torstaina, toukokuuta 31, 2007

Toukokuun viimeinen..

Tänään oli väsyttävä päivä. Eilen kotiuduin Tampereelta puoli kahdeltatoista - aiemmin aamulla ukkonen ja kova sade oli herättänyt minut. Kesän ensimmäinen kunnon jytinä, kyllä se sitä pari päivää oli muovannutkin. Ihan tervetullut siis, muttei ehkä heti aamutuimaan. Kokous sujui hyvin, mukavaa sekä asiantuntevaa väkeä.

Harmitti, etten eilen päässyt Anne Mattilan Espan keikalle Helsinkiin. Ilma ei olisi tosin suosinut ulkoilmakonserttia, mutta tunnelma oli varmasti lämmin - mene ja tiedä. Tänään piti piipahtaa pääkaupungissamme. Ystäväni oli jälleen kerran kiireinen, koriksesta ja jäätelöstä ei tällä kertaa tullut mitään. Ehkä sitten sunnuntaina. Tämä päivä sujui Selviytyjiä katsoen ja ulkosalla valokuvaten.

Huomenna on jo kesäkuu ja helteet tulevat..

EDIT: Valokuvatorstaihin osallistuin samalla kuvalla.

"Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)


tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Spring break

Viime päivinä ilmat ovat suosineet ulkoilua. Olen lähinnä kävellyt ja pyöräillyt sekä nauttinut noin muuten ihanasta auringosta. Tänään olisin halunnut olla Helsingissä makoilemassa jossain kalliolla tai Hietsulla, sen verran hikiset oltavat ovat lämpötilat olleet Salpausselän tuolla puolen. Mutta toivottavasti torstaina sää on ainakin poutainen, pitäisi mennä taas ystäväni kanssa matsaamaan koriskentälle - ja syömään jäätelöä.

Ensi viikolla pitäisi palata tentti- ja esseekirjojen pariin sekä viritellä tuota gradua. Huomenna kalenterin täyttää - tosin vasta iltapäivästä, Suomen Punaisen Ristin Hämeen piirin hallituksen kokous. Allekirjoittanut valittiin haastavaan luottamustehtävään peräti kahdeksi vuodeksi. Onneksi on kyyti Tampereelle, ei tarvitse linja-autossa neljää tuntia istuskella.

Sunnuntaina olisi taannoin kuolleen enoni hautajaiset. Meidän perheestämme lähtee kolmihenkinen delegaatio Keski-Suomeen, joten meikäläinen jää kotiin - jo tilanpuutteen takia. Täytyy kai käydä muistelemassa enoa joku päivä muualle haudattujen muistomerkillä.

Ihana Kylie Minogue täytti muutama päivä sitten vuosia. Onnea vaan! Kuinka osuvia ovat hänen kappaleensa?!
We all get hurt by love, and we all have our cross to bear
But in the name of understanding now
Our problems should be shared
Confide in me, confide in me


perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Tour De Helsinki, osa 1

Eilen oli kaikin puolin kohtuullinen päivä ja ilmakin oli kaunis. Tein Helsingissä lähiökierroksen - köröttelin Tikkurilasta dösällä Mellunmäkeen, sieltä metrolla Ruoholahteen ja ratikalla edelleen Töölön kautta Haagaan.

Oli kiehtovaa nähdä eri kaupunginosia (jos vaikka joskus muuttaisi Helsinkiin), vaikka etenkin Itä-Helsingillä on hurja maine. Täytyisi joskus jalkautua eri kaupunginosiin ihan ajan kanssa, nyt tuli tehtyä sellainen sightseeing.

Iltapäivällä oli sitten liikunnan vuoro. Heittelin Huopalahdessa erään ystäväni kanssa koripalloa parin tunnin ajan. Ilmakin suosi skabailua, kentällä olisi viihtynyt vaikka viisi tuntia. Kivaa oli, vaikka yhden matsin hävisin tytölle (no, mitä häpeämistä siinä on) - kaksi matsia pelasimme tasan ja yhden hoiti kotiin allekirjoittanut (ja vielä ns. kolmoskisan, wau!). Naamakin sai väriä.

Puhuimme matsailun ohessa ihmissuhteista - lähinnä ystävyydestä, joka on joskus aikamoista nuorallakävelyä (nimim. kokemuksen syvällä rintaäänellä). Mutta tosi ystävyys kestää tyynet ja tyrskyt. On annettava ja myös pyydettävä anteeksi (tästä lisää myöhemmin). Perjantai-illan menomusiikiksi Nelly feat. Timbaland - Promiscuous.

