Vain elämää, ei sen enempää..

Olipahan viime viikko! Taas muistutus siitä, että elämä aina muistaa muistuttaa, aina kun on liikaa luullut itsestään.

Viime tiistaina kävin Helsingissä erään foorumin tapaamisessa (ViVi 5/06). Tapaamani ihmiset olivat ihania ja aika kulki kuin siivellä syöden ja jutustellen (small talk:D). Todella parhain päivä pitkiin aikoihin. :)

Keskiviikkona sitten sain tietää lopullisesti, etten ollut tullut valituksi erään ylioppilaskunnan lehden toimittajaksi. Isku vyön alle ja parin päivän vitutus oli valmis. Olisihan sitä ollut mukava toimittaa lehteä kaksi seuraavaa vuotta ja ansaita vihdoin jotain "kunnon" palkkaakin. Jos olisin päässyt ko. lehteen, muutto Tampereelle (vihdoinkin!) olisi varmistunut. Mutta nyt taas ollaan takaisin lähtöruudussa.

Fiilikset perjantain erääseen lehtikoulutukseen ei olleet parhaimmat mahdolliset. Meinaisin jättää jopa illallisen väliin tyyliin "hei, en halua olla kenenkään kanssa tekemissä". Päivästä ja illasta tuli kuitenkin mahtava; mahtavaa, kun kavereita on ympärillä! :) Terkut Sadulle, Krissylle ja kumppaneille - kiitos! *halitus* Lauantaina fiilis oli vieläkin eufoorinen, vaikkakin väsynyt. Nukuin la-illalla ennen saunaa neljä tuntia..

Lauantai (ja sunnuntai). Päivä, joka jää Suomen historiaan sinivalkoisin kirjaimin. HARD ROCK HALLELUJA! Myönnän, että minulla ainakin oli varauksia ko. biisiin ja yhtyeeseen (Lordi)liittyen. Mutta loistavaa, mahtavaa ja ennen kaikkea hemmetin hyvä, että saimme uutta musiikkia Neuroviisuihin; ei niitä rakkaus/ero/ikävälauluja jaksa neljäävuosikymmentä kukaan! Niin ja Grattis Sverige! Vi tog guld IGEN! =)