Syysunelma

Muutamia kuvia sunnuntailta, jolloin oli lämmin päivä. Kamera kädessä oli kiva kävellä. Kävin uimarannalla, jossa oli aika syksyinen tunnelma - enää ei ollut auringonottajia eikä uimakelejäkään. Ensi viikolla on jo lokakuu..

Read the rest of this entry »

Posted in SYKSY09.

Paluuta arkeen, osa 2

Olen kuluneella viikolla yrittänyt päästä takaisin opiskelijan arkeen. Rahaahan ei nyt liikaa ole aina, mutta siis opinnoissa taas aikatauluun - gradu ja puuttuvat kurssit kummittelevat päivittäin mielessä. Tavoitteena olisi siis valmistua ensi keväänä. Siihen on niin pitkä matka ja kivinen tie etten oikein usko - realistinen arvio olisi ensi syksy. Eilen vietin lähes kahdeksan tuntia tenttikirjan kanssa tehden siitä sellaista referaattia, jossa olisi kaikki tärkeimmät asiat oikeusteorian perusteista. Tentti on 13.10., joten siihen asti on aikaa tankkailla.

Viime keskiviikkona vierailin kiven sisässä. Palaveerasimme Katajanokan entisessä vankilassa, joka nykyään on hotelli-ravintolakompleksi. Vankilaa oli remontoitu aika tavalla, mutta alkuperäistä "rekvisiittaa" oli yllättävän paljon säilytetty - ja hyvä niin! Eikä yö entisissä vankilaselleissä nyt niin kallista huvia olisi, noin 100 e:n pintaan. Melkein aistin "vankilaelämän" talsiessani pitkin hotellin käytäviä - kaiken kruunasi ateria (ei sentään vettä ja leipää) peltiastioista (tahtoo kotiin samanlaisia astioita).

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , SYKSY09.

Rakkaustarina tämäkin

Meistä jokainen vähänkään rakkaudesta tietävä on monesti kuullut kauniit korintolaiskirjeen (1.Kor. 4-7) sanat: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.."

Korintolaiskirjeen sanat tulevat lihaksi Fred Cavayén elokuvassa Kaiken se kestää (Pour elle, 2008). Tavallisen ranskalaisperheen tavallinen arki kokee kovan kolauksen, kun perheen äiti Lisa (Diane Kruger) pidätetään epäiltynä pomonsa murhasta. Perheen isä Julien (mainio Vincent Lindon) järkyttyy suuresti vaimonsa kohtalosta. Jouduttuaan vankilaan Lisan mielenterveys alkaa pettää ja perheen Oscar-poika (Lancelot Roch) vieraantuu äidistään. Jotain on tehtävä ja pian. Auringonpaisteessa paistatelleen Julien on tullut aika yhä enemmän kulkeutua hämärämaailman varjoihin, jotta hänen rakkautensa Lisaa kohtaan ei häviäisi ikuisuuden laaksoihin. Alkaa armoton taistelu aikaa vastaan maailmassa, jossa ei virheisiin ole varaa. Ja kaikkien yllätykseksi suhteet Julien vanhempiin syventyvät ja paranevat tarinan edetessä kohti jännittävää loppuaan.

Kaiken se kestää on film noiria parhaimillaan. Tummasävytteisessä elokuvassa ei liioin ilon hetkiä näytetä, mutta yllättävä loppu ja ammattimainen näyttelijätyö pakottavat katsomaan elokuvan loppuminuuteille saakka. Allekirjoittaneen elokuvanautinnosta teki em. asioiden lisäksi mainion se, ettei koko salissa ollut näytöksen ajankohdan takia (klo 11) muita katsojia - privaattinäytös siis. ****

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , SYKSY09.

Elämä voittaa

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Vajaan kahden kuukauden työ Kuntaliitossa on takana. Etenkin viime viikko oli yhtä showta ja Helsinkiä (asuin siis viikon pääkaupungissamme). Majapaikoissa ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin kääntymässä eikä ystäviäkään nähdä - paitsi heitä, jotka asuvat muualla. Kumma juttu sinänsä tuo, että lähimmät ovat silti kaikista kauimpina. Mutta toisaalta sai rauhassa tutustua heihin, ketkä olivat läsnä - oli kyse työtovereista tai vanhoista opiskelutovereista.

Nukuin viime viikonloppuna lähes 24 tuntia ja eilenkin olo oli kuin jotain zombie-elokuvasta. - univelkaa jäi vielä maksettavaksi. Kävin Tampereella hakemassa lukuvuositarran opiskelijakorttiin ja Tamyn työhaastattelussa. Saa nähdä, miten vaaliprojektisihteriyden käy. Ohjelmaa on vielä tälle viikolla Nälkäpäivästä Finnkinon Superpäiviin - pitäisi ehtiä nauttimaan ihanan lämpimästä syyssäästä ja vaikka käydä ottamassa valokuvia. Tosin kesän otoksistakin on puolet käsittelemättä (ei vaan ole ehtinyt).

Elämä voittaa lopulta, on kai Raamatun keskeinen sanoma. Patrick Swayzen maallinen taival loppui eilen - sitkeästi hän taisteli syöpäänsä vastaan antamatta periksi. Lepää rauhassa. Tästä hänet kai muistettaneen ikuisuuksien ajan.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , SYKSY09.

Nallekarkit

Jo viikon ajan olen huomannut sen tosiasian, ettei nallekarkit mene aina tasan - ainakaan ihmissuhdetasolla. Viime viikonloppuna tuli jo ensimmäiset ao. fiilikset erityisesti ihmissuhderintamalla. Eräs yläasteaikainen ihastukseni - siis se tummat silmät, ruskea tukka, asteli avioliittoon. Sinänsä onnellinen uutinen, totta kai. Aika puun takaa tuo uutinen tuli silti.

Erään ystäväni kohdallakaan nallekarkkien jaossa tapahtui vääryyttä. Hän kyllästyi "erään kivan pojan" kanssa arpoiluun ja veti asioista omat johtopäätöksensä. Harmittava asia ainakin tämän neitokaisen kohdalla, mutta se on tuon pojan menetys. Lohduttelin ystävääni, ettei vika ole hänessä vaan meissä miehissä - joidenkin kohdalla kauneus ja älykkyys yhdistettynä samaan pakettiin pelottavat tai ainakin hämmentävät (ainakin jotain Kiesi-Audeja).

Kulunut viikko oli töissä aika kiireinen ja kiireet senkun jatkuvat - eilen tein kuusi tuntia ylitöitä. Tarkoitus oli viettää viikonloppu hyvässä SPR-seurassa Ikaalisissa (siis kylpylässä) kokouksen ja koulutuksen merkeissä. Vaan flunssa on kaatanut ihmisiä petiin ja me vähemmät sairaat (toki nuha on minussakin) teemme mitä pystymme. Viikon kuluttua alkaakin sitten opiskelu ja gradutyöskentely - mitäköhän siitäkin tulee?

Ruskeasilmäiselle tytölleni..

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , SYKSY09.