Got Milk?

Jos Mickey Rourke teki hämmästyttävän roolisuorituksen elämän hylkimänä vapaapainijana, niin samaan yltää Madonnan siippana tunnettu Sean Penn homoaktivisti Harvey Milkinä. Oli pakko käydä keskiviikkona katsomassa, mistä tuossa kahdeksan Oscar-ehdokkuuden elokuvassa on oikeastaan kysymys - itse kun en ollut kuullutkaan koko miehestä ennen tätä elokuvaa.

Elokuva sijoittuu hippikaupunki San Franciscoon, johon alkoi muodostumaan 1970-luvulla Harvey Milkin avustuksella myös homoyhteisö Castron kaupunginosaan. Kaupunkiin ei ollut helppo sopeutua, sillä seksuaalisesti poikkeavia karsastettiin Yhdysvalloissa kuin lepratautista. Ja vielä kun tehtävänä oli nousta vallanytimen huipulle - San Franciscon kaupunginvaltuustoon, ensimmäisenä julkihomona.

Milkillä oli Martin Luther Kingin tapaan unelma. Tuo unelma oli saada heteroyhteisö hyväksymään seksuaalinen vähemmistö ja heidän oikeutensa työhön sekä toimeentuloon valtaväestön ohella.

Apunaan Milkillä kohti vallankäytäviä ja suvaitsevaisuutta on ensimmäisen elämänkumppaninsa Scottin lisäksi joukko tulevia vähemmistöaktiviseja. Milkin unelmaa suvaitsevasta maailmasta haluaa särkeä kaksi ihmistä - heteroväestön oikeuksia henkeen sekä vereen puolustava Dan White (hienon roolityön tehnyt Josh Brolin) ja laulaja Anita Bryant. Milk päättää vastoinkäymisistään huolimatta yhteisön ja pormestari George Mosconen (Victor Garber) tuella pyrkiä kohti homojen oikeuksia tunnustavaa kaupunkia. Muttan kuten Martin Luther King, myös Milk joutui unelmastaan maksamaan kalliin hinnan. Kuitenkin tuo hinta on arvonsa väärti.

Milk on hieno sekoitus Painijan tavoin dokumentaarista henkilökerrontaa, jonka aika-paikka-kerronta poukkoilee mestarillisen leikkaustyönsä avulla nykyhetkestä historiaan. Homot kuvataan elokuvassa poikkeuksellisen rohkeasti ja miksei kuvattaisin - kyse on kuitenkin tositarinaan pohjautuvasta elämäntarinasta, jossa seksillä on voimakas ja tärkeä merkitys. Näyttelijätyö on myös silmiähivelevää. Sean Penn ei tähtistatuksestaan huolimatta jätä muita varjoonsa, vaan antaa esimerkiksi Brolinin näyttää kykynsä vanhollisena arkkivihollisena. Elokuvan ennalta-arvatta loppukaan ei elokuvanautintoa pilaa - päinvastoin herättää katsojan kysymään: Miksi näin annettiin tapahtua? Suosittelen Milk-elokuvaa kaikille draaman ystäville sekä opetuselokuvana heille, jotka eivät ihmisen seksuaalista poikkeutta (tahdo) ymmärrä. ****



Niin. Nähtäväksi jää, kumpi parhaan miespääosa-Oscarin sunnuntaina pokkaa: Mickey Rourke vai Sean Penn? Kummatkin tekevät elokuvissaan "paluun tähtitaivalle", vaikkei Penn ehkä sieltä koskaan ole pudonnutkaan. Itse kallistun varovaisesti Rourken kannalle. Pennin voitto ei kuitenkaan minulle mikään pettymys olisi - päinvastoin.

Posted in ELOKUVISSA , TALVI09.