Olen viime aikoina lukenut Metro-lehteä innokkaasti ja odottanut, jotta pääsisin lehteen käsiksi. Tärkeimpänä syynä (toimittajaystäväni juttujen lisäksi) sen tekstarit-palsta. Siinä lukijat voivat päästää sanallisen arkkunsa valloilleen - ja ovathan ne sitä tehneet. Valituksia ruuhkista, töykeistä bussikuskeista tai keravalaisista z-junissa - mukana toki myös muutama kiitos ja kaunis sana ystävällisestä asiakaspalvelusta.
Suurin mielenkiinto kohdistuu, parantumattomana romantiikkona, rakkaus- ja kaipausviesteihin. Etenkin vuosaarelaisen ja Romantikon "jatkokertomus" hakee vertaistaan. Tarina lähti siitä, kun nimimoli ihastunut bussissa Vuosaareen matkalla olevaan kaunottareen. Lainaan tiistain (2.12.) tekstiviestipalstalla olleita viestejä: "Rakas: Näin sut tänään vilaukselta. Sait sydämeni sykkimään tuhatta ja sataa, niin kuin monta kertaa aiemminkin." Romantikko tilittää seuraavan sivun viestissä: "Ihana, suloinen nainen Vuosaaresta: Luulin, että tunne on molemminpuolinen, mutta mitään en saanut sinusta tietää. Kohtaammeko enää koskaan? Mieleeni jäit, kuin syksyn tuuli ja lehdetön puu". Ihanaa, eikö? Rakastan tuollaisia romanttisia kohtaamisia ja innolla jään odottaamaan, mitä tuleman pitää.
Eilen törmäsin Prinsessaan lyhyesti - varmaan viiden sekunnin ajan hänen palauttaessaan erään lainassa (ja kirjastossa myöhässä) olleen kirjan. Aika jäätävä oli katsekontakti molemmilla. Täytynee nyt raapustaa joku sähköpostiviestivastaus hänen ajatuksiinsa - tekstareilla on keskusteltu jo ihan riittävästi.
Suurin mielenkiinto kohdistuu, parantumattomana romantiikkona, rakkaus- ja kaipausviesteihin. Etenkin vuosaarelaisen ja Romantikon "jatkokertomus" hakee vertaistaan. Tarina lähti siitä, kun nimimoli ihastunut bussissa Vuosaareen matkalla olevaan kaunottareen. Lainaan tiistain (2.12.) tekstiviestipalstalla olleita viestejä: "Rakas: Näin sut tänään vilaukselta. Sait sydämeni sykkimään tuhatta ja sataa, niin kuin monta kertaa aiemminkin." Romantikko tilittää seuraavan sivun viestissä: "Ihana, suloinen nainen Vuosaaresta: Luulin, että tunne on molemminpuolinen, mutta mitään en saanut sinusta tietää. Kohtaammeko enää koskaan? Mieleeni jäit, kuin syksyn tuuli ja lehdetön puu". Ihanaa, eikö? Rakastan tuollaisia romanttisia kohtaamisia ja innolla jään odottaamaan, mitä tuleman pitää.
Eilen törmäsin Prinsessaan lyhyesti - varmaan viiden sekunnin ajan hänen palauttaessaan erään lainassa (ja kirjastossa myöhässä) olleen kirjan. Aika jäätävä oli katsekontakti molemmilla. Täytynee nyt raapustaa joku sähköpostiviestivastaus hänen ajatuksiinsa - tekstareilla on keskusteltu jo ihan riittävästi.
1 kommenttia:
Kyllä vaan. Romantiikka on ihanaa :) Kas kun bussissakin voi olla romanttista tunnelmaa!
Oikein hyvää joulua Marko!
Lähetä kommentti