Ystävyydestä kolmannen kerran

Sain eräältä ystävältäni tällaisen ystävyysvalan.

Olen aina tukenasi:
Kun olet surullinen, juotan sinut humalaan ja autan juonittelussa sitä ihmispoloa vastaa, joka aiheuttaa sinulle huolia.
Kun tunnet tuskaa rinnassasi, nostan autosi pois päältäsi. Vaihdoit tietysti taas kesärenkaita sen naurettavan, kahden euron tunkin kanssa.
Kun hymyilet, tiedän, että selibaattisi on vihdoin ohi.
Kun elämä kauhistuttaa, kuvailen sinulle taukoamatta kuinka huonosti asiat todella voisivat olla.
Kun olet hämmentynyt, käytän sinulle puhuessani yksinkertaisia lauserakenteita ja lyhyitä sanoja.
Kun sairastat, pysyn kaukana sinusta. En halua tartuntaa.
Kun lennät pyllyllesi, en huolestu. Noin iso perse vaimentaa iskut hyvin.

Sain tämän ystävältä, joka on ollut ystävä enemmän kuin toiset ihmiset viime aikoina. Hänelläkään ei mene kovin hyvin, kohtalotoveri siis. En tiedä, joidenkin kohdalla tarkastaa tuota ystävyyden määritelmää. Viime Tiede-lehdessä kolumni ystävyydestä. Ystävä on ihminen, joka haluaa olla lähellä (siitähän ko.sana tulee).

Jobinpostia on viime aikoina tullut joka suunnalta, en viitsi tässä ruveta voivottelemaan - eivät asiat siitä parane. Täytyy vaan yrittää, päivä kerrallaan.

Posted in ELÄMÄ