Toukokuun viimeinen..

Tänään oli väsyttävä päivä. Eilen kotiuduin Tampereelta puoli kahdeltatoista - aiemmin aamulla ukkonen ja kova sade oli herättänyt minut. Kesän ensimmäinen kunnon jytinä, kyllä se sitä pari päivää oli muovannutkin. Ihan tervetullut siis, muttei ehkä heti aamutuimaan. Kokous sujui hyvin, mukavaa sekä asiantuntevaa väkeä.

Harmitti, etten eilen päässyt Anne Mattilan Espan keikalle Helsinkiin. Ilma ei olisi tosin suosinut ulkoilmakonserttia, mutta tunnelma oli varmasti lämmin - mene ja tiedä. Tänään piti piipahtaa pääkaupungissamme. Ystäväni oli jälleen kerran kiireinen, koriksesta ja jäätelöstä ei tällä kertaa tullut mitään. Ehkä sitten sunnuntaina. Tämä päivä sujui Selviytyjiä katsoen ja ulkosalla valokuvaten.

Huomenna on jo kesäkuu ja helteet tulevat..

EDIT: Valokuvatorstaihin osallistuin samalla kuvalla.

"Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)

Posted in VALOKUVATORSTAI , YLEINEN