vähäiseksi, mutta yhdessä opiskelijatovereiden kanssa olemme saaneet jotain aikaiseksikin. Saa nähdä, mitä kaikkea mietteitä kirjan sivuilta paljastuu - mahtuuhan kolmeen vuoteen (eli sen aikaan, jonka kansleri Sipilä toimi rehtorina - pääsin yliopistoon sisään v. 2001 ja Sipilä toimi rehtorina 1999-2004) yliopiston avajaisia (eli käytäväkeskusteluita) ja em. yliopiston hallitusta.

Henkilökohtaisessa omistuksessani oleva kirjani on minulle oiva apuväline sekä freetyössäni sekä opinnoissa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas korvaa käytössäni jo muutaman vuoden ajan olleen Kielikellon erikoisnumeron. Kirjassa on vinkit pisteistä pilkkuihin ja löytyypä kirjan sivuilta myös lyhenneluettelo. Kirja vaikuttaa ensinäkemältä hyödylliseltä oppaalta, vaikka 260:een sivuun ei ihmeitä mahdu. Pitänee yrittää muistaa täällä blogissanikin oikeinkirjoitus, vaikka vapaamuotoista tekstiä suollankin - ainakin nimet oikein, jossei muuta.

Read the rest of this entry »

Posted in KIRJALLISUUS , TALVI09.

Sisällä Stadissa

Kivaa keskiviikkoa ja terveiset Helsingistä! Koko päivä meni pääasiassa Kalliossa - sisätiloissa. Meni hyvä talvipäivä hukkaan, mutta niinhän aina. Lisäksi odotettu leffa- ja luisteluhetki hyvän ystävän seurassa peruuntui hänen työkiireidensä takia. Haikeana katselin, oikeustieteellisestä kirjastosta palatessani, Jääpuiston menoa ja meininkiä. Ehkä sitten ensi viikolla. Mutta onneksi sai kahvitella kollegojen kanssa ja jutustella mukavia - muun muassa avioliitoista. Mutta se on toinen tarina.

Palaan viime merkinnässäni esitettyyn uutiseen - siis suomalainen mies ei puhu edelleenkään, mutta pussaa kylläkin. Yli 3 200 suomalaisnaista vastasi Huoltamo.com:n toteuttamaan mieskyselyyn, jossa selvitettiin, millainen suomalainen mies on kumppanina, parisuhteessa ja sängyssä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten mukaan mies arvostaa parisuhteessa luotettavuutta ja läheisyyttä. En tiedä, onko tuloksessa mitään yllättävää. Arvostanhan itsekin kyseisiä ominaisuuksia - vaikken parisuhteessa ole koskaan ollutkaan (enkä siis ole pussaillut).

Mitään yllättävää ei ole siinäkään, että ammateista naiset pitivät miehekkäimpänä palomiestä. Myös rakennusmies ja poliisi päihittivät murskaavasti niin poliitikon kuin pankinjohtajankin. Yllätys, että miehen ulkonäkö ja univormuammatti pesee kaikki muut ominaisuudet. En ole kateellinen, mutta kuitenkin. Olisi mielenkiintoista tietää tutkimustuloksia toiseen suuntaan - eli mitä miehet arvostavat naisissa? Ja mikä ammatti olisi se kaikista naisellisin? Olen kuullut, että erityisesti sairaanhoitajat vetoavat meihin miehiin. Muutamiin hoitajiin tutustuneena voin sanoa, että kyllä kyllä - näin voipi olla (hih!).

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Univaje

Muikeaa maanantaita, vaikka säätila on ei-niin-talvinen - vettä tihuttaa ja loska roiskuu. Aamulla seisakkeella seisoessani (no, kuinkas muutenkaan - heh) eräät rouvat juttelivat perisuomalaiseen tapaan säästä. He valittelivat kilvan huonoa talvea ja kehuivat lapsuuden ajan talviaan siellä jossain missä syntyneet. Ihmettelin itsekseni, että mistä tämä suomalaisten valitus erityisesti säästä on peräisin? Ennen vanhaan riitti Pihtiputaan mummollekin, että ilimoja piisas - oli sitten lämmintä tahi kosteata. Totta kai se harmittaa, ettei esimerkiksi pääse luistelemaan (paitsi kaupungin kaduille) niin kuin 80-90-luvuilla (jolloin allekirjoittanut pääsi opettelemaan nyt jo kohtalaisen hyvää luistelutaitoaan). Ilmavirtoja on vaikea muuttaa toisenlaiseksi ja saastuminen on jo nyt kokoonaan lopetettava, jotta ilmasto ei enää tästä lämpenisi. On kai pakko raahautua jäähallille, jos haluaa tänä talvena luistella. Vielä en tosin luovu toivosta!

Kuulun niihin onnettomiin, joita väsyttää jonkin verran - eli univajetta löytyy. Viikonloppu meni nopeasti kaikkea muuta tehdessä (kuin nukkuessa siis). Eilen sunnuntaina haahuilin harrasteiden parissa ympäri Kymenlaaksoa raittiissa ilmassa. Lisäksi jäin iltasella ns. linjoille roikkumaan (mese rules, kiitos seurasta!) ja tulikohan sitä unta loppujen lopuksi nelisen tuntia? Uni ei oikein tullut - liekö syynä hehkeä meseseura vai mikä lie kenkä, joka ei enää niin kauheasti purista (kun osaa tehdä oikeanlaisen solmun). Mutta kyllä se taas tästä, kunhan pääsee tunniksi kahdeksi torkuille. Luin muuten erään uutisen jostain mistä lie, että Suomeen (vai oliko se ulkomaille) olisi perustettu paikka päiväunia varten - siis työntekijät voivat ottaa jossainpäin työajalla nokosia. Harmi, etten ottanut uutista talteen - höh.

Mutta tänään tuli tällainen uutinen toimituksen sähköpostiin: Yli 3 000 naista arvioi suomalaisen miehen: Suomalainen mies ei puhu edelleenkään, mutta pussaa kylläkin. Tästä ehdottomasti lisää seuraavassa merkinnässä - vaikka itse olenkin puhunut enkä pussaillut. Kohta postiin (jossa lähtee muun muassa harjoitusaine proffalle ja edelleen Kielikeskukseen) ja sitten torkuille - ruoan jälkeen siis.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI09.

Puristava kenkä

Piipahdin eilen Helsingissä free-työn johdosta ja halailemassa ihania kaunottaria, hih. Kollegoja on aina mukava nähdä, etenkin kun tässä on pyhien takia ollut hieman taukoa visiitistä Kallioon. Olen jo alkanut katsella vuokra-asuntoja Helsingistä sillä silmällä - jos vaikka sopiva osuisi kohdalleen. Jos nyt sitten koettaisi aloitella elämää Stadissa, kun Mansessa se ei oikein ole koskaan alkanut.

Alan nyt viimein ymmärtää, miksi naiset hakevat mieleisiään kenkiä pitkään ja hartaasti sen seitsemästä liikkeestä. Itse kävin noukkimassa Intersportin alelaarista McKinley-ulkoilukengät ja kun kokoakin löytyi, niin siitä sitten mukaan. Ihan hyvät popot sinänsä, mutta niissä on kaksi vikaa: 1) kengännauhat aukeavat koko ajan (vaikka solmin ne samalla tavalla kuin aikaisimmissakin kengissä) ja 2) vasen kenkä puristaa jonkin verran kävellessä. Voi olla, että tuo puristaminen johtuu nauhojen kireydestä - täytyypi kokeilla eri tekniikoita. Kenkien tulee istua kuin nenä päähän ja jos kengät ovat huonot, niin koko päivä voi mennä pilalle.

