Kulttuuria kolmella eurolla

Harvoin on ollut yhä runsaasti tarjolla kulttuuria kolmella kolikolla (siis eurolla), kuin tälla viikolla. Keskiviikkona kävin kaverin kanssa Lahden radio- ja televisiomuseossa, jossa oli viimeistä päivää Ransu 30v-näyttely. Todella mielenkiintoinen näyttely, sillä itsekin olen Karvakuonoja katsellut televisiosta silloin joskus kauan sitten. Ja miksei vieläkin, sillä uusintojahan tulee aina silloin tällöin muun muassa Karvakuonojen kesäseikkailuista. Ransu-näyttelyn katsastettuamme siirryimme alakerran radio- ja tv-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoinen. Miten tekniikka onkin kehittynyt vuosikymmenten aaatossa! Eikä ollut näyttelyt kalliita - opiskeijoilta kolme euroa!

Eilen piipahdin Tennispalatsin kymppisynttäreillä. Leffoja oli tarjolla jos jonkinlaista naurettavaan hintaan (eurosta alkaen) ja ihmisiä oli "muutama" juhlimassa - jotkut jopa viettivät koko yönsä elokuvateatterin pimeydessä. Itse tsekkasin "Operaatio Valkyrien", josta tarkemmin seuraavassa merkinnässä. Mieli olisi tehnyt katsastaa muun muassa kehuttu "Lukija" sekä Che Guevarasta kertova "Che - sankarini", mutta salitreeni ja sulkapallomittelö hyvän ystävän kanssa kutsuivat. Tänään oli olo kyllä treenatun mukainen, hiukka hapoilla. Pitäisi treenailla ja pelailla viikoittain, mutta yksinään on hiukan huono ao. asioita tehdä.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Birthday boy

Eilen sain viettää syntymäpäivääni melko tavallisissa merkeissä. Yksi kortti kilahti postiluukusta ja naamakirjassa ystävät muistivat muutaman sanan tervehdyksillään - kiva asia sinänsä.

Maanantai meni kokonaan Tampereella opintojen merkeissä. Opintojen alemmantason tutkinto eli kandidaattityö on sitten valmis ja palautettu - annoin itselleni aika kivan syntymäpäivälahjan! Päätin, etten enää tuota työtä ns. roikota, vaan palautan sen ja otan jännityksellä vastaan kommentit sekä arvosanan (toki tuo arvosana tulee vasta kypsyyskokeen jälkeen, jos sinne voi ilmoittautua). Kävin myös noutamassa Juveneksen lahjakortit 5x10e - eräs ystäväni on jo kutsuttu syömään, hih. Ahertamisen päätteeksi toimittaja-kollegani tarjosi kahvit ja antoi pari suklaista lahjustakin. Nami nami!

Tänään sain eräältä kaverilta kortin lisäksi pienen legopaketin. Nyt voi jotain muutakin kuin kandia rakennella. Tokkopa osaan enää legoilla, viime kerrasta on niin kauan. Piti aloitella esseetä, jolla korvaa kandiseminaarin, mutta koko päivä meni muiden asioiden hoitamiseen. No, ehkä huomenna sitten. Jos vaikka ensin rakentaisi tuon avaruusaluksen..

Musiikkitarjontana eilisiä sankareita hänkin: G.F.Handel. Vetistä musiikkia, kieltämättä...

Read the rest of this entry »

Got Milk?

Jos Mickey Rourke teki hämmästyttävän roolisuorituksen elämän hylkimänä vapaapainijana, niin samaan yltää Madonnan siippana tunnettu Sean Penn homoaktivisti Harvey Milkinä. Oli pakko käydä keskiviikkona katsomassa, mistä tuossa kahdeksan Oscar-ehdokkuuden elokuvassa on oikeastaan kysymys - itse kun en ollut kuullutkaan koko miehestä ennen tätä elokuvaa.

