sunnuntai, elokuuta 30, 2009

Kosketteletteko toisianne?


Frank Pappa julisti jo hyvän aikaa sitten oman tv-shownsa lopuki jo legendaarisesti - edellisen laman kynnyksellä muuten: "Jos maailma ahdistaa, kosketelkaa toisianne!"
Nyt sikainfluenssan uhatessa koskettamista pyritään välttämään. Muutamien kuntien hallinnoissa on annettu kättelykielto ja terveyskeskukset sekä pankitkin välttelevät kättelemistä. Kättely on, kuten todettua, jo historiallinen tervehdysmuoto. Alkavan kauden SM-liigassa tuomaristo ei kättele pelaajia, mutta Valioliigassa kättely näköjään on voimissaan.

Varotoimenpiteenä kättelykielto on varmasti etenkin terveydenhuollossa paikallaan ja tervehtiä voi vaikka käden heilautuksella tai nyökäytyksellä. Ainakin meidän kahvipöytäkeskusteluissa on vallitseva yksimielisyys siitä, että epidemia tulee kaikeasta huolimatta - auttaako kättelykielto tai ns. desien käyttö sittenkään taudin leviämisessä. Itse kyllä auliisi kättelen uusia tuttavuuksia, mikäli he itse ojentavat käden - kieltäytyminen olisi ymmärrettävää, mutta sangen epäkohteliasta. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaakin Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa, ettei pandemiavaara ei ole tekosyy olla tervehtimättä ja että kättelemättä jättäminen tulee perustella. Tasavallan presidenttikin kuulemma jatkaa kättelyään virallisen protokollan mukaisesti.

En tiedä sitten, onko muunlainen koskettelu (siis esimerkiksi halaaminen) vähentynyt sikainfluenssa-hysteerin pelossa? Itse en ole ainakaan kokenut, että erityistä halaamiskammoa olisi tullut (kun kerran kättelykin käy minulle niin miksei halaaminenkin). Halaamisella kuin muunlaisella koskettamisella on välittämisen osoittamisen lisäksi todettu olevan terapeuttista merkitystä. Vähentääkö epi/pandemian pelko välittämistä ja toisaalta lisääntyykö henkinen pahoinvointi - kun koskettaminen on kerran terveysuhka? Halaamisesta ja koskettamisesta yleensäkin toisella kertaa.


torstaina, elokuuta 27, 2009

Tuntematon

Minulla on hyvä kasvomuisti. Tunnistan vanhoja luokkatovereita vuosien takaa. Toissapäivänä olin pahasti ulalla tullessani z-junalla Helsingistä Lahteen. Vastapäätäni istahti kaksi naista - toinen nuorempi ja toinen vanhempi. Kumpaakaan en ole koskaan nähnytkään, mutta etenkin tuo nuorempi on jostain yhteydestä tuttu (eli olen nähnyt hänet jossain joskus kai) - en vaan milään ole saanut päähäni missä. Ja kyllä hän näkyi meikäläistäkin pälyilevän oudosti. Yhteisiä tuttuja tai muita asioita meillä tuskin on, sillä tuo Helsingissä neitokainen pääsee sunnuntaina ripille eli ikäeroa on "hieman". Tuo asia vaivaa yhä ja vaivaa varmaan hamaan tulevaisuuteen.Tosin vaikeata on varmaan hänelläkin (pakostakin kun joutui keskustelua kuuntelemaan). No, ehkä kyseessä on vaan sellainen deja-vu -harha, jossa aivot yhdistävät monien minulle tuttujen ihmisten ulkonäöllisiä piirteitä (varsin kauniit piirteet tosin, mutta anyway) - who are you?




sunnuntai, elokuuta 23, 2009

Sunnuntaipyöräilyä


Tänään oli vuorossa kesän liikunnallinen kohokohta. Pientä sunnuntaipyöräilyä, jossa kerättiin viideltä pyöräilyasemalta leimoja. Tulihan tuossa ajeltua - kaikki asemat ja runsaat 40 kilometriä. Aikaa meni kolmisen tuntia ja keskinopeuskin ainoastaan noin 18 kilometriä tunnissa. Pyöräilin koko reissun yksin ja kaiken lisäksi kolmosrata ei mennyt päälle - energiaa meni hukkaan, kun ei saanut kaikkea pyörästä irti. Mutta silti ihan mukava kokemus ja varmasti tulevaisuudessa tulee osallistuttua tällaisiin "kunnon" tapahtumiin. Olo on ihan jees, mutta ans kattoo huomenna.


torstaina, elokuuta 20, 2009

Lukija ja kokija

Jälleen loppuviikko. Viikko on ollut aika työntäyteinen ja kotona on käyty taas kääntymässä. Mutta ihan ok viikko tähän asti *koputtaa puuta*. Mielenkiintoisia ihmisiä on tavattu (miten joidenkin kanssa voi tulla hyvin toimeen) ja mielenkiintoisia asioita pyörii päässä. Toivottavasti niistä asioista tulee myös mielenkiintoisia lopputulemia. Saa nähdä.

Viime lauantaina katsoin vihdoin L
ukijan (The Reader). Rakkauselokuvaksi tuota kai voisi kutsua, joten tiedossa oli kosteita silmäkulmia. Kate Winslet oli mainio rohkeine (alaston)esiintymisineen ja Oscar-pysti matkasi helmikuussa oikeaan osoitteeseen. Ainoa asia, mikä jälleen haittasi katsojakokemusta, oli se kieli: englanti ei edelleenkään anna uskottavuutta Saksasta ja sen historiasta kertovalle elokuvalle. Toisaalta käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset antoivat kieliasian anteeksi. ****

Heti seuraavana päivänä katselin dvd:ltä suomalaisen Blackoutin. Meinasin taannoin käydä sen oikein elokuvissa katsomassa, mutta kuultuani leffan juonesta en innostunut (muistutti liikaa Bourne-trilogiaa). Eikä tuo dvd-katsominenkaan ollut mikään nautinnollinen kokemus. Petteri Summanen oli ok elokuvan päähenkilönä, (tosin Eppu Salminen olisi ollut parempi vaihtoehto), mutta muuten elokuvan punaisesta langasta ei oikein saanut irti. JP Siili teki muuten elokuvassaan hitchcockmaisen cameo-roolin, ihan vaan triviana. ** Tulevana viikonloppuna pitäisi nähdä vihdoinkin tuo Miehet, jotka vihaavat naisia.


perjantaina, elokuuta 14, 2009

Kiireistä menoa

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Olen käynyt kotona lähinnä kääntymässä ja vapaa-aika on ollut kortilla. Eilen pyöräilin moneen päivään. Liikunta onkin tarpeen, koska päivän aikana tulee paljon istuttua. Onneksi kohta koittaa viikonloppu. Ainoa miinuspuoli viikonlopussa on, että tuolloin alkavat Berliinin MM-kisat. ja Valioliigakin pyörähtää käyntiin. Itsekuri on koetuksella. Viikon päästä sunnuntaina on nimittäin tarkoitus osallistua kotipaikkakuntani pyöräilytapahtumaan ja pitää hieman treenata. Jos vaikka kerran menisi reitin ns. läpi, vaikkei tuo mikään varsinainen kilpailu olekaan.

Olen lukenut tuota "Parisuhteen kemiaa" suurella mielenkiinnolla ja kokenut monta valaistumisen hetkeä. Yritän vielä tänään tehdä johdannon siitä, mistä tuossa kirjasta oikein on kyse. Olen ehtinyt vasta puoliväliin - jostain syystä tämän kirjan kohdalla lukeminen on niiin hidasta.


keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Kauniin naisen pelko

Olen otettu. Eräs ystäväni (kauneimman sukupuolen edustaja) minulta naamakirjan chätissa ihmissuhdeneuvoja. Siis minulta, joka a) ei ole seurustellut koskaan ja b) on mies. No, hän kaipailikin neuvoja miesnäkökulmasta. Hänen tai oikeastaan erään miehen ongelmana on kauneuden pelko - siis se, että miehet pelkäävät kauniita naisia (jota tämä ystävänikin eittämättä on). Lohdutin kaunotarta sanomalla, että tuo pelko on ihan normaalia - itsekin olen pelännyt häntä (vaan en pelkää enää, hih!), mutta joitakin muita kuitenkin. Se on kai sitä alemmuuden tunnetta ja turhaa ujostelua - eikä vika ole naisessa vaan meissä miehissä. Ei se naisen vika ole, jos on kaunis eikä mies uskalla puhua pukahtaa, saati sitten lähestyä. Tai sitten ei uskalleta "kilpailla" heitä, ts. laittaa itseään peliin.

Tahkoan kohta viimeisiä sivuja Peter Lausterin
"Rakkauden myytit" -opuksesta. Tänään bongasin tiedekirjastosta (!) kaipaamani "Parisuhteen kemia" -kirja. Tenttikirjojakin olisi enemmän kuin omaksi tarpeeksi - jotenkin nämä tällaiset kirjat nyt iskevät niitä paremmin. Oi miksi?


sunnuntai, elokuuta 02, 2009

Muuttoa ja musiikkia

Viikonloppu on mennyt kaverin muuttoapuna ja kirjaa lukiessa - sekä tietysti liikkuessa. Kummasti sitä tavaraa kertyy kahdelle ihmiselle, ennen kaikkea astioita. Mihin kummaan sitä montaa lasia, kuppia ja kippoa tarvitsee? Kaikkein haastavimmat muuttotavarat ovat kuitenkin raskaat esineet - hyllyköt ja sohvakalusto. Ei tarvitse kuntosalilla vierailla, kun niitä yrittää saada ensin muuttoautoon ja sitten uuteen asuntoon. No perjantaina ja lauantaina saimme vanhan kämpän tyhjäksi. Raskasta tuo muutto, varsinkin näin loppukesästä kun on lämmintä ja kosteata.

Elokuun ensimmäiseen lauantai-iltaan kuului saunan lisäksi pieni rentoutumishetki parvekkeella. Rakkauden myytit -kirja (josta enemmän myöhemmin), Radio Suomipopin klassikkobiisit ja lonksu - mitäpä sitä muuta. Tähdetkin alavat taas tuikkimaan taivaalla, joten niitä tuli kiikaroitua.

Jaakko Tepon Hilma ja Onni oli kyllä niitä parhaimpia biisejä, joita eilen tuli - aivan mainio!

"Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en"


Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More