Huomenna jälleen ihmissuhdeosuutta, ihan perjantain kunniaksi. Melkein samalla teemalla jatketaan, kuin kappale takaperin. Siis siitä kengästä.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Viisaat miehet

Juhlat on juhlittu ja arki on oven takana. Vaikka Nuutin päivä yleisesti ottaen päättää joulunvieton, niin kyllä se Loppiaisen jälkeen on ihan samaa arkea kuin ennen joulua. Tänään en nukkunutkaan pitkään, vaan lähdin viimeistelemään gradulukua (eli harjoitusainetta), jotta saisi sen vihdoinkin kielentarkastukseen. Sain myös tekstiviestin Prinsessalta, joka lupasi vastata lähettämääni sähköpostiin ja jatkaa osaltaan keskustelua siitä, mitä tulevaisuus tuo tullesaan - vai tuoko se mitään. Rupeaa kyllästyttämään tämä jahkaaminen.

Tällä viikolla pitäisi graduluvun lisäksi paneutua kandiin, joka vielä odottaa valmistumistaan. Jotenkin on jäänyt nuo tärkeimmät kirjoitustyöt, mutta kai sitä opiskelijakin saa vapaata pitää. Ja elokuvissakin voisi käydä - katsomassa tuo Once. Eipä Lahdessa paljon muuta katsottavaa pyörikään. Kyllä se nykyään pitäisi elokuvatkin käydä Helsingissä katsomassa.

Loppaisena juhlitaan kolmea viisasta miestä - itämaan tietäjää tahi kuningasta, jotka lahjoivat Jeesus-lasta minkä ehtivät. Sen kunniaksi James Blunttia, olkaa hyvä.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , OPISKELU , TALVI09.

Blast from the past..

Jokaisen itseään kunnioittavan televisiosarjan tai miksei elokuvankin vakiotavaraa ovat ihmiset menneisyydestä - menneisyyden haamut. Siis ne kuuluisat femme fatalet tai allaspojat, jotka tulevat vuosien jälkeen päähenkilön elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kuuluisin "blast from the past" lienee Ingrid Bergmanin esittämän Ilsan paluu Humphrey Bogartin esittämän Rickin elämään - Ilsa ilmestyi Victorinsa kanssa kaikista maailman kapakoista juuri Rickin omistamaan oluttupaan.

Itse koin kaikuja menneisyydestä toissapäivänä saadessani naamakirjaan kaveripyynnön eräältä ihmiseltä, jota en ole nähnyt yli 15 vuoteen (toki olin kuullut hänestä puskaradion kautta). Tuo kaunokainen ei ole enempää eikä vähempää kuin ensimmäinen ihastukseni. Hän ei ole ainakaan ulkonäöllisesti muuttunut - sama ihana hymy sekä tummat silmät ja ruskea tukka.

Eipähän meidän tarinassa ole paljoa kertomista. Etenkin, kun se tarina ei päässyt edes alkamaan. Ensimmäinen rakkauskirjeeni sai toki vastauksensa, muttei ihan sellaista, jota odotin. Kumma kyllä olen säilyttänyt tuon kirjeen - kaikesta huolimatta. Eihän minulla ollut mitään mahdollisuuksia "uptown girliin" - tiedä onko vieläkään. Silti sydän otti aikamoisen voltin, kun näin hänen kuvansa pitkästä aikaa. Ehkä taidan olla vieläkin hieman ihastunut - samalla tavoin kuin silloin joskus. Minun sydämestäni ei vaan taida olla samaan prosessiin.

Olin suunnitellut kirjoittavani aiheesta enemmän kuin mitä nyt teen - sydämelläni olisi paljon sanottavaa, mutta tunteet eivät näköjään ole enää missään järjestyksessä. Musiikkivalintana FGTH - The Power of Love. Joskus vielä kuullessani tämän kappaleen itken - oikeasti tämä on sellainen kappale, jonka tahdissa olisi kiva tanssia vaikka se illan viimeinen hidas.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Palataan vanhaan vuoteen..

Vuoden ensimmäinen meemi - Minjalta tietysti.

VUOSI 2008 IHMISET:

Kenen kanssa vietit aikaa eniten?
- Läheiset po. muutaman ystävän - jossei vastaukseksi hyväksytä itsensä kanssa.
Keiden kanssa vuoden parhaat muistot?
- Hallatoverit Hallojen 80-vuotispippaloissa - oli kiva aika lystiä. Sitten Punaisen Ristin väen kanssa Oulu oli toinen ihana kokemus.
Tapasitko uusia?
- Muutamia uusia tyyppejä kylläkin, lähinnä vapaa-ajan ympyröistä.
Riitelitkö usein?
- Veljien kanssa tulee aina nahisteltua. Aika diplomaattinen vastaus, eikö?
Riitaannuitko kenenkään kanssa pysyvästi?
- Toivottavasti en.
Ihastuitko/rakastuitko?
- Valitettavasti..
Oletko enää ihastunut?
- Valitettavasti..
Petyitkö ihmisiin?
- Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että petyin.
Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa?
- Tietysti olisi halunnut..
Vietitkö liikaa aikaa jonkun kanssa?
- Toivottavasti en..

ITSE:

Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä?
- Se, että terveys on suht ok ja läheisetkin säilyneet terveinä.
Oletko muuttunut jotenkin?
- Hieman kasvanut henkisesti - elämä opettaa.
Kenties lihonut?
- En.
Haluaisitko muuttaa jotain?
- Totta kai - harvoin sitä tyytyväinen on elämäänsä.
Oletko oppinut uutta?
- Olen - katsomaan puusta ja maasta.
Kadutko jotain?
- Muutamia tekemättömiä asioita.
Olisitko jättänyt jotain tekemättä?
- En olisi.
Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt?
- Olisin.
Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan?
- Ehkä SPR:n yleiskokous Oulussa ja siihen liittyvät jutut voisi elää uudelleen.
Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä?
- En.

MUISTOJA:

Matkustelitko?
- Kotimaassa liikaakin..
Ulkomailla vai kotimaassa?
- Kotimaassa - ei yhtään ulkomaan komennusta. Pöh.
Kävitkö festareilla?
- En.
Jokin surullinen asia?
- Ei kai - toivottavasti.
Laivalla?
- Ei.
Rannalla?
- Kävin rannalla pariin kertaat..
Parhaat muistot?
- Kaikenlaisia pieniä juttuja, ystävien kanssa koettuja.
Parhaat päivämäärät?
- 19.12.2008 - graduseminaari loppui..
Paskimmat päivät?
- Kyllähän niitäkin oli..
Oletko tyytyväinen tähän vuoteen?
- Kohtuullisen tyytyväinen..
Oliko paras kesä? Miksi / Miksi ei?
- Ei ollut, sillä yksinään vähän vaikea viettää parasta kesää..
Millainen tulee ensi vuodesta?
- Loistava, kun toivottavasti valmistun..

MUUTA:

Fyysisiä vammoja?
- Muutama sairaalakäynti..
Pitivätkö uudenvuodenlupauksesi?
- Piti - en aloittanut polttamista.
Paras elokuva, jonka kävit katsomassa?
- Happy-Go-Lucky..

MYÖNNÄTKÖ:

Kokeilleesi tupakkaa?
- En myönnä, koska en kokeillut.
Kokeilleesi alkoholia?
- Kyllähän tuota tuli kokeiltua useampiakin kertoja, hyvää oli.
Lintsanneesi koulusta/töistä?
- Eläköön akateeminen vapaus ja freetyöt.
Harrastaneesi yhden illan juttuja?
- En.
Suudelleesi vastakkaisen sukupuolen edustajaa?
- En.
Suudelleesi saman sukupuolen edustajaa?
- En.
Tapelleesi fyysisesti?
- En.

