perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Sipsejä ja kutsuja

Perjantai on kyllä päivistä parhain. Vanha viikko jää taakse ja uutta odotellessa voi pari päivää viettää rauhallisesti miettien, mitä kaikkea uusi viikko tuo eteen.

Toissapäivänä posteljooni toi kutsun Tampereen pormestarin vastaanotolle. Pitäisi viedä tummansininen puku (jonka ostin omiin lakkiaisiini) pestäväksi läheiseen pesulaan. Jossain 40 euron hujakoilla tuo pesettäminen on, täytyypi yrittää verrata vielä eri pesuloiden hintoja. Puku mahtuu vielä päälle, voi olla, että on jo käynyt isoksikin.

Tänään posti toi paketillisen purtavaa Estrellalta. Taannoin ostin sipsipussin, jossa lähes kaikki lastut olivat kärähtäneitä. Hieman vaivautuen valitin asiasta (kynnykseni tehdä tuollaisia tuotevalituksia on aika korkea). Tehdas myönsi tuotteen viallisuuden ja korvauksena sain paketillisen naposteltavaa reilun puolentoista kuukauden odottelun jälkeen. Hyvää kannattaa odottaa.

Kohta pitää käväistä Tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama mielenkiintoinen luento. Huomenna puolestaan olisi edessä esseen tekeminen, heti aamutuimaan...


keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

From Marko with..

..no, rakkaudella ehkä myös, mutta eritoten ystävyydellä. Kirjoitin tänään pitkästä aikaa oikean kirjeen, siis ihan kynällä! Oli kyllä alkuun aika tuskaa saada luettavaa tekstiä aikaiseksi, mutta melko kivuitta tuosta räpeltämisestä parin sivun rustailu tuli - toivottavasti vastaanottaja saa selvän. Laitoin kirjeeseen liitteeksi kortin ja leffalipun. Leffalippu menee näet vanhaksi sunnuntaina ja emme yhdessä (tai en itse mene kenenkään kanssa) sitä ennen elokuviin. Leffassa olisi kyllä tarkoitus käydä, kunhan vaan tietää mitä siellä pyörii - katsomisen arvoista siis.

Esseitä on tarkoitus tehdä loppuviikosta. Viestinnän esseen dedis on sunnuntaina. Kuusi sivua ei ole paha rasti, mutta työtä on siinäkin. Perjantaina pitäisi käväistä tutkijoiden yössä kuuntelemassa muutama luento. Mutta sen näkee sitten.

Sarah Connor - From Sarah With Love



maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Save all your kisses...

Jälleen kerran tutkimustietoa aiheesta, joka on minulle jossei nyt täysin vieras, niin niin - kyllä te tiedätte. Ainakaan suutelemisesta ei ole ollut kokemusta - muista edes milloin viimeksi. No, asiaan.

Suuteleminen merkitsee naisille enemmän kuin miehille -
näin ainakin väitetään New Yorkin osavaltion yliopiston tutkimuksessa. Naiset hakevat suutelemisesta varmuutta parisuhteeseen (oikea kumppani/sitoutuminen), kun taas miehille suuteleminen on taas merkki intiimimmästä kanssakäymisestä - tai ainakin halusta siihen.

Mitään yllättävää tutkimuksessa ei ollut, ei ainakaan minun mielestäni (tutkimuksen validius on kyllä siinä ja siinä, mutta se ei kuulu tähän). Naiset ovat muutenkin miehiä romanttisempia ja haluavat osoittaa hellyyttään miehiä useammin - ainakaan suomalainen mies ei puhu, eikä pussaa.

On puhuttu paljon julkisesta tunteiden näyttämisestä. Mielestäni julkisuutelemisessa ei ole mitään hävettävää tai väärää (näkeehän tuolla kaikkia muita tunteitakin, eikö). Suomalaiset vaan ovat sen verran ujoa kansaa, ettei tunteita helposti näytetä. Itsekin olen opetellut pääsemään tuosta juroudesta eroon. Viime vuonna erään ystäväni opastuksella opeteltu halaaminen jo onnistuu ja se on paljon se!


