perjantaina, marraskuuta 21, 2008
marko77
Hetki sitten kävin allekirjoittamassa suruadressin Mannerheimin ristin -ritari (n:ro 16) Pentti Iisalon muistoa kunnioittaen. Koruton adressi oli esillä koruttomilla sotaveteraanien aamukahveilla, jonne he kokoontuvat joka arkiaamu tapaamaan tuttuja ja muistelemaan menneitä. Tilaisuuksissa oli usein läsnä myös vänrikki Iisalo itse. Olisi tehnyt mieli jutustella veteraanien kanssa, mutta ehkä he olisivat ottaneet sen tunkeiluna - tai tiedä häntä.
Rakkaan isänmaan puolesta taistellut ritari saa huomenna arvoisensa hautajaiset - viimeisen iltahuudon. Ensin on vuorossa siunaustilaisuus Ristinkirkossa, jonka jälkeen väsynyt taistelija saatetaan isänmaan multiin Levon kappelin edustalle muiden Mannerheim-ristien ritarien viereen - arvonsa mukaisesti kunnialaukauksin. Minulla ei ollut koskaan kunniaa tavata Iisaloa, mutta kyllä television perusteella miehellä oli karismaa ja arvot tietysti kohdallaan.
Eräällä lukion historian tunnilla sain pidellä erään opiskelijatoverini sukulaisen saamaa Mannerheimin ristiä. Kyllähän sen edessä tuli aika hiljaiseksi. Tosin sankareitahan he ovat kaikki - tunnustuksiin katsomatta.
Rakkaan isänmaan puolesta taistellut ritari saa huomenna arvoisensa hautajaiset - viimeisen iltahuudon. Ensin on vuorossa siunaustilaisuus Ristinkirkossa, jonka jälkeen väsynyt taistelija saatetaan isänmaan multiin Levon kappelin edustalle muiden Mannerheim-ristien ritarien viereen - arvonsa mukaisesti kunnialaukauksin. Minulla ei ollut koskaan kunniaa tavata Iisaloa, mutta kyllä television perusteella miehellä oli karismaa ja arvot tietysti kohdallaan.
Eräällä lukion historian tunnilla sain pidellä erään opiskelijatoverini sukulaisen saamaa Mannerheimin ristiä. Kyllähän sen edessä tuli aika hiljaiseksi. Tosin sankareitahan he ovat kaikki - tunnustuksiin katsomatta.
Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Posted in
Tekstit
2 kommenttia:
Minun isa on huomenna siella hautajaisissa. Han piti "huolta" kaikista ritareista yli kymmenen vuotta ja vasta 2-3 vuotta sitten "jai elakkeelle" siitakin hommasta. Silti han aina menee kaikkiin tilaisuuksiin, kun he ovat hanelle niin pitkalta ajalta jo ihan ystavia. Luulen etta isani kirjoitti myos eulogian Hesariin jos en ole ihan vaarassa.
Hienoa, että isäsi on pitänyt "veljistä" huolta. Hmm..pitää varmaan kaivaa arkistosta tuo Hesarin eulogi.
Lähetä kommentti