Ihmeidentekijät

Ihmeitä ei synny, niitä tehdään. Tuo Kärppä-valmentaja Hannu Aravirran lanseeraama lentävä lause toteutui presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Jo ennen vaaleja oli selvää, että kisasta tulee kahden kauppa. Jännityksellä vaan odotettiin, onko se kaksikko Haavisto-Niinistö vai Väyrynen-Niinistö. Pekka ja Sauli sieltä seuloutuikin. Se oli kansan tahto.

Nämä ovat olleet ensimmäiset todella mielenkiintoiset presidentinvaalit pitkään aikaan. On puhuttu jytkyistä, vastajytkyistä, ilmiöistä, SoMe:sta ja ties mistä. Haavisto on tuonut todellisen vaihtoehdon "perinteisille ehdokkaille". Homo vihreä sivari ei ole jättänyt ketään kylmäksi: keskustelupalstat ja lehtien keskustelupalstat tarjoavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Ihmisten arvomaailma on koetuksella ja ennen kaikkea puntarissa - millaisen Suomen haluamme seuraavaksi kuudeksi vuodeksi? Kysymyksiä on enemmä kuin vastauksia: onko tullut aika uusiutua, aika saada suvaitsevuutta myös korkeimpaan valtiojohtoon, aika saada uudenlainen presidentti?

Itse olen ollut mukana näissä vaaleissa suuremmalla tunteella kuin koskaan. En ainoastaan jäsenkirjani takia, vaan sen takia, että Suomea olisi nyt saatava eteenpäin. Suvaitsevammaksi ja ennakkoluulottomaksi. Elämmehän jo 2010-lukua ja nähneet jo melkein kaiken. Kutsun kaikkia teitä, jotka ovat tähän valmiita, mukaan Haaviston vaalityöhön. Ihmeitä ei synny. Niitä tehdään.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Kaikki presidenttiehdokkaan miehet - ja naiset

Allekirjoittaneella oli mahdollisuus tutustua presidenttivaalikampanjaan oikein henkilökohtaisesti. Vihreiden presidenttiehdokas, kansanedustaja Pekka Haavisto saapui yhdessä nastolalaislähtöisen Fingerpori-piirtäjä Pertti Jarlan kanssa vierailulle Nastolaan viime lauantaina. Kuinka ollakaan, allekirjoittanut organisoi koko aamupäivän, joten puuhaa riitti ennen tilaisuutta: oli tilojen kysymistä, lehdistötiedotetta sun muuta. Tunnin vierailu vaati todellakin monen tunnin työ! Tilaisuudet sujuivat kuin rasvattu ja tuoreessa Nastola-lehdessäkin komeilee keskiaukeaman juttu ao. vierailusta. Tietenkin allekirjoittanut pääsi kuvaan, vaikka yritti pysyä ns. taustalla. Mielestäni palstatila heille, jotka sen ansaitsevat! Oli mukava tutustua niin Pekkaan kuin Perttiinkin. Pekan kanssa keskustelu sivusi politiikkaa, mutta Pertin kanssa puhuimme yllättäen Fingerporista. Nastolan jälkeen kaksikko suuntasi Lahteen. Päivä päättyi paikalliseen olutkuppilaan, Metroon, missä kaksikko sai viimein ottaa rennosti tuopillisen ja keskustella vapaamuotoisesti tavallisten ihmisten keskellä.

Presidenttiehdokas on puolueensa keulakuva ja hän on odotetusti aina esillä mainoksissa sekä lehtijutuissa. Mutta ehdokkaiden takana on mittava kampanjakoneisto. On paikallisia yhdistyksiä, yksityishenkilöitä, yrityksiä, muita yhteisöjä. Valitettavan usein yksittäisen "puurtajan" työpanos jää suurelta yleisöltä huomaamatta Kuitenkin ilman presidenttiehdokkaan miehiä ja naisia ei kampanjoinnista tulisi mitään. Tilaisuudet jäisivät järjestämättä ja esitteet jakamatta. Monet tekevät ehdokkansa eteen lähes ympärivuorokautista työtä, toiset jopa vapaaehtoisesti. Mutta kuten aiemmin totesin, itse annan mielelläni palstamillimetrit ehdokkaille, en esimerkiksi itselleni.

Kampanjan jälkeen, vaalisunnuntaina, on usein tyhjä ja jännittynyt olo. Pääseekö oma ehdokas toiselle kierrokselle tai tuleeko ylipäätään toista kierrosta? Itse toivoisin, että Pekka pääsee toiselle kierrokselle. Hän on erittäin miellyttävä, edustava ja kansainvälisesti kouliintunut persoona (ei poliitikko). Minua ei todellakaan haittaa, että hän on vihreä ja homo - siis vihreähomo. Elämme kuitenkin jo 2010-luvulla. Muissa maissa valtionpäämiehiksi hyväksytään seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva mies/nainen. Toivottavasti myös meillä. Menkää hyvät ihmiset äänestämään! Jos ette Pekkaa, niin sitten vaikka Paavoja. Niin tai naisia.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Joulurauhaa! *<:)

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Tämä on Big Brother!

BB-kausi 2011 kääntyy kohti loppuaan. Finalistit odottavat kärsimättöminä sunnuntaita, jolloin he yksi kerrallaan pääsevät kamerakäytävän kautta ulkomaailmaan. Takaisin kotiin. Kausi on ollut omasta mielestäni yksi parhaimmista. Erilaiset persoonat, mielenkiintoiset viikkotehtävät, lukuisat salatehtävät ja muutama rakkaustarina ovat pitäneet reilun kolmen kuukauden ajan allekirjoittaneen kuvaruudun ja netin äärellä. Kohta on jäähyväisten aika. Vaikka itseltäni 24/7 löytyy, en ole isoveikkaa hirveästi katsonut (muutakin elämää on, ihme kyllä) - en ainakaan alusta lähtien. Liimauduin kunnolla mukaan vasta karavaanaritehtävän aikana. 

Tosi-tv on aina kiinnostanut minua. Toki se on mukavaa ajankulua ja viihdettä, mutta formaatti kiinnostaa sen (sosiaali)psykologinen puolen takia. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten erilaiset, eri paikkakunnilta ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset pärjäävät keskenään valvovan silmän alla yli 90 päivää tiukan kontrollinen ja suorituspaineen alla. Toiset hyvin, toiset eivät ollenkaan. Kilahduksia, karkaamisia ja kateutta on esiintynyt lähes päivittäin. Erityisesti Taivas ja Helvetti -viikkotehtävä tarjosi erinomaisen psykologisen lähtökohdan: materialistinen kurjuus ja runsaus sekä sen eriarvoinen jakautuminen kun on läsnä myös jokapäiväisessä elämässä. Tehtävä toi esiin ihmisten hyvät ja huonot puolet. Haluttiin jakaa hyvinvointiaan toisille, toisaalta oltiin kateellisia ja haluttin varastaa. Viikkotehtävä jätti jälkensä kilpailijoihin: viikkoja myöhemmin ao. tehtävä otettiin esille, kun haluttiin korostaa, kuka on saanut ja mitä sekä miksi Salar häädettiin ao. viikkotehtävän tiimoilta katsojien toimesta.

BB-kausi alkoi maistumaan puulta suosikkini Stefanin (aka Eki, Faija, Daddy) pudottua dramaattisesti Tanjan vaihdettua hänet itsensä tilalle häätöäänestykseen voitettuaan oljenkorsikilpailun. Juontaja-Elinan piipahtaminen talossa oli kyllä omasta mielestäni oiva veto kauden piristämiseen, mutta hänen poistuessa komennukseltaan, alkoi homma taas olla nähty. Viimeistään eilen kansansuosikki Sebastianin pudottua kaikkien yllätykseksi leikistä kalkkiviivoilla, alkoi kausi viimeistään osoittamaan väsymisen merkkejä - niin minun kuin monien muiden mielestä. Ainakin mitä keskustelupalstoja on uskominen. Talon ainoa primus motor on ulkomaailmassa joko tuotannon masinoinnin tai katsojien kyllästymisen (hänen moraalisaarnoihinsa) seurauksena. Jäljellä olevista kilpailijoista suosikkini on Mikael. Hän on sellainen rento ihminen, jollainen itse haluaisin olla. Toki yh-äideille raha on tarpeen. Jos joku mameista, niin sitten Janica. Aidoin ihminen naisista ja varmasti tutustumisen arvoinen!

Menisinkö itse BB-taloon? En tiedä. Ehkä. Toisaalta olisi hyvä käydä tuntemassa se isoveikka-fiilis, joka taloon astuessaan tulee (kaikki tekeminen kuuluu/näkyy) ja mitata omia psykologia rajojaan. Toisaalta BB-taloon astuvan ihmisen tulee olla erityinen - joko ulkonäöltään, henkisiltä ominaisuuksiltaan tai viihdearvoltaan. Itse en koe olevani kovinkaan kiinnostava ihminen. Siis viihdeteollisuudelle kiinnostava. Sitähän BB:lla haetaan: kiinnostavia ja myyviä ihmisiä, joilla tehdään myös kauden päätyttyä rahaa. Vielä viikko, niin nähdään kenellä sitä rahaa tehdään.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Elvytys

Täällä taas. Tämän blogin päivitys on jostain syystä jäänyt. En tiedä miksi. Ehkä blogiväsymystä, kun tulee kirjoitettua tuonne toisaalle, ja toisaalle. Ja vielä toisaalle. Mutta yritetään näin kaamoksen ovella kirjoitella valaisevia tarinoita arkipäivän aherruksesta.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA. , ELÄMÄ

Lappi - yleistä

Ennen matkaani Lapista olivat mieleeni iskostuneet tunturit, porot ja loputon maantie. Olin aiemmin vieraillut siellä perheeni kanssa lukuisilla kesälomamatkoilla. Ilman siis, että pysähdyimme päivää/yötä pidemmäksi aikaa tai tutustuimme muuhun kuin leirintäalueen läheisyydessä oleviin kohteisiin. Siksi oli rentouttavaa ja todella mielenkiintoista tutustua Lappiin ja lappilaisiin vajaan viikon ajan. Pääasiallisena majapaikkakuntana oli Sodankylä, joka myös Pyssykylänä tunnetaan. Vierailin toki Pelkosenniemellä, graduasioissa ja Pyhällä sekä Luostolla noin kiertokäynninomaisesti. Paljon tuli koettua ja nähtyä. Sääkin suosi ja revontuletkin kipusivat taivaalle näyttämään kauneuttaan sekä lumoaan. Kerron seuraavissa merkinnöissä hieman viikostani, alusta aivan loppuun saakka.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Kotona taas

Olen palannut. Kaipaan unta, ruokaa ja lämpimiä ihmissuhteita. Viikon verran tuli oltua reissun päällä. Käväisin Lapissa huvi- ja hyötymatkalla - moikkaamassa erästä ystääni ja hakemassa gradumateriaalia. Yhteensä 1801 raide- ja parisensataa linja-autokilometriä. Yli 22 tuntia matkustamista julkisilla. Eilinen ja tämä päivä meni palautessa, ehkä huomenna saa hieman tekstiäkin matkasta. Ja tunnelmakuvia. On totuteltava taas tähän etelään, sen menoon ja ihmisiin. Lapissa kun kaikki on toisin. Kaikki.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Happy birthday?

Vanhemisessa ei ole mitään hyvää. En siis toisin sanoen ymmärrä, miten jotkut voivat nauttia syntymäpäiväjuhlista. Itse en ole moisia viettänyt moneen aikaan. 

Mutta pitäähän sitä jotenkin juhlistaa. Varsinaisena merkkipäivänä toki söin tuollaisen kermadonitsin ja join kuumaa kaakaota-onhan helmikuussa aina kylmä. Pari korttiakin tuli, hyvä niin. Tällä hetkellä olisin Helsingissä katsomassa ystäväni kanssa elokuvaa ja sen jälkeen olisimme juoneet kuohujuomaa. Mutta tämä jatkuva nuha pitää sisätiloissa. Harmi, mutta elämä, se on. 

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Paitaa ja pakkasta

Viime viikolla sain postissa uuden t-paidan. Ihan niin kuin niitä paitoja ei ole jo ihan riittävästi. Mutta hieno kun mikä, vai mitä? Pakkasta riittää. Pohjoisen reissu on laitettu ns. jäihin (heh!), koska Sodankylässä on ollut sellaisia -37C:n pakkasia. Eihän ulkoilusta tule tuolla kelillä mitään. Mutta toivossa on hyvä elää, jotta maaliskuun ensimmäinen viikko menee pohjoisissa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Kortit kertovat..

Huomenna on ystävänpäivä. Sain kortit postiin ennätysajassa, eli jo viime keskiviikkona. Ajattelin kerrankin ylittää itseni, enkä siis jättää kortteja viime tippaan - kuten joulukorteilla on tapana. Alkuun hämmästelin suurta postimerkkiuudistusta, jossa siis merkit jaetaan ykkös- ja kakkosluokan merkkeihin. Ykkösellä posti on perillä pääsääntöisesti seuraavana arkipäivänä ja kakkosella 2-3 päivän päästä postituksesta. Vaan kyllä ne 2lk:n postikin oli perillä heti seuraavana päivänä - ja ykköstä halvelmmalla. Yllätys sinänsä. No, pääasia että ovat perillä! :)

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Vaatteet on mun aatteet

Alennusmyynneistä tuli tehtyä järkiostoksia. Kerrankin. Ensin Catmandoo-lasketteluhousut (vaikken harrastakaan) 80 eurolla (sh. 150e) ja sitten kahdet kengät. Viking Gore Tex -kengät 78 euroa ja sisätöppöset 10 eurolla. Nyt tarkenee.

Tuo vaatteitten osto on tuskaa. Sovittaminen on asia sinänsä, mutta sitten nuo vaatemerkit. On Haltia, Catmandoota, Icepeakiä. 80-luvulla sinut olisi varmasti leimattu jupiksi, mikäli sinulla sattui olemaan Luhta-takki päällä. Nyt minullakin on moinen, eikä tuo katseita kerää sen kummemmin. Vaikkei tietty merkki olekaan se must-juttu, mutta kyllä se tietyn leiman sinuun antaa - jos siis kuljet Haltissa, Jack Wolfskinissä tms. kuin ns. merkittömissä kuteissa. Itse en haluaisi leimautua tietyn merkin kantajaksi, mutta on hieman pakko. Enää vaatteet eivät ole niin aatteita, kuin silloin ennen. Maailma muuttu, Eskoseni.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Varis..eikun Vares

Uusin Vares-elokuva. Mitäpä siitä voi sanoa. Pidin toki, vaikken ole Varekseen liiemmin tutustunut edes Juha Veijosen aikana. Antti Reini on minulle melko tuntematon näyttelijä, mutta veti roolinsa hienosti. Outi Mäenpää ja Anu Sinisalo tekivät myös kelpo roolityön. Samaa ei voi sanoa Jasper Pääkkösestä - räikeää ylinäyttelemistä, kuten aina. Lisäksi elokuvassa oli monia turhiakin näyttelijöitä, kuten Mikko Leppilampi. Ei millään pahalla. Reijo Mäkikin vilahteli cameo-roolissa, olkaahan tarkkoina!

Elokuvan tempo olisi saanut olla kestävämpi. Nyt alku oli sellaista hakemista, keskivaiheilla todella hyvää menoa ja meininkiä, mutta loppuvaiheessa taas, kotimaisen elokuvan tyyliin, tunnelma latistui. Silti juonenkulku oli hyvää ja ajoittain jopa kansainvälistä tasoa (välillä tuli Morse mieleen Vareksen ajatuksenjuoksua seuratessa) ja Turkukin esittäytyi edukseen. Bondimaisuutta riittää niin alkutunnarissa kuin replikoinnissakin. Kauneuttakin riittää aina strippareista kuuman pimun alusasuihin. Silti tai juuri siksi ihan kelpo tekele. ***

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA

Uudet ja vanhat kujeet

Uusivuosi ja uudet kujeet sekä hieman entisetkin. Ainakin blogin ulkonäkö muutui hieman. Edellinen muutos olikin vuosi sitten, joten jo oli aikakin. Lupaan, että päivitän blogiani hieman tunnollisemmin. En tosin tiedä, mistä haluatte lukea. Muutama uusi lukija on toivottavasti ilmaantunut, kiitos jo heille etukäteen! Itse olen tutustunut muutamiin uusin blogeihin ja sitä kautta uusien ihmisten ajatusmaailmaan. Olisi kiva nähdä joskus nykyisiä ja miksei uusia lukijoita. En ole koskaan blogimiiteissä pyörinyt, ei sillä. Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aina!

Uusivuosi on haastava ainakin opintojen suhteen. Gradu odottaa hyvä tekijäänsä ja se varsinainen uudenvuodenlupaus onkin saattaa se valmiiksi viimeistään kesällä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Asioita minusta

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:

1. Myöhästymistä. Täsmällisyys on kuninkaitten kohteliaisuutta. Jos myöhästyy, niin sopii sitten pyytää anteeksi odotuttamista. Toki force majure on aina ymmärrettävä ja sallittuakin.
2. Tahdittomuutta. Aina pitää olla tilannetajua.
3. Saituutta. Rikas kun ei anna edes sitäkään vähää, mitä köyhä antaa omistaan.
4. Päättämättömyyttä. Sorrun tähän itsekin, mutta vihaan sitä silti.
5. Maksakastiketta, sillä etenkin se haju on vaan niin hyi yök!
6. Snobbailua / diivailua
7. Toisen ihmisen hyväksikäyttämistä
8. Välinpitämättömyyttä
9. Sotaa ja muutenkin väkivaltaa. No, olen vannonut puolustavani isänmaata asein ja nyrkein ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mutta asiat voidaan hoitaa ilman toisen ihmisen satuttamistakin.
10. Älyni tai muiden ominaisuuksieni aliarvioimista

YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:

1. Päättämättömyys (olen ostanut mäkkiä viimeiset puoli vuotta:D)
2. Aikaansaamattomuus
3. Vapaaehtoisuus (mukana melkein sen seitsemässä järjestössä)
4. Toisaalta Introverttiys (pohdin asioita joka näkökulmasta ennen päätöksentekoa), toisaalta extroverttiys (viihdyn toisinaan ihmisten seurassa)
5. Huolehtiva
6. Herkkä
7. Flirttiys
8. Taipumus tehdä asiat omalla tavallani
9. Joskus helpostikin periksiantava

KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:

1. Älykkyys
2. Hyvä kielioppi (kieliopin korjailusta kanssaihmiset ärsyyntyvät:P)
3. Liikunnallisuus/urheilullisuus
4. Huomioonottaminen
5. Musikaalisuus (vaikken itse mitään soita (paitsi suutani), niin hyvää livemusiikkia on aina ihana kuunnella..
6. Ruoanlaittotaito. Mikään ei voita kunnon kotiruokaa.
7. Luonnonläheisyys
8. Uskallus olla oma itsensä ja uskallus osoittaa tunteensa

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:

1. Saisin graduni valmiiksi määräaikaan mennessä (toukokuun lopusta on ollut puhe - niin varmaan:D)
2. Näkisin muutamaa ihmistä useammin
3. Ettei ensi vuonna tapahtuisi suuria luonnonmullistuksia (tulvia jne.)
4. Toimeentuloni olisi turvattu ensi vuonna
5. Etten sairastuisi vakavasti (eikä kukaan läheisistäni sairastuisi)
6. Että Liverpool menestyisi edes Eurooppa-liigassa..
7. Joku blogiystävistäni vastaisi tähän samaan "kyselyyn".

KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:

1. Käyn vessassa
2. Keitän teetä
3. Katson vallitsevan säätilan ikkunasta
4. Luen lehden / avaan teksti-tv:n tai tietokoneen
5. Muut aamutoimet (aamiainen yms.)
6. Makoilen vielä sängyssä (sen pari minuuttia) ennen lopullista heräämistä
 
VIISI IHMISTÄ KETKÄ TIETÄVÄT ENITEN MURHEITASI?

1. Salablogiani lukevat ihmiset
2. Tätä blogia lukevat ihmiset
3. 13 vuotta ystävänäni ollut P
4. Jumala (no, harvoin rukoilen, mutta kuitenkin..)
5. Äiti (yleiset murheet)

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:

1. Netti opiskelun ja pätkätöiden takia
2. Televisio
3. Matkapuhelin (tällä hetkellä N95)
4. Kello viiden tee maidolla kiitos (tosin jos olen ns. maastossa, niin se jää usein juomatta)

KOLME KAUNEINTA ASIAA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU:
Jaa, milloin minulle on mitään kaunista sanottu..

1. Sinulla on kaunis hymy..
2. Olet sitten hyvä kirjoittamaan..
3. Sinä olet ihanan rehellinen..

KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:

1. Vakavaa sairautta..
2. Se, etten voisi enää kirjoittaa mitään..

YKSI TUNNUSTUS:


Jennifer Aniston on ihana. Hänellä on ihanat silmät ja ihanat hiukset. Piste. <3

Read the rest of this entry »

Posted in YLEINEN

Rakastuminen on kangastusta vaan

Mikäli olette joskus olleet rakastuneita ja pettyneet siinä pahasti, niin kanadalainen Kangastuksia (Les amours imaginaires) on juuri sinun elokuvasi. Kangastuksia rakentuu kolmen päähenkilön varaan. Hetero Marie (Monia Chokri) ja homoseksuelli Francis (elokuvan ohjaaja Xavier Dolan) ovat ystävyksiä, jotka kilpailevat nuoren taitelijan, Nicolaksen (Niels Schneider) huomiosta. Rakkaudessa lukemattomat kerrat pettyneet Marie ja Francis yrittävät kaikin keinoin varastaa flirttiä rakastavan Nicon itselleen - jopa ystävyyden kustannuksella. Soidinmenot ovat välillä koomistakin katseltavaa, mutta mitäpä emme tekisi saadaksemme tietyn ihmisen itsellemme? Tarina kulminoituu viikonloppureissuun Nicon sukulaisen mökillä. Rakastuminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin rakastaminen.

Elokuvakerrontaa vievät eteenpäin "tavallisten ihmisten" rakastumistarinat. Jokainen katsoja varmasti ammentaa oman tarinansa kertomusten joukosta. Rakkaus - rakastaminen on yleismaailmallista kansalaisuudesta riippumatta. Tarina on soljuvaa ja näyttelijätyöltään kiitettävää. 21-vuotias Dolan on jäljitellyt työssään eräitä aikakautemme mestariohjaajista. Ja kenties ranskalaisen elokuvan tyyliin tricolourin värit näkyvät voimakkaina - aivan kuten oma Renny Harlinimme käyttää Suomen lipun värejä omissa tuotannoissaan. Elokuvamusiikista mieleen jää parhaiten Dalidan Bang Bang, joka on käännösversio Kill Bill vol.1 -rainassakin kuullusta Nancy Sinatran alkuperäisversiosta. Biisi ja sen sanat kuvaavat hyvin sitä tuskaa, jonka toiselle ihmiselle kelpaamattomuus aiheuttaa. Allekirjoittanut herkistyi ainakin viulujen kauniiseen sointiin..

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA

Jo joutui armas aika..eikun joulu..eiku ei ihan vielä..

Jouluvalmistelut alkavat olla pikkuhiljaa voiton puolella. Sain joulukortit matkaan tänään. Perinteiseen tapaan niihin tulee (toivottavasti) seimikaupunki Lahden erikoisleima. Pyrin aina lähettämään jotain erityistä joulukorttien kera - joko sellaisia pieniä tarroja tai sitten ao. leima. Joululahjat on melkein kaikki hommattu. Isälle olisi vielä jotain keksittävä. Joku sellainen tupakanpoltonlopetuslaite tai vastaava..Itse en kai muuta halua, kuin terveyttä ja voimia graduiluun. Tänään viimeksi eräs ystäväni toverini kysyi gradun vointia. Kohta painatan lehdistötiedotteen graduvaihteista. Niin - se ei vielä ole valmis. Ehkä ensi jouluna. Ensin tuo viestinnän cumu valmiiksi..

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Kaksi kaupunkia

Päättyneellä viikolla piipahdin kahdessa minulle rakkaassa kaupungissa. Torstaina kävin Tampereella moikkaamassa erästä opiskelijatoveria pitkästä aikaa sekä ihmettelemässä yliopistoalueen remontteja. Päätalon alakerta tenttisaleineen on aika kovan myllerryksen kohteena ja Pinnin puolellakin Cafe Pinni sekä yksi hisseistä on remontin alla. Aktiiviaikanani (siis silloin, kun kävin kampuksella viikoittain) ei näin laajoja remontteja ollut - tosin silloin rakennettiin Pinni B ja Linna. Niin se aika vaan vierähtää. Yliopisto ei oikein enää tunnu omalta, johtuen kai siitä, että graduvaihe on alkanut, eikä kampuksella tule vierailtua lähes joka kuukausikaan. Perjantaina oli vuorossa luminen Helsinki. Puheet lumenmäärästä osoittautuivat todeksi. Linja-autoilla ja ratikoilla oli vaikeuksia päästä sujuvasti liikennöimään, mutta onnistuin kuitenkin käväisemään Eirassa ja Kalliossa. Käveleminen puolihangessa (kun eihän niitä kaikkia katujakaan ole aurattu) tuottaa vaikeuksia. Pyörätuolilaisille (satun tuntemaan muutaman helsinkiläisen liikuntarajoitteisen) asiointikelit ovat suorastaan mahdottomat! Sympatiat ovat heidän puolellaan.

Pohdin jälleen suhdettani ao. kaupunkeihin. Tampere on ollut koulutuksellinen ja osin harrastuksellinen kehto, kun taas Helsingissä on pätkätyöt ja ystävät/kaverit. Tampere on kyllä ihana kaupunki ja siellä vierailisi kyllä useamminkin, mutta se on auttamatta hieman hankalan matkan päästä kotikunnastani. Manseen matkaan sen pari tuntia, kun taas Helsinkiin pääsen alle tunnissa oikorataa pitkin. Ehkä kuitenkin Helsinki on se tuleva asuinpaikka, kun taas Tampereella käydään harvemmin. Tosin pääkaupunkiseutu on kalliimpaa elinkustannuksiltaan kuin Tampere, mutta toisaalta Helsingistä käsin olisi vaivattomampi kulkea nykyiselle kotiseudulle kuin Tampereelta. Eihän tuo pari tuntia olisi mitään, mutta.. No, saa nähdä mistä se kissa lopulta nahan repii (eli missä asun vuoden kuluttua).

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ

Kulttuuria ja kunniaa

Tässä päivänä muutamana luovuin balettineitsyydestäni. En kuuna päivänä olisi mennyt balettiin, ellei siihen olisi tarjoutunut oiva tilaisuus ja vieläpä klassikkojen klassikko: Joutsenlampi (Suomen kansallisbaletti teki vierailuesityksen Tampere-taloon; kaikki kolme esitystä olivat loppuunmyydyt). Jos ao. esityksen balettiosuudet olivat henkeäsalpaavat, niin eniten minua miellytti baletin musiikki (Tampereen filharmonia). Tietysti lempikohtaus oli pienten joutsenten tanssi, joka keräsikin raikuvat aplodit - syystäkin! Kyllä ne ammattilaiset osaavat tuon baletinkin. Itse olen ollut mukana ainoastaan näytelmissä lukioaikoinani, mutta jäänyt jo "eläkkeelle". Tiedä, uskaltaisiko lavalle enää noustakaan. No, mutta seuraavaksi oopperaneitsyys pitäisi saada luovutettua..

Jos on kulttuuria saatu, niin myös kunniaa. Yllätyin hieman, kun spr:n paikallisosaston syyskokouksessa minulle lyötiin kouraan spr:n ansiomerkki ja kunniakirja. Onhan tässä yli 10 vuotta oltu mukana toiminnassa, mutta vapaaehtoisjärjestö kun on kyseessä, niin ihan pyyteettömästi ja todellakin vapaaehtoisesti. Luottamustoimissa (piirihallitus ja järjestön valtuusto) ovat viime vuodet kuluneet. Mieli tekee myös jälleen ns. kentälle, siis ea-päivityksiin tms. papereiden pyörittämisen jälkeen. Saa nähdä. EA1-kurssi olisi ainakin käytävä uudelleen (nolottaa sanoa ääneen, että kortti on mennyt vanhaksi) lähiaikoina.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Ne suuret suunnitelmat..

..tuntuvat aina kariutuvan. Tällä hetkellä ihanneolosuhteissa olisin ollut Helsingissä nauttimassa SVAL:n seminaarista (ja seminaarin antimista) jääden yöksi, sillä ELK:n marrastapaaminen/pikkujoulut ovat huomenna Sport Academyssa. Helsingistä sitten sunnuntai-aamuna kohti Tamperetta ja SPR:n Hämeen piirin kokousta. Kysyin jo yhtä sohvapaikkaa, mutta se oli jo varattu. Olisihan muutama ehdokas, jolle voisin soittaa - taidan jättää tekemättä. En tahdo olla vaivaksi kenellekään - erityisesti naispuolisille ystävilleni. Se kun on aina hieman niin ja näin mennä naispuoliselle ystävälle yöksi. Vaikka ne rajat vedetään johonkin. Elämä on.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA

Alku aina hankalaa

Tämä varsinainen blogini on jäänyt hieman vähälle huomiolle., pahoittelut siitä. Tähän ovat vaikuttaneet erinäiset kiireet pätkätöistä harrastuksiin. Mutta yritetään taas elyttää tätäkin blogia. 

Kiireitä tosin riittää tästä eteenpäin, sillä graduni on "tekeillä" - siitä on muodostumassa kivi kengässä. Muutamat työpaikat ovat menneet sivusuun graduni tekemättömyyden takia. No, olisihan se hienoa saada tavoiteaikaan gradu tehtyä (15.5.2011). Aineistoa on kerätty ja kohta alkaa sen lukeminen/tieteellinen tarkastelu. Gradun lisäksi olisi tehtävä viestinnän cumu Helsinkiin (viestinnän oppihistoria on vielä tekemättä - suoritan sen esseellä). Kirjoitettavaa siis riittää ilman blogiakin. Mutta kai sitä vapaampaakin kirjoittamista tarvitaan, jotta pysyy tämä kirjallinen ilmaisu monipuolisena. 

Mutta kuten gradussa, niin myös blogiteksteissä aloitus on pitkän tauon jälkeen hankalaa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin seurata vaatimatonta blogiani. Osa teistä tosin on kärryillä ajankohtaisista asioistani facebookin avulla. Mutta yritän parhaani mukaan palvella myös heitä, jotka eivät ole naamakirjakavereitani.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA