keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Uutta vanhaa ilmettä

Blogini on saanut uuden ilmeen syksyn kunniaksi. Syksyn värejä ei nähdä, sillä olen yrittänyt lisätä minulle niin rakkaan sinisen osuutta. Pahoitteluni siitä, että päivittäminen on hiukan jäänyt - osaksi sen takia, että oikea kirjoituskäteni on hieman vajaasorminen (nyt kun keskisormi on pienessä paketissa). Ja tietty Helsingissä ravaamisella on oma osuutensa - huomenna tulee noin 800 kiskokilometriä täyteen. Lisäksi olen ollut huolissani eräästä ystävästäni. Olen viestitellyt hänen kanssaan ja lauantaina ehkä näemme (toivoa sopii). Kouluasiatkin (se kandi) painavat mieltä - viikonloppuna olen ottanut ohjelmakseni ja tavoitteekseni saada yksi luku valmiiksi jo nyt myöhässä olevaan kandiin..

Viikonloppuna luvassa myös blogin päivitystä - luvassa turinoita ystävyydestä, Helsingistä ja elämästä noin yleensä. Ja muutama musiikkivideokin - jee.. Tähän loppuun kuitenkin kulkureiden (eli myös allekirjoittaneen) tunnusbiisi: Egotrippi - Matkustaja, joka ainakin soi Radio Aallossa kiitettävään tahtiin..

Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain, tietää sen varsin hyvin itsekin

On olemassa asioita niin kipeitä ja vaikeita

Ettei niistä puhumalla selviä




torstaina, elokuuta 21, 2008

Sairauslomalla

Tämän viikon olen ollut elämäni ensimmäisellä sairauslomalla. Viime perjantai-iltana näet sattui pieni tapaturma joka kai olisi ollut vältettävissä - sain kantapään kautta kokea koirien hampaat ja niiden puremavoiman. No, ei ehkä mitään niin vakavaa, kuin aluksi pelkäsin. Antibioottikuuri naamaan - buranaa unohtamatta ja jäykkäkouristuspiikki takapuoleen. Ei ole oikein pystynyt kirjoittamaankaan, kun vasen käsi on ollut aika turvoksissa.

Onneksi televisiosta on tullut Pekingiä (kisastudion Inka-ystäväni hymyn voimalla parantuu mikä vaan) ja unta on riittänyt. Nyt vaan toivotaan, että haavat paranevat ja mitään ikävää ei ilmaannu. Missasin tosin eilisen Finnkinon SuperPäivän kuten viikonlopun Rockfutiksenkin. Mutta eihän sairauslomalla lennetä eikä urheilla - vaan sairastetaan!


sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

It´s me!

Minjan innoittamana loin oman avatarin. En tiedä, onko näköinen - mutta ainakin melkein. Tällä hetkellä tosin parta on jäänyt ajamatta.. Oman hahmosi voit luoda täällä.


tiistaina, elokuuta 12, 2008

Uusi vanha pyörä

Tässä se nyt on - uusi vanha pyöräni. Kirpparilta 40 eurolla sai 21-vaihdetta, jolla jo ajaa päräyttää kummasti vaikka hieman muhkuraisillakin teillä. Ja sävy sävyynkin. Viikonloppu oli hiukka rauhallinen johtuen siitä, että kaikki muut olivat jossain (esimerkiksi Prinsessa pohjoisissa). No, Prinsessan kanssa tulikin nähty viime viikolla kolmesti. Tekstailin pitkäaikaisen ystäväni kanssa, joka vietti aikaansa lapsuusmaisemissaan Pohjois-Karjalassa (eilen häneltä tuli sieltä korttikin). Pitäisi saada aikaiseksi käydä siellä hänen kanssaan - kuten puhetta on ollut.

Väsyttää - sitä ei vaan ole näköjään tottunut aikaisiin herätyksiin kesän jälkeen. Ja nyt junalla kohti Helsinkiä.


torstaina, elokuuta 07, 2008

KAOS under CONTROLL

Monet varmasti muistavat CONTROLLIN - tuon kuuluisan agenttijärjestön sekä tämän kaksi huippuagentin, Maxwell Smart 86:n ja hänen aisaparinsa 99:n, kamppailut rikollista "kaaosta" (KAOS) vastaan. Kultaisen 60-luvun komediasarja lanseerasi monien bondimaisen gadgettien (joita tuoreimmassa versiossakin esiintyy ehkä liiaksikin) lisäksi ensimmäisenä matkapuhelimen esiversion - sen kuuluisan kenkäpuhelimen.

Agenttijärjestö älykköineen kaikkineen on siirtynyt 2000-luvulle. Don Adamsille sekä muille sarjan näyttelijöille osoittaa kunnioitustaan tuore Salainen agentti 86 -elokuva (Get Smart), jonka pääosissa tunari-86:sena häärii Jim Carreyn manttelinperijäksi nimetty Steve Carell. Carellin aisaparina, hehkeänä 99:ä loistaa Pirun punaiseenkin pukeutunut Anne Hathaway. Agentti 23:na mahtailee WWE-painimatoilta tuttu Dwayne "The Rock" Johnson ja pomona Alan Arkin. Elokuvan käsikirjoitukseen ovat näppinsä tunkeneet alkuperäisessä sarjassa vaikuttaneet Mel Brooks ja Buck Henry.

Elokuvan asetelma on sarjastakin tuttu hyvä vs. paha. CONTROLLIN arkkivihollinen KAOS on palannut hiljaiselostaan luomaan ydintuhon uhkaa. Tätä uhkaa laimentamaan Venäjälle lähetetään "kauhukaksikko" 86 ja 99, jotka saavat vastaansa pääkonna Siegfriedin (Terence Stamp). Agenttikaksikon maailmanpelastus-operaatio tarjoaa räminän ja räiskinnän lisäksi, esikuvansa tapaan, smartimaista romantiikkaa.

Loppujen lopuksi elokuva tekee yllättävän hyvin kunniaa 40-vuotiaalle esikuvalleen. Carell onnistuu täyttämään hyvin Don Adamsin laakerikengät, eikä 99-Hathaway häviä seksikkyydessään yhtään Barbara Feldonille. Vanhat vitsit naurattavat yhä ja elokuvaa täydentää hyvin myös monet cameo-vierailut. Lopun ennalta-arvattavuus ja joidenkin vitsien toistettavuus kuitenkin laskee hiukan katsojaviihtyvyyttä. Mielestäni elokuva sopii niin alkuperäisen sarjan ystäville (onhan elokuvassa on monia viittauksia ko.sarjaan), kuin ensikertalais-smarttilaisille. Kolme ja puoli tähteä - tai uskotteko kaksi? Entä yksi?

Voi Max, meillä on ainoastaan neljä minuuttia aikaa pelastaa maailma!




PS Sarjan ystäville on olemassa oma wouldyoubelieve-sivustonsa - uskotko?


keskiviikkona, elokuuta 06, 2008

Pyörät ne pyörii

Löysin varastetun pyöräni - anteeksi vaan karkea kieliasu, mutta raiskattuna. Siellä se lojui, molemmat vanteet solmussa, tarakka ja kissansilmäkin rikoittuina. Harmi sinänsä. Hyvin palvellut pyöräni on nyt romuna, nyyh! Kipaisin kirpparille kulkupeli mielessä ja sieltähän löytyi sininen (aivan kuin minulle tarkoitettuna) montage-fillari, eli maastopyörä 21-vaihteineen. Eikä ollut edes kallis - 40 euroa. Ihan kivastihan tuo kulkee, mutta kauan menee totutellessa uuteen vanhaan pyörään.

Tänään kävin Helsingissä - tai siis piipahdin yhdessä Prinsessan kanssa. Oli ihan kiva päivä, vaikka piipahdus olikin. Tosin surettaa ko. ystäväni masentuneisuus ja ahdistus. Mutta tukea varten ystävät ovat olemassa.