Elokuva sijoittuu hippikaupunki San Franciscoon, johon alkoi muodostumaan 1970-luvulla Harvey Milkin avustuksella myös homoyhteisö Castron kaupunginosaan. Kaupunkiin ei ollut helppo sopeutua, sillä seksuaalisesti poikkeavia karsastettiin Yhdysvalloissa kuin lepratautista. Ja vielä kun tehtävänä oli nousta vallanytimen huipulle - San Franciscon kaupunginvaltuustoon, ensimmäisenä julkihomona.

Milkillä oli Martin Luther Kingin tapaan unelma. Tuo unelma oli saada heteroyhteisö hyväksymään seksuaalinen vähemmistö ja heidän oikeutensa työhön sekä toimeentuloon valtaväestön ohella.

Apunaan Milkillä kohti vallankäytäviä ja suvaitsevaisuutta on ensimmäisen elämänkumppaninsa Scottin lisäksi joukko tulevia vähemmistöaktiviseja. Milkin unelmaa suvaitsevasta maailmasta haluaa särkeä kaksi ihmistä - heteroväestön oikeuksia henkeen sekä vereen puolustava Dan White (hienon roolityön tehnyt Josh Brolin) ja laulaja Anita Bryant. Milk päättää vastoinkäymisistään huolimatta yhteisön ja pormestari George Mosconen (Victor Garber) tuella pyrkiä kohti homojen oikeuksia tunnustavaa kaupunkia. Muttan kuten Martin Luther King, myös Milk joutui unelmastaan maksamaan kalliin hinnan. Kuitenkin tuo hinta on arvonsa väärti.

Milk on hieno sekoitus Painijan tavoin dokumentaarista henkilökerrontaa, jonka aika-paikka-kerronta poukkoilee mestarillisen leikkaustyönsä avulla nykyhetkestä historiaan. Homot kuvataan elokuvassa poikkeuksellisen rohkeasti ja miksei kuvattaisin - kyse on kuitenkin tositarinaan pohjautuvasta elämäntarinasta, jossa seksillä on voimakas ja tärkeä merkitys. Näyttelijätyö on myös silmiähivelevää. Sean Penn ei tähtistatuksestaan huolimatta jätä muita varjoonsa, vaan antaa esimerkiksi Brolinin näyttää kykynsä vanhollisena arkkivihollisena. Elokuvan ennalta-arvatta loppukaan ei elokuvanautintoa pilaa - päinvastoin herättää katsojan kysymään: Miksi näin annettiin tapahtua? Suosittelen Milk-elokuvaa kaikille draaman ystäville sekä opetuselokuvana heille, jotka eivät ihmisen seksuaalista poikkeutta (tahdo) ymmärrä. ****



Niin. Nähtäväksi jää, kumpi parhaan miespääosa-Oscarin sunnuntaina pokkaa: Mickey Rourke vai Sean Penn? Kummatkin tekevät elokuvissaan "paluun tähtitaivalle", vaikkei Penn ehkä sieltä koskaan ole pudonnutkaan. Itse kallistun varovaisesti Rourken kannalle. Pennin voitto ei kuitenkaan minulle mikään pettymys olisi - päinvastoin.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Huonoa ja hyvää tuulta

Tiistaina olin hieman huonolla tuulella. Kandin loppukiri ei tuottanut toivottua tulosta (eli ajatus ei oikein kulkenut). Valmistumisen suhteen tuli hieman takapakkia, kun lehtori löi eteeni muutamia puuttuvia kursseja - tenttikirjat, here I come! Mutta ei se gradukaan vielä valmis ole, ei todellakaan. Tuli pääkin kipeäksi moisesta mietiskelystä ja kaikesta muusta joutavasta. Olisin halunnut osallistua ainejärjestöni laskiaispippaloihin Tampereella, mutta kun yösijasta ei ollut tietoakaan niin se siitä. Olen todella huono "kerjäämään" nukkumapaikkaa, mutta no, ei sille nyt mitään voi.

