Melkein maisteri

Paljon on tapahtunut sitten viime merkinnän. Piipahdin Tallinnassa tuoden mukanani muun muassa 60 euron hotellin logolla (Hotel Telegraaf) varustetun kylpytakin itselleni. Harvoin ostan itselleni matkoilta mitään, mutta nyt oli pakko. Kävin nimittäin pitkästä aikaa kylvyssä (ah ihanuutta!) ja heti, kun laitoin kylpytakin päälleni, niin päätin että tuon ostan! Jotain luksusta joskus, eikö?

Viikko sitten sain Tampereen yliopistolta kaipaamaani postia. Paksu kirje sisälsi todistuksen (sekä suomeksi että englanniksi) kandidaattitutkinnon suorittamisesta. Tuntuu kiva, kun tietää saavuttaneensa jotain (ja että on melkein maisteri) . Vaikka eihän kandi ole mitään maisteriuden eikä tohtoriuden rinnalla. En ole vielä juhlinut saavutustani oikein mitenkään, enkä halua mitään hössötystä. Muutama vieras tulee kakulle, that´s it.  Tosin eiköhän muutama skumppapullo tule jossain vaiheessa (kesää) ystävien kanssa korkattua. Nyt pitää ottaa ihan rennommin ja kerätä voimia siihen suureen koitokseen, eli graduun, joka on levällään kuin Suomen maalinedusta jääkiekon MM-kisoissa.

Pitäisi hankkia uusi pyöräkin. Olen katsellut sillä silmällä muutamia hybridejä (cycloon kun ei ole varaa) ja pyytänyt asiantuntija-arvioita erinäisiltä keskustelupalstoilta. Joku 700 euroa on maksimi, enempää ei pyörään (joka kuitenkin varastetaan jossain vaiheessa) raaski laittaa.

Posted in KESÄ10 , OPISKELU