Huomenna elokuviin, katsomaan Salaisen agentin (86) seikkailuita ennakko-näytöksessä. Eikä maksa kuin 4,50 euroa. Tuollaiseen tarjoukseen opiskelijan on pakko tarttua!


lauantaina, elokuuta 02, 2008

Väsymys

Väsyttää. Heräsin puoli viideltä (am siis) tekemään kandia. Ei muuta kuin junaan ja Lahteen. Seitsemän tunnin huhkimisen tuloksena 1/3 kandista on valmiina. Ne tärkeimmät luvut ovat vielä tekemättä, mutta silti jäi hyvä mieli.

Rosmo vei eilen pyöräni - luotettavan, vanhan, jo kaiken nähneen Tunturi Tuiskuni keskellä kirkasta päivää. Jotenkin on haikea olo. Tänä kesänä tuli viimein pyöräiltyä oikein olan takaa ja nyt joudun turvautumaan apostolinkyytiin. Ei opiskelijalla ole varaa uusia pyöräkalustoa, ei edes käytettyyn sellaiseen näy tämän hetkisessä talousarviossa varaa. Mutta ei mitään - onneksi on vielä kaksi tervettä jalkaa joilla matkaa taittaa.

Minjalta vastaanoti
n eilen blogitunnustuksen. Kiitos siitä! :)

Here are the rules
1. Only 5 people are allowed to receive this award. 2. Four dedicated followers of your blog. 3. One has to be new to your blog and live in another part of the world. 4. You must link back to whoever gave you the award.

Ja suomeksi sanottuna siis: 1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle. 2...joista neljä seuraavat blogiasi. 3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa. 4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.

Tätä blogia lukee sen verran harva ihminen, että kaikki saavat halutessaan palkinnon! Jee! :) Kohta on ruoka ja sitten lähden kyllä nukkumaan vähäksi aikaa..


torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Paidattomana

Torstain väri oli sininen. Silmillä sinisävyiset aurinkolasit (ja sininen kypärä pyöräillessä) - päällä vaaleansininen t-paita, jalassa sinisen sortsit ja jalassa tietysti siniset sandaalit. Helteisessä säässä piti ottaa paitakin yhdessä vaiheessa pois - tosin läheisellä koripallokentällä. Oli toinen kerta, kun otin paidan pois ihmisten ilmoilla (ensimmäinen kerta tapahtui Kaivarissa).

Aamuseitsemältä olin jo kouluhommin parissa. Alan itsekin uskoa siihen, että jos tekee vähän tekstiä kerrallaan, niin joskus tekele voi olla jopa valmis! Huomenna kai pidän pientä taukoa opinnoista (jotain pientä silti pitää niidenkin eteen touhuta) - pitäisiköhän sitä nukkua hiukan pidempään, jotta lauantaina taas jaksaisi?

Tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Oli kiva viettää aikaa ja haahuilla ympäri Lahtea. Kävimme huonekaluostoksilla. Tai no, hän osti sängyn. Aika hidasta palvelua - 20 minuuttia kesti myyjän tulo sänkyosastolle. No, hyvää aikaa oli rupatella sängyn reunalla. Itse aloin heti suunnitella oman kämppäni (sitten joskus jossainpäin maailmaa) - sinistä tulee olemaan kyllä ja paljon! Jos olisi yhtä rikas kuin köyhäkin, niin ostaisi heti sängyn ja tuolin ja mattojakin. Haaveilla saa. Hieman pisti kyllä ärsyttämään taljat, joita ko.huonekaluliike möi. En vaan tajua, kuka moista edes tarvitsee seinälleen tai lattialleen. No, ehkä joku jolla on huono maku ja parisataa euroa ylimääräistä..

Huomenna on jo elokuu. Harmittavan nopeasti kesä meni. Kesä, jonka olisi voinut viettää paremminkin..Pah..


maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Tavarat turvassa

Koko pieni omaisuuteni on jälleen turvassa - siis hallussani. Turvassahan ne olivat koko viikonlopun ajan lukkojen takana ja videovalvonnan alaisena. Vaan eipä kukaan ole kaivannut, siis laittanut viestejä kännykkään. Eräs ystäväni laittoi naamakirjaan viestiä kiireistä kesästään. Ovat perheen kanssa reissanneet ahkerasti ja jopa ajaneet kotipaikkakuntani ohitse. Hän kertoi meinanneensa soittaa, muttei sitten viitsinytkään - aamuyö kun oli. Ei tuo olisi haitannut, ystäville linjat ovat avoinna 247 - muut saavat odottaa ns. virka-aikaan.

Tällä viikolla olisi tarkoitus paahtaa kandia niin paljon kuin henkinen kunto antaa myöden. Johdanto on jo pulkassa ja yksi varsinainen lukukin jo "valmiina". Seuraavaksi pitää lukea lainsäädäntöaineistoa (hallituksen esityksiä ja valiokuntien lausuntoja - eduskunnan vastauksia unohtamatta). Oh joy..


lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Tiedä, itkeäkö vai nauraa..

Seuraavalle asialle voisi nauraa joskus - muttei ehkä tänään. Tapani mukaan ajattelin käyttää hellepäivän opiskeluun Lahden tiedekirjaston 24h-atk-luokassa (kun varsinainen kirjastopuoli on kesälauantaisin kiinni, esmi-avaimella siis pääsee atk-luokkaan milloin tahansa).

No, pari-kolme tuntia siinä ahersinkin hikihatussa. Ajattelin käydä hakemassa vettä pullooni - nestetankkauksesta kun pitää huolehtia. Laitoin normaalisti oven kiinni. Mutta, takaisin tullessa ovi ei auennutkaan - eipä tietenkään. Huippumoderni ovijärjestelmä meni tilttiin, eikä siis päästänyt takaisin sisään. Kokeilin tuloksetta muitakin ovia. Mietin, että jaahas - taisi loppua opiskelu tältä viikonlopulta. Luokkaan jäivät kirjojen ja muistitikun (johon kandia on aherrettu) lisäksi sellaiset pienet tärkeät asiat, kuten kotiavaimet, kännykkä, lompakko henkkareineen kaikkineen, sandaalit, silmälasit, aurinkolasit..

Eipä sitten muuta kuin manuaalisesti ulos helleilmaan paljain jaloin ilman puhelinta, rahaa (olo oli kuin jollain hobolla). Piti kotiväellekin pirauttaa läheisen pääkirjaston vahtimestarin (joka tietenkin oli joku kesä-hessu) kännykästä. Onneksi osaan peräti kolme numeroa ulkoa, jotta edes jotain apua saan tarvittaessa.

Mitä tästä opin? Ehkä sen, että luuri ja lompakko pitää olla aina messissä, siis aina vaikka vaan kävelisi oven toiselle puolelle. Luoja tietää, miten olisi käynyt ellei pääkirjasto olisi ollut auki ja olisi sataa pläjäyttänyt. Maanantaina sitten hakemaan koko omaisuuttani, joka toivottavasti on turvassa. Ja sen kirjastonkin piti sitten lauantaina olla kiinni. Heh heh..


torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Pessimisti ei pety

Kulunut kesä on ollut hienoinen pettymys. Vaikkeivät odotukset kovin korkealla olleetkaan, niin vähän huono maku on jäänyt. Ystävien kanssa on pitänyt tehdä sitä ja tätä, mutta johonkin he katosivat. No, toisaalta muutamien ystävien kanssa on oltu yhteyksissä ihan kivasti. Pettynyt olen ollut myös itseeni - olisiko aika katsoa itseäni peiliin, vai mitä tässä pitäisi tehdä? Ystävien tekemisiin ja ajatuksiin en voi vaikuttaa, mutta omiini onneksi voin. Kandistakin on saatu jo muutama "raaka" luku valmiiksi.

Puimme Prinsessan kanssa parina viime päivinä "meitä" lähinnä mesen välityksellä. Itselleni on jo pitkään aikaan käynyt selväsi, ettei meitä ole - ainostaan kaksi täysin erilaista ihmistä. Ja ihmissuhdetkeskustelut mesessä vain näköjään vahvistivat asian. Ei siinä mitään - hyvä että vatvominen loppuu ja voin keskittyä esimerkiksi kouluhommiin täysillä.

Onneksi sain Englantiin tekstiviestiyhteyden, monien hankaluuksien jälkeen. Laitoin ensin pari viestiä Sveitsiin (ystäväni oli laittanut väärän maasuunnan kortissaan), mutta tarkastuksen ja maanumeron vaihtamisen jälkeen (Englantiin siis +44) yhteyskokeilu meni läpi. Tiskaamista on kuulemma harrastettu ihan riittämiin lukuisten häiden takia. Pitääköhän tiedustella, tuleeko kirosanat englanniksi vai suomeksi?

Eilen kävin Punaisen Ristin paikallisosaston kesäretkellä - missäpä muualla kuin kesäteatterissa. Hieno näytelmä (Vilttiketju) hienolla paikalla! Oli kiva jälleen huomata, kuinka työteliään järjestämisrumban (linja-auto, liput yms.) palkkana on tyytyväiset osallistujat. Mummot ja paapat kiittelivät piristävästä retkestä. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kokee itsensä todella tarpeelliseksi. Niih..


sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Matkakuumetta

Luin tänään aiemmin viikolla saamani kortin ystävältäni, joka oleskelee Shakespearen maisemissa (Alcester, West Midlands) kieliharjoittelussa. Ja vielä ihan tyylihotellissa. Kaikki on mennyt kuulemma hyvin - ainoastaan matkapuhelinnumero joutui vaihtoon. Täytyy tänään tehdä yhteyskokeilu, jos vaikka onnistuisin vääntämään oikeat numerot. Eilen katselin jo haikeana, mitä kaikkea Keski-Englannissa olisi tarjolla. Pitää nyt laskelmoida ja katsella, mitä tuleman pitää. Tarkoitus nimittäin olisi käydä kielikaunotarta tervehtimässä, kuten puhe on ollut. Saa nyt nähdä..

"Jos rakkaudesta puhut, puhu hiljaa."


torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Isoa kovaa..

Eilen ja tänään tuli sitten pyöräiltyä oikein sydämen pohjasta - reilut 30 km). Eilen ulkoilutin iltapäivällä Tunturi Tuiskuni Lahteen - 17,6 kilometriä kotipihasta Lahden rautatieasemalle parkkiin keskinopeudella 21,7 km/h. Tänään erään ystäväni kanssa poljimme sellaisen Tour de Lahden (nimensä mukaisesti, heh). Oli pakko kisauttaa Puksu-junakin ylämäkeen, pientä sykkeennostoa. Lahdessa fillarointi teki kuulemma ystäväni reisille ihan hubaa (taisi eilinen bikki painaa jaloissa, hih). Tourailun jälkeen lähdin sitten kotimatkalle - tahti oli verkkaisempaa kuin eilisellä menomatkalla. Onneksi myötätuuli avitti tällä kertaa matkaa jonkin verran..

Sain poliisilta postia. Järjestyksenvalvoja-kortti odottaa itseään vielä parisen viikkoa, mutta onneksi väliaikaisella todistuksella voi tehdä jv-hommia. Illalla voipi nauttia mansikoista ja kermavaahdosta. Täytyyhän sitä energiaa pumpata, nyt kun sitä on ihan riittävästi mennyt..

Huomenna toki uusi merkintä, mutta jo nyt perjantaisen Suomen-vieraan kunniaksi. Iron Maiden - Bring Your Daughter To The Slaughter. YEAH!!! Onnekkaat he, jotka pääsevät keikalle - nyyh...



keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Kaivopuiston kallioilla..

..on kulkijan hyvä olla ja katsella aavalle ulapalle. Eli terveiset Helsingistä! Siellä kuluikin ennalta vähemmän aikaa. Ensin satunnainen matkailija piipahti Kuntatalolla moikkaamssa ihania tuttuja - lounastaen ja höpöttäen kaikenlaista.

