Pieniä sanoja, vol 1

Pari päivää on pitänyt aika harmaata - kuin olisi syksy tai kevät, kun nurmikkokin vihertää. Eräs ystäväni lähtee huomenna Espanjaan viikon lomalle. Olisipa minullakin mahdollisuus. No, ehkä sitten joskus. Täytyy vaan sinnitellä täällä ei-niin talvisessa Suomessa.

Pyysin eilen eräältä pitkäaikaiselta (olemme tunteneet toisemme jo kohta 13 vuotta) ystävältä anteeksi. Viime aikoina emme ole juurikaan nähneet, vaikka suunnitelmia on ollut. Vastasin hänen tekstiviestiinsä aika tylysti tyyliin "nähdään sitten joskus", vaikka en todellakaan tarkoittanut niin. Kyllä sitä kai turhautuu, jossei näe ystäviään tarpeeksi usein. En tiedä, jotenkin sitä on meillekin tullut elämä väliin - työkiireet ja sen sellaiset.

Huomenna graduseminaariin. Myönnän, että hieman jännittää ja kenties pelottaakin. Mutta pakko kai tuo on tehdä. Ja en varmaan ole yksin tuon G:n kanssa.


EDIT 9.20: G-seminaari siirtyi osaltani viikolla. Helpotusta se ei tuo, tuskaa vaan lisää.

Posted in IHMISSUHTEET , OPISKELU , TALVI08