Keskiviikko oli sitten parempi päivä. Käväisin Helsingissä syömässä muutaman ystävän kanssa suklaamuffinit kaffen kanssa (sattuneesta syystä, heh) ja tulihan sitä ulkoiltuakin hieman - ennen elokuvatuokiota pitkäaikaisen ystävän kanssa. Harmi, ettei ehditty viinilasilliselle ja se sulkapallomatsikin odottaa itseään. Mutta ehkä ensi viikolla. Helsinki oli muuten harvinaisen hiljainen, tosin hiihtoloman takia. Eilen torstaina oli sitten ihan normipäivä. Pienet vaivat (muun muassa suonenvedon kipeyttämä takareisi), joka on nyt siteissä) vetivät mielen matalaksi (pitäisiköhän sinne lääkäriin oikeasti mennä).

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Vanhat kujeet

Uusi viikko ja uudet kujeet - täällä ainakin ne entiset. Viikonloppu meni ihan kivasti, paremminkin olisi voinut mennä. Lauantaina heräsin aikaisin - aikaisemmin mitä piti. Olin vielä arkipäivässä, sillä luulin, että seitsemän aikaan lähtee juna Lahteen. Tietenkin tajusin vasta seisoessani -10 asteen pakkasessa 20 minuuttia, että tänäänhän on lauantai ja seuraava juna tuleekin vasta parin tunnin päästä. No, pääsin kuitenkin kirjastoon tekemään kandia. Osallistuin kandin kirjoittamisen lomassa ensimmäistä kertaa myös puhelinneuvotteluun. Oli ihan kiva kokemus ja saimme tärkeitä päätöksiä aikaiseksi. Kaiutintoiminto on sitten kiva asia, ainakin tuollaisissa puhelinkokouksissa - voi tehdä kuuntelun ohessa omia askareitaan.

Ystävänpäivä ei tosin ollut odotukseni mukainen. Luulin jo, että saan nähdä erään ystäväni pitkästä aikaa (varmaan kolme kuukautta sitten olemme nähneet). Mutta ei. Kaikkein "ikävintä" oli, että idea ystävänpäiväillasta tuli hänen puoleltaan. Tosin olihan tuo arvattavissa, kun ottaa huomioon viimeaikaisen kehityssuunnan ystävyydessämme, joka on jo kestänyt toiseksi pisimpään ystävyssuhteistani (eli noin kymmenisen vuotta). En tiedä. Jotenkin tuntuu, ettei tätä enää jaksa. Etenkin kun taidan olla tässä ystävyyssuhteessa ns. antavana osapuolena.

Odotan huomista Helsinki-piipahdusta. Tarkoitus olisi opintoasioiden lisäksi käydä katsomassa erään toisen ystävän kanssa joko Rööperi tai Operaatio Valkyrie. Nuo kotimaiset eivät tosin iske minuun, mutta aihe on mielenkiintoinen luettuani tuon "käsikirjoituksena" toimivan kirjan villistä menosta Punavuoressa. Kylmä varmaan on Helsingissä(kin), mutta niin kai talvella tuleekin olla.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Kolme sanaa sinulle..

Sain tiistaina viimeiset ystävänpäiväkortit postiin - ensimmäiset löysivät tiensä postilaatikkoon jo sunnuntaina (halusin olla ajoissa korttien suhteen, kerrankin). En lähettänyt niitä läheskään kaikille heille, joille se olisi kuulunut - siitä olen kovin pahoillani, sillä itsekin tiedän perinteisen kortin lämmittävän sähköistä enemmän. Mutta pääasia, että muistaa - vaikka sitten ihan tekstiviestillä.

Kaikkein hankalin asia on kortin kirjoittaminen, siis muutakin kuin pelkästään Hyvää Ystävänpäivää (ja useimmin vielä tuo on valmiiksi kirjoitettukin). Jotkut ihmiset kun ovat merkinneet/merkitsevät minulle enemmän kuin elämä itse. Pyrin silti aina laittamaan rivin jos toisenkin ao. saajan mukaan. Riimejä (paperi)korttiin on vaikea kirjoittaa. Ei sillä, ettei niitä tulisi tuolta luovasta aivolohkosta. Tila on se suurin ongelma. Olisi kai pitänyt laittaa kaikille sellainen jättikortti, johon sitten romantikkona riiminsä voisi lurauttaa (tarkennettakoon vielä, että kaikki korttini lähtivät kaunokaisille - yksi jopa Alankomaihin asti).