Tämän jälkeen piti mennä elokuviin (Sinkkuelämää), mutta raitiovaunu vei miehen kohti Eiraa. Kävin Kaivopuistossa ihmettelemässä paikallisten kesänviettoa - eikä hassumpaa ollenkaan: nukkumista viltin päällä, auringonottoa ja jotkut kuhertelivatkin. Harmitti, että ihan hyvä piknikkisää meni harakoille. Helsinki-reissun jälkeen oli mieluisaa pulahtaa järveen ja makoilla saunan lauteilla..


sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

3

Meinasin unohtaa (ja näköjään unohdinkin) blogini tärkeän merkkipaalun. Eilen JustBlogIt täytti kokonaiset kolme vuotta! Tällä hetkellä merkintöjä on kunnioitettavat 376 kappaletta. Tosin täytyy muistuttaa, että joitakin vuosia sitten tapahtunut Blogger.comin uudistustyö vei monia kullanarvoisia merkintöjä bittitaivaaseen (RIP).

On ollut kiva kirjoitella elämääni koskevista asioista, vaikkei ne iloisia ole aina olleet - surullisuus kuuluu elämään, siitä ei kai pääse mihinkään. Välillä itsesensuuri iskee, mutta se taitaa olla kaikkien bloggaajien synti - eikö? Olen kuitenkin yrittänyt kertoa kaikista merkittävistä asioista ja ihmisistä - mielestäni ne ja he ansaitsevat sen. Kiitokset blogini vakiolukijoille (teitäkin ihme kyllä on) ja kommentoijille - tästä on hyvä jatkaa, yhteistä matkaa!

Kolme vuotta sitten, näihin samoihin aikoihin, listoja hallitsi ja meitä miehiä villitsi USA:ssa ihana(!) Mariah Carey ja "We belong together". Olen kuitenkin saanut huomata kuluneen kolmen vuoden aikana omakohtaisesti, ettei joitain ihmisiä vaan ole luotu yhteen. Mutta minkäs teet?



Ihmissuhdeviidakossa

Kulunut viikko sujui enemmän tai vähemmän ihmissuhdeviidakossa tarpoessa. Aiemmassa merkinnässä kerroin, kuinka tapasin erään ystäväni kahvittelun ja shoppailun merkeissä. Vasta nyt loppuviikosta havahduin siihen, että hän flirttaili kanssani! No, ystävien kesken tuolla ei liene merkitystä - en viitsi hänelle mitään edes mainita. On tullut myös puhuttua muutenkin ihmissuhteisiin liittyvistä asioista - enemmän tai vähemmän rakentavassa hengessä. Ja tarpominen jatkuu..

Eräs opiskelijatoverini sai viimeisen esseensä valmiiksi - oluen voimalla tosin mutta kuitenkin. Kertoi sen olevan mahtava tunne, kun kaikki on förbi ja todistusta vailla. Varmaan onkin. Itse hikoilen kandin kanssa, lähinnä tuskan hikeä siis..


Pomon Helsingin keikan kunniaksi Born to Run (live-versio) - yksi parhaimmista Bossin biiseistä.





torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Aurinkoinen torstai

Toivoa täynnä ollut torstai on mennyt enemmän tai vähemmän ulkoilun merkeissä. Piipahdin jälleen Lahdessa. Piti vihdoinkin käydä heittämässä se järkkärikorttihakemus poliisilaitokselle (eli mäelle) ja vonkaamassa väliaikaista todistusta - jos vaikka intoa riittää tehdä ennen varsinaisen kortin saamista jv-hommia. Sen jälkeen hieman Lahti-touria kävellen, vaikka oli aika pilvinen ja sateinen ilma. Kotiin saavuttua hieman lepoa ja sitten taas ulkoilemaan - kun tuo lämpötila halusi kipua yli +20C. Onneksi niin, sillä viikonlopuksi on luvattu jälleen sateita.

Varasin Finnkinon Superpäivän kunniaksi kaksi elokuvalippua - kahteen näytökseen. Ajattelin vilkaista Sinkkuelämää ja Darjeeling Limited. Saa nyt nähdä..

