perjantaina, marraskuuta 09, 2007
marko77
Siis mikä oikein, mikä väärinSen kuinka selville saan
Jos vastauksiin vain löytäis kysymykset
Niin olla vois helpompaa
Keskiviikkoinen Jokelan murhenäytelmä on herättänyt monia kysymyksiä, johon etsitään kiivaasti vastauksia. Miksi nuori mies heitti hukaan sekä oman tulevaisuutensa että muiden mahdollisuuden pitkään ja onnelliseen elämään? Miten tuollaista voi ylipäätään tapahtua Suomessa ja miten ennaltaehkäistään se, ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan? Varmaa on, että vastauksia etsitään pitkään. Siihen asti on tärkeätä purkaa tapahtunut ja uskaltaa surra.
Olin eilen yhteydessä Prada-prinsessaan mesen välityksellä. Keskustelimme tapahtuneen lisäksi opiskelusta sekä kaveruudesta - ystävyydestä ja ihmissuhteista. Tuossa Anne Mattilan kappaleessa "Ei kerro tuuli" on kyse kaipauksesta ja rakastamisen vaikeudesta - juuri niistä asioista, joista keskustelimme. Hän kertoi ikävöivänsä minua (aika yllättäen), vaikka suhteemme on ihan ystäväpohjalla. Näimme viimeksi puoli vuotta sitten. Tunne on kyllä molemminpuolinen - toivottavasti näemme jossain vaiheessa. Nauratti hänen kysyessään, miksen ole opiskellut psykologiksi. Ei sen puoleen, kysyn samaa kysymystä jatkuvasti itseltäni.
Kaipaan tällä hetkellä monia ihmisiä - ystäviä ja kavereita. Olisi kyllä mukava nähdä heitä kaikkia, mutta mahdotontahan se on. Aina ei mene nallekarkit tasan. Mutta tieto siitä, että he ovat kunnossa, auttaa jaksamaan arkista aherrusta. Jokelan murhenäytelmässä moni menetti kaverin, ystävän ja toverin. En tiedä, mitä tekisin ilman omia ystäviäni tai kavereitani.
Ei kerro tuuli, ei kuiskaa puiston puu
Miks niin kuin kukka, myös tunne lakastuu
Ei kerro pilvi, ei tähti taivaalla
Kauanko kaivata saan?
Posted in
Tekstit
4 kommenttia:
"Hän kertoi ikävöivänsä minua (aika yllättäen), vaikka suhteemme on ihan ystäväpohjalla."
Siis onko jotain yllättävää siinä, että ikävöi ystäviään? Minunkin ystävistäni lähin on yli sadan kilometrin päässä ja muut vielä paaaaaljon kauempana. En ole koskaan pitänyt yllättävänä sitä, että ikävöin heitä - eli että toivoisin heidän olevan myös _maantieteellisesti_ lähellä.
Onhan se yllättävää - kun ei koskaan ole tajunnut sitä, että joku voisi minua ikävöidä. Tai pikemminkin tunnustaa sitä. :D
Olet onnekas kun sulla on ystäviä. Joooooo, olen vähän apea tänään...
Niin no, ystäviä ja ystäviä - se on miten sen luokittelee. Joidenkin kanssa toivoisin olevan enemmän kuin ystäviä, mutta toiveunta..Älä huoli, on sinulla ainakin yksi (netti)ystävä! :)
Lähetä kommentti