Pimeyttä kohti

Uusi viikko edessä. Edellinen sujui ihan kivasti, tosin sään puolesta olisi saanut olla kauniinpi. Perjantain kokous- ja neuvottelutaito -luento oli kiinnostava, vaikken videoinnista pidäkään. Lauantainen viestintä oli myös mielenkiintoinen, oli kiva olla ainoa miespuolinen opiskelija lukuisten kaunokaisten keskellä - hih! Eilinen meni lähinnä lepäillessä ja graduopasta lukiessa - keskityn tuohon täysillä sitten, kun nämä työn alla olevat esseet ovat valmiina. Krokuksetkin ovat jo mullan alla, toivottavasti keväällä kukkapenkki hohkaa kauneutta. Talvea kohti ollaan menossa, eilen oli syyspäivätasaus. Pitäisi laittaa pyörä syyskuntoon, eli lähinnä valo paikoilleen. Niin ja heijastin heilumaan.

Tällä viikolla pitäisi nähdä tämä ystäväni, jonka kanssa on ollut välineellisiä kommunikaatiovaikeuksia. Toivottavasti eilinen tekstiviesti meni perille, vastausta ei ole kuulunut.


torstaina, syyskuuta 20, 2007

Synnyinseutuni Salpausselällä

Valokuvatorstain haasteena oli litteät, pyöreät, kulmikkaat, särmikkäät, järven tai meren huuhtomat, murskatut, hiotut, sammaloituneet, jäkäläiset, kotipuutarhaan kannetut, poisviskatut, käytäväksi ladotut, muuriksi pinotut, akvaarion pohjassa kyhjöttävät, lautaselle tai ikkunalaudalle asetellut, ihan missä tahansa muodossa löydetyt kivet.

Kotikuntani sijaitsee Salpausselän harjulla, joka syntyi jääkaudella. Kiviä riittää - kaikenkokoisia ja -muotoisia. Kulkee elämän polkuni missä tahansa, niin Salpausselkä on aina kotini.



Operaatio Nälkäpäivä - auta meitä auttamaan!

Alkuviikko on ollut aika väsyttävä, jo ilmojenkin puolesta - satoihan eilenkin. Tuntuu, ettei koskaan saa nukuttua tarpeeksi. Sunnuntaina olisi tarkoitus seuraavan kerran nukkua yli yhdeksään - saa nähdä.

Terveiset Tampereelta, jossa eilen piipahdin Hämeen piirin piirihallituksen kokouksessa. Mukava meininki jälleen kerran, eikä kovin pitkä kokouskaan. Ainoa vaan, että ennen kokousta (Lahden linja-autoasemalla) joku turvennuija yritti peruuttaa autollaan päälleni. Ei ollut katsonut peileihin eikä takalasia. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Tässä on ollut äspeeärrää jo aikamoinen tovi, Operaatio Nälkäpäivän ansiosta. Ihan mielellään sitä tällaisen keräyksen vuoksi ahkeroi ja väsää tiedotteita ja vie/tuo keräyslippaita. Eilen soitteli eräs paikallisradion toimittaja (jätti viestin vastaajaan) ollessani matkalla Tampereelle. Laitoin hänelle viestiä takaisin, että ottaa yhteyttä keräysvastaajaan. Saman tein Lahden Radion toimittajalle.

Sitähän tämä osaston tiedottajan "vakanssi" on: tehdä ja laittaa tiedotteita eteenpäin eri medioille ja kertoo, kuka osastosta tietää asioista kaikista parhaiten. No, kyllähän me keräysvastaavan (samalla pj) kanssa tiedämme melkein samat asiat, mutta roolissa pysyminen on tärketätä myös vapaa-ajalla. Ja itse hoidan kyllä mieluusti printtimedian - yhden kerran olen radiossa esiintynyt, ja saa jäädäkin vähäksi aikaa.