Pitkästä aikaa musiikkia. Minun piti valita toinen artisti, mutta tänään näin pitkästä aikaa yhden puhuttelevimmista musiikkivideoista. No Doubt ja Don´t speak - take it away...



maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Ja hymyilemättä, kiitos!

Kävin tänään pitkästä aikaa passikuvassa - pakko, muuten se jv-kortti jää lopullisesti uusimatta. Aika hintava oli (15euroa), mutta se ei mieltä painanut - vaan se, ettei passikuvassa saa enää hymyillä. Olen nimittäin tottunut hymyilemään kaikissa valokuvissa (siis sellaista aitoa hymyä, ei mitään pepsodentia) ja nyt jouduin olemaan kuin poliisivalokuvassa hölmistynyt ilme naamassa. Kesähiukset on sentään kunnossa. No, onneksi tuota sängin koristamaa (?) passikuvaa ei tarvitse kenellekään liiemmin esitellä..

Muuten tänään oli ihan ok päivä. Istuin kirjastossa lukemassa kandikirjoja ja muitakin opuksia
(muun muassa tunneälystä) - iltapäivä kului ystävän (joka oli tenttimässä ruotsia) kanssa kahvitellen ja shoppaillen. Tulipa opittua paljon uutta keittiö- ja sisustustarvikkeista - voi kun pääsisi itse sisustamaan! Viihdyn aina hänen kanssaan, niin iloinen ja optimistinen mieli stressistä sun muista huolimatta. Hän totesi yksituumaisesti, että kun vi**ttaa, niin pieni 100 euron shoppailu piristää mieltä kummasti (tänään häneltä ei mennyt kuin 10 euroa). Olisipa yhtä rikas kuin köyhäkin niin voisi sen 100 euroa aina pistää ns. sileäksi. Ehkä sitten joskus. Ainakin jos saan tavoittelemani viransijaisuuden - toivossa on hyvä elää..


lauantaina, heinäkuuta 05, 2008

Vannomatta paras

"Never say never!" eli älä kieltäydy - kerran, kahdesti tai kolmesti..Vannoin, etten ikinä liity poliittiseen puolueeseen - ota siis jäsenkirjaa. Luottamushenkilönä olen toiminut noin kahdeksan vuotta sitoutumattomana. Nyt sitten päätin, pitkän pohdinnan ja harkinnan tuloksena liittyä vihreisiin. Jotenkin luonnollinen valinta, sillä olen ollut ViNO:n listoilla edustajistoehdokkaana (yliopistossa siis) ja luottamushenkilönä ympäristölautakunnassa - ympäristöasiat ovat siis kiinnostaneet minua jo kauan ennen tätä populistista "pysäytetään ilmastonmuutos" meininkiä.

Välillä on vaikea olla poliittisesti valveutunut - ei opiskelijapiireissä vaan kotona. Olemme isän kanssa käyneet monen monta kertaa poliittisia väittelyitä - niin maailman kuin kotimaan politiikasta. Lähipiiriä ei vaan kiinnosta vaikuttaminen eikä aatteet. Onneksi opiskelijatovereiden kanssa parannamme silloin tällöin maailmaa - kukin eriväristen lasien lävitse.


torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Katkerat kyyneleet

"Taivas itkee, niin itken minäkin.." Ei tainnut sataa silloin kuin itkin, ennen nukkumaanmenoa. Pari tuntia siinä vierähti, ennenkuin sai unen päästä kiinni - herätäkseni muutaman tunnin päästä uudelleen. Levoton yö muutenkin. Katkeruus se jaksaa ihmistä aina kiusata, kunnes häipyy jälleen taka-alalle. Kurja päivä oli muutenkin - sadetta sai pitää koko päivän. Tiistai sen sijaan oli suhteellisen mukava päivä: ensin parturissa kesähiukset ja sitten Helsinkiin yhdelle tuttavien seurassa. Helsinki-piipahduksen jälkeen uimaan ja saunan lämpöön. Keskiviikkona pyöräilyä ja hiukan kandin tekoa. Niin ne päivät menevät - kesälläkin yhdessä hujauksessa.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More