Sain tiistaina viimeiset ystävänpäiväkortit postiin - ensimmäiset löysivät tiensä postilaatikkoon jo sunnuntaina (halusin olla ajoissa korttien suhteen, kerrankin). En lähettänyt niitä läheskään kaikille heille, joille se olisi kuulunut - siitä olen kovin pahoillani, sillä itsekin tiedän perinteisen kortin lämmittävän sähköistä enemmän. Mutta pääasia, että muistaa - vaikka sitten ihan tekstiviestillä.
Kaikkein hankalin asia on kortin kirjoittaminen, siis muutakin kuin pelkästään Hyvää Ystävänpäivää (ja useimmin vielä tuo on valmiiksi kirjoitettukin). Jotkut ihmiset kun ovat merkinneet/merkitsevät minulle enemmän kuin elämä itse. Pyrin silti aina laittamaan rivin jos toisenkin ao. saajan mukaan. Riimejä (paperi)korttiin on vaikea kirjoittaa. Ei sillä, ettei niitä tulisi tuolta luovasta aivolohkosta. Tila on se suurin ongelma. Olisi kai pitänyt laittaa kaikille sellainen jättikortti, johon sitten romantikkona riiminsä voisi lurauttaa (tarkennettakoon vielä, että kaikki korttini lähtivät kaunokaisille - yksi jopa Alankomaihin asti).
Ystävyys on aika monimutkainen asia. Ystävyys on sanoja totta kai, mutta ennen kaikkia tekoja - pieniä tai suuria. Muutaman ystävän suhteen olen valitettavasti miettinyt, onko niitä sanoja ja tekoja tarpeeksi - ystävyys on kaksisuuntainen tie ja välillä tuntuu, että mennään ainoastaan yhteen suuntaan. Ystäviä toki autetaan niin paljon kuin mahdollista - tiettyyn rajaan asti. Sitten pitää miettimän, onko teot ystävyyden arvoisia? Puhumattakaan siitä, että ollaan joidenkin kanssa "vain ystäviä". Tästä aiheesta olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä pienen miettimisen jälkeen myöhemmin - ensi vuonna tähän samaan aikaan?
The Rembrandts - I´ll be there for you (tämä kaikille ystävilleni, myös blogi sellaisille - Hyvää Ystävänpäivää! *halit kaunokaisille, hih*)
Kaikkein hankalin asia on kortin kirjoittaminen, siis muutakin kuin pelkästään Hyvää Ystävänpäivää (ja useimmin vielä tuo on valmiiksi kirjoitettukin). Jotkut ihmiset kun ovat merkinneet/merkitsevät minulle enemmän kuin elämä itse. Pyrin silti aina laittamaan rivin jos toisenkin ao. saajan mukaan. Riimejä (paperi)korttiin on vaikea kirjoittaa. Ei sillä, ettei niitä tulisi tuolta luovasta aivolohkosta. Tila on se suurin ongelma. Olisi kai pitänyt laittaa kaikille sellainen jättikortti, johon sitten romantikkona riiminsä voisi lurauttaa (tarkennettakoon vielä, että kaikki korttini lähtivät kaunokaisille - yksi jopa Alankomaihin asti).
Ystävyys on aika monimutkainen asia. Ystävyys on sanoja totta kai, mutta ennen kaikkia tekoja - pieniä tai suuria. Muutaman ystävän suhteen olen valitettavasti miettinyt, onko niitä sanoja ja tekoja tarpeeksi - ystävyys on kaksisuuntainen tie ja välillä tuntuu, että mennään ainoastaan yhteen suuntaan. Ystäviä toki autetaan niin paljon kuin mahdollista - tiettyyn rajaan asti. Sitten pitää miettimän, onko teot ystävyyden arvoisia? Puhumattakaan siitä, että ollaan joidenkin kanssa "vain ystäviä". Tästä aiheesta olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin, mutta ehkä pienen miettimisen jälkeen myöhemmin - ensi vuonna tähän samaan aikaan?
The Rembrandts - I´ll be there for you (tämä kaikille ystävilleni, myös blogi sellaisille - Hyvää Ystävänpäivää! *halit kaunokaisille, hih*)
6 kommenttia:
Hyvää Ystävänpäivää sinullekin!
Hyviä pohdintoja ystävyydestä. Olen itsekin miettinyt postausta ystävyydestä, mutta en tiedä mitä siitä tulisi.. Olen menettänyt muutaman ystävän aika ikävissä merkeissä. Mutta uusiakin olen saanut. Saapa nähdä uskallanko kirjoittaa ystävyydestä..
Ystävyys on todellakin kaksisuuntainen tie..
Kiitos! :) Rohkeasti vaan. Ystävyys on valitettavasti sellainen aihe, joka vaan on - siitä ei useinkaan keskustella ihmisten kesken (syvällisellä tasolla). Tai ehkä todetaan vaan, että joo joo.
Minä ajattelin kirjoittaa ystävyydestä ironisen postauksen, kokemukseni ystävistä ovat...eh... mielenkiintoisia. Mutta olkoot.
Hyvää ystävänpäivää!
Hih, kaikenlaiset kirjoitus ystävyydestä on sallittuja - myös kriittiset. Minun piti tässä kohtaa päteä ja toivottaa saksaksi "Hyvää Ystävänpäivää" mutten enää muista sitä. Höh..
Ystävät ja toverit, ne elämän powerit :D Hei tuo Frendit oli mahtava sarja. Olipa kiva nähdä tyypit tuon musan takana. Ystävänpäivää voi muuten viettää vaikka joka päivä :)
Angie: samaa mieltä ja pitääkin viettää! :) Frendit on aivan loistava sarja, en vaan tajunnut sitä silloin "ekalla kierroksella".
Lähetä kommentti