Kohti hiljaista viikkoa..

Jälleen on suhteellisen kiireinen viikko takana, vaikka ohjelmassa on ollut ainoastaan tenttiinlukua (ensi maanantainen sopimusoikeus mietityttää ja luetuttaa) ja pari pätkätyöpäivää. En edes käynyt elokuvissa, vaikka Superpäivä houkutteli kovasti. Lahdessa on aika huono leffatarjonta, joten kunnon elokuvia varten pitäisi käydä Helsingissä (missä en tällä viikolla käynyt yllätyksekseni ollenkaan). Siitä puheenollen pitää nyt viikonloppuna kirjoittaa kaksi leffamerkintää (Green Zone ja Alice). Ehkä ensi viikolla Helsinki taas kutsuu - tai sitten ei, sillä maanantai menee kokonaan Tampereella (hyvä, jos tiistain puolella ehdin kotiin). Muutenkin pitää hiljaisella viikolla yrittää rauhoittua ja nauttia keväisistä (lue: vesisateisista) ilmoista sisätiloissa.

Piipahdin tänään Kouvolassa. Reissu oli aika ranskalainen visiitti, sillä ohjelmassa oli ainoastaan lounas erään opiskelutoverin kanssa kaupungintalolla (eräs toinen ystäväni oli vuoteenomana, eikä jaksanut kahvitella). Oli kiva tavata häntä pitkästä aikaa, vaikka vain lounaalla. tutustuen samalla kaupungintaloon (missä en ollut aikaisemmin käynyt). Sitä helposti näin opintojen loppuvaiheessa irtautuu opiskelijatovereistaan, kun heitä ei edes kampuksella näe - ja myös verkostoitumisen kannalta on hyvä pitää edes jonkinlaiset välit tovereihin. Ties vaikka saisi joskus työskennellä heidän kanssaan..

Muutenkin on tärkeätä pitää yhteksiä yllä vanhoihin ystäviin. Etsin kuluneella viikolla naamakirjasta erään lapsuudenystävän (asui vuosia samassa talossa, kunnes muutti ensin hieman etelämmäksi ja sitten kovin pohjoisemmaksi). Olin jo pitkään miettinyt hänen kuulumisiaan, kunnes sitten kaivoin kaverihaulla hänet esiin. Vaivattomasti tuo kävi, sillä eihän hän ole muuttunut mihinkään (tunnistin kyllä kaunokaisen kasvonpiirteet, vaikka aikaa viimeisimmästä kohtaamisesta on vierähtänyt toistakymmentä vuotta) ja nimikin oli pysynyt samana). Oli kiva huomata, että hän on äiti ja onnistunut vielä löytämään toimeentulonkin. Kummallista, että heti tuli mieleen yhteiset pihaleikit ja hänen luonteenpiirteesäkin! Aika kenties kultaa muistot, muttei vie koskaan pois yhteisiä hetkiä. Voi niitä aikoja...Toivottavasti joskus tapaamme. Ihan piipahtamaan ei Rovaniemelle kannata lähteä, mutta jos tuolle Pelkosenniemelle tulee gradun puitteissa piipahdettua niin mikäpä ettei siinä samalla.

Nyt on korkea aika laittaa pääsiäisruohot itämään. Ja ei sitten kaikkia munia samaan koriin..

Posted in AJANKOHTAISTA , KEVÄT10