Prinsessa pieni..

Viikonlopusta ei oikeastaan jäänyt mitään käteen. Ulkoilukelit olivat mitä olivat eivätkä kaksi suurinta hankettani (kandi ja gradu) ole edennyt oikeastaan mihinkään suuntaan. Urheilua tuli tosin seurattua, on se Roddick aikamoinen peluri - ja Miller alppirinteiden kuningas!

Lauantai-iltana tapasin pitkästä aikaa Prinsessan. Olisi ollut mukavampi tavata hieman iloisimmissa merkeissä. Puimme jonkin verran hänen sydänsurujaan, johon ei oikein osannut sanoa mitään - kun en tiedä, miksi ihmiset pettävät ja jättävät. Yritin painottaa, ettei hänessä ole mitään vikaa ja kymmenisen minuuttia vakuutin hänelle, että hän on kaunis ja ihana ihminen. Harmittelen vieläkin, etten jaksanut lähteä hänen kanssaan radalle (ja Radalle). Tuollaiset baarireissut pitäisi lisäksi sopia etukäteen. En tiedä, mitä voin tehdä tai sanoa, jotta hän pääsisi asian yli. Mutta sen tiedän, ettei ketään voi rakkauteen pakottaa - kyllä sen täytyy lähteä molemmista. Kai. Mutta sydänsurujen parantelu jatkuu toivottavasti torstaina leffan merkeissä ja lauantaina radalla. Kai.

Meille paistoi hetken kauniin suven lämmin sää,
hetken vain me oltiin pysyvää.
Sitten aika teki meistäkin niin särkyvää,
yksilöinä rakkaus ei voi hengittää;
Ei oo meillä enää mitä kantaa huomiseen,
vaan pisteen tälle tarinalle teen..
(Anne Mattila / Toivon sulle)

Posted in IHMISSUHTEET , KEVÄT08