Ystävyydestä taas hiukan. Tuo pitkäaikainen ystäväni tuli käymään kaverin kyydissä Lahdessa ja toi Ystävänpäivän tervehdyksen. Kävimme ensin Robertsissa kahvilla ja sitten Memphisissä syömässä - ja tietysti punaviiniä palan painikkeeksi. Täytyy sanoa, että ko.paikan De Luxe-hampurilainen on todellakin nimensä arvoinen! Eipä siinä kolmessa tunnissa ihmeitä ehtinyt jutella, mutta jotain kuitenkin. Harmiteltiin Lahden huonoa elokuva-tarjontaa, jonka Helsinki hakkaa mennen tullen. No, sain sentään viettää aikaa ystäväni kanssa sekä viedä kotiin kukkasen (jonka hän oli minulle ostanut).
Piristys oli tarpeen, sillä eräs toisen ystäväni asiat huolettavat. Sitä jälleen haluaisi olla paikalla lohduttamassa. Onneksi lohduttajia löytyy ilman minua. Olemme olleet aika huonosti yhteyksissä viime aikoina, joten no, ehkä parempi näin. Mutta kyllä apua ja lohdutusta annetaan ilman muuta. Uskon, että hänen asiansa kääntyvät parhain päin - things are never quite the way they seem, my dear friend.
Huomenna taas viestintää aamusta pitkälle iltapäivään. Onneksi seuraavat kaksi viikonloppua ovat (näillä näkyminen) vapaita. Jossain vaiheessa pitäisi blogata karaokesta. Kyllä, luit oikein.
Piristys oli tarpeen, sillä eräs toisen ystäväni asiat huolettavat. Sitä jälleen haluaisi olla paikalla lohduttamassa. Onneksi lohduttajia löytyy ilman minua. Olemme olleet aika huonosti yhteyksissä viime aikoina, joten no, ehkä parempi näin. Mutta kyllä apua ja lohdutusta annetaan ilman muuta. Uskon, että hänen asiansa kääntyvät parhain päin - things are never quite the way they seem, my dear friend.
Huomenna taas viestintää aamusta pitkälle iltapäivään. Onneksi seuraavat kaksi viikonloppua ovat (näillä näkyminen) vapaita. Jossain vaiheessa pitäisi blogata karaokesta. Kyllä, luit oikein.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti