Tämä on Big Brother!

BB-kausi 2011 kääntyy kohti loppuaan. Finalistit odottavat kärsimättöminä sunnuntaita, jolloin he yksi kerrallaan pääsevät kamerakäytävän kautta ulkomaailmaan. Takaisin kotiin. Kausi on ollut omasta mielestäni yksi parhaimmista. Erilaiset persoonat, mielenkiintoiset viikkotehtävät, lukuisat salatehtävät ja muutama rakkaustarina ovat pitäneet reilun kolmen kuukauden ajan allekirjoittaneen kuvaruudun ja netin äärellä. Kohta on jäähyväisten aika. Vaikka itseltäni 24/7 löytyy, en ole isoveikkaa hirveästi katsonut (muutakin elämää on, ihme kyllä) - en ainakaan alusta lähtien. Liimauduin kunnolla mukaan vasta karavaanaritehtävän aikana. 

Tosi-tv on aina kiinnostanut minua. Toki se on mukavaa ajankulua ja viihdettä, mutta formaatti kiinnostaa sen (sosiaali)psykologinen puolen takia. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten erilaiset, eri paikkakunnilta ja eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset pärjäävät keskenään valvovan silmän alla yli 90 päivää tiukan kontrollinen ja suorituspaineen alla. Toiset hyvin, toiset eivät ollenkaan. Kilahduksia, karkaamisia ja kateutta on esiintynyt lähes päivittäin. Erityisesti Taivas ja Helvetti -viikkotehtävä tarjosi erinomaisen psykologisen lähtökohdan: materialistinen kurjuus ja runsaus sekä sen eriarvoinen jakautuminen kun on läsnä myös jokapäiväisessä elämässä. Tehtävä toi esiin ihmisten hyvät ja huonot puolet. Haluttiin jakaa hyvinvointiaan toisille, toisaalta oltiin kateellisia ja haluttin varastaa. Viikkotehtävä jätti jälkensä kilpailijoihin: viikkoja myöhemmin ao. tehtävä otettiin esille, kun haluttiin korostaa, kuka on saanut ja mitä sekä miksi Salar häädettiin ao. viikkotehtävän tiimoilta katsojien toimesta.

BB-kausi alkoi maistumaan puulta suosikkini Stefanin (aka Eki, Faija, Daddy) pudottua dramaattisesti Tanjan vaihdettua hänet itsensä tilalle häätöäänestykseen voitettuaan oljenkorsikilpailun. Juontaja-Elinan piipahtaminen talossa oli kyllä omasta mielestäni oiva veto kauden piristämiseen, mutta hänen poistuessa komennukseltaan, alkoi homma taas olla nähty. Viimeistään eilen kansansuosikki Sebastianin pudottua kaikkien yllätykseksi leikistä kalkkiviivoilla, alkoi kausi viimeistään osoittamaan väsymisen merkkejä - niin minun kuin monien muiden mielestä. Ainakin mitä keskustelupalstoja on uskominen. Talon ainoa primus motor on ulkomaailmassa joko tuotannon masinoinnin tai katsojien kyllästymisen (hänen moraalisaarnoihinsa) seurauksena. Jäljellä olevista kilpailijoista suosikkini on Mikael. Hän on sellainen rento ihminen, jollainen itse haluaisin olla. Toki yh-äideille raha on tarpeen. Jos joku mameista, niin sitten Janica. Aidoin ihminen naisista ja varmasti tutustumisen arvoinen!

Menisinkö itse BB-taloon? En tiedä. Ehkä. Toisaalta olisi hyvä käydä tuntemassa se isoveikka-fiilis, joka taloon astuessaan tulee (kaikki tekeminen kuuluu/näkyy) ja mitata omia psykologia rajojaan. Toisaalta BB-taloon astuvan ihmisen tulee olla erityinen - joko ulkonäöltään, henkisiltä ominaisuuksiltaan tai viihdearvoltaan. Itse en koe olevani kovinkaan kiinnostava ihminen. Siis viihdeteollisuudelle kiinnostava. Sitähän BB:lla haetaan: kiinnostavia ja myyviä ihmisiä, joilla tehdään myös kauden päätyttyä rahaa. Vielä viikko, niin nähdään kenellä sitä rahaa tehdään.

Posted in AJANKOHTAISTA