Ystävyys on aika monimutkainen asia. Ystävyys on sanoja totta kai, mutta ennen kaikkia tekoja - pieniä tai suuria. Muutaman ystävän suhteen olen valitettavasti miettinyt, onko niitä sanoja ja tekoja tarpeeksi - ystävyys on kaksisuuntainen tie ja välillä tuntuu, että mennään ainoastaan yhteen suuntaan. Ystäviä toki autetaan niin paljon kuin mahdollista - tiettyyn rajaan asti. Sitten pitää miettimän, onko teot ystävyyden arvoisia? Puhumattakaan siitä, että ollaan joidenkin kanssa "vain ystäviä". Tästä aiheesta olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä pienen miettimisen jälkeen myöhemmin - ensi vuonna tähän samaan aikaan?


The Rembrandts - I´ll be there for you (tämä kaikille ystävilleni, myös blogi sellaisille - Hyvää Ystävänpäivää! *halit kaunokaisille, hih*)

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , TALVI09.

Hyvää mieltä

Tänään oli kevään tuntua Helsingissä. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut lauloivat ja ihmisten mieli vaikutti keväiseltä. Olisi tehnyt (taas) mieli luistella jonkun kaunottaren kanssa Jääpuistossa ja käynyt sen jälkeen vaikka kaakaolla. Mutta tuleehan noita päiviä. Sen sijaan kävin Tähtitorninmäellä ja Stockmannilla. Lopuksi "työ"lounas Ympyrätalon Rossossa - tulihan sielläkin sitten käytyä.

Oli kiva istua ruoan ääreen ajan kanssa ja keskustella erinäisistä asioista. Puhuimme myös hänen asunnostaan, joka on myynnissä/vuokrattavana Espoon Tapiolassa. Halutessani voisin sen vuokrata, tosin 700- euron kuukausitaksaan. Olisihan se kiva olla espoolainen - tai en nyt tiedä, ehkä se helsinkiläisyys kiinnostaa enempi.

Sain Juvenekselta (yliopisto-opiskelijoiden omistama yhtiö) sähköpostia: Juvenes onnittelee! Nyt oli onni myöten! Voitit Juveneksen etukorttiarvonnassa seruaavan palkinnon: Juvenes Hyvän mielen lahjakortti (arvo 50 €) (Lahjakorteilla voit maksaa ostoksesi sekä Juvenes Ravintoloiden että Kirjakauppojen toimipisteissä.)

Hyvää mieltä, sitä tarvitaan! Sitä lähtee myös ystävänpäiväkorteissa huomenna (itseasiassa muutama kortti on jo postissa). Harmittelen, etten voi muuta ystävilleni tehdä, kuin laittaa kortin. Voisin olla vaikka 24/7 läsnä, jos he sitä pyytävät. En voi myöskään kaikille varsinaista pahvikorttia lähettää. Mutta kerron sen muulla tavoin, siis sen että välitän. Joitakin rakastan enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa. Mutta toki (tai valitettavasti) platonisesti. Mutta siitä lähempänä ystävänpäivää. Nyt nukkumaan, huomenna taas herätyskello kilkkaa 4.45.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.

Voitto tai kuolema

RAF (Rote Armee Fraktion) on kirjainlyhenne, joka ei jättänyt ketään kylmäksi 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Andreas Baaderin ja Gudrun Ensslin (sekä myöhemmin Ulrike Meinhofin) luotsaama terroristiryhmä masinoi tuhoa kommunismin nimissä niin jaetussa Saksassa kuin muuallakin maailmassa.

Loppuvuonna 2008 ensi-iltansa saanut Uli Edelin ohjaama ja Stefan Austin kirjaan perustuva Baader-Meinhof-Komplex on nimensä mukaisesti kertomus RAF:n synnystä, sen noususta ja uhosta kahden sukupolven näkökulmasta katsottuna (on syytä tarkentaa, että RAF ja Baader-Meinhof ovat kaksi erilaista ryhmittymää ryhmän sisällä; RAF muodustui Baader-Ensslin-Meinhof -kolmikosta ja Baader-Meinhof muista "kapinallisista" johtoportaan jouduttua vankilaan). Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun lopun Saksan liittotasavaltaan, missä Vietnamin sodan kauhuihin kyllästyneet opiskelijat lakkaavat välittämästä korulauseista ja tyhjistä lupauksista - ihanteinaan kommunismi ja Che Guevaran "Voitto tai kuolema" sankarimyytti.

Paljon pahuutta on ilmassa kirjojen vaihtuessa vaihtuvat kiviin, polttopulloihin ja lopulta aseisiin taistelussa kapitalistista maailmaa vastaan. BMK-kolmikko ja elokuvan kehys muodostuu kolmesta henkilöstä - Baaderista (Moritz Bleibtreu), Ensslin (Gudrun Ensslin) ja Meinhof (Martina Gedeck), joiden elämää ja taistelua niin maailmaa kuin ryhmädynamiikkaa vastaan tarkastellaan koko elokuvan ajan. Tarina kulkee jouhevasti ryhmän syntymästä RAF:n ensimmäiseen kuolemaan - voitosta voittoon tarjoten niin raakaa väkivaltaa kuin eroottista iloittelua.

Jo näyttelijöiden roolisuoritukset tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen. Etenkin Moritz Bleibtreun roolisuoritus Andynä ei jätä katsojaansa kylmäksi. Samaan hengenvetoon on todettava, että Martina Gedeckin Meinhof-tulkinta jää etenkin lopussa hieman muiden näyttelijöiden jalkoihin. Myös tarinan historiallinen totuus lisää elokuvan mielenkiintoa - tosin elokuvasta saa enemmän irti, mikäli on edes joskus kuullut ko. ryhmittymästä. Myös lukeminen vuodesta 1968 auttaa asiaan. Itse olin ennen elokuvaa lukenut Ulrike Meinhofista tehdyn väitöskirjan "Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta" - tiedä sitten, oliko se hyvä vai huono asia elokuvan seuraamisen kannalta.

Elokuvan loppu ei ole, kuten arvata saattaa. Innostus anarkismiin ja radikalismiin kääntyy pian katkeriksi kyyneleiksi ja eloonjäämistaisteluksi, jossa ei voittajia ole - kuolemaa sitäkin enemmän.

Baader Meinhof Komplex taistelee parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarista ja ainakin ennakkoarvioissa palkintoa voidaan Saksaan odottaa. Se, uppoaako erityisesti amerikkalaisiin akateemikoihin terroristiaiheinen elokuva, jää nähtäväksi. *** 1/2

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.

Ensikosketus..

..uuteen kameraan siis. Vanha digikompakti sai rinnalleen isoveljen - Canon 1000D:n (jota ei yksin onneksi tarvinnut maksaa). Viime sunnuntaina ei oikein valoa riittänyt, mutta tänään jo jonkin verran. Rakastan valokuvaamista, olenhan tehnyt sitä kirjoittamisen rinnalla työksenikin (siis free-/kesätoimittajana). Pitää tutustua vielä ohjekirjaseen - enää ei oikein nuo järjestelmäkameran opit ole muistissa. Mutta kertaus on opintojen äiti.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09. , VALOKUVAUS

Mainio maanantai

Terveiset Tampereelta! Eilen oli harvinaisen siedettävä maanantai, joka meni Tampereella - siis koko päivä. Aamulla heräsin 4.45 ja kotiin rohjahdin omaan sänkyyni 23.35. Nukuin tunnin menomatkalla linja-autossa, muuten silmät oli enemmän tai vähemmän auki. Aamulla tapasin kahvittelun merkeissä muutaman kaunottaren yo-kuntatoiminnasta ja päivällä lounastin toimittajakollegan kanssa. Sitten pari tuntia kandia ja lopuksi spr:n piirihallituksen kokousta. Päivästä jäi hyvä fiilis, vaikka illalla hieman väsyttikin.

Tänään palattiin sitten maan pinnalle. Gradun harjoitusaine tuli osittain bumerangina takaisin. Täytyy palata siihen huomenna, tänään eivät ajatukset eikä vireystila riitä.

Read the rest of this entry »

Posted in TALVI09.