Read the rest of this entry »

Posted in MEEMIT , TALVI09.

Uutta vuotta - ja hieman entistäkin..

Vuosi 2009 on alkanut rauhallisissa ja perinteisissä merkeissä. Ensin seurasin (jälleen kerran) valtameren takaista juhlintaa aamuseitsemältä eli Times Squaren Ison omenan pudotusta. Itsekin on tehnyt mieli lähteä joku vuodenvaihde sinne hiukan juhlistamaan vuodenvaihtumista, mutta aina se on jäänyt. Sitten nukuin ja seurasin tasavallan presidentin uudenvuoden puhetta - ennen lenkkeilyä kirpakassa pakkassäässä. Ihanaa, kun tulee oikea talvi - toivotaan ainakin!

Eilinen aatto meni Helsingissä pyörien. Tutustuin aamupäivän ihmeelliseen luontoon joutsenien elämää katsellen ja valo/videokuvaillen. Ovat ne kyllä ihmeellisiä eläimiä. Sääliksi kävi yhtä joutsenta, joka yritti turhaan rikkoa jäätä edessään. Toisaalla kaksi joutsenta tyytyivät jäällä tepasteluun ja poseeraamiseen. Tämän jälkeen lähdin keskustan Jääpuistoon ihastelemaan luistelijoita - itsekin olisi tehnyt mieli mennä pyörimään, mutta seuraavalla kerralla. Rakastan luistelemista, tuskin maltan odottaa jäälle pääsyä.

Ennen kotiinlähtöä tapasin erään ystäväni, jonka kanssa vaihdoimme joululahjoja - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain punkkupullon ja erään mielenkiintoisen pokkarin, johon pitää viikonloppuna syventyä. Suunnittelimme myös yhteisiä urheilu- ja gradupäiviä - ystävän kanssa on helpompi puurtaa ja vuodattaa myös hikeä kuin yksinään.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Hyvää uutta vuotta 2009!

Vanha vuosi on jälleen takana on tullut aika kiittää blogin lukijoita kuluneistä hetkistä sekä uskollisia blogisteja heidän kommenteistaan. Olen yrittänyt peilata tuntojani jossen syvällisesti, niin ainakin pintaraapaisulla. Paljon on kerrottu, mutta paljon jäänyt kertomatta. Vuosi on ollut aika tasapaksu - pettymyskin, mutta muutamia kivoja pikku yllätyksiä on tullut. Pääasia on, että vielä ollaan hengissä!

Jokaiselle teille tasapuolisesti kiitos ja Rauhallista vuodenvaihdetta sekä terveyttä vuonna 2009! Palaan jo huomenna asiaan Helsinki-tunnelmissa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI08

Happy-Go-Lucky

Aatonaaton ratoksi kävin Kinoiiriksessä katsomassa paljon kehutun "Happy-Go-Luckyn". Elokuva ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi kahden tunnin verran laadukasta brittielokuvaa. Onnellisuus, jota me kaikki haemme kaikkialta, on elokuvagenressä klisee, mutta Mike Leigh on saanut aiheesta paljon irti.

Poppy (Sally Hawkins) on kolmekymppinen ala-asteen opettaja, joka huokuu onnellisuutta ja levittää sitä niin laitapuolen kulkijalle kuin autokoulun opettajalleenkin - tanssien flamencoa ja pyöräillessäänkin. Poppy ei osaa teeskennellä, vaan on oma (toisten mielestä ärsyttävä) itsensä niin kämppäkaverin kuin perheenjäsenienkin seurassa. Sinkkuna hyvin viihtyvän kaunokaisen elämä saa käännekohtansa, kun hän tapaa koulussa erään fiksun miehen.

Pidin elokuvasta - en siksi, että olen brittiläisen elokuvan ystävä. Tarina on uskottava ja se kulkee sivupoluistaan huolimatta kohti päämääräänsä silti jättäen katsojansa arvailujen varaan. Lisäksi Lontoon kadut huokuvat kesäistä kauneutta tarjoen aidon ja rehellisen elokuvamiljöön.

Elokuvan nähtyäni olen hiukan kateellinen - tahtoisin olla yhtä onnellinen kuin Poppy ja nauttia elämän pienistä asioista. Mutta jokainen on kai oman onnensa seppä.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI08

Joulu joutui

Niin se joulu joutui ja ollaan Tapaninpäivässä. Aatto ja joulupäivä menivät kyllä aika hujauksessa. Pukkikin kävi eli sen verran kiltti olen ollut - mutta tärkeintähän on antamisen ilo, ei kä saaminen. Pakollisen suklaan lisäksi sain cowboy-tyylisen kaulasolmukkeen (vai mi kä tuon oikea nimi on) ja käsi-gepsin (CC 300), jolla on kiva painaa menemään kaikenlaisten harrastusten parissa. Vielä kun saisi akkuparistot tuohon vehkeeseen niin voipi ulkoiluttaakin sitä - ulkojäätä odotellessa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI08

Joulutervehdys

Joulupukki kävi jo matkaan, joten on tullut aika toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua! Tänään joulusauna ja hyvää ruokaa sekä tietysti yhteisiä hetkiä läheisten kanssa - mitäpä sitä muuta voisi toivoa?

Eevil stöö - Matkaan Jo Käy

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI08.

Jouluviinistä

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI08

Joulu ja kiireet

Joulukiireet alkavat viimein helpottaa. Kaikki kortit ovat postissa ja muutama paketti uupuu pukinkontista - sitten se olisi siinä. Vein tänään Kuntatalolle varamammalleni ja toiselle kaunotarkolleegalle pikkupaketit joulukortin kera kiitokseksi ystävyydestä sekä työtoveruudesta. He ovat hymyllään ja positiivisuudellaan antaneet minulle paljon - ja antavat aina, kun näemme. Toivoisin, että voisin antaa heille myös jotain itsestäni - heidän kanssaan on mukava jutella ja parantaa maailmaa edes hitusen. Tietysti toivoisin myös heille rakkautta, jota he todella, kuten jokainen meistä, ansaitsee - kumppanin, joka seisoo vierellä niin myötä- kuin vastamäessä. Varamammastani tulee ensi vuonna isoäiti ja olen niin onnellinen niin hänen kuin hänen tyttärensä puolesta.

Prinsessan kanssa on tullut juteltua - lähinnä tosin tekstiviestien ja sähköpostin välityksellä. Sotakirves on haudattu ainakin siihen asti kun pääsemme kunnolla puhumaan. Meillä molemmilla on omat elämämme ja toiveemme sen suhteen. Lisäksi olemme niin erilaisia kuin olla ja voi. Mutta saa nähdä - uuteen vuoteen mennessä voidaan olla hiukan viisaampia tämänkin suhteen. Ehkä minun pitäisi vaan alkaa elää omaa elämääni - suruineen ja murheineen.

L.A.O.S:n Panda style - jeah!

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI08

Piparit ja pulla

En tiedä, milloin totuus iskee - vastoin kasvoja. Siis totuus siitä, että perjantaina oli viimeinen graduseminaari-istunto. Tämä tarkoittaa sitä, että lopputyö on enää ainoastaan minun (ja osin ohjaajan) murhe. Olihan tuosta seminaarista todella paljon hyötyä - varsinkin tästä syksyn sessiosta. Hyvä ja innokas ryhmä antoi runsaasti vinkkejä ns. matkan varrelle. Tarkoituksena on ollut, että olisin saanut gradulukuni jouluun mennessä suomen kielen lehtorille ja professorilleni tarkastettavaksi - mutta saa nyt nähdä, kun tuo kandikin pitäisi vielä saada päätökseen ennen kolmatta periodia. Joulupyhinä on aikaa, ei kai sitä muutakaan tekemistä tule olemaan.

