Tunteitten vuoristorataa

Kuluneen viikon päätteeksi olin hämilläni siitä, miten ihmisen fiilikset voivat mennä niinkin lyhyen ajan sisällä sellaista vuoristorataa ettei kyydissä pysy kukaan. Viime maanantaina koin positiivisen yllätyksen, kun eräs ystäväni lähetti minulle partiolaisten adventtikalenterin (kuulemma mielitontulleen, heh!) toivottaen joulunodotusta ja aherrusta opintoihin.

Ahkera on ollut hänkin - valtion kapean leivän ohessa hän opiskeli tiedottajaksi. Kunnioitettava suoritus työssäkäyvältä perheenäidiltä - ja muutenkin käsi nousee lippaan opiskeleville äideille, joista yhteen taas törmäsin torstaina - kävimme hänen ja hänen ystävänsä kanssa pienellä shoppailukierroksella. Shoppailumerkintään viitaten: nyt olin peräti kahden kaunottaren kanssa ostarikeikalla! Ennätystä tosin pitää eräs Tukholman kenkäkauppapyörintä, jossa niitä kaunottaria oli x määrä. Riemua aiheutti myös perjantainen toiseksi viimeinen graduseminaari, jossa opponoitiin allekirjoittaneen graduluku - kritiikki painoittui yllätyksekseni lähinnä kielioppiin. Ensi viikoksi pitänee sitä hieman viilata ja sen jälkeen se onkin valmis suomen kielen tarkastukseen.

Murhetta sen sijaan on aihettanut Prinsessa. On aika karua kuulla jälkikäteen pahasta olosta ja niiden "ei niin järkevästä" tukahduttamiskeinoista - luulisi, että vuosien tuntemisen jälkeen tuo yhteydenottokynnys olisi mahdaltunut. Puimme eilen tekstiviestitse (kun tuo verbaalinen keskustelu on aina ollut meille vaikeata. Siis vaikka "meitä" ei sanan varsinaisessa mielessä koskaan ollutkaan, eikä tule - puhalsin pelin poikki jo ennen sen alkamista. Mutta sitä se on.

Posted in IHMISSUHTEET , OPISKELU , TALVI08