Minusta on mukava käydä naispuolisten ystävieni kanssa shoppailemassa. Onhan tuota jo käytykin - kenkäkaupoista sekä optikkoliikkeistä lähtien aina vaate- ja sänkyostoksille. Makutuomarina oleminen on mielestäni kunniatehtävä sinänsä ja shoppailureissut ovat kaikin puolin viihdyttäviä. Lähes aina meidät - siis ystäväni (kenen kanssa nyt on ollutkaan ostoksilla) ja allekirjoittanut on yhdistetty pariksi - joko seurustelu- tai aviopariksi. En tiedä miksi - kai meikäläinen on niin lutunen..:D
Itse olen todella otettu tuosta yleistämisestä ja väärien johtopäätösten tekemisestä, mutten olisi varma ystäväni puolesta. No, huumorilla tuollaiset tilanteet on kuitattu ja väärä olettamus korjattu ystävälliseen sävyyn - eihän siinä muuta voi tehdäkään. Vai pitäisikö lopettaa shoppailureissut kokonaan? Tuskin nyt sentään. Olen oppinut ostosreissuilla niin paljon ns. oikeasta elämästä (siis avo/avioliitosta) ja meikeistä, kengistä, vaatteista - keittiötarvikkeista puhumattakaan. Vielä anekdoottina, että pari kolme vuotta sitten erään ystäväni kanssa harjoitimme suukopua siihen malliin, että jo siitä läsnäolevat tulkitsivat meidät aviopariksi. Ei kai avioliitossa riidellä - eihän?
Itse olen todella otettu tuosta yleistämisestä ja väärien johtopäätösten tekemisestä, mutten olisi varma ystäväni puolesta. No, huumorilla tuollaiset tilanteet on kuitattu ja väärä olettamus korjattu ystävälliseen sävyyn - eihän siinä muuta voi tehdäkään. Vai pitäisikö lopettaa shoppailureissut kokonaan? Tuskin nyt sentään. Olen oppinut ostosreissuilla niin paljon ns. oikeasta elämästä (siis avo/avioliitosta) ja meikeistä, kengistä, vaatteista - keittiötarvikkeista puhumattakaan. Vielä anekdoottina, että pari kolme vuotta sitten erään ystäväni kanssa harjoitimme suukopua siihen malliin, että jo siitä läsnäolevat tulkitsivat meidät aviopariksi. Ei kai avioliitossa riidellä - eihän?
1 kommenttia:
Haastetta pukkaisi blogissani. :)
Lähetä kommentti