Eilen sain postiin lähes kaikki joulukortit - muutaman laitan huomenna menemään ja osan annan ns. käteen. Pyrin aina tekemään korteista omannäköisiäni, vaikken askartelemaan juuri ryhdykään (kuka nyt minun tekemiäni kortteja haluisi vastaanottaa - saati laittaa näytille). Valitsen kortin vastaanottajan mukaan ja koristelen kortit tarroilla. (ei kovin miehistä toimintaa, mutta pitäähän sitä hieman panostaa). Lisäksi olen halunnut saada kortteihini erityisen seimileiman, jota Lahti on julkaissut jo vuosia. Vielä kun saisi lahjat hankittua.

Ruuhkaisin pikkujouluaika lienee ollut tänä viikonloppuna. Itse en ole moisiin muutamaan aikaan osallistunutkaan, mutta on mukava kuulla/lukea erinäisiä kertomuksia illanvietosta. Tällä kertaa turinoinnin lopuksi hieman jouluista musiikkia. Pipareita ja pullia on varmaan jo syöty yhdessä jos toisessa osoitteessa. Eli Eevil stöö-Pipari ja Pullat.

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , TALVI08

Stadin mestoilla

Itsenäisyyspäivä ja sen jälkeinen elämä on kulunut pääasiallisesti Helsingissä. Lauantaina (eli siis 6.12.) osallistuin erääseen harrastelijatapaamiseen ja päivä kului mukavasti ratikalla reissaten ympäri Helsingin keskustaa sekä Käpylää/Toukolaa/Vanhakaupunkia (josta kuva).

Maanantaina puolestaan istuin lähes koko päivän SPR:n valtuustossa, jonka jäseneksi minut valittiin Oulun taannoisessa yleiskokouksessa. Valtuusto keskusteli , tosin tiukan aikataulun vuoks aika vähän, järjestön tärkeästä roolista nopeana auttajana ja alustuksina oli muun muassa Kauhajoen tapahtuma SPR:n silmin (ja korvin). Myös maailmantalous ja sen vaikutus järjestön toimintaan oli keskustelun aiheena - onhan hallituksemme puheenjohtajana Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Keskiviikkona (eli tänään) piipahdin jälleen Kuntatalolla. Lisäksi tapasin erään rakkaan ystävän Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa (jossa metsästin gradukirjallisuutta) ja kahvittelin hänen kanssaan hetkisen turisten kuulumisia ja sopien muun muassa liikunnallisia aktiviteetteja.

Olen oikeasti miettinyt muuttoa Helsinkiin ja katsellut sopivia "kulmia" sillä silmällä. Mutta muutto tarvitsisi pääomaa ja hieman varmuutta tulevaisuudesta - kumpaakaan ei tällä hetkellä ole liikaa. Olisi kiva nähdä kavereita enemmän kuin pari kertaa vuodessa - eräänkin ystävän kanssa on varmaan jo pitänyt juoda kuuden kaakaot viinipulloilloista puhumattakaan. Toisaalta inhoan Helsingin talvea - loskaa ja kuraa. Kengät ja sukat märkinä. Ei lunta, ei ulkojäätä.

Videona tällä kertaa suomalaista rap-musiikkia: Avain feat. Jurassic-Roihuvuori. Avain aka Asa pokkasi männä viikolla Teosto-palkinnon. Eikä Roihuvuoressa mitään pahaa ole - on tullut "muutaman" kerran ko. kaupunginosassa vierailtua ja 82 ajeltua. Ihan rauhallinen mesta.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI08

6.12.2008

Oi katso Suomi, sinun päiväs koittaa....

