sunnuntai, maaliskuuta 28, 2010

Palloilua

Koripallo on parasta paikan päällä. Kävin pitkästä aikaa katsomassa Namika Lahden ottelua (eli taistelua pudotuspelipaikasta). Oli todella mahtava tunnelma ja onneksi se voitto tuli! Nyt tosin kaikki ei ole enää itsestä kiinni, vaan muiden on pelattava sopivasti ristiin. Viihdyttävän koripalloillan kruunasi aivan ihana ilmestys, siis naiserotuomari. Hyvin hän virheet vihelsi. Lisää naistuomareita myös koripalloon! 

Koripalloilua katsellessa tulivat mieleeni omat peruskoulu- ja lukioajat, jolloin pelasimme säännöllisesti liikuntatunneilla myös koripalloa (joka oli yksi suosikkilajeistani). Nykyisin tulee lähinnä yksin pompoteltua palloa kesäisin - mikä on todella harmi! Onneksi erään ystävän kanssa otamme vuosittain 1 vs. 1 -skaban, vaikka tiukassa ne pisteet tuossa leikkimielisessä kisassa on. Ensi kesäksi pitää kai ostaa uusi pallo ja kenties koripallokengät, jotta nauttisi enempi "palloilusta".


perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Kohti hiljaista viikkoa..

Jälleen on suhteellisen kiireinen viikko takana, vaikka ohjelmassa on ollut ainoastaan tenttiinlukua (ensi maanantainen sopimusoikeus mietityttää ja luetuttaa) ja pari pätkätyöpäivää. En edes käynyt elokuvissa, vaikka Superpäivä houkutteli kovasti. Lahdessa on aika huono leffatarjonta, joten kunnon elokuvia varten pitäisi käydä Helsingissä (missä en tällä viikolla käynyt yllätyksekseni ollenkaan). Siitä puheenollen pitää nyt viikonloppuna kirjoittaa kaksi leffamerkintää (Green Zone ja Alice). Ehkä ensi viikolla Helsinki taas kutsuu - tai sitten ei, sillä maanantai menee kokonaan Tampereella (hyvä, jos tiistain puolella ehdin kotiin). Muutenkin pitää hiljaisella viikolla yrittää rauhoittua ja nauttia keväisistä (lue: vesisateisista) ilmoista sisätiloissa.

Piipahdin tänään Kouvolassa. Reissu oli aika ranskalainen visiitti, sillä ohjelmassa oli ainoastaan lounas erään opiskelutoverin kanssa kaupungintalolla (eräs toinen ystäväni oli vuoteenomana, eikä jaksanut kahvitella). Oli kiva tavata häntä pitkästä aikaa, vaikka vain lounaalla. tutustuen samalla kaupungintaloon (missä en ollut aikaisemmin käynyt). Sitä helposti näin opintojen loppuvaiheessa irtautuu opiskelijatovereistaan, kun heitä ei edes kampuksella näe - ja myös verkostoitumisen kannalta on hyvä pitää edes jonkinlaiset välit tovereihin. Ties vaikka saisi joskus työskennellä heidän kanssaan..

Muutenkin on tärkeätä pitää yhteksiä yllä vanhoihin ystäviin. Etsin kuluneella viikolla naamakirjasta erään lapsuudenystävän (asui vuosia samassa talossa, kunnes muutti ensin hieman etelämmäksi ja sitten kovin pohjoisemmaksi). Olin jo pitkään miettinyt hänen kuulumisiaan, kunnes sitten kaivoin kaverihaulla hänet esiin. Vaivattomasti tuo kävi, sillä eihän hän ole muuttunut mihinkään (tunnistin kyllä kaunokaisen kasvonpiirteet, vaikka aikaa viimeisimmästä kohtaamisesta on vierähtänyt toistakymmentä vuotta) ja nimikin oli pysynyt samana). Oli kiva huomata, että hän on äiti ja onnistunut vielä löytämään toimeentulonkin. Kummallista, että heti tuli mieleen yhteiset pihaleikit ja hänen luonteenpiirteesäkin! Aika kenties kultaa muistot, muttei vie koskaan pois yhteisiä hetkiä. Voi niitä aikoja...Toivottavasti joskus tapaamme. Ihan piipahtamaan ei Rovaniemelle kannata lähteä, mutta jos tuolle Pelkosenniemelle tulee gradun puitteissa piipahdettua niin mikäpä ettei siinä samalla.

Nyt on korkea aika laittaa pääsiäisruohot itämään. Ja ei sitten kaikkia munia samaan koriin..


lauantaina, maaliskuuta 20, 2010

Katosin karkkimaahan

Eksyin eilen ensimmäistä kertaa karkkimaahan. Piipahdin Vantaalla, Fazerin tehtaalla erään ystäväni (ja hänen vaihtariseurueensa) mukana. Kiva ja maittava reissu kaikinpuolin. Tuli todistettua sekin tosiasia, ettei se ilmainen karkki niin paljoa houkuta kun sitä on tarjolla mielinmäärin. Parin-kolmen suklaapatukan jälkeen olo rupeaa nimittäin olemaan jo aika sokerinen. Mutta karkkikaupasta tuli ostettua "muutama" karkkiloota ja suklaalevy, ihan vaan varastoon pahan päivän varalle. Toki myös ksylitolia tuli hankittua, ettei huono omatunto soimaa jälkeenpäin. 

Tänään katoan Ihmemaahan. Tiedossa on ensimmäinen 3D-kokemus Liisan Ihmemaassa.


perjantaina, maaliskuuta 12, 2010

Menoa ja meininkiä

Takana raskas viikko. Vaikka aurinko helotti ja oli lämmintä, niin jotekin pätkätyön 34+-työtunnit vaati veronsa. Onneksi sain päättää viikon ihanassa siideri- ja elokuvaseurassa (Green Zone, josta tuonnempana). Aiemmin päivällä vein  muutaman tulppaanikimpun eräille kaunottarille. Tuli hyvä mieli! Harmittaa aina, kun joutuu lähtemään kotiin 120 km:n päähän - vaikka siis haluaisi olla vaan tiettyjen ihmisten seurana/luona 24/7. Tänään(kin) seura oli kivaa, joten hiukan haikein mielin sitä reissaa. Kai tuota Helsinkiin muuttoa on harkittava, etenkin jos sattuu saamaan kesätyötä sieltä suunnalta. Viime kesänä sahasin riittämiin zetalla Lahti-Helsinki -väliä enkä edes saa matkakorvauksia verotuksessa. 

Viikonlopustakin olisi tulossa raskas. Lauantaina/sunnuntaina olisi sekä Lahdessa, Helsingissä että Tampereella aktiviteettia hyvässä seurassa (vihreitä kuntapäiviä, elk:n jäsentapaamista, liigacupin peliä). Kolmipäiväistä risteilyäkin olisi ollut tarjolla. Vientiä olisi todellakin ollut tänä viikonloppuna. En tiedä, kannattaako edes huomenna  mihinkään lähteä - vaikka todellakin mieli tekisi. Sitä vaan tahtoisi olla kotona ja lenkkeillä/pyöräillä. Harmittaa, että "kaikki kiva" on samana päivänä tai samana viikonloppuna. Toisinaan on viikonloppuja, jolloin ei olisi mitään menoja minnekään vaikka kaipaisikin. Nauroin eräälle kaverille sitä, että kaikki kokouksetkin sattuvat joko samalle päivälle tai samalle viikolle - ainakin loppuvuodesta ja kevätkokouksien aikaan. No, saa nähdä mihin viikonloppu menee. Kai haaveiluun. Vaikka ne kaatuvat kuitenkin - ainakin minun haaveeni.


tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Oscarin salaisuus on uskalluksessa

Mikäli toissayön Oscareista ja Oscar-voittajista on jotakin kirjoitettava, niin teen sen iloisella mielellä The Cove - meren salaisuus -elokuvan kohdalla. Kävin nimittäin viime viikolla katsomassa Sundancessakin erinomaisesti menestyneen dokkarin ja olin aivan haltioissani! Luontoaktivisti ja arvostettu luontotoimittaja Louie Psihoyos on laittanut likoon kunniansa ja maineensa ohjatessaan dokumentin - Oscar on oiva palkinto uskalluksesta ja periksiantamattomuudesta.

Kysessä ei ollut tavallinen nyyhkytarina delfiinien huonosta kohtelusta ja maailmanparantamisesta, vaan tarina miehestä, joka haluaa korjata menneisyyden virheensä. Flipper-elokuvien ja koko delfiini-ilmiön luonut Ric O´Barry havahtui delfiinien huonoon kohteluun vasta huomattuaan, miten eläintä kohdellaan ja ennen kaikkea, miten niitä metsästetään sekä teurastetaan julmasti japanilaisessa kalastajakaupunki Taijissa. Koko valaanpyyntiorganisaatio ja koko Japani ovat ummistaneet silmänsä delfiinien huonosta kohtelusta ja silmittömästä teurastuksesta. 

The Cove on kertomus yhden miehen sodasta delfiiniteollisuutta vastaan. Ric katuu aidosti sitä, että lähti koko touhuun mukaan ja sitä, että hän Flipper-sarjallaan innosti perustamaan delfinaarioita ympäri maailmaa. Ric saa onneksi ymmärrystä osakseen ja apua monelta eri taholta - Louielta ja joukolta oman alansa ammattilaisia, joiden avulla delfiinien riisto saatetaan osin laittomasti suoran toiminnan avulla suuren yleisön keskuuteen. Dokumentti antaa katsojalle myös tukevan tietopaketin siitä, miten valaanpyyntipolitiikkaa pelataan kovin panoksin erityisesti valaanpyyntikomissiossa (IWC) - komissiossa, jota Japani pyörittää kuin pässiä narussa.

Dokumentissa vilahtaa myös The Hero -televisiosarjasta tuttu kaunotar Hayden Panettiere, joka harrastaessaan surffausta on omakohtaisesti ollut mukana parantamassa delfiinien elinoloja. Harva nuori uraansa aloittava tähtinäyttelijä uskaltaa avoimesti ottaa kantaa asioihin ja vaikuttaa niihin muun muassa suoran toiminnan keinoin. Suosittelen dokumentin katsomista - ehkä teidänkin silmät aukeavat. Itse en kyllä enää helpolla lähde Särkänniemen delfinaarioon katsomaan vankeudessa eläviä delfiinejä. Lisätietoja savejapandolphins.org -sivustolta.


maanantaina, maaliskuuta 08, 2010

Naiset nuo, naiset nuo..

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille! 

 "Yksi ruusu on kasvanut laaksossa,
ja se kauniisti kukoistaa,
yksi kulkijapoika on nähnyt sen,
eikä voi sitä unhoittaa.

Ja hän olisi kyllä sen poiminut
ja painanut povelleen,
mutta köyhänä ei ole tohtinut,
vaan on jättänyt paikoilleen."

-suomalainen kansanlaulu
 


lauantaina, maaliskuuta 06, 2010

Ready, get set, GO!

Eilen piipahdin Helsingissä ja GoExpossa. Minun piti mennä sinne erään ystäväni kanssa, mutta hän joutui perumaan viime hetkillä. Kyllähän tuolla yksinäänkin viihtyi., mutta harmittihan se. Katselin lähinnä pyöriä, kuntoiluun liittyviä välineitä ja esityksiä (muun muassa tankotanssia, totta kai!) sekä tietysti keräilin erilaisia esitteitä. Niin ja liityin Suomen Latuun. 

Ostin ainoastaan Niken sinisen treenipaidan (15 eurolla kolmenkympin paita) - toki maastopyöräkin olisi tarttunut mukaan, jos olisi tarpeeksi halvalla lähtenyt. Pyöriä tosiaan oli, enemmän kuin kalastusvälineitä.
 
Tarkoituksenani on aloittaa kuntonyrkkeily tänä keväänä ja muutenkin hieman lisätä kuntoilua (salia yms.). Toki pyöräilystä pidetään kiinni ja lenkkeilystä. Pitäisi ostaa kunnon sykemittari, jotta kuntoilusta olisi jotain hyötyäkin. Ystäväni on nimittäin huokutellut minua pääkaupunkiseutu-juoksuun. Toki hölkkäämään tai kävelemään.


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More