Ai niin joo, hyvää pyyhepäivää!



sunnuntai, toukokuuta 20, 2007

"Ihan turistiolo"

Terveiset aurinkoisesta ja lämpimistä Helsingistä! Eilen kotiuduin kahden päivän koulutusreissulta. Oli todella rentouttavaa ja piristävää tavata ystäviä (kiitos heille!) ja viettää aikaa mukavassa vapaaehtoisporukassa - varsinkin, kun porukkaa on mukana ympäri Suomea ja joitakin näkee neljä kertaa vuodessa, jos sitäkään. Sanomataloon oli myös mukava tutustua sekä nepalilaiskeittön (Gorkha) antimiin - Rot..Ruttopuistoa unohtamatta! Myös Marttahotelli oli kiehtova kokemus. Seuraavan kerran Helsinki kutsuu mitä ilmeisemmin torstaina, mutta saa nähdä..

Viestinnän aineopinnot taitavat olla kevätkaudelta ohitse. Viestinnän analyysi -esseestä tuli nelonen, ehkä hieman yllättäen. Mutta parempi päättää opinnot vähäksi aikaa neloseen kuin kakkoseen, eikö? Pääaineopinnot jatkuvat, yritän selvittää esseetilanteen ensi viikon aikana. Vahvasti näyttää siltä, että kesästä tulee lämmin ja hikinen ilman kirjoittamisiakin, mutta minkäs teet? Mutta kiva kuitenkin, että tulee kesä.

Alkuviikon penkkiurheilusta tulee jännittävä. Eräs yksi parhaimmista ystävistäni (jota en ole kuitenkaan nähnyt ainakaan kuuteen vuoteen) ottelee Taekwondon MM-kilpailuissa Pekingissä. EM-mitali on jo tullut, onko nyt MM-mitalin vuoro?



tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Tässä elämä on

Eilinen tentti meni ihan mukavasti, viivyin tenttitilaisuudessa peräti kaksi tuntia. Ja yllättävän paljon oli väkeä, vaikka Suomi pelasi edellisenä iltana lätkäfinaalissa. Mikäli Suomi olisi voittanut, niin veikkaisin, että tenttiin osallistuneita olisi ollut huomattavasti vähemmän. Mutta saa nähdä, pääsenkö läpi - luulisi nyt edes ykkösen saavan kahden nopan tentistä. Viestinnän verkkoilmaisun esseestä tuli kolmonen, ihan jees. Tänään ryhdyin rakentamaan kesää, siis kesän opintoja (tiedotusoppia ja kunnallisoppia) - ensi syksynä sitten vihdoin ja viimein seminaariin.

Suruviesti on aina vaikea vastaanottaa. Yksi äitini veljistä, eli enoni on kuollut. Eilinen oli aika tuskaa etenkin äidilleni ja toki koko perheelle. Viimeksi taisin nähdä ko. enon serkkuni häissä toissa kesänä. En tiedä vielä, osallistunko hautajaisiin - ehkä vain jos äitini sitä pyytää. En todellakaan pidä ko.tilaisuuksista. Muutenkin elämä vain tuntuu nöyryyttävän joka tilanteessa. Mutta kai niitä iloisiakin hetkiä joskus tulee?

Tässä kuitenkin elämä on..


maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Toipilas

Reilun viikon ajan on tullut oltua toipilaana. Keskiviikkona iskenyt kuume on muuttunut lämpöilyksi ja olo on sen mukainen - ei tiedä, miten päin olisi. Piti perjantaina käydä Helsingissä, mutta eihän siitä mitään tullut. Harmikseni myös lauantainen hcr jäi väliin, siis kannustamisen osalta.

Kohta on kuitenkin lähdettävä Tampereelle tenttimään sopimusoikeutta. Unta on varmaan reilun neljän tunnin verran alla, mutta onhan se käytävä yrittämässä. Onneksi (miten se nyt ottaa) tentti on aamulla, ei mene koko päivää hukkaan tenttiä odottaessa. Alkavalla viikolla on kuitenkin oltava enemmän liikkeessä kuin vaaka-asennossa (esimerkiksi perjantaista lauantaihin on luvassa pari koulutuspäivää Helsingissä).

Suomalaisten super-viikonloppu on takana euroviisuineen ja äitienpäivineen (onnittelut jokaiselle äidille valkovuokkojen kera, olette enemmän kuin tärkeitä!!). Jääkiekkokin loppui, muttei ehkä niinkuin suomalaiset olisivat halunneet. Kanada ansaitsi mestaruutensa, ei epäilystä. Luulisi suomalaisten olevan tottuneita pettymyksiin, sitä tämä elämä kuitenkin suurimmaksi osaksi on.


maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Closest thing to Crazy

Viimeinkin sain viestinnän analysointi -esseen tehtyä. Myöhässä, mutta kuitenkin. Tuskien taivalta sen tekeminen oli johtuen lähinnä pääaineopintojen samanaikaisuudesta. No, nyt sitten lukemaan loppukuun viestinnän oppihistoria -tenttiin. Ihan kun tässä ei olisi niitä tenttejä jo muutenkin (esimerkiksi huomenna kaksin kappalein Tampereella). Sitä saa, mitä tilaa, eikös..

Fyysisesti on ollut aika rankkaa. Perjantaina oli aika väsynyt olo ja myös lauantaina puhti oli poissa. Katsoin parhaimmaksi hellittää hiukan ja jättää lenkkeilyn/pyöräilyn väliin vähäksi aikaa. Lauantaina piti käydä Helsingissä moikkaamassa maratoonaria, mutta myös hänellä oli yllättäen puhti pois. Ihmekös tuo?! Ehkä sitten torstaina/perjantaina/viimeistään lauantaina, jolloin juostaan tuo HCR. Lupasin näet mennä häntä kannustamaan.


Soitin tänään viiden minuutin pikapuhelun
prinsessalle. Oli mukava kuulla hänen, joskin surullista ääntään. Ei hänellä(kään) hyvin mene, joten ystävien tuki on tärkeintä - jotta jaksaa taituroida ihmissuhteiden ja opiskelun viidakossa. Häntä olisi kyllä kiva nähdä, mutta tiedä häntä - varsinkin kun itselläni nuo viikonloput rupeavat toukokuusta olemaan kiven takana.

Levylautasella tällä kertaa Suomessakin vieraillut Kate Melua (missasin kyllä totaalisesti hänen keikkansa).


torstaina, toukokuuta 03, 2007

Takatalvi..

Eilen oli kevään ensimmäinen varsinainen takatalvipäivä (vaikka vappunakin oli todella talvinen ilma). Kylmää ja räntää - ja myöhemmin vettä. Piti oikein kalenterista katsoa, että on todellakin keltainen toukokuu. Kai se kesä sieltä tulee, viimeistään juhannuksena.

Eilen oli myös puhelinpäivä. Aamupäivällä turisin toimittajakollegan kanssa vajaan tunnin. Iltapäivällä puolestaan soitteli Wienistä kotiutunut ystäväni. Oli mukava kuulla molemmista, vaikken juuri puhelimessa puhumisesta perusta. Mieluiten juttelisin ihmisten kanssa henkilökohtaisesti.

No, onneksi lauantaina tapaan Helsingissä maratoonari-ystäväni. Suunnitelmat ovat kylläkin auki. Elokuvissa pitäisi käydä, mutta ehkä mieluiten kai juttelisin. Keskustelimme puhelimessa alustavasti jo yhteisestä maratoonista (joku Amsterdamin maratooni olisi kiva), vaikken todellakaan ole mikään pitkän matkan juoksija. Sprinttimatkoilta on kouluajoilta muutama mitali. Hirvittävältä tuo 42 ja risat kuulostaa, vaikka kunto onkin kohdallaan. Pyörällä ehkä menisi, mutta kävellen.

Viestilaskurin mukaan tämä on 200:s viesti. Tokkopa, sillä pari vuotta on jo bloggailtu. Suuren alustauudistuksen myötä palveluntarjoaja kadotti viestejä bittitaivaaseen, mikä on todella harmillista. Mutta tuskin näistä viesteistä kovinkaan moni päätyy muistelmiin.

Täällä soi Timbalandin Give it to me (feat. N. Furtado & J.Timberlake). Nauttikaa.


tiistaina, toukokuuta 01, 2007

Son vappu ny..

Son vappu ny, iloista sellaista vaan kaikille! Itse en ole oikeastaan koskaan viettänyt vappua, vaikka yliopisto-opiskelijana ehkä syytä olisikin. Olen joko ollut juttukeikalla tai kotona, kuten tänä vappuna. Ylioppilaslätsää en ole sitten lakkiaisten pitänyt, en ole tuntenut tarvetta. Vannotin eilen itselleni, että seuraavan kerran kaivan lakin esille maisteripromootiotilaisuuteen - milloin ikinä se pidetäänkään (toivottavasti kuitenkin parin vuoden sisään).

Ystäväni viestitteli maratoonin jälkeen Wienistä. Telepaattinen kannustus auttoi ja maratooniurakka päättyi hienoon aikaan 04:22:25. Oli kuulemma hikiset oltavat, vaikka ei uskoisi (me täällä Suomessa jäädytään). Harmittaa vieläkin, ettei ollut mahdollisuutta matkustaa Itävaltaan. No, täytyy lähteä Helsinki City Runiin kannustamaan, toivotaan puolimaratooni sujuu yhtä hyvin..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More