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , TALVI08

Tekstarirakkautta

Olen viime aikoina lukenut Metro-lehteä innokkaasti ja odottanut, jotta pääsisin lehteen käsiksi. Tärkeimpänä syynä (toimittajaystäväni juttujen lisäksi) sen tekstarit-palsta. Siinä lukijat voivat päästää sanallisen arkkunsa valloilleen - ja ovathan ne sitä tehneet. Valituksia ruuhkista, töykeistä bussikuskeista tai keravalaisista z-junissa - mukana toki myös muutama kiitos ja kaunis sana ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Suurin mielenkiinto kohdistuu, parantumattomana romantiikkona, rakkaus- ja kaipausviesteihin. Etenkin vuosaarelaisen ja Romantikon "jatkokertomus" hakee vertaistaan. Tarina lähti siitä, kun nimimoli ihastunut bussissa Vuosaareen matkalla olevaan kaunottareen. Lainaan tiistain (2.12.) tekstiviestipalstalla olleita viestejä: "Rakas: Näin sut tänään vilaukselta. Sait sydämeni sykkimään tuhatta ja sataa, niin kuin monta kertaa aiemminkin." Romantikko tilittää seuraavan sivun viestissä: "Ihana, suloinen nainen Vuosaaresta: Luulin, että tunne on molemminpuolinen, mutta mitään en saanut sinusta tietää. Kohtaammeko enää koskaan? Mieleeni jäit, kuin syksyn tuuli ja lehdetön puu". Ihanaa, eikö? Rakastan tuollaisia romanttisia kohtaamisia ja innolla jään odottaamaan, mitä tuleman pitää.

Eilen törmäsin Prinsessaan lyhyesti - varmaan viiden sekunnin ajan hänen palauttaessaan erään lainassa (ja kirjastossa myöhässä) olleen kirjan. Aika jäätävä oli katsekontakti molemmilla. Täytynee nyt raapustaa joku sähköpostiviestivastaus hänen ajatuksiinsa - tekstareilla on keskusteltu jo ihan riittävästi.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI08

Tunteitten vuoristorataa

Kuluneen viikon päätteeksi olin hämilläni siitä, miten ihmisen fiilikset voivat mennä niinkin lyhyen ajan sisällä sellaista vuoristorataa ettei kyydissä pysy kukaan. Viime maanantaina koin positiivisen yllätyksen, kun eräs ystäväni lähetti minulle partiolaisten adventtikalenterin (kuulemma mielitontulleen, heh!) toivottaen joulunodotusta ja aherrusta opintoihin.

Ahkera on ollut hänkin - valtion kapean leivän ohessa hän opiskeli tiedottajaksi. Kunnioitettava suoritus työssäkäyvältä perheenäidiltä - ja muutenkin käsi nousee lippaan opiskeleville äideille, joista yhteen taas törmäsin torstaina - kävimme hänen ja hänen ystävänsä kanssa pienellä shoppailukierroksella. Shoppailumerkintään viitaten: nyt olin peräti kahden kaunottaren kanssa ostarikeikalla! Ennätystä tosin pitää eräs Tukholman kenkäkauppapyörintä, jossa niitä kaunottaria oli x määrä. Riemua aiheutti myös perjantainen toiseksi viimeinen graduseminaari, jossa opponoitiin allekirjoittaneen graduluku - kritiikki painoittui yllätyksekseni lähinnä kielioppiin. Ensi viikoksi pitänee sitä hieman viilata ja sen jälkeen se onkin valmis suomen kielen tarkastukseen.

Murhetta sen sijaan on aihettanut Prinsessa. On aika karua kuulla jälkikäteen pahasta olosta ja niiden "ei niin järkevästä" tukahduttamiskeinoista - luulisi, että vuosien tuntemisen jälkeen tuo yhteydenottokynnys olisi mahdaltunut. Puimme eilen tekstiviestitse (kun tuo verbaalinen keskustelu on aina ollut meille vaikeata. Siis vaikka "meitä" ei sanan varsinaisessa mielessä koskaan ollutkaan, eikä tule - puhalsin pelin poikki jo ennen sen alkamista. Mutta sitä se on.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , OPISKELU , TALVI08