Lauantaina tapasin erään ystävän pitkästä aikaa - ainakin puoleen vuoteen ei olla nähty (eli sitten viestinnän opintojen loppumisen). Yhteyksiä on toki pidetty yllä lähinnä tekstiviestitse. Pienen hetken verran (noin tunnin) oli mukava istua aurinkoisella Teerenpelin terassilla ja parantaa maailmaa mustikkasiiderilasin äärellä - vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Eihän tuo ihminen ole onneksi muuttunut mihinkään, onneksi.
Harmi, että tuo aika lentää mukavassa seurassa, sitä olisi jutustellut ja vaikka mutustellut koko päivän. Mutta ystävääni odottivat pitkän ja rankan viikon jälkeen perheenäidin askareet - etenkin kun työmatkojen takia ne ovat jääneet hieman vähemmälle. Mutta sitä se on, valtion työläisen elämä.
Terassituokion jälkeen nautin paikallisesta jalkapallotarjonnasta, joka jatkuu myös tänään. EM-kisoja on kiva katsoa, mutta alasarjojen peleissä on sitä jotain - oikeata jalkapalloa.
Harmi, että tuo aika lentää mukavassa seurassa, sitä olisi jutustellut ja vaikka mutustellut koko päivän. Mutta ystävääni odottivat pitkän ja rankan viikon jälkeen perheenäidin askareet - etenkin kun työmatkojen takia ne ovat jääneet hieman vähemmälle. Mutta sitä se on, valtion työläisen elämä.
Terassituokion jälkeen nautin paikallisesta jalkapallotarjonnasta, joka jatkuu myös tänään. EM-kisoja on kiva katsoa, mutta alasarjojen peleissä on sitä jotain - oikeata jalkapalloa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti