lauantaina, maaliskuuta 19, 2011

Lappi - yleistä

Ennen matkaani Lapista olivat mieleeni iskostuneet tunturit, porot ja loputon maantie. Olin aiemmin vieraillut siellä perheeni kanssa lukuisilla kesälomamatkoilla. Ilman siis, että pysähdyimme päivää/yötä pidemmäksi aikaa tai tutustuimme muuhun kuin leirintäalueen läheisyydessä oleviin kohteisiin. Siksi oli rentouttavaa ja todella mielenkiintoista tutustua Lappiin ja lappilaisiin vajaan viikon ajan. Pääasiallisena majapaikkakuntana oli Sodankylä, joka myös Pyssykylänä tunnetaan. Vierailin toki Pelkosenniemellä, graduasioissa ja Pyhällä sekä Luostolla noin kiertokäynninomaisesti. Paljon tuli koettua ja nähtyä. Sääkin suosi ja revontuletkin kipusivat taivaalle näyttämään kauneuttaan sekä lumoaan. Kerron seuraavissa merkinnöissä hieman viikostani, alusta aivan loppuun saakka.


torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Kotona taas

Olen palannut. Kaipaan unta, ruokaa ja lämpimiä ihmissuhteita. Viikon verran tuli oltua reissun päällä. Käväisin Lapissa huvi- ja hyötymatkalla - moikkaamassa erästä ystääni ja hakemassa gradumateriaalia. Yhteensä 1801 raide- ja parisensataa linja-autokilometriä. Yli 22 tuntia matkustamista julkisilla. Eilinen ja tämä päivä meni palautessa, ehkä huomenna saa hieman tekstiäkin matkasta. Ja tunnelmakuvia. On totuteltava taas tähän etelään, sen menoon ja ihmisiin. Lapissa kun kaikki on toisin. Kaikki.


lauantaina, helmikuuta 26, 2011

Happy birthday?

Vanhemisessa ei ole mitään hyvää. En siis toisin sanoen ymmärrä, miten jotkut voivat nauttia syntymäpäiväjuhlista. Itse en ole moisia viettänyt moneen aikaan. 

Mutta pitäähän sitä jotenkin juhlistaa. Varsinaisena merkkipäivänä toki söin tuollaisen kermadonitsin ja join kuumaa kaakaota-onhan helmikuussa aina kylmä. Pari korttiakin tuli, hyvä niin. Tällä hetkellä olisin Helsingissä katsomassa ystäväni kanssa elokuvaa ja sen jälkeen olisimme juoneet kuohujuomaa. Mutta tämä jatkuva nuha pitää sisätiloissa. Harmi, mutta elämä, se on. 


lauantaina, helmikuuta 19, 2011

Paitaa ja pakkasta

Viime viikolla sain postissa uuden t-paidan. Ihan niin kuin niitä paitoja ei ole jo ihan riittävästi. Mutta hieno kun mikä, vai mitä? Pakkasta riittää. Pohjoisen reissu on laitettu ns. jäihin (heh!), koska Sodankylässä on ollut sellaisia -37C:n pakkasia. Eihän ulkoilusta tule tuolla kelillä mitään. Mutta toivossa on hyvä elää, jotta maaliskuun ensimmäinen viikko menee pohjoisissa.


sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Kortit kertovat..

Huomenna on ystävänpäivä. Sain kortit postiin ennätysajassa, eli jo viime keskiviikkona. Ajattelin kerrankin ylittää itseni, enkä siis jättää kortteja viime tippaan - kuten joulukorteilla on tapana. Alkuun hämmästelin suurta postimerkkiuudistusta, jossa siis merkit jaetaan ykkös- ja kakkosluokan merkkeihin. Ykkösellä posti on perillä pääsääntöisesti seuraavana arkipäivänä ja kakkosella 2-3 päivän päästä postituksesta. Vaan kyllä ne 2lk:n postikin oli perillä heti seuraavana päivänä - ja ykköstä halvelmmalla. Yllätys sinänsä. No, pääasia että ovat perillä! :)


perjantaina, tammikuuta 28, 2011

Vaatteet on mun aatteet

Alennusmyynneistä tuli tehtyä järkiostoksia. Kerrankin. Ensin Catmandoo-lasketteluhousut (vaikken harrastakaan) 80 eurolla (sh. 150e) ja sitten kahdet kengät. Viking Gore Tex -kengät 78 euroa ja sisätöppöset 10 eurolla. Nyt tarkenee.

Tuo vaatteitten osto on tuskaa. Sovittaminen on asia sinänsä, mutta sitten nuo vaatemerkit. On Haltia, Catmandoota, Icepeakiä. 80-luvulla sinut olisi varmasti leimattu jupiksi, mikäli sinulla sattui olemaan Luhta-takki päällä. Nyt minullakin on moinen, eikä tuo katseita kerää sen kummemmin. Vaikkei tietty merkki olekaan se must-juttu, mutta kyllä se tietyn leiman sinuun antaa - jos siis kuljet Haltissa, Jack Wolfskinissä tms. kuin ns. merkittömissä kuteissa. Itse en haluaisi leimautua tietyn merkin kantajaksi, mutta on hieman pakko. Enää vaatteet eivät ole niin aatteita, kuin silloin ennen. Maailma muuttu, Eskoseni.


torstaina, tammikuuta 13, 2011

Varis..eikun Vares

Uusin Vares-elokuva. Mitäpä siitä voi sanoa. Pidin toki, vaikken ole Varekseen liiemmin tutustunut edes Juha Veijosen aikana. Antti Reini on minulle melko tuntematon näyttelijä, mutta veti roolinsa hienosti. Outi Mäenpää ja Anu Sinisalo tekivät myös kelpo roolityön. Samaa ei voi sanoa Jasper Pääkkösestä - räikeää ylinäyttelemistä, kuten aina. Lisäksi elokuvassa oli monia turhiakin näyttelijöitä, kuten Mikko Leppilampi. Ei millään pahalla. Reijo Mäkikin vilahteli cameo-roolissa, olkaahan tarkkoina!

Elokuvan tempo olisi saanut olla kestävämpi. Nyt alku oli sellaista hakemista, keskivaiheilla todella hyvää menoa ja meininkiä, mutta loppuvaiheessa taas, kotimaisen elokuvan tyyliin, tunnelma latistui. Silti juonenkulku oli hyvää ja ajoittain jopa kansainvälistä tasoa (välillä tuli Morse mieleen Vareksen ajatuksenjuoksua seuratessa) ja Turkukin esittäytyi edukseen. Bondimaisuutta riittää niin alkutunnarissa kuin replikoinnissakin. Kauneuttakin riittää aina strippareista kuuman pimun alusasuihin. Silti tai juuri siksi ihan kelpo tekele. ***


maanantaina, tammikuuta 10, 2011

Uudet ja vanhat kujeet

Uusivuosi ja uudet kujeet sekä hieman entisetkin. Ainakin blogin ulkonäkö muutui hieman. Edellinen muutos olikin vuosi sitten, joten jo oli aikakin. Lupaan, että päivitän blogiani hieman tunnollisemmin. En tosin tiedä, mistä haluatte lukea. Muutama uusi lukija on toivottavasti ilmaantunut, kiitos jo heille etukäteen! Itse olen tutustunut muutamiin uusin blogeihin ja sitä kautta uusien ihmisten ajatusmaailmaan. Olisi kiva nähdä joskus nykyisiä ja miksei uusia lukijoita. En ole koskaan blogimiiteissä pyörinyt, ei sillä. Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aina!

Uusivuosi on haastava ainakin opintojen suhteen. Gradu odottaa hyvä tekijäänsä ja se varsinainen uudenvuodenlupaus onkin saattaa se valmiiksi viimeistään kesällä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


tiistaina, joulukuuta 21, 2010

Asioita minusta

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:

1. Myöhästymistä. Täsmällisyys on kuninkaitten kohteliaisuutta. Jos myöhästyy, niin sopii sitten pyytää anteeksi odotuttamista. Toki force majure on aina ymmärrettävä ja sallittuakin.
2. Tahdittomuutta. Aina pitää olla tilannetajua.
3. Saituutta. Rikas kun ei anna edes sitäkään vähää, mitä köyhä antaa omistaan.
4. Päättämättömyyttä. Sorrun tähän itsekin, mutta vihaan sitä silti.
5. Maksakastiketta, sillä etenkin se haju on vaan niin hyi yök!
6. Snobbailua / diivailua
7. Toisen ihmisen hyväksikäyttämistä
8. Välinpitämättömyyttä
9. Sotaa ja muutenkin väkivaltaa. No, olen vannonut puolustavani isänmaata asein ja nyrkein ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mutta asiat voidaan hoitaa ilman toisen ihmisen satuttamistakin.

10. Älyni tai muiden ominaisuuksieni aliarvioimista

YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:

1. Päättämättömyys (olen ostanut mäkkiä viimeiset puoli vuotta:D)
2. Aikaansaamattomuus
3. Vapaaehtoisuus (mukana melkein sen seitsemässä järjestössä)
4. Toisaalta Introverttiys (pohdin asioita joka näkökulmasta ennen päätöksentekoa), toisaalta extroverttiys (viihdyn toisinaan ihmisten seurassa)
5. Huolehtiva
6. Herkkä
7. Flirttiys
8. Taipumus tehdä asiat omalla tavallani
9. Joskus helpostikin periksiantava

KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:

1. Älykkyys
2. Hyvä kielioppi (kieliopin korjailusta kanssaihmiset ärsyyntyvät:P)
3. Liikunnallisuus/urheilullisuus
4. Huomioonottaminen
5. Musikaalisuus (vaikken itse mitään soita (paitsi suutani), niin hyvää livemusiikkia on aina ihana kuunnella..
6. Ruoanlaittotaito. Mikään ei voita kunnon kotiruokaa.
7. Luonnonläheisyys
8. Uskallus olla oma itsensä ja uskallus osoittaa tunteensa

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:

1. Saisin graduni valmiiksi määräaikaan mennessä (toukokuun lopusta on ollut puhe - niin varmaan:D)
2. Näkisin muutamaa ihmistä useammin
3. Ettei ensi vuonna tapahtuisi suuria luonnonmullistuksia (tulvia jne.)
4. Toimeentuloni olisi turvattu ensi vuonna
5. Etten sairastuisi vakavasti (eikä kukaan läheisistäni sairastuisi)
6. Että Liverpool menestyisi edes Eurooppa-liigassa..
7. Joku blogiystävistäni vastaisi tähän samaan "kyselyyn".

KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:

1. Käyn vessassa
2. Keitän teetä
3. Katson vallitsevan säätilan ikkunasta
4. Luen lehden / avaan teksti-tv:n tai tietokoneen
5. Muut aamutoimet (aamiainen yms.)
6. Makoilen vielä sängyssä (sen pari minuuttia) ennen lopullista heräämistä
 

VIISI IHMISTÄ KETKÄ TIETÄVÄT ENITEN MURHEITASI?

1. Salablogiani lukevat ihmiset
2. Tätä blogia lukevat ihmiset
3. 13 vuotta ystävänäni ollut P
4. Jumala (no, harvoin rukoilen, mutta kuitenkin..)
5. Äiti (yleiset murheet)

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:

1. Netti opiskelun ja pätkätöiden takia
2. Televisio
3. Matkapuhelin (tällä hetkellä N95)
4. Kello viiden tee maidolla kiitos (tosin jos olen ns. maastossa, niin se jää usein juomatta)

KOLME KAUNEINTA ASIAA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU:
Jaa, milloin minulle on mitään kaunista sanottu..


1. Sinulla on kaunis hymy..

2. Olet sitten hyvä kirjoittamaan..
3. Sinä olet ihanan rehellinen..

KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:


1. Vakavaa sairautta..
2. Se, etten voisi enää kirjoittaa mitään..

YKSI TUNNUSTUS:



Jennifer Aniston on ihana. Hänellä on ihanat silmät ja ihanat hiukset. Piste. <3




perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Rakastuminen on kangastusta vaan

Mikäli olette joskus olleet rakastuneita ja pettyneet siinä pahasti, niin kanadalainen Kangastuksia (Les amours imaginaires) on juuri sinun elokuvasi. Kangastuksia rakentuu kolmen päähenkilön varaan. Hetero Marie (Monia Chokri) ja homoseksuelli Francis (elokuvan ohjaaja Xavier Dolan) ovat ystävyksiä, jotka kilpailevat nuoren taitelijan, Nicolaksen (Niels Schneider) huomiosta. Rakkaudessa lukemattomat kerrat pettyneet Marie ja Francis yrittävät kaikin keinoin varastaa flirttiä rakastavan Nicon itselleen - jopa ystävyyden kustannuksella. Soidinmenot ovat välillä koomistakin katseltavaa, mutta mitäpä emme tekisi saadaksemme tietyn ihmisen itsellemme? Tarina kulminoituu viikonloppureissuun Nicon sukulaisen mökillä. Rakastuminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin rakastaminen.

Elokuvakerrontaa vievät eteenpäin "tavallisten ihmisten" rakastumistarinat. Jokainen katsoja varmasti ammentaa oman tarinansa kertomusten joukosta. Rakkaus - rakastaminen on yleismaailmallista kansalaisuudesta riippumatta. Tarina on soljuvaa ja näyttelijätyöltään kiitettävää. 21-vuotias Dolan on jäljitellyt työssään eräitä aikakautemme mestariohjaajista. Ja kenties ranskalaisen elokuvan tyyliin tricolourin värit näkyvät voimakkaina - aivan kuten oma Renny Harlinimme käyttää Suomen lipun värejä omissa tuotannoissaan. Elokuvamusiikista mieleen jää parhaiten Dalidan Bang Bang, joka on käännösversio Kill Bill vol.1 -rainassakin kuullusta Nancy Sinatran alkuperäisversiosta. Biisi ja sen sanat kuvaavat hyvin sitä tuskaa, jonka toiselle ihmiselle kelpaamattomuus aiheuttaa. Allekirjoittanut herkistyi ainakin viulujen kauniiseen sointiin..


tiistaina, joulukuuta 14, 2010

Jo joutui armas aika..eikun joulu..eiku ei ihan vielä..

Jouluvalmistelut alkavat olla pikkuhiljaa voiton puolella. Sain joulukortit matkaan tänään. Perinteiseen tapaan niihin tulee (toivottavasti) seimikaupunki Lahden erikoisleima. Pyrin aina lähettämään jotain erityistä joulukorttien kera - joko sellaisia pieniä tarroja tai sitten ao. leima. Joululahjat on melkein kaikki hommattu. Isälle olisi vielä jotain keksittävä. Joku sellainen tupakanpoltonlopetuslaite tai vastaava..Itse en kai muuta halua, kuin terveyttä ja voimia graduiluun. Tänään viimeksi eräs ystäväni toverini kysyi gradun vointia. Kohta painatan lehdistötiedotteen graduvaihteista. Niin - se ei vielä ole valmis. Ehkä ensi jouluna. Ensin tuo viestinnän cumu valmiiksi..


lauantaina, joulukuuta 11, 2010

Kaksi kaupunkia

Päättyneellä viikolla piipahdin kahdessa minulle rakkaassa kaupungissa. Torstaina kävin Tampereella moikkaamassa erästä opiskelijatoveria pitkästä aikaa sekä ihmettelemässä yliopistoalueen remontteja. Päätalon alakerta tenttisaleineen on aika kovan myllerryksen kohteena ja Pinnin puolellakin Cafe Pinni sekä yksi hisseistä on remontin alla. Aktiiviaikanani (siis silloin, kun kävin kampuksella viikoittain) ei näin laajoja remontteja ollut - tosin silloin rakennettiin Pinni B ja Linna. Niin se aika vaan vierähtää. Yliopisto ei oikein enää tunnu omalta, johtuen kai siitä, että graduvaihe on alkanut, eikä kampuksella tule vierailtua lähes joka kuukausikaan. Perjantaina oli vuorossa luminen Helsinki. Puheet lumenmäärästä osoittautuivat todeksi. Linja-autoilla ja ratikoilla oli vaikeuksia päästä sujuvasti liikennöimään, mutta onnistuin kuitenkin käväisemään Eirassa ja Kalliossa. Käveleminen puolihangessa (kun eihän niitä kaikkia katujakaan ole aurattu) tuottaa vaikeuksia. Pyörätuolilaisille (satun tuntemaan muutaman helsinkiläisen liikuntarajoitteisen) asiointikelit ovat suorastaan mahdottomat! Sympatiat ovat heidän puolellaan.

Pohdin jälleen suhdettani ao. kaupunkeihin. Tampere on ollut koulutuksellinen ja osin harrastuksellinen kehto, kun taas Helsingissä on pätkätyöt ja ystävät/kaverit. Tampere on kyllä ihana kaupunki ja siellä vierailisi kyllä useamminkin, mutta se on auttamatta hieman hankalan matkan päästä kotikunnastani. Manseen matkaan sen pari tuntia, kun taas Helsinkiin pääsen alle tunnissa oikorataa pitkin. Ehkä kuitenkin Helsinki on se tuleva asuinpaikka, kun taas Tampereella käydään harvemmin. Tosin pääkaupunkiseutu on kalliimpaa elinkustannuksiltaan kuin Tampere, mutta toisaalta Helsingistä käsin olisi vaivattomampi kulkea nykyiselle kotiseudulle kuin Tampereelta. Eihän tuo pari tuntia olisi mitään, mutta.. No, saa nähdä mistä se kissa lopulta nahan repii (eli missä asun vuoden kuluttua).


perjantaina, joulukuuta 03, 2010

Kulttuuria ja kunniaa

Tässä päivänä muutamana luovuin balettineitsyydestäni. En kuuna päivänä olisi mennyt balettiin, ellei siihen olisi tarjoutunut oiva tilaisuus ja vieläpä klassikkojen klassikko: Joutsenlampi (Suomen kansallisbaletti teki vierailuesityksen Tampere-taloon; kaikki kolme esitystä olivat loppuunmyydyt). Jos ao. esityksen balettiosuudet olivat henkeäsalpaavat, niin eniten minua miellytti baletin musiikki (Tampereen filharmonia). Tietysti lempikohtaus oli pienten joutsenten tanssi, joka keräsikin raikuvat aplodit - syystäkin! Kyllä ne ammattilaiset osaavat tuon baletinkin. Itse olen ollut mukana ainoastaan näytelmissä lukioaikoinani, mutta jäänyt jo "eläkkeelle". Tiedä, uskaltaisiko lavalle enää noustakaan. No, mutta seuraavaksi oopperaneitsyys pitäisi saada luovutettua..

Jos on kulttuuria saatu, niin myös kunniaa. Yllätyin hieman, kun spr:n paikallisosaston syyskokouksessa minulle lyötiin kouraan spr:n ansiomerkki ja kunniakirja. Onhan tässä yli 10 vuotta oltu mukana toiminnassa, mutta vapaaehtoisjärjestö kun on kyseessä, niin ihan pyyteettömästi ja todellakin vapaaehtoisesti. Luottamustoimissa (piirihallitus ja järjestön valtuusto) ovat viime vuodet kuluneet. Mieli tekee myös jälleen ns. kentälle, siis ea-päivityksiin tms. papereiden pyörittämisen jälkeen. Saa nähdä. EA1-kurssi olisi ainakin käytävä uudelleen (nolottaa sanoa ääneen, että kortti on mennyt vanhaksi) lähiaikoina.



perjantaina, marraskuuta 19, 2010

Ne suuret suunnitelmat..

..tuntuvat aina kariutuvan. Tällä hetkellä ihanneolosuhteissa olisin ollut Helsingissä nauttimassa SVAL:n seminaarista (ja seminaarin antimista) jääden yöksi, sillä ELK:n marrastapaaminen/pikkujoulut ovat huomenna Sport Academyssa. Helsingistä sitten sunnuntai-aamuna kohti Tamperetta ja SPR:n Hämeen piirin kokousta. Kysyin jo yhtä sohvapaikkaa, mutta se oli jo varattu. Olisihan muutama ehdokas, jolle voisin soittaa - taidan jättää tekemättä. En tahdo olla vaivaksi kenellekään - erityisesti naispuolisille ystävilleni. Se kun on aina hieman niin ja näin mennä naispuoliselle ystävälle yöksi. Vaikka ne rajat vedetään johonkin. Elämä on.


torstaina, marraskuuta 11, 2010

Alku aina hankalaa

Tämä varsinainen blogini on jäänyt hieman vähälle huomiolle., pahoittelut siitä. Tähän ovat vaikuttaneet erinäiset kiireet pätkätöistä harrastuksiin. Mutta yritetään taas elyttää tätäkin blogia. 

Kiireitä tosin riittää tästä eteenpäin, sillä graduni on "tekeillä" - siitä on muodostumassa kivi kengässä. Muutamat työpaikat ovat menneet sivusuun graduni tekemättömyyden takia. No, olisihan se hienoa saada tavoiteaikaan gradu tehtyä (15.5.2011). Aineistoa on kerätty ja kohta alkaa sen lukeminen/tieteellinen tarkastelu. Gradun lisäksi olisi tehtävä viestinnän cumu Helsinkiin (viestinnän oppihistoria on vielä tekemättä - suoritan sen esseellä). Kirjoitettavaa siis riittää ilman blogiakin. Mutta kai sitä vapaampaakin kirjoittamista tarvitaan, jotta pysyy tämä kirjallinen ilmaisu monipuolisena. 

Mutta kuten gradussa, niin myös blogiteksteissä aloitus on pitkän tauon jälkeen hankalaa. Toivottavasti jaksatte kuitenkin seurata vaatimatonta blogiani. Osa teistä tosin on kärryillä ajankohtaisista asioistani facebookin avulla. Mutta yritän parhaani mukaan palvella myös heitä, jotka eivät ole naamakirjakavereitani.


sunnuntaina, elokuuta 01, 2010

Arki alkaa

Kesä alkaa olemaan loppupuolella (vaikka yksi kesäkuukausi onkin jäljellä) ja on kai aktivoitava bloginkin suhteen. Helteitä on riittänyt ja tekemistä / tekemättömyyttä. Huomenna koettaa vähäksi aikaa arki, kun pätkätyöruljanssi pyörähtää käyntiin. Tekee terää välillä tehdä jotain hyödyllistä, eikä vaan yrittää kuluttaa aikaa.

Toki olen muun muassa pyöräillyt (yli toistasataa kilometriä) ja piipahtunut ystävieni luona. Mukaan on mahtunut minigolfia Tampereella ja kätköilyä Hangossa / Salossa. Sekä tietysti meren äärellä rauhoittamista. Tästä se taas alkaa. Töiden jälkeen operaatio iso-G. Valmistumisaikataulu on kevät 2011. Täytyy pistää sekä mieli että keho lujille, jotta vihdoinkin saisi nuo opinnot päätökseen.


perjantaina, heinäkuuta 02, 2010

Suomenlinnassa

Sarjassamme "Uusia paikkoja kesäisessä Suomessa" esitellään nyt Suomenlinna. Eipä ole sielläkään tullut käytyä ennen viime tiistaita, vaikka Helsingissä piipahdan viikoittain. Aivan lumoava paikka ja piknik-kohteena Helsingin kärkiluokkaa. Jopa lauttamatka oli lumoava kokemus, itse kun rakastan merta! Vaikka sää mantereella oli helteinen, niin mukavan viileätä ulkosaarella. Auringon porotuksen huomasi vasta kotona niskassa, kun huomasin "pienen päivityksen" jääneen muistona Suomenlinna-retkestä. Tänne uudelleen!


maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Hangon keksi

Kesäiset terveiset Hangosta, jossa kulutin aikaa lauantaina ja sunnuntaina - eli Juhannuksena. Tosin mikään lomailureissu ei ollut kyseessä, vaan autoin erästä kaveria muuttamisessa. Hikihän siinä kantamisessa ja puunaamisessa tuli. Tosin oli sitä vapaatakin kätköilyn ja frisbeegolfin muodossa. 

Ensimmäistä kertaa vierailin koko kaupungissa ja jäi melko kesäinen kuva koko paikasta - harmi vaan, ettei ollut aikaa testata esimerkiksi uimarantaa löhöilyn merkeissä. Ehkä sitten heinäkuun lopulla. Huomenna pitäisi löytää tie Suomenlinnaan ja joku päivä Nurmekseen. Matkailu avartaa - ainakin lompakkoa. Ja kiristää hermoja. Seisoin Hanko-Helsinki -välin eli kaksi tuntia junassa. Elämä on.


perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

Jokainen tsäänssi...

Sain äsken tietää, että tuo potilasasiamiehen 40 prosenttinen meni talon sisälle. Sinänsä odotettu ja oikea päätös. Mutta kyllä se hieman kirpaisee. Silti olen otettu, että olisi saanut edes mahdollisuuden. Elämä on.


torstaina, kesäkuuta 17, 2010

Ongelmasta toiseen

No niin. Tietokoneongelma on selätetty ja taas on tuttu/turvallinen läppäri pöydällä. Läppäriin vaihdettiin kovalevy rikkoutuneen tilalle. Nyt kone on niin hiljainen, ettei tiedä koneen päälläoloa. Ja kaikki tiedostotkin ovat tallessa, jihaa! Vaikka tietokoneella ei muuta tekisikään, niin tällaiselle sihteerille/kuvien ottajalle sekä -käsittelijälle tämä vekotin on tärkeä - ei siis sillä, että olisin addiktoitunut mesettäjä/facebookin käyttäjä. Tuossa tuli mieleen, jos syksyksi vaihtaisi mäkkiin. Nämä peeceet on joskus inhoittavia ja Microsoftin ohjelmiinkin turtuu.

Sain tiistaina kaksi työtarjousta. Nykyisessä pätkätyöpaikassani olisi tarjolla verkkotuottajan paikka - aluksi vuoden mittainen, tosin jobi ei olisi kokopäiväinen. Palkkakin olisi kai ihan mukava, mutta mielessäni kummittelee tuo gradu - mahtaisiko onnistua työnteon lomassa? Tosin tuo jobi ei olisi kokopäiväinen, joten sinänsä olisi ihan kiva paikka. Se toinen olisi 40-prosenttinen jobi potilasasiamiehenä Hämeenlinnassa. Eräs vanha opiskelijatoverini soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut hoitovapaan tuurauksesta - hän haluaa siis omaan osoittaiseen hyvinkoulutetun hyvän tyypin. Ei tuokaan siis ihan täyspäiväinen ole, mutta kiinnostaa toki. Mutta nyt on ilmaantunut talon sisältä halukas ottamaan Elisen osittainen oto-meiningillä. Ymmärrän sen toki ja hyväksyn sen, että omasta talosta kolutaan halukkaat ensin. Olin otettu jo pelkästä yhteydenotosta ja toki niitä tilaisuuksia tulee. Kerroin jo tuolle toisaalle, että olisi kiva saada oman alan työkokemustakin - kun en ole juurikaan niitä tehnyt. No, saa nähdä..


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More