Osallistukaa Nälkäpäivään. Suomessa asiat ovat vielä toistaiseksi hyvin, muualla maailmassa näin hyvin ei ikinä tule menemään. On meidän velvollisuutemme auttaa. Itse en vielä tiedä, ehdinkö tonkan juureen - opiskelu kun haittaa vapaaehtoistyötä.

EDIT (18:00): Minusta tulee viherpeukalo - ainakin hetkeksi. Voitin eräästä kilpailusta krookuksen siemeniä ja tuollaisen kukkalapioko tuo on? Saa nähdä, mitä kukistani tulee. Toivon mukaan kauniita. Mutta sen näkee sitten ensi keväänä.


tiistaina, syyskuuta 18, 2007

Mukavaa, sateista viikkoa!

Eräs viestinnän opiskelijatoverini päätti sähköpostikirjoituksensa ko. otsikon mukaisesti: Mukavaa, sateista viikkoa! Vielä viidennen lukemiskerran jälkeenkin on vaikea oivaltaa kyseisen tervehdyksen taka-ajatus. Olemme kahtena edellisellä luentokerralla käsitelleet klassista logiikkaa.

Kuinka ollakaan, loppukaneetti ei ole mielestäni looginen. Miten viikko voi olla mukava, jos se on sateinen? Toki sillä olettamuksella, etten pidä sateesta? Mutta toisaalta, viikko voi olla mukava, vaikka sataa - toivotaan niin. Kiitos vaan xx toivotuksesta! En toivota samaa sinulle, vaan toivotan mukavaa, poutaista viikkoa ystäviesi seurassa (en muistanut tuota tervehdystä laittaa tämänpäiväisessä vastaussähköpostissa).


Viestintä on vaikea laji, jota hallitsee ainakin suuren gurumme Osmo A. Wiion viestinnän lait (laintaulu on kiinnitettynä, kunniapaikalla tietenkin, huoneeni ilmoitustaululla). Wiion ensimmäinen laki "Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu"
on ainakin viime aikoina käynyt tutuksi.

En ollut ennen eilisiltaa kuullut eräästä ystävästäni aikoihin. Sain tekstiviestin, jonka alku kuului: "Hei! Et nähtävästi ole saanut viestejäni:(" No, en ole saanut. Viestien perillemeno on ollut takkuista aikaisemminkin, nyt ilmeisesti x kappaletta tekstiviestejä soittelee harppuja bittitaivaassa. Kehoitin häntä vastausviestissä vaihtamaan operaattoria. Ja ei, en ole saanut vastausta.
Harmittaa ja vihastuttaa! Haluaisin olla hänen tavoitettavissaan, mutten nähtävästi ole - ties mitä asiaa hänellä on ollut. Toki hän on varmasti ihmetellyt, miksen vastaa - ainakin minun tietääkseni olen hänen kanssaan puhe- ja tekstiviestiväleissä. Lisäksi ihmetyttää, mistä moinen saattaa johtua? No, toisaalta vaihtoehtoiset viestinvälityskeinot ovat olleet hänen käytettävissään. Eiköhän me joskus nähdä, vaikka hänellä ja ehkä minullakin on hieman kiireitä. Kasvokkain on parempi puhua - heti lämpimän ja pitkäkestoisen halauksen jälkeen tietty!

Katsoin viimeinkin Bourne-sarjan kaksi aiempaa tekelettä (The Bourne Identity ja The Bourne Supremacy) dvd:llä - kolmannen (The Bourne Ultimatum) kävin katsomassa elokuvateatterissa. Hienoja tekeleitä - ainakin vauhtia riittää! Pitääpä hankkia omaksi. Monet ovat todenneet, että nämä ovat parempia kuin Bondit. Itse en lähtisi ko. linjalle, sillä Bond- ja Medusa -sarjalla on eroavaisuuksia. Ehkä nämä Bournet ovat maanläheisempiä (eli realistisempia) kuin Bondit. Suosittelen lainattavaksi joko kirjastosta tai leffavuokraamosta - vaikka mukavan, sateisen viikon iloksi!

Moby - Extreme Ways

<


lauantaina, syyskuuta 15, 2007

Pitoja, pendelöintiä ja puolalaisia futisfaneja

Tiistaista saakka olen ollut matkalla - enemmän tai vähemmän liikkeellä. Helsingistä kotiuduin torstai-alkuillasta ja perjantaina matka jatkui aamuviiden jälkeen Tampereelle. Tänään lauantaina oli vielä viiden tunnin viestinnän opinnot - onneksi Lahdessa. Huomenna voi pitkästä aikaa nukkua pitkään, sillä Stadion Hostellilla yöunet jäivät puolalaisfanien takia hieman vähiin - kannustushuutoja kuului pitkälle aamuyöhön saakka. Onneksi eivät voittaneet tuota Suomi-peliä.

"Kuntien pidot" sujuivat loistavasti. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhoja opiskelutovereita ja ennen muuta tutustua uusiin tovereisin - siis aivan mieletöntä porukkaa! Mistä kaikesta hauskasta olenkaan jäänyt paitsi? Näin myös liudan entisiä opiskelutovereita, jotka ovat siirtyneet/siirtymässä työelämään - miten tuo aika kulkeekaan niin nopeasti?! Halauksia tuli vaihdettua ja vierailukutsujakin esitettiin.

Tuli myös istuttua iltaa opiskelijatovereiden sekä toimittajakollegojen seurassa. Belge (jonka listalta voi suositella talon belgialaisia perunoita), Chaplin ja Vltava ovat suositeltavia paikkoja, joista viimeinen yllättävänkin siisti. Fiilistä laski hieman se, ettei Helsingissä asuvia kavereita juuri ollut mahdollista nähdä. Tai olisihan tuopillisille menoa voinut kysyä. No, seuraavan kerran sitten. Kyllähän se mieltä piristää - entisten ja nykyisten kavereiden tapaaminen.

EDIT: Niin, torstaina viimeistään löysin ainakin osavastauksen kysymykselle, onko Jumalaa olemassa? Näin metrossa erään todella hyvännäköisen opiskelijakaunokaisen haalareissa. Jumala liittyy tähän ainakin sillä tavalla, että hän oli ilmeisesti Helsingin yliopiston teologian ylioppilas. Naispapeista sitten myöhemmin, mutta kyllä - tätä paimenta haluaisin seurata. No joo..


tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Helsinki calling..

Operaatio Nälkäpäivän organisointi ja viestinnän opinnot ovat pitäneet kiireisinä. Sunnuntain ratoksi tuli kirjoiteltua myös esseetä. Ihan hyvällä mallilla, vaikka muutama kappale puuttuu. Ei kyllä uskoisi, että kahden opintoviikon kurssi aiheuttaa niin paljon työtä - tuntuu, että olen jo nyt kirjoittanut kolmen nopan arvoisesti. Gradullekin olen muutaman ajatuksen suonut, vaikka pitäisi siihenkin keskittyä kunnolla. *huokaus*

Tänään suuntaan nokkani jälleen kohti Helsinkiä ja Kuntamarkkinoita. Torstaihin asti olisi tarkoitus viettää aikaa pääkaupungissa. Toivottavasti näen joitakin kavereitani *wink*, jotka sielläpäin asustavat. Mitään suunnitelmia ei ole vielä vapaa-ajan käytön suhteen tehty. Mutta blogi todennäköisesti hiljenee vähäksi aikaa - varmuudella torstai-iltana taas uutta merkintää. Pitäisi ainakin muutama meemi tehdä..


perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Halauksia lihapiirakan ja valkoviinin kera, kiitos!

Minulla on toisinaan huono itsetunto. En ole komea, eikä äänessänikään ole kehumista. Tämä kaikki konkretisoitui ensimmäisellä kokous- ja neuvottelutaidon luennolla Tampereella - heti aamukahdeksalta. Meidän piti kukin vuorollaan pitää kolmen minuutin henkilökohtainen esittely videokameran edessä. Myöhemmin se esitys piti katsoa nauhalta - onneksi ei kaiken kansan edessä, vaan pienryhmässä. Luoja, miten ihmistä voikaan kiduttaa?! Harmittavasti videoesiintymiset eivät tuohon lopu, mutta minkäs teet?! Ajatella, joku vielä tunkee itsensä ao. kurssille vapaaehtoisena? Opettajakin oli hämmästyksissään..

Halaus - miten olinkaan unohtanut sen piristävän voiman?! Päiväni piristyi huomattavasti, kun sain viettää muutaman hetken vanhan opiskelutoverin seurassa ja kertoa/kysyä kuulumisia - toki toverillisen ja lämpimän halauksen kera, kaunotar kun oli kysymyksessä. Kyllä tuo herra x on todella onnenpekka, kun on tuollaisen aarteen löytänyt..

Harva meistä valkoviinin ystävistä nauttii sitä lihapiirakan ja nakkien kera - no, kerta se on ensimmäinenkin, ainakin minulla. Kiiruhtaessani Lahden junaan törmäsin erääseen toimittajakolleegaani. Painuimme suoraan ravintolavaunuun ja hän tarjosi hiukan huikopalaa (enhän ollutkaan syönyt mitään sitten aamuviiden). Nautin lihapiirakan kahdella nakilla höystettynä lasillisella 11,5% valkkaria - ah, mikä makuelämys! Juttelimme muun muassa kunnallisista asioista - niistä Parhaista tietenkin.

Ehdin olla kotosalla runsaan tunnin ajan, kun taas piti lähteä. Helsingin yliopiston viestinnän aineopinnot jatkuivat loogisella aiheella - logiikalla. Oli kiva ao.aineen opiskelutovereita -
suurimmalta osin kaunottaria tietenkin ja kysellä kesän kuulumisia. Vahdoimme myös mietteitä päivän aiheesta sekä tulevasta viestinnän oppihistorian tentistä. Olisihan tuo luento voinut kestää kauemminkin, mutta näemmehän taas ensi lauantaina.

Pitäisiköhän sitä lähteä nukkumaan - onhan tässä tullut oltua jo 16 tuntia hereillä. Jaloissakin hieman tuntuu, kun kengät olivat lähes koko päivän jalassa.

Luciano Pavarotti on poissa. It´s time to say goodbye, The Greatest Tenor of all time!



tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Ei yksinäinen unta saa..

Pitkästä aikaa ei uni tullut yöllä. Muutenkin oli huono fiilari koko eilisen päivän. En tiedä mistä taas kiikasti, ehkä ajattelin taas liikaa kaikkea (erityisesti opiskeluasioita). Yhden aikoihin olin aikeissa näpytellä eräälle ystävälleni viestiä, mutta en kehdannut häiritä. On se kumma - minua saa kyllä ystävät häätyytellä kellonajasta riippumatta (sanoinkin tämän eräälle ystävälleni, joka kerran oli aikeissa viestitellä yöllä). Noita ystäviä onkin ikävä, mutta ei voi mitään - välillä tällaisiakin päiviä - ja öitä.

Päivää piristi hieman taannoisesta esseestä saatu arvosana - professori antoi täyden eli viitosen. Ihan niin hyvää arvosanaa en odottanut, mutta hyvä näin. Tällä viikolla pitäisi saada tuo toinen kunnallisoikeuden essee valmiiksi ja lähetettyä - voi keskittyä kolmanteen, neljänteen ja x määrään esseitä. Tänään onneksi pääsee miettimään syntyjäsyviä saunan lauteille. Menisiköhän sitä myös uimaan?

Dido - Life for rent


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More