Kaksi kaupunkia

Päättyneellä viikolla piipahdin kahdessa minulle rakkaassa kaupungissa. Torstaina kävin Tampereella moikkaamassa erästä opiskelijatoveria pitkästä aikaa sekä ihmettelemässä yliopistoalueen remontteja. Päätalon alakerta tenttisaleineen on aika kovan myllerryksen kohteena ja Pinnin puolellakin Cafe Pinni sekä yksi hisseistä on remontin alla. Aktiiviaikanani (siis silloin, kun kävin kampuksella viikoittain) ei näin laajoja remontteja ollut - tosin silloin rakennettiin Pinni B ja Linna. Niin se aika vaan vierähtää. Yliopisto ei oikein enää tunnu omalta, johtuen kai siitä, että graduvaihe on alkanut, eikä kampuksella tule vierailtua lähes joka kuukausikaan. Perjantaina oli vuorossa luminen Helsinki. Puheet lumenmäärästä osoittautuivat todeksi. Linja-autoilla ja ratikoilla oli vaikeuksia päästä sujuvasti liikennöimään, mutta onnistuin kuitenkin käväisemään Eirassa ja Kalliossa. Käveleminen puolihangessa (kun eihän niitä kaikkia katujakaan ole aurattu) tuottaa vaikeuksia. Pyörätuolilaisille (satun tuntemaan muutaman helsinkiläisen liikuntarajoitteisen) asiointikelit ovat suorastaan mahdottomat! Sympatiat ovat heidän puolellaan.

Pohdin jälleen suhdettani ao. kaupunkeihin. Tampere on ollut koulutuksellinen ja osin harrastuksellinen kehto, kun taas Helsingissä on pätkätyöt ja ystävät/kaverit. Tampere on kyllä ihana kaupunki ja siellä vierailisi kyllä useamminkin, mutta se on auttamatta hieman hankalan matkan päästä kotikunnastani. Manseen matkaan sen pari tuntia, kun taas Helsinkiin pääsen alle tunnissa oikorataa pitkin. Ehkä kuitenkin Helsinki on se tuleva asuinpaikka, kun taas Tampereella käydään harvemmin. Tosin pääkaupunkiseutu on kalliimpaa elinkustannuksiltaan kuin Tampere, mutta toisaalta Helsingistä käsin olisi vaivattomampi kulkea nykyiselle kotiseudulle kuin Tampereelta. Eihän tuo pari tuntia olisi mitään, mutta.. No, saa nähdä mistä se kissa lopulta nahan repii (eli missä asun vuoden kuluttua).

Posted in ELÄMÄ