Tämänvuotisesta Big Brotherista ei ole dramatiikkaa puuttunut. Kaksi kilpailijaa on jo lähetetty kotiin erinäisten tapahtumien seurauksena ja yksi on menettänyt halunsa jatkaa "loppuun asti", koska tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Tämä kyseinen kilpailija tuli mukaan kolmen viikoa aloitusvihellyksestä - ei ihme, ettei omaa paikkaa millään löydy. Kyyneleiltä ei ole vältytty. Vaikka tämä kilpailija on aikuinen ja ammatiltaan vielä opettaja, se ei poista hyväksymisen tunteen tarvetta. Halu kuulua ryhmään on voimakas ja läsnä niin kotona, harrastuksissa kuin työpaikallakin.
Ulkopuolisena olo ei ole mitään herkkua. Allekirjoittaneella on siitä jo kohtalainen kokemus, ulkopuolisena olemisesta siis. Ensin armeijassa piti vaihtaa yksikköä kesken kaiken ja vielä suhteellisen myöhään (p-kauden lopussa). Sitten yliopisto, jossa ulkopuolisena oleminen jatkuu vieläkin. Ensimmäiset kolme vuotta sitä jotenkin kesti, mutta sitten motivaatio opiskelua kohtaan kärsi mahalaskun. Kuulumattomuus ryhmään, "sisäpiiriin" - opiskelupaikkakunnalla asuviin, samanhenkisiin (eli ko.tieteitä opiskeleviin) ihmisiin oli ehkä vain yksi syy motivaation puutteeseen. Oli esimerkiksi rankkaa kuunnella kaikenlaisia etko- ja jatkojuttuja, kun ei päässyt koko bileisiin mukaan. Tiedän sentään, että jotkut olivat kaivanneet allekirjoittanutta. Se lohduttaa hieman, muttei silloin, kun kyyneleet tulevat.
Ulkopuolisena olemiseen ei totu koskaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti